Kesäkaverit

Olen siis Danten mukaan himokas, tuhlaavainen ja katala. Didn't surprise.

Sitten siihen tärkeämpään, Summer Gamesiin. Övernäsgården oli ihana paikka, kaikki siellä olivat iloisia ja onnellisia, vaikka eivät puhuneetkaan suomea. Onko tuo nyt ihme, Suomessa kun ollaan.. Syötiin, juotiin ja saunottiin, ja elämä oli ihanaa. Siihen saakka kunnes oltiin laivalla tulossa takasin ja sellainen blondattu harppu varasti leipäni buffetissa. Olin paahtamassa leipää, käännyi ottamaan lautasen ja sielläkös se mennä viipotti tuo elähtänyt teinivuosia tavoitteleva nainen, lautasellaan minun paahtamani leivät. Mut hei, toivottavasti maistui. Oli kiva odotella toinen kuusi minuuttia niiden leipien paahtumista. Jos siian mäti olisi sinä aikana loppunut, olisi se nainen ja sen (jos mahdollista) typerämmän näköinen mies saanut elämänsä selkäsaunan.



Minä, Sini ja liiton ihana puheenjohtaja Teppo.


Odoteltiin lopputarkastusta, jota ei koskaan tullut.


Meidän mökin omat grillibileet, joihin kuokkavieraat pääsivät katselemaan kun me söimme. Muahaha. Se oli kovin oivalohtanderimaista, if you know what I mean.




SummerGames viralliset games-joukkueet. Joensuun hyväkäytöksiset pojat voittivat ja Nurmelan lihaisat möllykät ja karvaiset pallerot tulivat toiseksi. Muilla ei ollut sijoitusta.








Homma lähti tietysti cheerleadaamalla.

Aloin miltei kaivata lentopalloiluaikoja. Beach oli ainakin aivan mahtavaa, vaikka pisteistä ei ensin suostuttu pelaamaankaan. (Täysin off the record; kun pelattiin, meidän joukkuemme tietysti voitti.)


Nestetasapainosta huolehtimista energiajuomalla. Our secret weapon.

Dante's inferno test

The Dante's Inferno Test has banished you to the Eigth Level of Hell - the Malebolge!
Here is how you matched up against all the levels:

Level	Score
Purgatory (Repenting Believers)	Very Low
Level 1 - Limbo (Virtuous Non-Believers)	Very Low
Level 2 (Lustful)	Very High
Level 3 (Gluttonous)	High
Level 4 (Prodigal and Avaricious)	Very High
Level 5 (Wrathful and Gloomy)	Very High
Level 6 - The City of Dis (Heretics)	High
Level 7 (Violent)	Very High
Level 8- the Malebolge (Fraudulent, Malicious, Panderers)	Extreme
Level 9 - Cocytus (Treacherous)	Very High

Take the Dante's Divine Comedy Inferno Test

Kesä

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä tuntui siltä että nyt oikeasti on kesä, kun vein pyykit ulos kuivumaan. Täytyy vain toivoa, ettei naapurin äkäinen mummeli vie niitä kostoksi siitä, että en suostu rappukäytävässä riisumaan korkokenkiä tai kävelemään varpaillaan.

Huomenna lähden Turkuun, äitien hellään huomaan ja vietän seuraavat kolme yötä Sinin ja Akin kanssa. Ei ne ehkä ihan kaikista parhaat yöseuralaiset ole, mutta jos kaikista parasta ei saa, niin kyllä ne top 3:een yltää. Kaksi viimeistä siis Ahvenanmaalla, jossa en (ehkä) ole koskaan käynyt. Övernäsgårdenissa on KNL:n Summer Games, ja menetän SG-neitsyyteni. Winter Games oli yksi parhaista viikonlopuista koskaan, joten odotukset ovat korkealla. Sitäpaitsi, äiti ja isä olivat siellä häämatkalla (köyhiä opiskelijoita kun olivat), joten pakko siellä on upeaa olla. Onhan?

Kun tyttö Giganttiin lähti

Kodinkonekauppiaat on kyllä ehdottomasti yksi nerokkaimmista ammattikunnista. Jos itse olisin kauppias, niin tekisin juuri niin kuin kauppiaat nytkin, palkkaisin myyjiksi vain nuoria miehiä, joilla on kiva hymy ja kiva peppu, ja jotka myyvät (varsinkin naisille) mitä vain.

On oikeastaan äitini syytä, että ostan vaikka keittiökoneita kun tuollainen hottismyyjä ymmärtää niitä minulle tarjota. Olen aika varma, että jos giganttipoika tajuaisi myydä äidilleni kuntopyörän, hän ostaisi sen muitta mutkitta ja muutaman lisäosankin vielä. (Olemme maksaneet vuosia satoja euroja kuukaudessa kaiken maailman kuntosaleille, kuitenkaan käymättä kymmentä kertaa enempää. Siksi siis ajatus kuntopyörästä on tässä tapauksessa täysin absurdi.)

Tarina siis juontaa juurensa siitä, että viime syksynä kun menin ostamaan tv:tä ja olin asettanut hintakatoksi 600euroa, koska en varsinaisesti edes tarvitse televisiota. Poistuin kuitenkin kaupasta alennuksineen 850 euron tv:n kanssa, koska resoluutio oli suurempi kuin halvemmissa, kuva paljon, paljon, kirkkaampi, värit paremmat ja ja ja.. Sillä ei ollut kerrassaan mitään tekemistä että myyjä lupasi itse kantaa tv:n autooni ja kyykkiä piukeissa työhousuissansa pitkin pihoja. Olisi se kai tullut asentamaankin telkkarin kun olisin tarpeeksi räpsytellyt.

Talvella marssin samaiseen Giganttiin, ja halusin uuden puhelimen. Ihan tavallisen, ilman mitään krumeluureja, ja poistuin vaaleanpunaisen nokialaisen kanssa jossa on kultarimpsuja ja koristuksia. Koska olin niin hyvä asiakas ja luotin myyjän ammattitaitoon, sain alennusta myös tuosta ihanuudesta. Ei siis syytä olla ostamatta! Viikon päästä ostin samaiselta dna-pojalta mokkulan, ja tietysti nopeamman yhteyden, koska tarvitsen sitä aivan ehdottomasti.

Eilen menin (taas) Giganttiin ostamaan kameraa, jonka olin katsonut jo valmiiksi ja suunnitelma oli marssia liikkeeseen ja ulos 150 euron pokkarin kanssa. Kuinkas sattuikaan ettei tuota kameraa ollut varastossa, joten otin sitten vähän paremman (lue: kalliimman), ja kuljetuspussin ja isomman muistikortin ja kolmen vuoden takuun jajaja... Rahaa kului yli tuplasti suunniteltu määrä. Mutta koska se poika oli varsin söpön näköinen ja hymyilikin paljon ja vastaili tyhmiin kysymyksiini (Mikä tässä on vikana kun se maksaa näin vähän?) urheasti, oli reissu sen arvoinen.
Taas. Toivottavasti noilla giganttipojuilla on edes jonkinlainen provikkasysteemi..

Kissanviikset ne mitään juhannustaikoja ole

Ensimmäinen päivä juhannuksesta takana. Kaksi vielä edessä. Eilen oli se ilta, kun "juhannuksena on aina tosi rauhallista, eikä sinne varmaan tule ketään. Korkeintaan parikymmentä ihmistä". Parikymmentä kerrottuna kymmenellä, ja kun töissä on kaksi ihmistä, alkaa siinä jossain vaiheessa olla ihan hoppu. Tämä lienee viimeinen juhannukseni töissä.

Alkuillasta, kun ehdin vielä ajatella jotain muuta kuin valkovenäläisiä tai kossubattereita, tajusin, että tämä oli toinen juhannus for ever kun en ole mökillä. 15-vuotiaana olin silloisen poikaystäväni mökillä (jolta yritin päästä pois jo perjantai-aamuna), mutta sen jälkeen jokaisen juhannuksen olen viettänyt meidän mökkisaaren saunan terassilla kolmen päivän kuoharisikunoissa tanssien taka-takaa. Kerran mukana oli myös ystäviäni, mutta tarina kertoo ettei se juhannus päättynyt niinkuin olisi toivonut. Nim. sukuni ja perheeni ovat ihan juuri yhtä rakastettava kuin minäkin..

Viime juhannuksen piti olla paras koskaan, olin "it's complicated" (miten ennen on selvitty ilman näitä suhteiden facebook-määritelmiä?!) maailman upeimman miehen kanssa, joka näytti Markus Pöyhöseltä ja oli äärimmäisen kohtelias ja herrasmies. Tai herrasmies siihen saakka kunnes perui yhteiset suunnitelmamme puolen vuorokauden radiohiljaisuuden jälkeen perjantai-iltana klo 17.04 ilmoittaen olevansa Parkanossa poikien kanssa. Kiitos sille taksikuskille joka lennätti minut viimeiseen Jyväskylään menevään junaan klo 17.35 ja pääsin mökille äitin helmoihin tekemään taikoja jotta kaikki miehet suksisivat suolle. Jälkeenpäin tajusin, ettei tuo ehkä ollutkaan se maailman upein mies. En esimerkiksi muista hänen oikeaa nimeään, Pöyhönen it is.

In any case, tulin mietinnöissäni siihen tulokseen, että minut on kirottu enkä voi viettää hauskaa juhannusta muualla kuin mökillä oman sekopäisen sukuni kanssa. Siksi onkin loppujen lopuksi äärimmäisen hyvä, että olen nyt töissä eikä ole tullut edes kiusausta lähteä remuamaan tosi-hauskoille-juhannus-festareille minulle tärkeiden ihmisten kanssa, sillä he luultavasti olisivat juhannuksen jälkeen vähän vähemmän tärkeitä. Sen sijaan voin keskittyä seuraamaan tekstitv:ltä onko Kirjurinluodolla sattunut kohtalokkaita hetkiä grillin kanssa tai että palaako Kallion Café Karkkolainen.

OMFG (jatkoa Loviisan idioottilistalle)

"Tärkeimmiksi oikeitten ajankohtaisten asioitten edelle nousivat ylioppilaskuntiin- ja opiskelijayhdistyksiin liittymisen pakko, "pakko-Ruotsi" sekä homoliittojen adoptio-oikeus!"

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, on täysin epärelevanttia, saavatko homot adoptoida, opetetaanko kouluissa Ruotsin kieltä pakollisena A2-kielenä tai että liitetäänkö sinut tahtomattasi ay-liikkeen tapaiseen yhdistykseen, joka toimii aatteitasi vastaan! Mitä nyt muutamasta lapsesta, koulujen opetuksesta tai suomalaisten perusoikeuksista, pääasia että Taavetti(miten niin ette tiedä missä se on?!)-Lappeenranta välisen valtatie 6:n parannustyöt aloitetaan välittömästi vuonna 2011!
Terveisiä vain teille sinne Taipalsaareen.

Vanhu(u)s ei tule yksin, huono omatunto kuuluu kauppaan

Olen alkanut viime aikoina potea huonoa omatuntoa, joka kulminoituu Mummuun ja hänen hoitoonsa. Mummu on oikeasti äitini mummu, eli siis minun iso-isoäitini, mutta hän on minulle aina ollut Mummu. Lapsena kun äiti ja isä rakensivat, me leikimme Mummun kanssa päivästä toiseen sitä samaa iänikuista kauppaa, eli minä ostin Mummulta tyhjiä mehupurkkeja ja jugurttipurkkeja ja Mummu kiltisti myi. Those were the days.

Nyt kuitenkin olen havahtunut siihen, että Mummu täytti juuri 86-vuotta. Se on 14 vuotta vajaa 100 vuotta, joka on ihan käsittämätön aika. Jos kaikki olisi hyvin, niin tämä ei olisi ongelma, mutta koska kaikki todellakaan ei ole hyvin, se on. Keväällä, kun tätini meni takaisin töihin 15 kotonaolo-vuoden jälkeen, hän ei enää joutanut käydä kaupassa Mummulle. Mummulle tilattiin tuolloin kotiinkuljetuspalvelu, joka ihannemaailmassa toimisi niin että sieltä soitetaan Mummun tilaus viikoittain ja toimitetaan se seuraavana päivänä. Reaalimaailmassa homma toimi niin, että kaupasta toimitettiin se mitä kassiin oli päätynyt, eikä siitä sopinut valittaa. Mummun suru oli syvä, kun hän huomasi kassissa olevan 8 palaa tuorehiivaa, vaikka hän ei ole vuosiin enää pystynyt leipomaan. Eniten häntä siis suretti se, että jonkun toisen mummon hiivat olivat nyt hänellä eikä tuo mummo pystynyt leipomaan. Huoli se on pienikin huoli..
Kun Mummu oli viikon ilman minkäänlaista leipää, (hän on liian ylpeä ilmoittaakseen siitä kenellekään), minulla paloivat hihat, soitin kauppaan ja peruin palvelun. Kodinhoitajille tiedoksi, että kyllä, se olen minä joka siihen päiväkirjaan kirjoittelee niitä vihamielissävyisiä viestejä..

Peruutuksen jälkeen (niin kuin yleensä) tajusin, että olin nyt siinä tilanteessa, jossa itse käyn Mummulle kaupassa viikoittain. Kaupassa käynti sinällään ei ole ongelma, hommaan menee vain muutama tunti jonka saan kyllä nipistettyä viikosta kuin viikosta, mutta huono omatunto ei kadonnut. Luettuani Ylöjärven Uutisia ymmärsin, miksi ei. Lehdessä on juttu uudesta Ylöjärveläisestä yksityisestä hoivapalveluyrityksestä, Vokoksesta, jonka toimialaan kuuluu niin siivoaminen kuin ruuanlaitto- tai peseytymisapu. Yrityksen vastaava hoitaja Anne Männistö toteaa haastattelussa ”Minulle ei riitä, että pystyn kerran viikossa laittamaan sukat ja Mobilatia mummun jalkoihin. Sellaiseen ei ammattilainen lähde.”
Siinä se tuli. Oma toimintani on juuri kerran viikossa jalkojen rasvaamista, jolla helpotan omaa oloani, mutta josta ei ole oikeasti tuon taivaallista hyötyä kenellekään.

Eräs läheiseni on ollut keskeisesti kehittämässä palveluseteliä, jolla kustannettaisiin yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita niitä tarvitseville ihmisille. Eräänlainen lounasseteli siis, mutta sillä ei saisi BigMacia vaan siivoojan. Tämä palveluseteli on äärimmäisen hieno keksintö joka on otettu kokeilukäyttöön myös Ylöjärvellä. Mummullani myös siis on kyseinen palvelu käytössä. Tilanne kuitenkin on taasen se, että palveluseteli ulottuu ainoastaan siivouspalveluihin, eikä muihin perinteisiin hoivapalveluihin. On tietysti suurenmoinen parannus, että seteli on edes otettu kokeilukäyttöön ja että se on arvoisensa menestys, mutta nykyisessä yhteiskunnassa tarvetta olisi muillekin palveluille. Näiden palvelumahdollisuuksien käyttöönottaminen olisi ainakin perusteellisesti selvitettävä. Palveluseteli ei tietenkään saa olla ainoa vaihtoehto, eikä palvelusetelin tule missään tapauksessa korvata omien sukulaisten ja ystävien vierailuja, mutta yksinäisille vanhuksille jotka väliinpudonneiden nuorten kanssa ovat yksi maamme suurimmista ongelmista, se on elintärkeä.

Olen vilpittömän onnellinen siitä, että Ylöjärvi on saanut uuden yrityksen sosiaalipalveluiden saralla, sillä julkinen sektori Ylöjärvellä, kuten muuallakaan, ei enää pysty vastaamaan vanhustenhoidon tarpeisiin edes tyydyttävällä tasolla. Julkinen puoli kaipaa rinnalleen kipeästi yksityisiä palveluja, joita meidän tulisi kannustaa. Faktahan on, että yksityinen yritys pystyy tarjoamaan kattavammat, laajemmat ja laadultaan paremmat palvelut kuin julkinen sektori. Mikä tärkeintä, ne pystyvät omalta osalta lievittämään meidän kiireisten omaisten huonoa omatuntoa, kun voimme luottaa siihen, että omaisemme ovat luotettavissa käsissä.

Työmaakokous

Alan vihdoin selvitä viikonlopusta ja Kokoomuksen puoluekokouksesta jota työmaakokoukseksikin kutsuttiin. Työmaakokous ja työväen presidentti olivat syystä tai toisesta hämmentäneet toimittajat, ja pääsin oikein televisioon saakka vakuuttelemaan, että ei, emme halua olla demareita emmekä ole sosiaalidemokraattinen puolue. Lähinnä tuo taitaa olla päinvastoin, demarithan nykyään ovat yrittäjien puolue, jolle tärkein arvo on vapaus ja mahdollisuus valita. Kuulostaa kovin tutulta. Tosin, nämä ovat Jutta Urpilaisen mielipiteitä, uuden puheenjohtajan joka ei tiennyt kunnallisvaalien virallisen nimen olevan kuntavaalit ja joka kyseenalaisti oman poliittisen kyvykkyytensä kun journalistiikan huippu, City-lehden toimittaja Ari Peltonen esitti kysymyksiä demareiden tulevaisuudesta, Suomen ulkopolitiikasta ja Keskustan ja Sdp:n välisestä suhteesta. Onhan se tavallaan surullista, että Urpilainen tuomitsee lähi-idän ja Irakin perusteettomat hyökkäykset mutta ei esimerkiksi jenkkien vastaavia hyökkäyksiä.


Takaisin puoluekokoukseen. Perjantai-iltana keskustorilla olivat ensimmäiset Kokoomuksen talkoobileet, joissa esiintyivät Laura Voutilainen ja Lapinlahden linnut. Paikalla oli toista tuhatta juhlijaa, ja tapahtuma muutenkin oli varsin onnistunut. Talkoobileiden jälkeen jatkettiin äänien diilaamista Onnelassa, Hämeensillassa tai Ilveksessä. Näiden kokousten ja tilaisuuksien parasta antia ehdottomasti ovat spekulaatiot siitä, kuka äänestää ketä ja ketkä piirit tekevät yhteistyötä. Suosittelen.

Nuorten ja opiskelijoiden kannalta kokous oli muutenkin varsin onnistunut. Nuorten tekemistä aloitteita läpi menivät mm. tasa-arvoinen adoptio-oikeus ja sen avaaminen perhemuodosta riippumatta eli homopareille oikeus adoptoida toistensa lapset, negatiivinen tulovero sekä työvoimatoimistojen yksityistäminen. Hieman jäi harmittamaan että sukupuolineutraali avioliittolaki ei mennyt läpi (52-56), koska suuri osa nuorista oli vielä ryhmäkokouksissaan, eikä yliopistokuntien pakkojäsenyyden poistaminen uponnut vanhempaan kansaan. Tosin vieressäni istunut nainen totesi äänestettyään automaatiojäsenyyden puolesta, että olisikohan sittenkin pitänyt ajatella nuorten kannalta, hehän sen halusivat poistaa. No shit, mutta hienoa että ajattelit omaa parastasi. Yliopistokuntavuosistasihan ei olekaan kuin 175 vuotta. Myöskään pakkoruotsin poistaminen ei ottanut tuulta alleen, Suomi taitaa edelleen olla kovin konservatiivinen.


Ja mitäpä olisi puoluekokous ilman Jyrkiä ja Jyrkin linjapuhetta. Voisi kuvitella, että 60 minuuttia pitkä puhe puuduttaisi ja junnaisi paikallaan, mutta linjapuheen ote pysyi. Puheensa lopuksi Katainen totesi, ettei kommunistien ajatus siitä, että otetaan rikkailta ja annetaan köyhille toimi, vaan pitää ottaa kaikilta ja antaa niille kaikista köyhimmille. Se on yhdenmukaista kohtelua, jossa ketään ei suosita eikä ketään rangaista. Myös demareiden esitys siitä, että alle 16-vuotiaille pitäisi tarjota ilmainen julkinen liikenne, on täysin absurdi. Miksi me totuttaisimme lapset jo pienestä pitäen siihen, että palveluita voi saada ilmaiseksi vaikka niitä ei välttämättä edes tarvitsisi. Millaisia aikuisia siitä kasvaa ja mitä he vaativatkaan aikuisuudessaan ilmaiseksi, muiden ihmisten kustannuksella. Mutta toki, koska lapset ovat nykyään niin kovin urheilullisia ja liikuntaa harrastetaan jopa liikaa, aletaan kuljettaa heitä 500m matka julkisilla liikennevälineillä. Ymmärrän, että yli 5 kilometrin koulumatkat haja-asutusalueilla ovat ilmaisia, mutta että kaikki julkiset liikennevälineet. Go demarit, go.


Minä ja Turun toivo kaupungille, Tuomas Viljamaa. Jos koskaan tarvitsette vaalislogania, niin ottakaa toki yhteys Tuomakseen. Viime vaaleissa hän oli niinkin innovatiivinen kuin "Viljamaata halvalla". You know what I mean.


Arto Satonen, Pirkanmaan vpj-ehdokas joka valitettavasti jäi 19 äänen päähän jakoi Tapolan mustaa perjantaina ja lauantaina.


Ajankohtaisen kakkosen toimittaja totesi jossain kohtaa, että kokouksessa oli hämmentävän paljon nuoria paikalla. Hänestä muiden puolueiden kannattaisi olla huolissaan siitä valtavasta nuorten voimasta joka Kokoomuksella on. Tavallaan se on niin totta, niin totta. Vai mitä siihen sanovat kaikki ne nuoret demarit, jotka nostavat palkkansa ay-liikkeiltä tai puolueelta?

kuvat: www.timoheinonen.fi

Eka kerta

Olen tähän saakka elänyt omassa pienessä (haave)maailmassani, jossa sovinismi on kovin passé eikä siihen juuri törmää. Tänään kuitenkin törmäsin siihen omien laskujeni mukaan ensimmäistä kertaa. Ikärasismiin sitä on tavallaan jo niin turtunut, ettei sitä edes enää huomaa ja sen tavallisen tytöttelyn ilman suoranaista vittuilua siedän mainiosti. Yleensä sen saa käännettyä vain omaksi edukseen.
Meinasin kuitenkin tukehtua kahviini, kun minulle tehtiin äskettäin hyvin selväksi, että johtamallani nuorten yhdistyksellä tai paikallisella naisten yhdistyksellä ei ole sen seksuaalisempaa merkitystä, ja että on aivan sama vaikka ne olisivat sama (turha) yhdistys, naisen johtamana peli on joka tapauksessa menetetty.

Sinällään tuolla kommentilla ei omalle mielenterveydelleni ole muuta merkitystä, kuin että se saa minut tekemään jos mahdollista, vielä enemmän töitä sen eteen että meillä Ylöjärvellä on ensi syksynä valtuustossa muitakin kuin ei-niin-tuoreita päättäjiä, joiden myötä siis myös uusia näkökulmia. Tällä hetkellä nuoria ehdokkaita on kolme, joista herra paratkoon, kaksi on naisia. Meidän hommamme on nyt näyttää mistä kana pissii ja todistaa, että ei se pullanleipominen, vaan se politiikka.

Sovinismi ja feminismi ovat kumpikin hyvin provosoivia käsitteitä, enkä mielelläni käytä kumpaakaan kuin äärimmäisissä pakkotilanteissa. Feminismi ei enää tarkoita puhekielessä samaa kuin tietosanakirjassa ja feminismiä pelätään koska siitä on tullut naissovinismia. Tasa-arvoa taasen pidetään synonyymina feminismille, jolloin naiset jotka tahtovat tasa-arvoisen maailman leimataan telaketjurekkalesboiksi jotka vihaavat miehiä.

Itsehän en allekirjoita tuota miesvihaa, sillä only god knows mitä tapahtuisi jos eläisimme yhteiskunnassa jossa ainoastaan naiset käyttävät valtaa. Naiset ovat kieroja ja juonittelevia selkäänpuukottajia, mutta ei se tee heistä huonompia päättäjiä tai vaikuttajia kuin miehet. Kokemuksesta voin kertoa, etteivät miehetkään nyt kollektiivisesti mitään lojaaliuspalkintoja ansaitse tai etteivät naiset osaisi olla yhtä röyhkeitä ja vaativia. On surullista, että minua tai mielipiteitäni pidetään huonoina vain siitä yksinkertaisesta syystä, että olen nainen. Tuon huomautuksen tekijäkään kun ei varsinaisesti mikään ruudinkeksijä ole, keskustelun edetessä oikein yllätyin siitä miten typerä ja kaavoihin kangistunut viisaana pitämäni ihminen voikaan olla.

Joskus tuotannonluokassa keskustelimme aiheesta leffaprojekti jonka koko työryhmä olisi naisia. Ennen keskustelua tuntui raskaalta kysyä samasta kalustolistasta, gripistä tai aikataulusta tuhannetta kertaa, mutta kun uhkakuvat naisprojektista oli maalailtu seinille, ei miesten suurpiirteisyys enää vaivaa tai aiheuta stressiä. On hyvä, että he tekevät ja me kysymme, jokainen tehköön siis sen minkä osaa. Minulla ei ole minkäänlaista poltetta lähteä raksaamaan dollya vanhalle tehtaalle ihan vain siitä syystä, ettei se olisi "miesten homma". Sen sijaan lähden juomaan muutaman lasin kuohuviiniä ystäväni syntymäpäivän kunniaksi, tekemään siis sitä mistä itse nautin ja minkä osaan.

J. Tukiainen = naturelli

No niin, ensimmäiseksi, sisäinen kielioppipilkunviilaajani kiehuu raivosta, sillä suomenkielessä ei ole sanaa naturelli. Ja toisekseen, millä järjellä, siis millä järjellä, Johanna Tukiaisesta on voitu ottaa näitä naturelleja kuvia??

"Ensin minut kuvattiin hyvin naturellina Suomen upean luonnon keskellä, mm. savusaunassa vain pyyhe ympärillä, sekä järven rannalla kauhomassa vettä saaviin. Välillä olin kokonaan alasti ja minua peittivät vain koivun oksat ja vihdat." (J. Tukiainen)

Tukiainen oli siis ollut luennoimassa Savo-Kainuun Journalistiliitolle, joka nyt varsinaisesti ei ainakaan vahvista sitä mielikuvaa että savolaiset olisivat lähellekään yhtä fiksuja ja filmaattisia kuin me hämäläiset. Sanoinko itseäni hämäläiseksi? Au. Perun sen.
No joka tapauksessa, Tukiaisesta oli sitten otettu näitä täysin-edellisistä-poikkeavia-ei-yhtään-eroottisia-alastonkuvia saunan lauteilla, jotta Tukiainen pääsisi eroon siitä leimasta joka häneen on nyt lyöty. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että kun Johanna pukisi vaatteet päälle johonkin kuvaan, niin se olisi erilaista, mutta saatan olla todella väärässä ja ahdasmielinen.

On kuitenkin pakko myöntää, ettei tämä Tukiaisen tyttö ihan totaalisen tyhmä ole.
Jos itse päättäisin perustaa tanssiryhmän, jonka koreografiat koostuvat silikonitisseistä ja -huulista jotka kiemurtelevat ja vääntelehtivät lavalla vaaleanpunaisissa glittermekoissa, eikä tuo ryhmä oikein saisi nostetta, mikä olisikaan sen parempi markkinointikikka kuin tehdä samaan syssyyn myös amatööripornoleffa. Ja jos sekään ei saisi vaatimaansa julkisuutta, ihan vahingossa, oho hups, antaisin puhelimeni läheiselle ja luotettavalle keltaisen lehdistön toimittajalle ja saattaisin mainita että olen lähetellyt viestejä tunnetun poliitikon kanssa. Missään nimessähän en tarkoittaisi että tuon toimittajan tulee lukea viestejä, saatikka julkaista niitä, koska missään vaiheessa en haluaisi tuolle poliitikolle mitään pahaa enkä aavistaisi millainen hullunmylly siitä syntyy! Ja jos joskus olisin sattunut sanomaan, että julkisuuden eteen tekisin mitä vain, se tulee unohtaa koska tässä tapauksessa se on täysin epärelevanttia.

Tavallaan siis ymmärrän Tukiaista. Eihän hän voinut tietää ettei Kanerva myöntäisi mitään vaan yrittäisi loppuun asti kieltää kaiken. Uskon myös sen, ettei Tukiaiselle ole ollut alusta asti selvää miten ison sopan hän on keittänyt tai mitkä seuraukset kaikella voi olla. Kuitenkaan en ymmärrä esimerkiksi viestien täsmällisten sisältöjen julkaisemista, sillä se on sekä mautonta että kuluttajien aliarviointia. (Ei siten että Kanervan nyt pitäisi tehdä mattivanhasia, nostaa oikeusjuttua ja nolata itsensä jos mahdollista, vielä enemmän. On oikein antaa kansan unohtaa.) Siinä Tukiainen ei voi vedota edes tietämättömyyteen, sillä jokainen (normaali) ihminen ymmärtänee ettei toisten yksityiseen kirjeen-, sähköpostin- tai viestienvaihtoon ole toisilla ihmisillä mitään oikeutta.

Pysyisivät nyt vain älykkään Julia-siskonsa kanssa siellä Miamissa mustien ja latinojen keskellä. He voisivat ehkä jakaa kokemuksia Neekerikylästä ja lehtineekereistä tai valistaa jenkkejä siitä, ettei alkoholia ja rauhoittavia kannata käyttää sekaisin ellei halua tulla todella rauhalliseksi.

Rakkausfestivaalit

Niin eli viikonloppu vierähti perjantain työvuoroja lukuunottamatta Vaasan kautta Kurikassa. Vaasassa meistä otetiin upeimpia kuvia ikinään, mutta jännityksen säilyttämiseksi niitä en julkaise ennen kuin meidän uusi ja upea KNL-kalenterimme on valmis ja kaikki me 24 kaunista ja rohkeaa olemme tuon kalenterin sivuille ikuistettu.





Sinin mielestä Kurikka oli pieni ja ahdistava, mun mielestä se oli lähinnä kodikas ja Kurikan HakuPäällä -rakkausfestareista tuli erehdyttävästi mieleen Ylöjärven Pöheikön Pölläys. Sillä erotuksella, että meillä oli sentään Popeda ja Jean S. kun taas Kurikalla oli Miljoonasade ja Dingo. Kukin vetäköön omat johtopäätöksensä.
Sitä en kiellä, etteikö 20 euroa alueelle olisi ollut aika kova hinta ja etteikö jossain vaiheessa tullut mieleen, että miksi edes pyydän jotain tiettyä drinkkiä, kun saan kuitenkin sen, mitä myyjä saattuu minulle antamaan. In any case, hauskaa oli. Ainoa asia mikä vähän harmittaa, oli se, että minua ohjeistettiin kysymään jokaiselta rakkauden lähettiläältä joka uskaltautuu lähemmäksi, että minkä kokoinen puimuri tuolla herrasmiehellä tai -naisella on, ja että onko perheellä oma kuivaaja. Se nyt itsessään ei ollut surullista, vaan se, ettei kukaan keneltä kysyin omistanut edes puimuria, saatikka kuivaajaa, joten en voinut jäädä Kurikan yökirkkoon naimaan isontalon Anttia ja elämään loppuikääni emäntänä jollain idyllisellä, pienellä, maatilalla.

Kurikassa selvästi ei panosteta muutenkaan palveluun, sillä sen lisäksi että join koko illan myyjien itse mielivaltaisesti minulle myymiä ällömakeita mehuja, minua, typerää kaupunkilaista, huijattiin myös nakkikikkarilla. Ostin grillikojusta makkaraperunat, ja mies löi lautasellisen ranskalaisia käteeni. Erehdyin pyytämään makkaraa siihen kylkeen, (meillä makkaraperunoihin siis yleensä kuuluu myös makkara), mutta mies vaan tiuskaisi että se maksaa 2e ylimääräistä, ja makkara jäi saamatta. Maksoin siis 6e perunoista ja puolesta litrasta sinappia.
Tämän jälkeen olin lähdössä pois, kun lompakkoni pomppasi jonkun takanaseisovan Katariina L:n toimesta kojuun sisälle, jolloin mies totesi vain että Vittu, eikä tehnyt liikettäkään sen eteen että saisin sen takaisin. Typerä kun oli, kuvitteli kai, että sieltä löytyy muutakin kuin KNL:n aikaisemmin tarjoama lounari. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, sain lompakon takaisin samaisen Katariina L:n toimesta. Myöhemmin vahinko pistettiin kiertämään ja Katariina L:n
kenkää naarattiin joesta.


Sini, joka perinteitä kunnioittavan paikallisen kovan jätkän (viime vuosikymmenten vaimonhakkaaja päällä ja pinssejä pistetty olkapään läpi, kuitenkin niin että tatuointi (?) näkyy) mielestä näytti liian sivistyneeltä, ja Aki, joka pelasti kengän joesta.


Loviisa majoitti meidät Kurikassa. Aamulla totesin, että onneksi Loviisa pitää siivoamisesta. Trivialin pelaaminen on sotkuista puuhaa.

Iloa kuumepäiviin

Lotta Backlundin blogia vakoillessani ajauduin Johanna Tukiaisen ja Susanna Sievisen blogeihin, enkä voi muuta sanoa kuin että OMFG. On hirvittävän hämmentävää ja surullista, että nuo ihmiset todellakin ovat yli 30-vuotiaita suomalaisia naisia, joilla on ihailijoita. Koska olen päättänyt sairastaa ennen ensi viikonloppua ja Puoluekokousta koko ensi viikon, voin viihdyttää itseäni noiden naisten kirjoituksilla. Saattaa tosin olla, että joudun tappamaan itseni ennen kuin pääsen blogien loppuun saakka. Hetkittäin nimittäin tuntui, että oman käden pureminen irti sattuu sieluun vähemmän kuin se, että Sievisen lempijuoma on Campanja tai punaviini.
Olen nyt jotenkin niin sanaton, että kerron Haku Päällä rakkausfestareista huomenna. Trust me, siellä oli muutakin erikoista kuin Dingo.

Muiden asuntojen vakoilua

Olin tänään siivoamassa ystäväni asuntoa, josta hän muutti pois viikonloppuna. Palkaksi luvattiin shamppanjaa, rahaa ja ainutkertaista rakkautta, joten kenenkään ei nyt kannata saada tästä mitään kimmoketta. Kukaan muu ei voi tarjota tuollaista palkkaa kuin Pauli, joten en todellakaan siivoa muualla. Näemmä en edes kotona.

No, joka tapauksessa. Siinä kun kuurasin jääkaappia, mietin miten helposti sisälle pääseminen tapahtui. Pauli oli sopinut talkkarin kanssa että hän päästää minut sisälle 12.30, mutta koska olen kuuliainen siivooja, olin paikalla jo ennen kahtatoista. Istuskelin autossa ja "sellanen sininen talkkariliivinen äijä se on, näyttää ihan, no, talkkarilta" (Paulin sanoin) talonmies tuli ulos näyttämään siltä, ettei hänenkään elämänsä nyt liian mielenkiintoista ole. En ehtinyt edes kertoa kuka olin tai mitä olin tekemässä, ennen kuin huomasin olevani Paulin asunnossa, ja FYI en yhtään ihmettele että talkkari oli vetänyt herneen nenään kun siellä ei ollut siivottu.

Olen ennenkin päässyt kerrostalojen alaovista sisään kaiken maailman tekosyillä, eikä äitini asuntoon pääseminen ollut kovin hankalaa silloin kun vara-avain oli sisällä, eikä heistä kukaan ollut kotona. Isäni luo menin joskus ikkunasta, siis siitä kapeasta tuuletusikkunasta joka oli auki, eikä yksikään naapuri edes ihmetellyt. Jotenkin tuntuu, etten ehkä enää menisi ihan niin kepseästi siitä ikkunasta, ja nyt joku sattaisi vähän ihmetelläkin..

Nyt siis jos olisin yhtään vainoharhainen tai neuroottinen, (persoonallisuustestin 54% ei lasketa), alkaisin pelätä että seuraavalla kerralla kun tulen kotiin, täällä on talonmiehemme kavereita (jos hänellä sellaisia on, I doupt it), naapurin nainen joka kännipäissään ei löytänyt (taaskaan) kotiin tai Hannibalin asiakkaita, jotka ovat kyllästyneet pitämään tupakkataukoa vastapäisellä hiekkalaatikolla. Onneksi en siis ole, enkä kertaakaan tänään ole ajatellut alkaa käyttämään turvalukkoa. Sehän olisi ylireagoimista.

19-vuotias teini

En kiellä ettenkö itsekin sortuisi aina välillä yleistämään, että kaikki 15-vuotiaat ovat blondattuja pissiksiä jotka yhden siiderin juotuaan rakastavat koko maailmaa Koskenrannassa, MUTTA nyt alan olla totaalisen kyllästynyt kommentteihin jotka koskevat omaa ikääni. Olen ilmeisesti itserakas sairas paska, koska että en omasta mielestäni vaikuta 19-vuotiaalta kakaralta, joka on juuri valmistunut kampaajaksi (mitenkään niitä väheksymättä) ja ravaa Cabaretissa viikonlopusta toiseen. On jotenkin äärimmäisen turhauttavaa ja alentavaa tulla leimatuksi jonkinlaiseksi ihmiseksi siksi, että sattuu olemaan tietyn ikäinen.

Viime aikoina nimittäin olen kuullut tuhannesti että en ole pätevä tekemään tai saavuttamaan jotain tiettyä asiaa sen takia että olen niin nuori. Tässä yhteiskunnassa on joku täysin käsittämätön yleinen luulo, että vain vanhat ihmiset ovat päteviä hoitamaan asioita tai luottamustoimia, ja jos sattuu vielä olemaan mies, niin mikäs sen mainiompaa. (Vaikka siis sehän tietysti on fakta, että naiset ja nuoret tarvitsevat miehiä pärjätäkseen elämässä ja esimerkiksi vaikkapa politiikassa). En nyt kiellä sitä, etteikö ikä toisi elämänkokemusta ja tietynlaista vastuuntuntoa, mutta on aivan absurdia ajatella että esimerkiksi kahdesta henkilöstä se vanhempi on pelkän ikänsä (tai sukupuolensa) takia viisaampi ja filmaattisempi, ja näin ollen pätevämpi tekemään/saavuttamaan/ansaitsemaan jotain.

Sen lisäksi, että on automaattisesti vanhempia ihmisiä typerämpi, pitää tietysti heidän edessään nöyristellä ja varoa, ettei missään vaiheessa ole itsestään ylpeä tai pidä itseään millään tavalla lahjakkaana ihmisenä. Sehän nyt olisi ihan naurettavaa, että esimerkiksi ensimmäisenä opiskeluvuotenaan tekisi muutakin kuin keittäisi kahvia tai ajaisi autoa, siis jotain mikä liittyy opiskeluihin oikeasti, koska ne tärkeät asiat ovat vanhempien opiskelijoiden hommaa. Tai että joku viime vuonna ylioppilaaksi kirjoittanut ensimmäisen vuoden opiskelija olisi pätevä ainejärjestön hallituksen johtoon ja tietäisi vielä järjestötoiminnastakin jotain! Aivan absurdia.

Ihaillut suomalaiset

Valitut palat ja TNS Gallup ovat teettäneet tutkimuksen, jonka mukaan Suomen ihailluin mies ja nainen on Sauli Niinistö ja Tarja Halonen. Oolrait, nämä ymmärrän kyllä. Sale nyt on Sale ja Halonen on ensimmäinen naispresidentti, ihailtavaahan se on. Sen sijaan en todellakaan ymmärrä, että miksi yhdeksänneksi ihailluin nainen on Tanja Karpela. Karpela on missi, (ihaileeko missejä myös muut kuin 9-vuotiaat tytöt?), kansanedustaja (julkkis-sellainen) ja sekavassa avioliitossa. Jotenkin sitä kuvittelisi, että nykyään kun avioliitot purkautuu syystä tai toisesta useammin kuin kuolema ne erottaa, ihailtaisiin tasapainoisia ihmisiä ja parisuhteita. Tosin, jotta niitä voisi ihailla, pitäisi niitä kai olla olemassa.. Mene ja tiedä.

No, Vienonen-Karpela-Saarela-Karpelan vielä jollain tapaa ymmärrän, onhan sillä ihan kivoja linnanjuhlien pukuja, mutta seitsemänneksi ihailluin mies on Erkki Tuomioja! Erkki Tuomioja. En mitenkään ymmärrä, miten seitsemänneksi ihailluin mies voi olla Tuomioja. Muut listalla ovat edes karismaattisia tai kohottaneet suomalaisten kansallistuntoa vaikkeivat olisikaan kovin fiksuja, kuten Janne Ahonen tai Mika Häkkinen. Tuomioja ei ihan sovi tuohon(kaan) profiiliin. Käsittääkseni vaikka kyselyyn olisi vastanneet vaan demarit, ei Tuomioja silti olis päässyt kovin korkeille pisteille. Selvitystä odotellessa.

Miesten listalla yhdeksäs oli muuten Åke Lindman. Kerrottakoon julkisesti, että kun Lindmanille myönnettiin Jussigaalassa 2007 betonijussi, minä itkin. Se oli olevinaan kovin liikuttavaa. Itkin myös tosin viime maanantaina kun Rick tuli takaisin ja ilmoitti avaavansa uuden ravintolan Scavo'sin viereen. Että se siitä uutisarvosta sitten.