Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

torstai 31. heinäkuuta 2008

Ylöjärvi, indeed

Mä en tiedä, mitä sanoisin.

Ylöjärvellä jäi taas kaksi nuorta miestä junan alle, tarkoituksella vai tahattomasti, sitä voidaan spekuloida vaikka maailman tappiin. Iltapäivälehdissä oli ensimmäistä kertaa koskaan minkäänlaista juttua siitä, että nuoria kuolee Ylöjärvellä. Jossain sivulauseessa mainittiin myös, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Niin, ei todellakaan ollut.

Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, on äärimmäisen hankala käsitellä sitä, että omia kavereita kuolee vuosittain. Ongelma ei ole ainoastaan Ylöjärven, nuorten miesten itsemurhatilastot ovat valtakunnallisestikin "huippu"luokkaa. Ylöjärven kokoisessa kaupungissa nuo tilastot vaan näyttävät todella vääristyneiltä ja koskettavat koko kaupunkia. Kun jokainen nuori tuntee toisensa jotain kautta, vähintäänkin tietää nimen, jokainen kuolintarina koskettaa.

Tosiasiahan on, että viimeisten vuosien aikana on kuollut kymmenkunta ylöjärveläistä nuorta miestä hämärissä oloissa. Koskaan ei ole pystytty osoittamaan täysin, onko kyseessä ollut itsemurha, onnettomuus vai jotain muuta, ja koska kuolinsyyt ovat arveluttavia, niistä vaietaan. Kuten alussa mainitsin, tämä oli ensimmäinen kerta kun media noteerasi tapausta lainkaan.

Saatan saada nyt monta vihamiestä kun sanon tämän ääneen, mutta ns. mietojen huumeiden käyttö on lähtenyt aivan käsistä pienillä paikkakunnilla, myös Ylöjärvellä. Enää on turha muuttaa maalle ja kuvitella suojelevansa siellä lapsiaan pahalta maailmalta, turvallisempaa on asua keskustassa, jossa virikkeitä löytyy muutenkin. Ylöjärvi, Järvenpää, Riistavesi ja Kerava ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun järkevää tekemistä ei ole. Mikään näistä paikoista ei ole suurkaupunki tai edes likellä, mutta meno on sen mukaista.

Jos koskaan, koskaan, tulen olemaan asemassa jossa voin tehdä mitä tahansa pahoinvoivien nuorien hyväksi, lupaan tehdä parhaani. On todellista paskanjauhantaa sanoa, ettei ongelmia nähdä tai huomata. Kysymys on siitä, kuka niistä uskaltaa puhua tai asioihin puuttua. Kaikki mitä ihminen tahtoo nähdä, hän näkee. Muu on ongelmien pakenemista tai oman mielen rauhoittelua. Jos terveydenhoitoalan ammattilaisilta suoraan kysyttäisiin miten paha ongelma päihteet Ylöjärvellä ovat, saataisiin niin järkyttäviä vastauksia, että ennemmin vaietaan. Ja vaikeneminenhan on täsmälleen se mun juttu..

I'm pissed. En muista koska olisin tuntenut tälläistä vihaa osaltaan vääristynyttä yhteiskuntaa ja sen toimintaa kohtaan. Todennäköisesti viime keväänä..

Olen myös todella pahoillani Mikon ja Laten perheiden puolesta.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

KÄY!

Tämä koko viikko menee enemmän tai vähemmän töissä ja kuvauksissa. Kuvaamme 25 minuuttista lopputyötä Tampereen Klassillisessa Lukiossa, ja töitä riittää. Suoraan sanottuna olen äärimmäisen helpottunut että alkaa uusi lukuvuosi ja ykköset innokkaina lähtevät assaroimaan kuvauksia. Nyt "vanhat" opiskelijat ovat jo niin kyynistyneet ja kuvittelevat olevansa ammattilaisia kaikessa mitä tekevät, että on hankala saada heitä auttamaan. Perjantaina kuvauksiin tulee mukaan myös Tommi Korpela, joka on niiiiiin kuuma.

Käykää tsekkaamaan www.ihmisiatiella.fi ja lukemassa psojektista lisää. :)










maanantai 28. heinäkuuta 2008

Mustana?

Siis voiko olla nolostuttavampaa tapaa tiedustella asiakkaalta mitä hän tahtoo, kuin seuraava, kuvitteellinen, kohtaus:

1. PAIKALLISESSA
INT. RAVINTOLA, ALKUILTA
TARJOILIJA, TUMMAIHOINEN MIES, MUUT ASIAKKAAT (3)

Ravintola on melko tyhjä, tiskillä istuu kolme vanhaa miestä juomassa tarjouskaljaa. Ovi käy ja sisään astelee TUMMAIHOINEN MIES jolloin kolme vanhaa miestä hiljenevät. TARJOILIJA täyttää vetolaatikoita tiskin takana. Tummaihoinen mies menee tiskille.

TARJOILIJA
Terve!

TUMMAINOINEN MIES
Moi! Onko sulla teetä?

TARJOILIJA
On joo, kun keitän vaan vettä. Otatko mustan?

Kumpikin hiljenee ja tarjoilija hämmentyy omasta kysymyksestään.

TARJOILIJA
Tai siis niinku mustaa teetä?

Tarjoilija lähtee kävelemään kaapille.

TARJOILIJA
Tai siis ei meillä varmaan oo kun mustaa. Teetä. Siis mustaa teetä. Oletko sä? Tai siis teetä. Käykö se?

Tummaihoinen mies hymyilee ja nyökkää. Tarjoilija ei sano mitään vaan kävelee vedenkeittimelle ja napsauttaa sen päälle.

TARJOILIJA
Mä tuon sen sulle. Otatko mustana? Tai siis, siis, siis haluatko maitoa? Hunajaa vai sokeria?

TUMMAIHOINEN MIES
En tarvitse kiitos. Tuot sen siis tuonne pöytään?

TARJOILIJA
Joo mä tuon. Mene vain.

Tummaihoinen mies kävelee pöytään istumaan ja tarjoilija huokaa syvään.

VANHEMPI MIESASIAKAS
Onko tämä nyt sitä mustaa huumoria?

TARJOILIJA
Ilmeisesti.. Oh my god.

Tummainoinen mies nauraa pöydässä ja tarjoilija kävelee nolona takahuoneeseen unohtaen rahastaa teen.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Tapsan Tahdit my ass

Eilen koimme siis ensimmäistä kertaa lavatanssien taikaa Nokialla. Alkuillan jaoimme I<3(kok) -kortsuja teineille ja vettä spurguille, ja hauskaa oli. Hannan mielestä nuo lapsukaiset olivat varsin miellyttäviä ja kohteliaita, itse en olisi ihan täysin samaa mieltä asiasta.


Kuva on vähän heilahtanut, koska Nokian kadunmiehet olivat pelottavia eikä tehnyt
mieli jäädä tarkentamaan kovin pitkäksi aikaa. Mutta tässä siis näiden sankarien eväät, Pöytäviinaa ja kylmää HK:n sinistä. We love those guys.

Teltalla oli vähän hiljaisempi meno kuin olimme kuvitelleet, mutta se johtui kuulemma päivästä. Nokialaiset eivät ilmeisesti ole kovia juhlimaan kuin keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. Ainoa jota tanssitettiin olin minä, mutta tulimme siihen tulokseen, että meillä oli ihan liian vähän antennipipoja, ruusucapreja ja pikkurepppuja siihen meininkiin. Ensikerralla dresscode on jo paremmin hallussa ja flaksi toivottavasti käy. Koska Sini oli päättänyt löytää unelmiensa tötterötukan Nokialta, saivat myös hyvännäköiset miehet osansa kortsuistamme. Viimeistään siinä vaiheessa kun Sini kiikutti kortsun Juha Metsäperälle, esiintyjälle siis, ajattelin että pakkohan tuossa naisessa on olla munaa ja helvetisti. Muutaman nokialaisen miehen tyttöystävä eittämättä ajatteli samaa.. :)


Sini ja Hanna tahtimeiningeissä.


Nokian Kokoomusnuorten pj ja illan iloinen, ei lainkaan pelokas, opas, Anna.

Kun tanssit oli tanssittu, siirryimme laulamaan karaokea paikkaan, jonka nimestä ei ole aavistustakaan. Anna on sitä mieltä, että hän saa ensi viikonloppuna lujaa turpaansa, sellaista meteliä me kuulemma pidimme. Mutta se on yksi puhelinsoitto vain, ja me menemme takaisin, eli ei kannata nokialaisten rekkalesbojen yhtään hyppiä nenille. Tutustuimme myös Matin (entiseen) ystävään Samiin ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että Sinillä on joku kummallinen vetovoima joka narkkareita vetää puoleensa. Tämä ei ollut ihan niin viehättävä persoona kuin siellä Kurikassa ollut ihanuus, mutta likellä, likellä.


Sini haluaa viihdyttää.


We love you Kimmo. Ja Kimmon tyttöystäväkin melko varmasti rakastaa meitä.

Mutta siis se Iisoppi. Ennen vanhaan, niinä kuuluisina vanhoina hyvinä aikoina, Iisopissa oli sellainen meno ja meininki ettei muusta väliä. Nyt sitä olisi voinut luonnehtia, noh, ei mitenkään, sillä kovin mitäänsanomatonta se oli. Tötterötukkia ei ollut yhden yhtä eivätkä muutama entinen tuttu ja uudet tyttöystävätkään saaneet verenpainetta kohoamaan. Kovin olen siis pettynyt.

Lopuksi kiitos sille taksikuskille, joka Sinin kovasta yrityksestä huolimatta ei hermostunut ja jättänyt meitä Nokian motarin varteen. Tiesittehän että ensi viikolla alkaa lama ja se on Kokoomuksen syytä? Kysykää vaikka Mikon taksilta.

Nokia on my mind

Tulin juuri Nokialta, ja voi että. Tanssimaan kyllä pääsin, mutta siinä se sitten olikin. Ei ole Nokia (Iisoppi) enää entisensä. Mutta siitä myöhemmin.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Voi teitä kommunistit

Riitta Halonen, ylöjärveläinen kommunisti ja kaupunginvaltuutettu kirjoittaa Ylöjärven uutisien mielipidepalstalla palveluiden yksityistämisestä Asukkaiden vai markkinoiden ehdoilla -otsikolla. Jutun sisältö käytännössä on se, että kun palveluja yksityistetään ja kilpailutetaan, kuntalaisten perusoikeuksia rikotaan ja varsinkin pienipalkkaisten ja eläkeläisten asema heikkenee.

Siis millä järjellä, millä järjellä, esimerkiksi palveluseteli josta Halonen kirjoittaa voi huonontaa eläkeläisten asemaa? Tai onhan se tietysti kauheaa, jos eläkeläinen voi saada mm. siivouspalveluja pienellä omavastuulla jos sukulaiset eivät sitä ehdi tekemään. Kunnan kotipalvelun työntekijöiltä on aivan turha odottaa edes pientä viikkosiivousta jos siitä erikseen ei sovita (ja makseta), sillä Ylöjärvellä hoitajia on aivan liian vähän. Jos kuntasektori pystyisi toteuttamaan edes sen vanhusten toiveen, että samat hoitajat kävisivät vanhusten luona säännöllisesti eikä hoitohenkilökunnan vaihtuvuus olisi näin suurta kuin se nyt on, olisimme kovin tyytyväisiä.

Palvelusetelistä Halonen kommentoi seuraavalla tavalla:

"Palvelusetelillä pyritään laajentamaan yksityisiä markkinoita. Markkinaehtoisesta linjasta kärsivät niin palvelujen tarvitsijat kuin kunnan työntekijätkin. Palvelujen eriarvoisuus kasvaa, kun raha ratkaisee yhä enemmän."

Onko Halonen sisäistänyt sitä, että palvelusetelin käytössä jokaisella sen käyttäjällä on tismalleen samansuuruinen omavastuuosa, jonka he maksavat. Tai on varmasti, Halonen luultavasti olisi onnellinen jos enemmän eläkettä saavilla olisi isompi omavastuu, ja heikommin toimeen tulevilla ei omavastuuta olisi lainkaan. Sehän se olisi varsin punaista ja makeaa. Ei kun hetkinen, viimeinen hänen lauseensa kuuluu: Jokaiselle pitää taata yhtäläiset peruspalvelut!

Kommunistien vastaus kaikkiin ongelmiin tuntuu olevan yhteinen suuri rahalaari, josta kaikille ammennetaan ilmaiseksi, köyhille ainakin. Ei kun olikos ne sittenkin demarit? Mistä näistä..

Maailman surullisin tarina

Haluatteko kuulla jotain sydäntä särkevää? Ei se mitään, kerron sen silti.
Töissä kuulen hirveästi iloisia ja surullisia tarinoita, luonnollisesti, koska ihmisten elämä on iloista tai surullista. Tänään kuitenkin tuli yksi tuttu tyttö käymään ja sydämeni murtui hänen puolestaan.

Tuo tyttö on myös töissä ylöjärveläisessä ravintolassa, mutta koska ei olisi vaikea laskea yhteen yksi plus yksi niin en kerro missä, pidetään teitä jännityksessä. Tyttö oli ollut eilen töissä ja ravintolaan oli tullut muutama totally uusi asiakas, ei siis paikallisia ja tuttuja asiakkaita. Yksi noista asiakkaista, mies siis, oli kysynyt tuon tytön nimeä ja sen tyttö oli kertonut, mutta puhelinnumeroa tiedustellessa tyttö oli ollut hiljaa. He jatkoivat keskustelua, ja heillä oli ollut ihan mukavaa. Lähtiessään mies oli ohimennen myös maininnut minne baariin he seuraavaksi menevät. Koska tytöstä alkoi asiakkaiden poistuttua tuntua että mies sittenkin oli ihan mukava, tyttö meni vuorosta päästyään tuohon kyseiseen ravintolaan kertoakseen puhelinnumeronsa miehelle. Kuitenkin, kun hän pääsi sinne saakka, oli mies löytänyt uuden typsykän itselleen eikä enää ollut kiinnostunut tytöstä. Vitutusta tietysti lisää se, että tuo uusi typsykkä on yksi Ylöjärven vaikeimmista ja epätoivotuimmista asiakkaista, huhupuheiden perusteella siis.. Isot pojat kylillä puhuu.

Miehet on kyllä pyllystä. Ei aivan kaikki, mutta valikoitu osa. Jos joku mies olisi lähtenyt tuolla tavalla mun perääni töidensä jälkeen, niin olisin ollut varsin otettu siitä vaivasta. Aina ei kuitenkaan voi voittaa. Enkä nyt siis tarkoita, että lauantaiyönä mun auton vieressä odottelu ja kyydin pyytäminen 3,6 promillen kännissä sen jälkeen kun on kussut ja paskantanut pitkin vessaa, olisi millään tavalla verrattavissa tähän.
Mistä tulikin mieleeni, että pe-la yönä, kun näin taas kävi (hyväsydämisenä ihmisenä tietysti suostuin) ja olimme hakemassa tuolle känniääliölle ruokaa, poliisit mitään sanomatta kurvasivat kikkarin pihaan, heittivät ko. tapauksen maijan perään ja veivät putkaan yöksi. Hyvä kun olimme autosta siis ehtineet ulos. Välillä sitä täytyy oikein ihmetellä, että miten niin resurssipula. Ei se nyt varsinaiselta resurssipulalta näyttänyt, tuhlaamiselta ehkä enemmänkin.

Olen myös alkanut uskoa siihen, että huhupuheet yhä enenevässä määrin pitävät paikkansa. Itse haluaisin uskoa tuntemattomista ihmisistä aina ensin hyvää (koska ihmisethän ovat pohjimmiltaan hyviä, ovathan) ja muodostaa täysin uuden ja oman mielipiteen. Välillä se vaan on kovin vaikeaa ja turhauttavaa, koska nuo huhupuheet useimmiten paljastuvat kylmiksi ja koviksi faktoiksi. Ehkä kannattaisi alkaa vain kyyniseksi ja pessimistiksi, anteeksi, realistiksi, niin tämä elämäkin olisi mukavampaa. Voisi joskus yllättyä ihan positiivisestikin. Not.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Jumala on nainen

Vai miten muuten selitätte sen, että nainen on luotu sellaiseksi kun on? Mutta ei hätää kuomaseni, onneksi tähänkin on keksitty keinot; katsokaa miten helppoa elämä olisi jos Jumala olisikin ollut mies.

Naisen käytettävyys

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Limonaaditarjoiliatar

Siis voi ristus. RISTUS. Luin (taas) Johanna Tukiaisen blogia. Tiedän, tiedän, on kaksi vaihtoehtoa; olla lukematta tai hankkia verenpainelääkitys.Tyhmästä päästä kärsii koko mielenterveys..

Tämä kuuden ällä ylioppilas kertoi siis kuinka siskonsa (se joka vahingossa söi rauhoittavia ja joi viinaa) oli pukeutunut L I M O N A A D I T A R J O I L I A T T A R E K S I. Tavallaan on aika hienoa miten Johanna "brändi" Tukiainen (kuten hän itseään kutsuu) rikastuttaa suomenkieltä ja sen sanastoa.

Ja jotta ette luulisi Johannan elämä olevan helppoa, niin tiedoksenne vaan, Johanna on yrittänyt itsemurhaa. Ihan oikeeta itsemurhaa, lääkkeillä ja viinalla. Johannalla oli rakkaushuolia, ja fiksu tyttö kun on, hän yritti kuolla (.. down the street not across the street..) jottei joutuisi enää elämään niiden kanssa. Ja rakkaushuoliahan Johannalla on ollut enemmänkin, ne ovat olleet vaikeimpia hetkiä hänen elämässään, joten kaikki arvostelijat shut up!
Jos en olisi itse lukenut tuota, en uskoisi koko juttua. Toisaalta, kukaan ei voi keksiä tällaisia tarinoita.

Niin ja hei, Johannalla on muutenkin vaikeaa, koska hiuksiin, kynsiin, meikkiin, kenkiin ja ihaniin prinsessatyylisiiin Betsey Johanson vaatteisiin menee niin paljon rahaa! On kovaa hommaa tanssia ja elättää itsensä sillä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Johannan kannattaisi nyt lopettaa isänsä ystävien paneminen rahasta (vrt: vuositulot 256€, mennä ihan oikeisiin töihin tai vaikka ihan oikeesti kuolla.

Niin ja olettehan kaikki huomanneet Hymyn Silmänruokaa -osion?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Asenneongelmia, normipäivä

Tänä viikonloppuna olivat Tammerfestit ja Pirkanmaan kesäkiertuetapahtuma lauantaina. Torstaina jostain syystä kymmenisen meidän piirin jäsentä löytyi Tempon terassilta, ja siitähän se ajatus sitten lähti. Loviisan kanssa olimme kiertaneet asuntoesittelyjä koko päivän ja juhlimme Loviisan uutta asuntoa. Myöhemmin kävi ilmi, ettei Loviisa sitä asuntoa saanut, vaan ihan toisen, mutta juhlimme kuitenkin.
Temposta lähdettiin Pinkkiin kuuntelemaan Laura Voutilaista, ja olin ihan fiiliksissä kun oletin kuulevani Bailaamaan tai Kerran -biisejä, mutta kissanviikset. Ensimmäiset neljä biisiä olivat Stevie Wonderia (biisejä joita kukaan, KUKAAN, ei osannut. Ei edes Laura itse.Kuvistakin näkee että ilman sanoja ei olisi pärjätty) ja kaksi viimeistä jotain sietämätöntä renkutusta. Setissä siis oli noin 6 kappaletta, jonka jälkeen piti tulla encore. Laura saapui lavalle, mutta kappas, laitteet olivat menneet rikki sen 45 sekunnin aikana jonka he lavalta pois olivat jolloin Laura lupasi vetää Kerran akustisena. No eipä vetänyt vaan lähti pois, sanomatta sanaakaan, ja siinä se sitten oli. Ristus että otti pientä ihmistä päähän. Niin paljon että piti antaa kaikkien keikkajärjestäjistä ravintolapäällikköihin kuulla kunniansa.


Petri ja Johanna Pinkissä



Jaakko, Saara ja minä. Jaakkoa ei enää näe missään terveellisten elämäntapojeen myötä, joten kuva on harvinainen. Joku epäili että Jaakko menisi pian töihinkin, mutta en kyllä jaksa uskoa.. ;)





Laura, laulujen sanat ja hämmentynyt yleisö.

Lauantaina alkoi Pirkanmaan kesäkiertuetapahtuma, joka tänä(kään) vuonna ei ollut kummoinen yleisömenestys. Eilen töissä kehittelin paremman suunnitelman ensi vuodelle, notta varokaa vaan, silloin räjähtää! Joka tapauksessa, päivä alkoi sillä että mekaanikkopalvelu Nuorgam&Rantanen käynnisti liiton upean, limenvihreän henkilöauton kokoisen pakun, kun Olli M. (anteeksi, O. Marjalaakso) oli jättänyt valot päälle ja akku oli tyhjä. Sen jälkeen kannettiin perjantaina toimistolle kannetut 3000 vesipulloa pommisuojaan ja lähdimme Keskustorille ja Koskenrantaan jakamaan vettä, porvarilehtiä, haalarimerkkejä ja kaiken maailman pinssejä. Vastaanotto oli niin uskomattoman hyvä, että on vaikea uskoa etten nähnyt unta! Vesipullot menivät tarpeeseen (puolentoista tunnin aikana 325 litraa vettä), pinssit vietiin käsistä (Vedä käteen älä suoneen) ja Kokoomusnuoret tulivat tutuksi. Allekirjoittanut lähti sen jälkeen töihin, mutta muut jatkoivat saunalle, jossa oli V.Wiirilinnan johdolla Pohon kesäflirttikoulu. Flirttiä kuulemma saunalta löytyi, tarina ei tosin kerro miten se päättyi.




Riina-Eveliina oli ehdottomasti yksi korvaamattomimmista kesäkiertuelaisista. Koko tapahtuman absurdein näky oli, kun kymmeniä mustiinpukeutuneita Negative-faneja vyöryivät Riinan päälle hakemaan pinssejä.


Liiton upea kesäpaku; älä aja yli 70km/h, 5-vaihdetta ei löydä vaikka kuinka etsisi, joo-o ihan totta kytkin on koko ajan pohjassa, anna ryyppyä mutta älä liikaa ja miten niin akkua ei löydy?!




Kiertueella kuultua:

-Tuleeks meistä nyt Kokoomusnuoria kun me juodaan tätä?
-Sanokaa Ilkka Sasille terveisiä!
-Ei ihme että bensaveroo ei lasketa kun te tilailette vaan vettä!
-Mulla on heti paljon natsimpi olo.
-Mikä tässä on juoni? Arsenikki?
-Mä haluan maksaa sulle siitä vedestä. Se tuntuu niin porvarilliselta.

Koska flirttikoulusta ei ole materiaalia, vertailun vuoksi tässä on Kokoomusnuorten Winter Gameseilta Pohon Pornokoulusta kuva. Oletteko samaa mieltä, että näytän nunnana älyttömän hyvältä?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Uusi Elämä

Nyt se alkoi. Uusi Elämä. Uuteen Elämään ei kuulu alkoholi tai muut riettaudet, vaan ensimmäiseksi siivoan, käyn kaupassa ja teen ruokaa. Valmistan siis ihan itse, omassa sitä varten remontoidussa keittiössäni, jossa tuollaista ihmettä ei ole vuoden aikana vielä kertaakaan tapahtunut. Uudessa Elämässäni olen hyvä ihminen, jonka ei tarvitse potea huonoa omatuntoa tekemättömyydestä, pitkäksi venyneistä öistä tai vielä pidemmistä aamuista, vaan olen reipas ja onnellinen, normaali ihminen. En enää special, vaan normaali.
(Henkilökohtaisella konkurssilla ei tiettävästi ole tekemistä asian kanssa.)

Will be continued on the next episode.



The next episode

Ostin kirsikkatomaatteja ja luonnollisesti söin niitä. No, tomaatit olivat homeessa ja nyt varmasti kuolen.

Note for self: älä aloita Uutta Elämää.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Lavatansseissa on taikaa

Lueskelin tänään töissä Iskelmä-lehteä. Kun ensimmäisen kuuden tunnin aikana käy neljä asiakasta, sitä sortuu vaikka minkälaisiin epätoivoisiin tekoihin viihdyttääkseen itseään, esimerkkinä nyt vaikkapa tuo Iskelmä-lehti.
Iskelmän päätarkoitus on kertoa iskelmätaivaan tämänhetkisistä tähdistä (Paula Koivuniemi, we love u), keikoista ja tietysti lavatansseista. En tiedä onko jokaisessa numerossa puolenkymmentä artikkelia lavatansseissa tavanneista pariskunnista ja näiden onnesta, kun en koskaan aiemmin ole lehteen tutustunut, mutta siis tässä numerossa ainakin oli.

Alan muistuttaa äitiäni päivä päivältä enemmän (punaviinilasi ja kirjan lukeminen ei ollutkaan viimeinen niitti), sillä liikutuin suuresti noista tarinoista ja pariskunnista jotka juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä samalla lavalla jossa aikoinaan ovat tavanneet ja menneet vihille. Paikka tai tapa siis sinällään ei ollut kovin koskettava, vaan se, että tässä maailmassa oikeasti on ihmisiä, jotka ovat olleet naimisissa 30, 40 tai 60 vuotta ja ovat edelleen rakastuneita toisiinsa.

Siitäpä sainkin sitten idean, että jahka vain löydän jostain vapaan tovin, otan muut yhtä kyyniset ystäväni mukaan (lue: Sinin) ja lähden sinne lavalle etsimään tuota Suurta Rakkautta. En välttämättä itselleni, mutta muille. Koska mikä olisi sen upeampaa kuin puolen vuosisadan päästä kertoa iskelmälehdessä kuinka rakastui puolisoonsa Tulipunaruusujen soidessa taustalla.

*oksennusrefleksi*

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Naistenkaatovinkit

Siis anteeksi nyt vain, mutta miten onneton on mies, joka kymmenen kuukauden aikana on saanut sänkyynsä 26 naista ja TUNNUSTAA sen julkisesti? Ja kuka lähtee lyömään 10 000 euroa vetoa, että saa 100 naista kaadettua vuoden aikana? Ilmeisesti Teppo M.

(Ja siis nyt todellakin toivon ettei Teppo M ole Teppo Koon alter ego, miten pelottavaa se olisi. Toisaalta, olisihan se tavallaan aika kingiä, jos Teppo Koolla olisi ollut 26 naista viimeisen kymmenen kuukauden aikana, se on kuitenkin 20 naista enemmän kuin Kinnulassa asuu..)

Teppo M:n hanke ei oikein ole ottanut tuulta alleen, ja naisia on ollut todella vähän. Hän on kokeillut omasta mielestään kaikkea kukista elokuviin, mutta ei vain ole tärpännyt. Siis hetkinen, kukista elokuviin. Teppo M kuvittelee todella, että naisen saamiseksi sänkyynsä tarvitaan kukkia ja muuta mukavaa. Ihan vain pienenä vinkkinä voisin kertoa Tepolle, että kukkia tarvitaan kosintaan ja seksiin muutama kiva sana. Huhupuheiden perusteella voisin kertoa, että kukkien ostaminen voi mennä todella reisille, (eräs ystäväni oli äärimmäisen loukkaantunut siitä että sai 4-vuotispäivänään mm. kukkia eikä puhunut koko päivänä miehelleen,) mutta se että imartelee naista ja saa hänet tuntemaan itsensä kauniiksi, toimii melko varmasti.

Koska Teppo M suojelee yksityisyyttään, kenelläkään ei ole aavistustakaan miltä tämä näyttää. Olen alkanut miettiä, onko Teppo äärimmäisen hyvännäköinen vai todella ruma. Hän on ollut valmis lyömään vetoa 10 000 euroa, joten luulisi että hän on ollut aika varma omasta voitostaan. Toisaalta, oletettavasti myös toinen osapuoli on ollut melko varma omasta voitostaan, että se ei kerro paljoa. Jos Teppo on jumalaisen kaunis mies, miksei hän ole saanut naisia sänkyynsä ja jos taas ei kovin kummoisen näköinen, miten ne 26 naista ovat kaatuneet? Kukilla ja elokuvilla? Alfa Romeolla? (Hmmm.. Alfa Romeo.. Kuulostaako muista tutulta…?)

Fakta: Suomalaisilla on 5-7 seksikumppania elämänsä aikana. Tältä kantilta Tepolla on pullat aika hyvin uunissa.

Lopuksi Teppo M:n naistenkaato-vinkit, joilla Teppo takaa varman saannin. Voi meitä naisparkoja..

1. Älä yritä iskeä ensimmäistä kohdalle osuvaa naista. Klassinen virhe on yrittää ensimmäistä, epäonnistua ja siirtyä heti seuraavaan. Noudata jotain valintakriteeriä.

"Valinnan perusteena käytetään yleisesti kahta erilaista lähestymistapaa: 1) kenen kanssa makaisin mieluiten tai 2) kuka antaa todennäköisimmin."

2. Osta naisia kiihottava auto. Teppo M. hankki myyjän suosituksen perusteella Alfa Romeon. Volvot, Mersut ja BMW:t kannattaa jättää pois laskuista.

3. Jos et tiedä, mistä ravintolasta/baarista voisi löytyä hyvää naisseuraa, kysy taksikuskilta neuvoa. Juo alkoholia vain kohtuudella.

4. Tarkkaile naisten eleitä. Jos nainen katselee keimaillen, tee aloite.

"Lähimpänä seissyt tummaverikkö katsoi minuun keimaillen ja myönsi sääriään tosiaan palelevan. Ehdotin hänelle, että skippaisimme jonotuksen ja siirtyisimme suoraan jatkoille luokseni. Nainen kikatti hieman ja sanoi ettei hän voisi sellaista tehdä. Katsoin häntä vielä kerran arvioivasti varpaista päälakeen ja totesin: "Sääli"."

5. Varmista, että kotona on esimerkiksi pullo valkoviiniä mahdollisia jatkoja varten.

6. Aina ei kannata yrittää seurueen äänekkäintä naista. Hae baaritiskiltä kaksi juomaa, lähesty hiljaisempaa naista ja tarjoa toista juomaa hänelle. Vaikka nainen aluksi hämmentyisi ja jopa kieltäytyisi tarjouksesta, ehdota hänelle mahdollisuutta tulla juttelemaan sinulle. Anna kiltille tytölle aikaa tarttua houkuttimeen.

7. Varaa treffeille aikaa muutama tunti. Älä aloita heti henkilökohtaisilla asioilla vaan pysyttele neutraaleissa aihealueissa.

8. Mieti kotisi sisustusta.

" Lukuvalo ja seksivalo ovat kaksi täysin päinvastaista asiaa."

9. Älä ole aina äänessä. Joskus naiset haluavat purkaa tuntemuksiaan ja kaipaavat kuuntelijaa. Kun sellainen osuu kohdalle, kaato on lähes taattu.

"Olen elämäni aikana karkottanut luultavasti satoja naisia innostumalla puhumaan aivan liikaa, täysin vääristä aiheista ja katastrofaalisen väärässä seurassa."

10. Naisia ei löydy vain baareista! Voit tarjota esimerkiksi kahvit sinulle juttelemaan tulevalla kylmissään olevalle feissarille.

11. Kiinnitä huomiota puolituttujen naisten pukeutumiseen, hiuksiin jne. Jos nainen ostaa esimerkiksi uutta hajuvettä, muista kehua sitä.

12. Älä aliarvioi naisia.

"Naiset ovat miehiin verrattuna ylivertaisia tulkitsemaan toisen ihmisen tarkoitusperiä ja ymmärtämään sosiaaliseen tilanteeseen kätkettyjä merkitystasoja."

13. Tunnista potentiaaliset yökerhoissa käyvät naisseurueet.

"Tanssivia naisryhmiä näyttäisi olevan kahdenlaisia. Ne joiden jäsenet nauravat usein ja katsovat toisiaan silmiin ja sitten toiset, jotka vilkuilevat ympärilleen ja kiinnittävät vähemmän huomiota musiikkiin. Edeltävät eivät halua tulla häirityksi, jälkimmäiset toivovat jotain tapahtuvaksi."

14. Jos yksinäinen nainen etsii ravintolassa tms. istumapaikkaa, tarjoa sitä vierestäsi.

15. Kun nainen huomaa sinut, tartu tilaisuuteen.

"Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja tässä harrastuksessa sen muuttamiseen ei anneta mahdollisuutta."

16. Käy kaikissa mahdollisissa juhlatilaisuuksissa pikkujoulusta häihin. Ota huomioon, ketkä käyvät kyseisissä juhlatilaisuuksissa ja paikoissa.

"Laivalla olevat naiset ovat ehkä kolmatta kertaa ulkona vuoden sisällä, kun taas kaupunkien yökerhoissa pyörivät pörräävät siellä joka viikko."

17. Voit hakeutua niin nais- kuin sekaporukoihin. Keskustelu voi lähteä käyntiin paremmin seurueessa, jossa on myös miehiä.

18. Tarjoa puhelinnumeroasi, jos nainen meinaa lähteä ennen kuin olette päässeet itse asiaan. Pidä mielessä, kenelle olet jo antanut numerosi ja missä tapasitte.

lähde: http://ihmissuhteet.blogspot.com/2008/06/teppo-m.html

torstai 3. heinäkuuta 2008

the ultimate Happy Place

Vietin juuri kolme aivan ihanaa päivää mökillä. Seura oli mahtavaa, paikka itsessään rakkain koskaan ja hiljaisuus jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Tiedänpähän nyt, että tässä maailmassa on ainakin yksi paikka, jossa takuuvarmasti olen onnellinen.