Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Vaalityötä

Harmistuin tänään ihan toden teolla, etten omista toistaiseksi käyntikortteja tai edes fläbää.
Kaupassa niille olisi tänään ollut käyttöä.

Jonotus siis kesti useita minuutteja, voidaan puhua jopa kymmenistä minuuteista (toista se oli silloin ennen vanhaan, kun suruttaa rämpytettiin "Plimplom, kassalla tarvitaan apua" -nappulaa) jonka aikana sitten ladoin ostokseni hihnalle. Seuraavana jonossa oli äiti kahden lapsensa kanssa, ja lapsista minun ostokseni olivat hirvittävän mielenkiintoisia. Lapset siis olivat noin 7-10-vuotiaita joilla pitäisi jo olla jonkin verran järkeä päässä. Ilmeisesti Sunná on vain loistava poikkeus.. (Tässä perheessä se tietysti ei ole edes yllättävää.)

Noh, joka tapauksessa, lapset eivät vain tyytyneet katselemaan ostoksiani, vaan alkoivat käännellä niitä hihnalla ja miettiä että "Miksköhän toi nainen ostaa tätä ja tätä". Harmittaa ettei tällä kertaa ollut kortsuja lähimaillakaan, enkä voinut alkaa pitää jonossa esitelmää siitä, miksi ostan kondomeja. Miettikää miten siistiä se olisi ollut; "Ei, se että nainen ja mies rakastaa toisiaan, ei tarkoita että ne haluaisi saattaa tähän maailmaan samanlaisia tuholaisia kuin te, ja joo ei, se ei ole haikara joka ne vauvat tuo, vaan koko homma alkaa niin että ne mies ja nainen on alasti ja tooooooooodella lähellä..."

No, ajattelin kehittää sietokykyäni ja annoin asian olla. Hetken päästä ostokset oli päässyt sinne pakkaamispäähän ja luonnollisesti menin mättämään niitä kassiin. Jätin pankkikortin siihen tiskille ja lompakon ja auton avaimet sen kaukalon reunalle, ihan niin kuin aina ennenkin. Sitten huomaan miten ne lapsoset ottaa mun kamat siitä, ja on sillain että "Äiti, äiti, kato mitä meillä on!" Siinä vaiheessa repesi taivas ja päätin lopettaa ton sietokyvyn kehittämisen ja nappasin tavarat pois noilta mukeloilta todeten "Pitäkää te kätenne erossa mun tavaroista!!" Sitten se äitikin heräsi jostain horroksesta ja alkoi huutaa että sinähän et noin puhu hänen lapsilleen johon totesin vain että "Puhun juuri niin kuin haluan niin kauan kun sun kakarat näpelöi mun omaisuutta. Jos olisit vaivautunut opettamaan niille koskaan mitään tapoja niin tätäkään keskustelua ei tarvitsisi käydä." Ja siinä vaiheessa olisi ollut maailman upeinta ottaa se käyntikortti esiin, ojentaa tuolle naiselle ja sanoa, että muistathan äänestää kuntavaaleissa.

maanantai 25. elokuuta 2008

Keitä ne on ne sankarit?

Pienestä saakka aina kun olen ollut äidin kanssa esimerkiksi ravintolassa, suurinta huvia on ollut miettiä keitä muut ihmiset ovat ja miksi he ovat siellä ravintolassa. Taannoin Fantti kielsi minua tuijottamasta ihmisiä, eikä ollut yhtään niin innostunut yhden nuoren parin treffeistä, kuin minä. Luulee kai, että oma elämä on tarpeeksi jännittävää..

Ravintolassa pitää aina ensimmäisenä miettiä joidenkin henkilöiden keskinäiset suhteet (naimisissa vai treffeillä?, rakastaja?, poika? jne.) jonka jälkeen suhteen laatu ja kesto. Sen jälkeen voi miettiä henkilöiden ammatit (naisopettajat tunnistaa kaulaan sidotusta pandannasta, autokauppiaat melko hyvälaatuisesta mutta huonosti istuvasta ja vanhanaikaisesta puvusta jne.) Sen jälkeen voikin sitten keksiä tarinoita siitä, miksi ko. henkilöt ovat yhdessä siinä samaisessa ravintolassa.

Nyt olen tajunnut, että leikkiä voi harrastaa myös ilman noita konkreettisia kanssaihmisiä, nimittäin hää- ja kuolinilmoituksia lukemalla! Ensin luin niitä ihan vain siitä ilosta, että ihmisten nimet ovat ajoittain kovin viihdyttäviä (vrt. Milma Silpa Mathalt tai Dagmar Silfverberg). Sen jälkeen aloin tarkemmin katsoa kuolinilmoitusten synnyin- ja kuolinaikoja, sillä sydämeni särkyy joka kerta kun pieni lapsi on kuollut. Tämän jälkeen aloin seurata ketkä kuolinilmoituksessa omaistaan kaipaavat ja koska vainaja on siunattu.

Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin ne pienet runot, joita kuolinilmoituksiin laitetaan, sillä niistä pystyy yleensä päättelemään onko vainaja kuollut yllättäen vai pitkän sairauden myötä, ja millainen ihminen kyseessä on ollut.
Koskettavimpiin kuolinilmoituksiin kuuluu erityisesti tämä:

Rakkaamme

----
27.6.1948 Varkaudessa
26.7.2008 Makedoniassa, rakkaan harrastuksen parissa

Viimeinen lento, niin hieno, niin hento
olit vapaa kuin sudenkorento
lennolla, jolta et palannutkaan..

Olet aina kanssani, Maija
Kultaista isiä kiittäen ja ikävöiden, Niko ja Niina
Kanssamme kaipaavat, sisaret perheineen, sukulaiset, ystävät, varjoliitokaverit


Tiedättehän niitä ihmisiä, joilla on sekopäisiä harrastuksia ja jotka jokainen kerta kotoa lähtiessään sanovat "Ei mun mitenkään käy. Lakkaa nyt murehtimasta." Olen varma, että tämäkin mies sanoi vaimolleen täsmälleen niin ennen kuin lähti Makedoniaan varjoliitämään. Olen siksi ihan hirvittävän pahoillani hänen perheensä puolesta.

Kihlailmoitukset ovat mielenkiintoisia, sillä niistä ei yleensä ota selvää muut kuin asianosaiset (mikä tavallaan on ihan ymmärrettävää). Esimerkiksi

Koeaika päättyi! Ruokojärvi <3 Röpelinen, 0808080808 Helsinki & Mumbai

Mikä 0808080808 tai mikä koeaika? Onko joku mennyt kihloihin klo 08.08 8.8.2008 ja jos on niin luoja paratkoon miksi? Olen sitä mieltä, että jos ei omaa kihlapäiväänsä (jos sillä siis on jotain merkitystä) tai vihkipäiväänsä muista ilman typeriä muistisääntöjä, niin olkoon sitten naimatta.

Niin ja vuosijuhlainfoa;

ostin tänään kengät, joten stressikäyrä ei ole enää ihan niin huima kuin vielä eilen. Tosin, juhliin on vielä viisi päivää että kyllähän tässä ehtii.
Upeinta on kuitenkin se, että juhlissa on kovin paljon vieraitakin ihmisiä joiden tarinat on vielä keksimättä!

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Älä kulje onnesi ohi

Pysähdyin tänään mökiltä tullessa siskoni kanssa Patalahden essolle, Patikselle. Patis on valittu vuoden 2007 parhaaksi taukopaikaksi rahtareiden toimesta, koska Patikselta löytyy kaikki. En uskonut sitä, ennen kuin itse pysähdyin kahville.

Ensinnäkin, sieltä sai Kuumat Kummut ja Tsaukki Taukki -karkkipusseja. How cool is that? Kuumat Kummut ja Tsaukki Taukit oli mun suosikkeja lapsena, koska en löytänyt niitä mistään muualta kuin Konginkankaan Kesti-Baarista. Kesti-Baari oli myös mun suosikki. Vanhoina hyvinä aikoina sieltä sai ostettua irtokarkkeja yksittäin, (Kuumat Kummut ja Tsaukki Taukit kuului ihan perusvalikoimaan), hedelmäpelistä voitti aina ja vanhat miehet istuivat siellä juomassa keskiolutta ja polttamassa punaista Bonus -sätkätupakkaa. Nuo vanhat miehet toivottivat myös aina onnea kun sieltä osti Ässä-arvan. Those were the days.

No joka tapauksessa, Patikselta ostin siis Kuumat Kummut karkkeja. Menimme kassalle siskoni kanssa perätysten, siskolla kolme Metallican levyä, joita ei ole Tampereelta toistaiseksi löytänyt. Kiitos siis noille parhaat päivänsä nähneille levyhyllyille, joissa levyt eivät vaihdu, eivätkä kyllä hinnatkaan.
Miisa antoi levyt myyjätytölle, joka sitten ystävällisesti hymyillen kertoi Miisalle levyjen hinnan. Miisa ojensi korttinsa ja myyjä yritti höylätä sitä. Pari kertaa kokeiltuaan myyjä kysyi Miisalta, että onko sulla varmasti täällä näin paljon rahaa, johon Miisa totesi että "No ei tietenkään ole!" ja tyttö höyläsi korttia uudelleen. Hetken päästä hän tajusi mitä Miisa oli sanonut ja meni hämilleen. Miisa totesi että ottaa sitten vain ne kaksi levyä, niihin rahat riittää ja tyttö näytti huojentuneelta. Samalla minä huomasin tiskillä korin, jossa oli mainoskyltti

Älä kulje onnesi ohi, huomenna kaikki voi olla toisin.. Nyt vain 1 euro!


ja korissa oli KONDOMEJA! Siis kortsuja, Patalahti-kortsuja. Yhdellä eurolla. Jos olette koskaan nähneet kun koira seuraa omaa häntäänsä into piukassa, niin voitte kuvitella miten iloiseksi ja innostuneiksi me Miisan kanssa tulimme. Siis Patis-kumeja yhdellä eurolla. Ja tietysti valitsimme korista itsellemme Patis-kortsut.
Sen jälkeen totesin että voin ottaa vielä sen yhden levyn ja tyttö vahingossa ajtteli ääneen: Ai itelles vai? Totesin vain että en, vaan siskolleni, itse tykkään enemmän Kari Tapiosta.

Ilmeisesti myyjätytön mielestä se että olimme niin innoissamme noista kortsuista (joissa siis lukee päällä: Vuoden taukopaikka, Patalahti 24h, tarpeidesi huoltojoukot vuorokauden ympäri) yhdessä Kari Tapion kanssa oli jo jonkin verran hämmentävää, sillä vieno puna hiipi tytön kasvoille. Kuitenkin, kun sain kuitin käteen ja siinä luki VAPAA-AIKA 2€ repesimme täysin. Aloimme miettiä, että entäs jos kortsuja ei käytetä vapaa-ajalla, vaan joku tarvitsee esimerkiksi työssään niin nyt kuittia ei voi laittaa verovähennyksiin. Tytöllä meni pasmat lopullisesti ihan sekaisin ja hän alkoi selittää, kuinka ei nyt löytänyt sellaista painiketta kassakoneesta johon ne olisi voinut lyödä kun ei niitä hirveästi mene ja että hän ei tiedä missä työssä noita tarvitsee. Parasta oli, että tyttö vielä erikseen teki meille selväksi, että hän ei ainakaan tarvitse niitä työssään. Olisihan ollut kovin ikävää jos olisimme jääneet toiseen luuloon. Olen aika varma, että tyttö huokaisi helpotuksesta kun vihdoin pääsimme kortsukorista eroon ja jätimme hänet ja syvän punan rauhaan.

Autoon palatessa meitä paheksuttiin eikä tunnustettu enää sukulaisiksi, mutta se on pieni hinta kaikesta tuosta huvista. Sitäpaitsi luulen, että äiti yritti käyttäytyä vain sen takia, ettei Kimmon tarvitsisi hävetä ihan koko perhettä.

Huomenna kaikki voi olla toisin.

torstai 21. elokuuta 2008

Ylöjärvi-tyttö 2008

Perjantai 22.8

kello 12 Tervetuloa
kello 12-18 Liikekulmien rastirata
Tutustu hauskalla tavalla Liikekulmien yrityksiin! Suorita kartan mukaan jokaisessa yrityksessä hauska pieni tehtävä ja osallistu kilpailuun jossa pääpalkintona lahjakortti.
kello 12-19 Markkinatori
kello 13-18 Riesa-Pelle paikalla
---
kello 18 Sportia-Pekan vaatettama muotinäytös
kello 18.30 Sportia-Pekan vaatettama muotinäytös

Lauantai 23.8

kello 10 Tervetuloa
---
kello 11 Ylöjärvi-tyttöehdokkaiden esittely
kello 11 Ylöjärvi-tyttö yleisöäänestys alkaa
kello 11.30 Ylöjärvi-tyttäehdokkaiden esittely
kello 12 Ylöjärvi-tyttäehdokkaiden esittely
---
kello 13.15 Ylöjärvi-tyttö 2008 Kilpailu
kello 13.45 Yleisöäänestys päättyy
kello 14 Ylöjärvi-tytön valinta

Meinasin kuolla nauruun, kun luin ohjelmaa.

Ensimmäisenä, mitä tarkoittaa Ylöjärvi-tyttöehdokkaiden? Tyttöjä, jotka ovat ehdolla Ylöjärveksi? Ja mikä on Riesa-pelle? Mitä hän lapsille tekee? Ilmeilee itkevälle lapselle vielä himpun lisää, jotta lapsesta tulee oikea riesa. Kuulostaa hienolta..
Eniten kuitenkin ihmetyttää, että Ylöjärven kokoisesta kaupungista löytyy esiteltäviä typyköitä yli tunniksi.

Viime vuoden Ylöjärvi-tyttö vaikuttaa ihan fiksulta tapaukselta, mitä nyt häntä olen Palowoutissa nähnyt (päätelkää itse). On vaan hirvittävän hankala keksiä, että mitä hyötyä ko. tittelistä hänelle on ollut.
Ylöjärvi-tyttö pääsee Soppeenmäen Shoes Kenkäkaupan kuvastoon poseeraamaan, (en tietysti ole ammattilainen, mutta on todella vaikea kuvitella että Marjo Sjöroos tulisi ja palkkaisi tytön varvaskuvien perusteella) sekä edustamaan Ylöjärveä kaupungin tilaisuuksiin. Edustaminen on tosin vain kaunis ajatus, sillä tähän päivään mennessä yksikään Ylöjärvi-tyttö ei ole edustanut kaupunkia yhtään missään (muualla kuin kenkäkaupan mainoksessa), allekirjoittanutkin on ollut useammin edustamassa kuin nuo typykät.

Eli Ylöjärvi-tyttö ei saa julkisuutta muualla kuin Ylöjärven Uutisissa ja kaupungin sisällä.
Vóila! Miksi en heti tajunnut? Lähtemällä mukaan tuohon ääliömäiseen kilpailuun olisin saanut täksi syksyksi ilmaista mainosta vaikka muille jakaa. Mutta tyhmästä (tässä tapauksessa liian fiksusta) päästä kärsii koko ruumis (ja vaalikampanja).

Ja kyllä, olen varma että Ylöjärvi-tytön tittelillä olisi kaupunginvaltuustossa irronnut vain ja ainoastaan varauksetonta kunnioitusta.

tiistai 19. elokuuta 2008

Lapset kouluun lauantaisin!!

Hienoa Tarski. Tarskiin iski paniikki, kun valtaosa ihmisistä oli sitä mieltä, että Ritva Viljasen nimittäminen sisäministeriön kansliapäälliköksi Ilkka Laitisen sijaan oli mielivaltainen päätös, joka oli tehty suurilta osin vain siksi että Viljanen on nainen ja demari. Niinpä Tarski päätti äänestäjiä rauhoitellakseen antaa Uutispäivä Demarille haastattelun ja lausunnon, jonka mukaan lapset voisivat varsin hyvin olla lauantaisin koulussa opettelemassa eri taitolajeja, kuten urheilua, laulua ja taiteita. Halosen mielestä myös kesälomilla olisi hyvä järjestää taito- ja taideaineiden opetusta kesälomalaisille.

Tämä on erinomainen ajatus siksi, että:

- Taitolajeja ei tarvitsisi enää opettaa muina aikoina, vaan viikonpäivät voitaisiin käyttää tärkeiden asioiden opiskeluun, kuten Kulutusluottojen ottamisen järkevyys tai Kirjanpito osat I & II. Tunnettu tosiasiahan on, että 8-vuotiaat lapset ovat kulutusluottojen suurin käyttäjäryhmä ja musiikkiopistojen alkeisryhmät pullistelevat 30-vuotiaita perheenäitejä.

- Kun lapset ovat lauantaisinkin koulussa, vanhemmat voivat ilman huonoa omatuntoa olla lauantaina krapulassa, eivätpähän ole lapset häisitsemässä.

- Lapsia ei tarvitsisi ottaa huostaan, sillä vanhemmat eivät ehtisi nähdä heitä niin paljon että kohtelu voisi olla huonoa.

- Nyt uusista opiskelijoista pullistelevien koulutusohjelmien, kuten luokanopettajan- tai lastentarhanopettajan koulutusalojen aloituspaikkoja voitaisiin karsia rajusti, sillä kyllä niin hyvällä palkalla nuo tuhannet vasta valmistuneet innokkaina tekevät 6-päiväistä työviikkoa.

- Mm. siistijöiden ja keittäjien ammattitaitoa arvostetaan niin kovin, että he varmasti työskentelisivät yhden lisäpäivän viikossa saamassa positiivista palautetta kouluruuan/-siisteyden tasosta.

- Kouluruuan taso voitaisiin nostaa aivan uusiin sfääreihin, kun kuntien talous on tälläkin hetkellä niin ylijäämäinen ettei rahalle oikein keksitä käyttöä.

- Koko yhteiskunta siirtyisi pian 6-päiväiseen työviikkoon, koska eihän ole olemassa relevanttia syytä sille että siitä on aikoinaan luovuttu.

Olipa hyvä, että Tarski osoitti olevansa edelleen ei-yhtään-kommunisti. Ehdin jo hetkellisesti huolestua.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Tämän vuoden lupaus

Istun junassa matkalla Helsinkiin. Viistosti mun edessä istuu n. 30-vuotias naimisissa oleva pariskunta, joka sai mut juuri lupaamaan, että mä en koskaan riitele julkisesti. Kuunnelkaa nyt niiden keskustelua.

Nainen: Just tätä mä tarkotin.
Mies: Mitä?
- No tätä.
- No mitä tätä?
- Sä varsin hyvin tiedät etten mä voi nukkua junassa.
- Niiiiiin?
- No nukut.
- Entä sitten?
- No mitä mä sit teen ku sä nukut?
- No en mä tiedä.
- Niin, arvaa mikset?
- No?
- No kun ei sua kiinnosta.
- Mikä ei kiinnosta?
- No et mitä mä teen!
- Siis mitä?
- Ei sua kiinnosta vaikka sä lupasit sillon ku muutettiin.
- Siis mistä sä nyt puhut?
- No ei sua kiinnosta yhtään mikään mitä mä teen!! Niin kun nytkään.
- Siis jos sä et nuku niin mäkään en nuku niinkö? Sitkö me vaan istutaan tässä hiljaa?
- Ai eiks sulla oo mulle mitään sanottavaa?
- No ei nyt just tuu mieleen.
- Vittu sä oot kyllä kans yks mulkku.
- Mikä sua vaivaa?
- Ei mikään.
- Ei niin joo...

Pariskunta hiljenee hetkeksi ja sit nainen jatkaa.

- No niin! Taas sä nukut!
- Mikä helvetti sun ongelma oikein on?
- Sä et kyllä oo yhtään muuttunu. Tai oot.
- Muuttunu mistä?
- No vitustako minä tiedän!
- Vittu sä olet saatana sekaisin!!
- Niin oon. Nyt haluat varmaan erota!
- Mitä sä puhut?!
- No haluat varmaan erota musta kun oon hullu!
- Voidaanko hei jatkaa kotona?
- Mistä sä tiedät tuunks mä sinne?
- (huokaus) No enhän mä tiedäkään.
- Niin et mä oon vaan joku itsestäänselvyys, niinkö?
- Et ole.
- No siltä se vähän tuntuu!! Rakastatko sä mua enää?
- Rakastan.
- Ethän rakasta.
- VOI VITTU!!!

Ja mies lähtee meneen.

Voi, on tämä VR aina välillä taivaan lahja maailmalle.. :)

torstai 14. elokuuta 2008

a nearly Perfect Day

Jestas että voi pieni ihminen olla onnellinen. Edes yksi vihainen ja vittuuntunut demari ei saanut päivääni pilalle. Uuden työpaikan kunniaksi mulle tarjottiin ehkä paras katkarapu-toast koskaan (oli se muukin ruoka hyvää), viini oli upeaa (eipä uskoisi), eikä leffakaan nyt huono ollut.

Kävin siis katsomassa Mamma Mia!:n. Jos olette nähneet Tampereen Työväen Teatterissa pyörivän musikaalin Vuonna 85, tiedätte mitä tarkoitan kun sanon, että se oli taas musikaali, jonka kappaleet oli valittu etukäteen ja juoni rakennettu siihen ympärille. Tässä se tosin ei häirinnyt ihan niin paljon, (kun lopetti seuraamasta epäjohdonmukaisuuksia), kuin tuossa Tampereen lahjasta maailmalle kertovassa teatterimusikaalissa. Ehkä oli pitkästä aikaa hyvä saada silmät ja suut täyteen epärealistista optimismia, niin voi taas jonkun tovin elää siinä uskossa että maailma on hyvä paikka. Eikä siis antaa kenenkään pikkusieluisen demarin pilata päivää sillä ettei ole vaivautunut selvittämään asioita ennen kuin hyökkää kimppuun. Onko se minun vikani, ettei demarinuoria ole olemassa? Ei. Niinpä.

Taidanpa avata viinipullon ja alkaa siivoamaan. Jotain iloa siis siitäkin leffasta ja onnellisuus-ähkystä.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Vuosijuhlat

Kokoomusnuorten 80-vuotisjuhla on tämän kuun lopussa Helsingissä, ja tajusin tänään miten surullista mun elämä on.

Juhlathan siis on pääsääntöisesti aina varsin hauskoja ja miellyttäviä tilaisuuksia, joissa sivistyneesti keskustellaan ja juodaan kenties kaksi lasia kuohuviiniä. NOT. Siis Kokoomusnuorten. Senpä takia valmistelut on aloitettu jo hyvissä ajoin.

Ostin kevättalvella kauniin kullan värisen iltapuvun, johon ihastuin. Tarkoitus oli juhlia se päällä yksissä häissä, mutta sitten tulinkin toisiin aatoksiin ja päätin säästää sen vuosijuhliin. Juhannuksen jälkeen kuitenkin ajattelin ihan vähän vain kierteleväni iltapukuliikkeitä läpi, koska oli alennusmyynnitkin js kaikkea (plus muut kootut tekosyyt). Alennusmyynneistä löysin myös varsin hienon iltapuvun, tällä kertaa mustan, ja ajattelin että alennusmyyntien kunniaksi voin sen ostaa. Vaikka vaan vaikka varalle, koska jatkuvastihan iltapuvulle on tarvetta. (Huomionarvoista on siis myös se, ettei tuo nienomainen kolttu ollut alennuksessa.)

No samaisena päivänä puhuin Sinin kanssa puhelimessa, ja kuulin Sinin upeasta ja fantastisesta iltapuvusta. Tavallaan on hirveän kiva, että mieleinen oli löytynyt, mutta tavallaan helvetillistä, koska kumpikaan noista mun uusista ei ole fantastisia, vaan lähinnä ihan kivoja. Ja ihan kiva ei nyt näissä kekkereissä täysin riitä. Masentuneena tästä soitin ompelijalleni ja ilmoitin tarvitsevani niin kick ass -iltapuvun kuin mahdollista, että pistäpä ompelukone laulamaan, ja näin kävi. Tai varsinaisesti vielä ei ole käynyt, mutta hiljaa hyvä tulee.

Eli tämänhetkinen saldo on kolme iltapukua. Jonka lisäksi tietysti varattu on kampaaja viikkoa ennen juhlia ja juhla-aamuna sekä manikyyri. Ystäväni S. Korpinen on toki menossa myös meikkiinkin, mutta sellaisiin hupsutuksiin en tietysti lähde. (Enpä). Täydennettyäni korusarjaani tajusin, että korujen yhteenlaskettu arvo lähentelee tuhatta euroa. Olin hieman huolissani, kunnes kuulin Siniltä, että ne korut voi vakuuttaa!! Siis vakuuttaa, samalla tavalla kuin auton. How cool is that? Nyt ei tarvitse enää hirveästi pelätä.

Seuraavaksi listalla on kengät ja laukku, toisaalta niitä ei voi ostaa ennen kuin kankaat on leikattu ja mukana on mallipala kankaasta. Ja siis ihan oikeasti, kaikki tämä vaiva yksien juhlien takia. Juhlien, joissa porukka on selvin päin ensimmäiset kolme tuntia ja sen jälkeen enemmän tai vähemmän alasti. Alasti? Anteeksi, piti sanoa että humalassa. Koknuoret on vaan sumentanut mun järjen ja nuo alkaa olemaan jo synonyymeja toisilleen..
Oma lukunsa tässä valmistautumisessa on istumajärjestyksen sureminen jo etukäteen, mutta se on aivan eri tarina.

Onneksi seuraavat juhlat on vasta viiden vuoden päästä. Voin alkaa nyt jo valmistautua henkisesti.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

WANTED: Loma

Nyt on appro ohi. Enpä olisi sen alkaessa uskonut, että voi kesälukiota tulla niin ikävä. Tai ei varsinaisesti lukiota, vaan niitä ihmisiä ja sitä meininkiä.

Ehdottoman hyödyllinen niin faktan kuin fiktionkin kannalta tuo kyseinen viikko oli. Päivittäin oli keskimäärin 9 tuntia luentoja ja alustuksia, joiden myötä olen paljon viisaampi. Suosittelen kaikille joita ideologiat, historia ja Kokoomuksen tarkoitus ja tavoitteet kiinnostavat. Ketään joka approlla nyt ei ollut, niin tämä tuskin kiinnostaa.. Eli asiaan.


Jyrki luennoi budjettiesityksestä ja moni musta aukko koki täyttymyksensä.


Puheenjohtaja Leinosen alustus Kokoomusnuorten ja muiden poliittisten nuorisojärjestöjen suhteesta.



Yksi kouluttajista oli Kaarina Suonperä, jonka sydän suli Tompalle aivan täysin. Mmmm.

Keskiviikkona meillä ole rapujuhlat, joissa koskenkorva virtasi ja laulu soi. Appro on äärimmäisen loistava myös silloin jos haluaa opetella juomalauluja ulkoa, sillä viimeistään rapukinkereiden jälkeen niitä lauleskeltiin harva se ilta. Rapujen jälkeen kruunasin vihdoinkin aliluutnantti Vekkelin & Sandströmin ritareiksi, ja varsin ritarillisia he olivatkin. Vekkeli eritoten otti tavoitteekseen tyydyttää kaikkien vuosikurssilaisten tarpeet ja halut, ja onnistui tässä erinomaisesti. Papukaijamerkki siitä.


Kuningatar valmiina taistoon. Tarkoitus oli vihkiä ritarit, mutta eleet kertovat vähän muuta..

Upseerikerho, jonne vain harvat ja valitut pääsivät nauttimaan konjakista ja Jazzista. Huolestuneille kensalaisille tiedoksi, upseerikerhon avaimet olivat enemmän tai vähemmän kadoksissa suuren osan aikaa, joten rikoksia ei päässyt tapahtumaan.




Torstaina oli Varsinais-Suomi tournee jonka risteilyisäntänä toimi legendaarinen Antti V. Virkki. Toureehen kuului mm. meriaamiainen, Varissuon paikallinen kuppila (jossa muuten näin ehdottomasti upeimman paidan koskaan; Meidän iskä tekee teidän äitien lapset) ja Turkulainen karaokepaikka Marilyn. Hauskaa oli.


Risteilyisäntä Virkki.

Perjantai kului enemmän tai vähemmän ilman vaatteita, sillä perinteiset toogabileet olivat koittaneet. Väittelykisan voittajaksi ja samalla vuosikurssin priimukseksi nimitettiin Jenny Nyman, veljesliitto Tuhatkunnan puheenjohtaja. Jenny muuten on varsin mainio persoona, mutta siitä lisää myöhemmin. Toogabileissä pidettiin puheita, kiiteltiin toisia ja esitettiin mm. Esa meidän -rukous ja Juomiskertomus, kaikki Appron hengessä.


Politiikan Approbaturin 37.vuosikurssi vannoi valansa.


Paras puheenjohtajat kautta aikojen kera ritarien.

Omassa kiitospuheessani sekä Rovasti Jane Naimanin puheessa korostui Appron hyvä henki ja riparimaisuus. Jenny mainitsi kuinka approlla on tehty paljon josta riparilla olisi rangaistu, mutta myös approlla rangaistiin asioista jotka riparilla olivat arkipäivää. Harvoin minäkään viikkoa viihdyn samojen ihmisten kanssa suljetussa tilassa, mutta nyt se onnistui leikiten.




Esimerkkejä rangaistustilanteista. Rangaistuksia tuli ennätysmäärä, sillä kaikki suolasivat kaikki. Vanha kunnon Mämeenkertoonopelle-meininki on kyllä upeaa.

Viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisempänä, kerron myös teille rakkaat ystäväiseni, että minut on tänään valittu Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton - NUVA ry.n uudeksi projektisihteeriksi. Tästä lähin tämän tytön nokka osoittaa enenevässä määrin kohti Pasilaa ja uusia tuulia. Oikein hyviä tuulia. :)

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Kuningatar Emmi Ensimmäinen

Appro on nyt vajaassa puolessa välissä. Ja pakko sanoa, että oh my god, this is killing me. Tänään oli 13 tuntia alustuksia, 1h 57min yöunien jälkeen ja huomenna sama juttu. Appron perinteisiin on kuulunut jo kauan upeat alustukset ja kouluttajat, tiukka asiasisältö ja yletön ryyppääminen. Muutamien vuosien tauon jälkeen, appron 37. vuosikurssi on erinomaisen puheenjohtajansa avulla onnistunut herättämään nämä vanhat perinteet eloon. No, pakko myöntää, että alustuksia ja kouluttajia on viime vuosinakin ollut, kaikki vapaa-ajan vietto vaan on ollut mitätöntä. Me onneksi olemme räjäyttäneet potin.

Vertailun vuoksi;

Viime approlla mereen heitetyksi joutui koko appron aikana 7 ihmistä. Tämä on siis ikiaikainen perinne, joka on olennainen osa appron rangaistusmenetelmää. Meidän ensimmäisenä kolmena päivänä mereen on joutunut enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti 13 ihmistä yhteensä 14 kertaa. Sweet. Tästä saamme kiittää erityisesti Reilu peli on perseestä -tyylistä politiikkaamme sekä äärimmäisen tarkasti ja epäoikeudenmukaisesti toimivaa rehtoraattia ja puheenjohtajistoa.

Puheenjohtajisto approlle on perustettu ensimmäistä kertaa tämän appron aikana. Varsinaisesti ei tosin voida puhua puheenjohtajistosta, sillä sen jäsenet ovat ennemminkin tunnettuja monarkkisesta yhteiskunnasta. Puheenjohtajiston muodostavat tietysti Kuningatar Emmi Ensimmäinen sekä kaksi äärimmäistä rohkeutta ja uhrautuvaisuutta hallitsijansa puolesta esittänyttä ritaria, Sir Vekkeli & Sir Sandström. Tosin, kirjoitushetkellä jäsenet Vekkeli ja Sandström eivät ole saaneet vielä lopullista vihkimystä, mutta se tapahtunee kuuden tunnin sisällä. Jahka Kuningatar näin päättää.

Kuri kesälukiossa siis on tiukkaakin tiukempi, ja kuningatar tälläkin hetkellä hykertelee suunnitellessaan aamullista merenrantavierailua. Nyt hallitsijan tiedossa on ainakin kolme rikkuria, joille yhteisten sääntöjen noudattaminen on ollut äärimmäisen hankalaa ja joutuvat teoistaan vastuuseen. Mainittakoon myös, että laiturilla on häpeäpenkki syytetyille ja rikkureille, jolla jokainen voi hetken ennen mereen päätymistä miettiä omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta. Muuan kansalainen Vikman tänä aamuna ei käsittänyt rangaistuslaitoksen tarkoitusperiä, jolloin kansalainen Vikman kirjaimellisesti kärrättiin mereen. Kiitoksia tästä Ala-Lemun kottikärryille. Kuvia tästäkin ilmestynee myöhemmin, nyt arvon hallitsijalla ei ole resursseja kuvallisen informaation jakamiseen.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Politiikan approbatur 2008

Nyt se sitten alkoi, Politiikan Approbaturin 37. vuosikurssi Kaarinan Ala-Lemussa. Tiedossa on tiukkaa asiaa, tiukkaa viinaa ja tiukka puheenjohtaja. Eli minä. Sain sen kunnian, että toimin oppilaskunnan puheenjohtajana, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Koskaan koulussa sitä titteliä ei lohjennut (syynsä siihenkin), mutta nyt tällä kesälukiolla saan käskyttää opiskelijoita mielin määrin. Mikäs sen parempaa.

Muut jäivät vielä saunalle nauttimaan virvokkeita, mutta vastuu (ja eilinen työyö) painaa, joten tämä pj painuu pehkuihin. Palaan asiaan, jahka ehdin. ;)

Rouva Puheenjohtaja