Tämä on liian mones kerta muutaman kuukauden sisään, kun kirjoitan olevani hirvittävän pahoillani.
Heinäkuussa Ylöjärvellä kuoli kolme nuorta miestä. Keravalla tapettiin 14-vuotias Emilia ja Tampereella 15-vuotias Kristiina. Miltei vuosi sitten Jokelassa surmatiin 9 henkilöä koulussa, kuten nyt Kauhajoellakin. Kaikkien tapahtumien yhteinen nimittäjänä on ollut 18-25-vuotias nuori mies. Miksi?
Samoin kuin Pekka-Eric Auvisen aselupa vuosi sitten, myös Kauhajokelaisen Matti Juhani Saaren aselupa on annettu vain kuukausi sitten. Saari on eilen käynyt poliisin puhuttelussa youtube-videoidensa ja nettikirjoitteluidensa vuoksi, ja asunut yksin kissansa kanssa eristäytyneenä muista.
Nyt olisi helppo sanoa tämän olevan sisäministeriön, poliisin, terveydenhuollon tai yhteiskunnan vika, yleistä tahoa on helpompi syyttää kuin yksittäistä ihmistä. Tämä, kuten Jokelan koulusurmatkaan, eivät kuitenkaan ole kenenkään muun kuin surmaajan itsensä vika. Sen yhden henkilön, joka kuvittelee olevansa oikeutettu riistämään viattomien ihmisten hengen. Sen henkilön, joka ei kykene ajattelemaan tekonsa seurauksia, välitä omista läheisistään saatikka muista ihmisistä. Omasta isästään, siskostaan tai veljestään, joka jää henkiin ja miettii loppu elämänsä mikä meni vikaan. Äidistään, joka on tehnyt parhaansa, mutta mikään ei ole riittänyt. Riistäessään yhdeksältä ihmiseltä hengen tuo surmaaja on riistänyt 90 ihmiseltä halun elää.
Toivon todella, että Matti Juhani Saari jää henkiin, ja selittää tekonsa. Enemmän kuin mitään, toivon, että hänellä oli järkevä syy. En pysty itse keksimään mitään hyväksyttävää syytä ammuskelulle, mutta haluaisin kuulla sellaisen. Se auttaisi uhrien omaisia, ystäviä ja tuttuja, ja helpottaisi kaikkien suomalaisten elämää. Onko väärin sanoa toivovansa, että oma oloni helpottuisi?
Tällä hetkellä en voi ymmärtää muuta kuin että olen todella, todella pahoillani. Syvin osanottoni uhrien ja surmaajan omaisille ja ystäville, koulun muille oppilaille, opettajille ja henkilökuntaa.Kaikille Kauhajokelaisille, Etelä-Pohjanmaalaisille, Tuusulalaisille ja muille, joita tapahtuma koskettaa. Toivon jaksamista ystävilleni Oskussa, NUVAssa, Allianssissa ja Suomen Mielenterveysseurassa, unohtamatta peruspalveluministeri Risikkoa, opetusministeri Sarkomaata ja kaikkea sitä pelastushenkilökuntaa joka on tänään joutunut keskelle hirvittävää tragediaa.
Olen sanaton.
Read Online Harry Houdini: Escape Artist (Level 2) Paperback PDF
-
*Read Online Harry Houdini: Escape Artist (Level 2) Hardcover PDF*
Read Online Harry Houdini: Escape Artist (Level 2) Kobo Internet Archive
Studу Frе...
3 vuotta sitten
3 kommenttia:
On luonnollista, että ihminen alkaa järkyttävän tapahtuman sattuessa etsiä syyllistä. Joku on pakko saada vastuuseen, jotta asianomaisilla ja muillakin ihmisillä olisi helpompi olla. Tässäkin tapauksessa syyllinen on viime kädessä ampuja itse. Hänhän sitä asetta piteli ja teki viimehetken ratkaisut.
Kuitenkin et itse lähtisi syyttämään pelkästään ampujaa. Ei mielenterveydelliset ongelmat, jotka tässä ja muissakin tapauksissa yleensä ovat taustalla, johdu pelkästään ihmisestä itsestään. Kyllä vika on myös muualla. Ei henkisesti sairas ihminen ole tasapainoinen, eikä pysty tekemään järkeviä ratkaisuja. Nyky-yhteiskunnassa elää hurjan iso joukko nuoria, jotka ovat syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyä. Yhtenä syynä pidän tähän puuttellista terveydenhuoltoa ja näin mielenterveydellisiä ongelmia. Ei tällaisia tapauksia saada millään kokonaan karsittua edes terveydenhuollon toimia tehostamalla, mutta jostakin vajeesta tai puutteesta sillä saralla näin usein tapahtuvat järkyttävät tapaukset kielivät.
En, vaikka kuinka yrittäisin, osaa syyttää ampujaa. Itsekin Suomen nuorison edustajana tiedän millaisessa jamassa monet ovat. Moni tarvitsisi apua jo ihan ala-asteelta lähtien, mutta lama-ajan jälkeen tehnyt kouluterveydenhuollon leikkaukset eivät mahdollista kunnollista hoitoa jokaiselle koululaiselle. Silloin jää aina jotain huomaamatta ja katastrofi on valmis. Eikö Jokelan tapauksen jälkiavunkin määrärahoja oltu juuri pienentämässä suunnitellusta? Noh se onkin hyvä niin saadaa vaan lisää ahdistuneita nuoria....
Olen samaa mieltä siitä, että mielenterveysongelmista kärsivää nuorta ei koskaan pitäisi jättää yksin, vaan antaa kaikki mahdollinen apu. Silti on kovin vaikea auttaa nuorta, joka ei halua apua. Esimerkiksi Auviselle oli määrätty lääkkeitä mielenterveysongelmiin, mutta hän itse jätti ne syömättä. Tälläisissä tapauksissa terveydenhuollon tms. tahon syyllistäminen on aiheetonta, sillä näillä resursseilla on paha tyhjästä nyhjäistä.
Toivon todella, että aikuiset päättäjät heräävät vihdoinkin siihen, että suurelta osalta nuorista puuttuu aikuinen jolle puhua aivan tavallisista arkipäivän asioista, siitä mitä koulussa on tapahtunut juuri tänään tai mitä on ajatellut illalla tehdä. Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto yhdessä muiden nuorisojärjestöjen kanssa on tehnyt jo vuosia töitä sen eteen, että kouluterveydenhuollon resursseja lisättäisiin ja nuorisotyöntekijät tuotaisiin sinne missä nuoret ovat. Ennaltaehkäisevään työhön ei vain ole löytynyt rahaa ennen kuin nyt, kun on jo liian myöhäistä. Välillä tekisi mieli sanoa järkyttyneille aikuisille, opettajille, kunnanjohtajille tai valtuutetuille, että turha katua kun maito on maassa.
On ehkä väärin olla omalla tavallaan onnellinen ja toivoa, että nyt päättäjät heräävät ja nuorten elämänlaatuun aletaan kiinnittää enemmän huomiota. En pidä sitä vääränä, jos voimme näiden tapahtumien jälkeen pelastaa usean sadan tuhannen nuoren elämän.
Mitä Jokelan jälkihoidon resursseihin tulee, niitä ei oltu kokonaan leikkaamassa, vaan laajojen tutkimusten perusteella vähentämässä. Hirveältähän se tuntuu. Toivon vain että jokaisella ihmisellä jota tämä tai Jokelan surmat on koskettanut on joku ihminen jolle puhua ja kertoa miltä tuntuu.
En voi olla kommentoimatta siihenkään, että kun kuntia (ja valtiovarainministeriä) syyllistetään siitä, että he eivät varaa riittävästi resursseja nuorten mielenterveyspalveluihin. Ongelma on myös siinä, ettei sillä puolella yksinkertaisesti riitä tekijöitä.
Esimerkkeinä Porvoo ja Rovaniemi. Porvoossa on jo hyvän tovin ollut yksi uusi koulupsykologin virka auki, mutta yksikään ihminen ei ole hakenut paikkaa. Rovaniemellä paikkoja oli auki peräti kolme. Yksi hakija osoitti kiinnostustaan ja hänet palkattiin. Kuitenkin pian palkkaamisensa jälkeen hän jäi virkavapaalle. Tämä kertoo karua kieltään myös siitä, että laillistetut psykologit suuntaavat nykyään myös monille muille kuin kunnille töihin. Osasyy tähän saattaisi olla se, että koulupsykologin tehtävänkuva on muuttunut lähinnä oppimisvaikeuksien testaamiseksi. Aikaa sille ennaltaehkäisevälle tai hoitavalle työlle on entistä vähemmän. Ehkä tämä on yksi pullonkaula, johon pitäisi etsiä ratkaisuja.
Lähetä kommentti