Vallanhimoa

Lakkasin viikonloppuna olemasta teini. Perjantaiaamuna seisoin peilin edessä puoli tuntia odottamassa ryppyjä ja juonteita, mutta niitä ei tullutkaan. Ei ole edelleenkään tullut, joten pullat lienevät ihan hyvin uunissa. L'oreal Paris ja Lancome eivät siis kerrokaan ainutta absoluuttista totuutta?

Tiedättekö sanonnan Asiat riitelevät, eivät ihmiset? Tai sanonnan ja sanonnan; periaatteen jonka mukaan tässä maailmassa tulisi elää. Kun ihmiset ovat hyviä ystäviä keskenään he voivat olla asioista eri mieltä useinkin, mutta unohtavat nuo erimielisyydet pian ja jatkavat ystävyyttään. (Uskokaa tai älkää, olen myös ystävieni kanssa ajoittain eri mieltä asioista.)

Sellaisten ihmisten jotka ovat eivät syystä tai toisesta pidä toisistaan, on hankalampi noudattaa tuota periaatetta. Liian usein tilanteet menevät henkilökohtaisuuksiin ja unohdetaan itse asia; tärkeämpää on päästä loukkaamaan vastapeluria. Ja tämä on ongelma monessa yhteisössä. Voittaminen alkaa olla itseisarvo, jolloin välineillä ei enää ole väliä. Vallanhimo sumentaa järjen niin lujasti, että menettää kyvyn tarkastella maailmaa kriittisesti. Tällöin pystyy tarkastelemaan itseään kriittisesti vielä vähemmän. Kun ei pysähdy miettimään omia arvojaan ja asenteitaan tietyin väliajoin, huomaa omat virheensä vasta kun on metsässä ja syvällä. Kehottaisinkin nyt kaikkia, jotka epätoivoisesti haluavat jotain todella paljon, hengähtämään ja menevän itseensä; onko tämä kaiken sen arvoista? Kun järki sumenee; alkaa pelaamaan liian isoa peliä ja vetelemään naruista jotka eivät enää pysykään käsissä, kaivaa itselleen kuoppaa. Syvää kuoppaa, josta on mahdotonta päästä pois.

Tämö nähtiin niin Kumi- ja Nahkatyöväenliiton liittokokouksessa viikonloppuna kuin Ylihärmän ompeluseuran vuosikokouksessa viime viikolla. Uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät enää olekaan vain tehokkaimmat lastenkasvatus-metodit, niillä voi myös kuvitella hallitsevansa maailmaa.

Kaikille Ylihärmän ompeluseuran naisasianaisile haluaisin kertoa Kahvinkeittolakosta, jonka viisaat naiset ovat aloittaneet. He eivät pelkää kieltäytyä kahvista ja viineristä ja sanoa olevansa yhtä arvokkaita kuin miehet. He eivät myöskään pelkää muuttaa asioita, he uskovat muutoksen voimaan eivätkä pelkää tulevaa. Tälle lakolle olivat ylihärmäläiset suureksi häpeäksi.