<3

Koska tietokone hajosi ja Joulu on alkanut, voin hyvillä mielin toivottaa kaikille mitä upeinta ja mahtavinta Joulua. Palataan vielä tänä vuonna tai vasta seuraavana, who knows.
Muistakaa nukkua.

Ihana mies

Perjantaina pyörin täysin vailla päämäärää pitkin kaupunkia, yrittäen tehdä jouluostoksia. Tulin siihen tulokseen, että jos haluan ostaa yhtään joululahjaa ennen vuotta 2015, täytyy lähteä Tampereelle. Uskotteko, että pystyin eksymään Stockmannille? Hämmentävää, että kauppaan ei voi laittaa yksiä rappusia ylös ja alas, vaan niitä pitää olla tuhannet, eri suuntiin ja eri kerroksiin, mutta ei siitä sen enempää.

Kävin kahvilla Kampin bar Vistassa, jonka tiskin takana oli oikein söpöisen näköinen mieshenkilö (poika, mutta it's not a big deal). Tämä poika puhui englantia, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, koska kaikki sen paikan tyttöpuoliset työntekijät puhuvat vain ruotsia. Asiaa sen enempää ajattelematta otin kahvini ja menin pöytään istumaan, kohtuullisen lähelle tiskiä, niin että kuulin sivukorvalla kun henkilökunta keskenään puhui suomea. Aloin seurata miehen käyttäytymistä (ei, en omista omaa elämää) ja tajusin että mies puhui kaikille miesasiakkaille suomea tylsään suomalaiseen tyyliin, mutta naisasiakkille hän puhui englantia ja flirttaili hullun lailla englanniksi. Se oli kovin hämmentävää.

Onko kohteliaisuuksien lausuminen suomen kielellä, naisille flirttailu ja hymyileminen kiellettyä? Vai onko se vain helpompaa englanniksi/ranskaksi/millä-tahansa-muulla-kielellä?

Itse olen ihan myytyä naista jos myyjänä (minkä tahansa; televisio, puhelin, lihis kahdella nakilla) on miellyttävä ja söpön näköinen mies ja minut saa huijattua ihan mihin vain. Samalla tyylillä voi myös myydä yhden kossubatteryn sijaan kymmenen. Olen siis kuullut.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, tehtyäni pientä empiiristä tutkimusta, että suuri osa naisista ei pidä siitä jos myyjä flirttailee ja kokee sen jotenkin loukkaavana. Surullista mutta totta, siitä varmaan johtuu että kohteliaisuuksien lausuminen ja vastaanottaminen on nykyään niin merkityksellistä (?) että halusin kirjoittaa siitä.

Kolme syytä rakastaa Tamperetta

Koska muutama kuukausi sitten ymmärsin pitäväni Helsingistä enemmän kuin Turusta, tajusin nyt pitäväni enemmän Tampereesta kuin Helsingistä. Mitä se taas kertoo Turusta...?

(ainakin) Kolme syytä rakastaa Tamperetta

1. Tampereelta, jopa Ylöjärveltä, saa siipiä.
2. Tampereen Henkassa (<3) on maanantaisin oikeat jamit, ei mitään tyhjänpäiväisiä wanna-be-mike-monster´s-jam-pitoja joissa kolme teini-ikäistä pitkätukkaa soittaa Sturm und Drangia.
3. Tampereella voi tuudittautua uskoon, että Suomi on hyvinvointivaltio, eikä jokaisessa julkisessa liikennevälineessä ole vähintään yhtä kännistä/piripäistä/vicodin-pöllyissä olevaa pariskuntaa, joka haluaa puhdistaa toistensa chakrat ja chit juuri sillä samalla sekunilla.
4. Tampereella maahanmuuttajille tarjotaan muitakin töitä kuin kauppakeskusten siivoamista. Ei, en nyt tarkoita niitä huikeita etenemismahdollisuuksia mitä Helsingissä on, kuten omistaa se siivousyritys.
5. Tampereella on edes teoreettinen mahdollisuus nähdä tuttuja ihmisiä sopimatta siitä etukäteen ja käydä kahvilla joka huomaamatta muuttuu kaljaksi (hyi) jonkä jälkeen syntyy mahdollisuus nähdä lisää tuttuja.
6. Tampereella on kaikkea. Paitsi Pick a Deli -ravintoloita. Ja metro. Ja spåra. Ja avomies ( -> eilisen jälkeen käytiin keskusteluja).

Ikävöin ihan vähän Tamperetta. Ja Ylöjärveä. Ja äidin kuivausrumpua.

No johan on markkinat

Puoluehallituksessa käsiteltiin tänään opetusministeri Sari Sarkomaan eroa ja mahdollisia ministeriehdokkaita. Ilmeisesti Henna Virkkunen, jyväskyläläinen kansanedustaja, puolueen varapuheenjohtaja ja kokoomusnaisten puheenjohtaja, on aika vahvoilla.

Henna on filosofian maisteri, pääaineenaan journalistiikka ja opiskellut sivuaineina valtio-oppia, Euroopan integraatiota, naistutkimusta ja puheviestintää. Tämän ei ole tarkoitus olla Hennan CV:n kertausteksti, mutta mielestäni on rahtusen hämmentävää että henkilö joka ei juuri ole kunnostautunut koulutuspolitiikan saralla on nousemassa ministeriksi. Toisaalta, ei Sarikaan ollut ennen virkaan astumistaan juuri toiminut koulutuspolitiikkapuolella (opiskelijapolitiikkaa lukuunottamatta), vaan hänen erityisosaamisensa oli sosiaalipolitiikan puolella. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että Sari on toiminut loistavasti virassaan.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, annetaanko ministerin salkku Hennalle vain siksi, että tämä naisasianainen olisi hiljaa ja lopettaisi vaatimuksensa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vai siksi, että Henna aidosti on paras mahdollinen valinta siihen.

Iltapäivälehtien keskustelupalstat ovat taas täynnä spekulaatiota siitä, mitkä ovat Sarkomaan aidot syyt erolle. Nuo keskustelupalstat ovat kyllä varsinaisia kaksinaismoralistien temmellyskenttiä; samat ihmiset jotka kritisoivat menestyneitä naisia "perheen hylkäämisestä" kritisoivat nyt töistä luopumista perheen takia. Koska nainen voi tehdä oikein? Ei koskaan.

Itse nostan hattua Sarille siitä, että hän kykeni tekemään parhaan mahdollisen ratkaisun. Ei olisi ollut kenenkään etu, että hän olisi polttanut itsensä totaalisen loppuun töissä perhe-elämänsä kustannuksella. Uskon, että kun hänen lapsensa ovat vanhempia palaa Sari näyttämään koulumaailmalle närhen munat.

Kertokaahan viisaammaksenne

Että miten syödään terveellisesti ja ekologisesti ilman kuuden tonnin kuukausituloja?

Sattumalta joulukuussa rahat hupenevat johonkin käsittämättömään reikään ja näin puolen kuun paikkeilla tili on lähinnä miinuksella. Luojalle kiitos että suuri osa kämppikseni (joo, ei olla edelleenkään päästy yhteisymmärrykseen siitä miksi toisiamme kutsumme) kuukausituloista menee ihastuttavaan virvoitusjuomaan light-colaan. Tai kiitos ja kiitos, eipä siitä muuta konkreettista iloa ole, kuin että jokainen kaappi ja nurkka pullistelee tyhjiä pulloja. Ja pulloista saa rahaa!

Kävin siis tänään kaupassa viemässä pulloja ja ostamassa ruokaa, koska muutaman päivän sairastamisen aikana tonttu ei ole käynyt täyttämässä ruokakaappeja. Ei muuten ole hääviä sekään, jos on pakko käydä kyttäämässä kuka on kiltti ja kuka ei, voisi edes tuoda ruokaa mukanaan.
Any way, tajusin kun laskeskelin pennosiani, että ruoka on hillittömän kallista. Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan..

Lähikaupassamme K-Extra Salsassa Fredalla oli myynnissä kahta laatua tomaatteja, espanjalaisia joiden kilohinta oli kahden euron tietämillä ja suomalaisia luomutomaatteja joiden kilohinta oli muutaman sentin vajaat viisi euroa. Nyt, jos haluaisi syödä tomaatteja, jotka maistuvat muulta kuin mullalta ja olisivat kotimaista luomutuotantoa, niistä joutuisi maksamaan enemmän kuin isosta kaljasta. Koska en periaatteesta osta ulkomaalaisia vihanneksia, upposi jo niihin kotimaisiin tomaatteihin enemmän kun sain pullokuormastani.
Entä jos kaikilla ei ole angstia ulkomaisia vihanneksia kohtaan? Jonkunhan niitäkin on ostettava.

En voi sietää porsaanlihaa, ja naudanliha oli hämmentävän kallista sekin, joten päädyin ostamaan kalaa. Hölmö kun olen, luulin kalan olevan edullista, suurinosa siitä tulee kuitenkin kotimaasta ja ravitsemusterapeutit kilpaa nillittävät kalan syömisestä.
Ensinnäkään, koko kaupassa ei ollut kuin vakuumipakattua kirjolohifilettä, valmiiksi marinoitua kirjolohisuikaletta ja lämminsavulohta. Lohta, lohta ja lohta. Yhdenkään paketin kilohinta ei ollut yksinumeroinen, ei siten että tietäisin oliko lihapakettienkaan. Ostin kirjolohifileitä paketin joka maksoi yli 5€. Kirjolohifileitä. Yli viidellä eurolla.
Sanomattakin lienee selvä, että lohi ei ollut mistään kotoisin.

Siinä pyöriessäni kaupassa mietin miten suurta turpaan vetämistä on joka ikisen Olet mitä syöt! -ohjelman hannapartasen liioiteltu kauhistelu kun kaapissa on venhäjauhoja tai joku syö pelkkiä hampurilaisia. Onko se mikään ihme että syö, jos se tulee tuhat kertaa halvemmaksi. Sillä rahalla jota tänäänkin kauppaan meni, olisi kaksi ihmistä syönyt Mäkissä enemmän kuin helposti.

Ei sillä muuten väliä olisi, mutta joulun jälkeen häviävät tästä taloudesta kaikki suklaat, pitsat ja pullaleivät. Kai sitä väkisinkin laihtuu kun rahat on loppu jo kuun kymmenes päivä.

Vitutus Maximus

Kello on 9.23 ja mä olen toimistolla. Olen ollut jo yli puoli tuntia. Siinä ajassa olen lukenut sähköpostin, hävennyt ystäviäni facebookissa ja lukenut blogeja. Tehokasta, eikö vain?
Syy siihen että olen keskellä yötä (oman biolog.. anteeksi, sisäisen kelloni, mukaan) on se, että atk-tukihenkilön piti tulla silloin puoli tuntia sitten päivittämään konettani. Oletteko koskaan kokeilleet tehdä töitä ilman Officea, tai vastaavaa sovellusta (?)? Ettekö? Minä olen, ja voin kertoa että se on melkein yhtä vituttavaa kuin turhanpäiväinen odottelu. Se että itse olen aina myöhässä, ei lievitä tätä tuskaa tipan tippaa.
Kello on 9.27 eikä atk-tukihenkilö ole edelleenkään tullut.

Creepy

Nykyään on kovin cool olla sen verran kuuluisa että joku stalkkaa. Tai muuten vain erinomainen persoona. Niinpä olen alkanut ihan vähän vainoharhaiseksi ja neuroottiseksi. Niin kuin esimerkiksi tänään junassa.

Istuin rauhassa lukemassa elämän eliksiiriä, Ilta-Sanomia, kun alkoi tuntua että joku tuijottaa. Pistin sen ensin vain normaalin (?) vainoharhaisuuden piikkiin, kunnes huomasin että edessä istuva mies tuijottaa minua. Mies oli pukeutunut vähän hullunkurisesti, tiedättehän, samaan tapaan kuin eräs tamperelainen kansanedustaja K.S., seitkytluvulta olevaan pukuun ja eriparisukkiin.

Jatkoin lukemista elätellen toiveita että mies alkaisi oikeasti nukkua eikä vain esittäisi sitä, kunnes mies alkoi nuolla omaa kämmentään. Vaihdoin paikkaa miehen taakse istumaan, jottei hän voisi kurkistella penkkien välistä ja olin tyytyväinen omaan nerouteeni. Mies kuitenkin nousi muutaman minuutin päästä ylös, keräsi kaikki tavaransa ja lähti vessaan. Siellä hän viipyi n. puoli minuuttia ja saapasteli takaisin, tällä kertaa istumaan viereiselle penkille, jotta pystyi taas tuijottamaan. Aloin joutua paniikkiin ja vaihdoin taas penkkiä. Leikimme tätä leikkiä kolme kertaa ennen kuin olin totaalisesti paniikissa. Kun mies taas lähti vessaan kaikkien tavaroidensa kanssa, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja vaihdoin vaunua. Koko loppumatkan pälyilin epäluuloisena ympärilleni ja olin aivan vakuuttunut että mies tulee kohta selkäni takaa ja alkaa nuolemaan minua. Ei sillä tavalla.

Kun juna oli Tampereella, huokaisin helpotuksesta ja menin tyypilliseen tapaan rynnimään ovesta ensimmäisten joukossa ulos. Mutta, kummallinen mies tuli samaan aikaan junan yläkerrasta "aulaan", jäi eteeni seisomaan ja tuijotti suoraan silmiin. Kun junan ovet sitten aukesivat, juoksin (korkokengillä, not) ulos, asemalle ja autoon. Joko olet ihan todella sekaisin tai sitten olen niin cool, että olen saanut stalkkerin.

Luojan lykky, että pääsin Pekan hellään huomaan juomaan viiniä ja selviämään järkytyksestä.