Avoin kirje Tapani Joensuulle

Olenkin odotellut että milloin Ylöjärveltä löytyy toinenkin lukemisen arvoinen (!) blogi, ja nythän se löytyi. Fiksu ja filmaattinen Tapani Joensuu, joka kuvailee blogiaan: Blogini ei ole objektiivinen tai tasapuolinen. Se on puolueellinen, kärjistävä, riidanhaluinen ja loukkaava. Blogissani esitän ainoastaan omia mielipiteitäni ja vastuu tyrmistyttävistä kokemuksista on lukijalla. Olkaa varovaisia, voitte vaikka rakastua siihen. Jostain syystä niskakarvat nousevat aina pystyyn kun ihmiset kuvailevat olevansa riidanhaluisia ja loukkaavia; tilaa järkevälle argumentoinnille jää kovin vähän.

Syy siihen, että suon Joensuun mukaprovosoivalle blogille näinkin paljon palstatilaa on yksinkertainen; Joensuun "Avoimessa kirjeessä Ylöjärven Kokoomus ry:lle" hän kysyy onko heteroseksuaalisuus ja fasismin vastustaminen syitä, joiden takia häntä ei hyväksytä Ylöjärven Kokoomuksen jäseneksi.

Ei. Ne eivät ole syitä. Syyt joiden vuoksi en sinun Tapani soisi jäseneksemme liittyvän, ovat Gondoleezza Ricen vertaaminen Hitleriin ja se, ettet keksi Alexista muuta kirjoitettavaa kuin kauniit sääret. Me Kokoomuksessa odotamme jäsenistöltämme vähän enemmän. Lopeta se provoaminen, niitä meillä jo on.

Mutta toisaalta, onhan näitä kouhoja ennenkin puolueeseen liittynyt, vai unohditteko jo Pöntisen ja Vatasen? Eurovaaliehdokkaat jotka puheillaan ja teoillaan eivät piirun vertaa vaikuttaneet Kokoomuksen laihaan äänisaaliseen.

Viimeinen naula vasemmiston arkussa?

Tämän viikon Nytissä oli muistokirjoituksia vasemmistolaiselle politiikalle, jossa jopa demarit ja Vasemmistoliiton oma lempilapsi Anna Kontula jättivät aatteelleen hyvästit. Etupäässä syy lienee siinä, että europarlamentikoistamme yhdellä on vasemmistopuolueiden puoluekirja. Parlamentaarikkoja on siis kaiken kaikkiaan 13 kappaletta, jolloin tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.

Nyt kuitenkin media on painanut eurovaalit villaisella ja iltapäivälehdet Nelosen johdattamana ovat ennättäneet mustamaalata turkulaisen lakimiehen ja SDP:n viime syksyn kuntavaaliehdokkaan Juha Turusen sieppaajaksi. En ole edes aivan varma kuka on siepattu ja minne, mutta järjetön hässäkkähän tästä on noussut.

Yksityiskohdat lyhyesti ovat 10 miljoonan euron lunnasvaateet, Etelä-Suomen ilmatilan sulkeminen, miljönääri ja tytär sekä kytkökset virolaiseen mafiaan, yhdistettynä kaikki hyvin keskeisesti SDP:hen ja kuntapolitiikkaan. Olen ihan vähän pettynyt ettei Jutta ole jo ehtinyt pukeutua poliisiksi ja kertoa kuinka Turunen ei millään tavalla sittenkään liity demareihin eikä SDP ollut vaalihäviäjä.

Niin kuin Nytkin sen meille kertoi: JUTTA URPILAINEN uskoo, että Sdp saattaa onnistuneella kampanjalla menettää seuraavissa eurovaaleissa loputkin edustajapaikkansa.

Mielenosoituksesta toiseen

Toisen kerran kahden kuukauden sisään eksyin keskelle mielenosoitusta; Berliinissä osoitin tamilien kanssa mieltä mieltä Japania, USAta, Venäjää ja Norjaa vastaan ja tänään hippien kanssa yksityisautoilua vastaan. Jännittävällä tavalla kuitenkin uutisoinnissa vähätellään mielenilmauksen laajutta; kyllä äsken kun kävelin rautatieasemalta Fredalle paikalla oli satoja mielenosoittajia, koko yksityisautoliikenne oli käytännössä mahdotonta Sokokselta Eduskuntatalolle, eikä niitä raitiolinjoja käyttäneet muut kuin HKL:n bussiliikenne.





Iltasanomien nettisivuilla olevassa perinteisessä ja luotettavassa gallupkyselyssä 62% vastanneista oli kadunvaltauksia vastaan ja 38% niiden puolesta. Keskustelu velloi huonosti käyttäytyvissä nuorissa, jotka eivät osaa ilmaista itseään sivistyneesti. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos joku asialleen omistautunut viitsii mennä hyppimään keskelle tietä ja kokee sillä voivansa vaikuttaa, annettakoon hänen tehdä se. Tuskin niillä sivistyneillä vaikutuskeinoilla kuitenkaan enempää medianäkyvyyttä saataisiin.

Melankolian riemut

Ostin Anna Puun ensimmäisen levyn vähän aikaa sitten iTunesista, ja liekö tämänhetkisen sekavan elämäntilanteen ansiota vai minkä, mutta se kolahti ja lujaa. Anna Puu on vähän kuin Jippu (<3) goes Maria Lund (<3). Mariskan ja Tuure Kilpeläisen tekemät sanat ei ole niin siirappista että joutuisi pesemään kädet joka kerta kun on Annaa kuunnellut, mutta niissä on sitä jotain. Ja paljon.

Annan nettisivuilta löysin myös druidien puuhoroskoopin, ja ihan mielenkiinnosta kävin katsomassa oman puuni, Hevoskastanjan.

Hevoskastanja

Päivämäärät
15.5 - 24.5 ja 12.11 - 21.11

Laatu
Maskuliininen

Elementti
Tuli

Luonnekuvaus
Hevoskastanja-henkilöllä on hyvin kehittynyt oikeudentaju. Hän on herkkä ja häneltä saattaa puuttua itseluottamusta. Vaikka on kestävä, ei kuitenkaan itsepäinen, vaan hän osaa olla varovainen ja huomaavainen.

Moraalisäännöt merkitsevät hevoskastanjalle paljon ja hän onkin vähän taipuvainen puritanismiin tietystä herkkätunteisuudestaan huolimatta.

Vaikka hevoskastanja on hyvin kaunis ja täynnä eloa ja voimaa, hän ei yritä valloittaa ympäristöään. Myötäsyntyinen oikeudenmukaisuuden tunne saa hänet penäämään oikeuksiaan seurauksista piittaamatta. Hän vaihtaa usein työpaikkaa, mutta osaa varoa ja yleensä välttää taloudelliset vaikeudet. Hevoskastanja tarvitsee paljon rakkautta, mutta löytää suuren onnen vain kerran. Kompleksit ilmenevät usein käsittämättömänä käytöksenä. Hevoskastanja on lahjakas, nopea ja tarkka, mutta myös haaveilija ja filosofi. Hänen kykynsä kehittyvät, kun hän kokee läheistensä myötätunnon.
(Kuuluisia hevoskastanjoita: Voltaire, Henry Fonda, Pierre Curie ja Jari Kurri.)

http://koti.mbnet.fi/~raijae/linkit/puuhoroskooppi.html
http://www.varjojenkirja.com/druidit.html

Tunnistan itseni kuvauksesta, vaikkakaan puritanisti ei ole se sana jolla itseäni ensimmäiseksi kuvailisin; syntisen on paha osoittaa toisia sormella.

Pohdiskelin yksi ilta horoskooppeja ja niiden tarkoitusta. Kuulin, kuinka suurilla lehtitaloilla on horoskooppipankki josta aina arvotaan kullekin tähtimerkille oma horoskooppinsa päivittäin. Täydellistä huijausta siis -ainakin päivälehtien horoskoopit.

Tiedän muutamia ihmisiä jotka oikeasti uskovat horoskooppeihin, ennustukseen ja muuhun valtaväestön höpönlöpöksi kutsumaan yliluonnolliseen hypetykseen. Olen miettinyt aina eräänkin ystävän puheita ennustusten toteutumisesta kuunnellessani, että miten ihmiset uskoo niihin niin tosissaan? Järjelläkin nyt voi varmaan kuitenkin ymmärtää, että jos lottonumerot oikeasti voisi ennustaa, niin lottovoittoja tulisi huomattavasti enemmän. Toisaalta, uskoohan joku että Raamattukin on täysin totta..

Horoskooppeihin uskominen on itselleni vähän samanlainen "varmuuden vuoksi ja entä jos" -juttu, kuin kirkkoon kuuluminen.

Sitäpaitsi, en mä laita yhtään pahakseni, jos oikeasti olen tälläinen:

Skorpioni

Ominaispiirteet

Skorpioni on eläinradan kahdeksas merkki, ja se liittyy intensiteettiin, intohimoon, ja antaa energiaa. Skorpioni on voimakas, syvällinen, vahva merkki. Skorpioni voi vaikuttaa tyyneltä, mutta pinnan alla kuohuu. Skorpioni saattaa antaa vaikutelman vakauesta ja tyyneydestä, mutta tarkkanäköiset huomaavat piilotettua aggressiota, suunnatonta väkevyyttä, magneettista intensiteettiä. Skorpioni on usein hypnoottinen persoonallisuus, jonka sisällä piilee skorpionin rauhallinen mutta valpas mieli. Sosiaalisissa tilanteissa skorpioni on mukava seuralainen, mietteliäs, ystävällinen ja kohtelias. Toisaalta skorpionin terävän katseen ja tarkkanäköisyyden alla ihmiset saattavat tuntea olonsa jollain lailla uhatuiksi. Vastustajilleen skorpioni on armoton; argumentissa viiltävä ja taistelussa voittamaton. Skorpionin räjähtävä aggressio tulee esiin kuitenkin vain puolustustilanteissa.

Työelämä

Skorpioneja yhdistää monilahjakkuus, joka tarjoaa mahdollisuudet monenlaiseen ammatilliseen suuntautumiseen. Sisäinen intensiteetti voi skorpionissa yhdistyä kirurgin jääkylmään itsehillintään ja irrallisuuteen, tiedemiehen keskittymiseen ja sotilaan sankaruuteen. Mikä tahansa ammatti, jossa analyysia, tutkimusta, käytännön taitoja, ja arvoituksien ratkaisua voi houkutella skorpionia. Poliisityö, vakoilu ja vastavakoilu, juridiikka, fysiikka tai psykologia saattavat viehättää skorpionia. Skorpionit ovat vakuuttavia puhujia ja näin voivat pärjätä diplomaatteina tai saarnaajina. Astrologiassa skorpioni on planeettojen Mars ja Pluto vallassa. Skorpionin intialainen vastine on Vrishchika, kiinalainen vastine on käärme.

Ihmissuhteet

Skorpioni on intohimoinen rakastaja, sensuelli ja energinen. Skorpionille rakastetun kanssa solmittu liitto on sakramentti, "ulkoinen ja näkyvä merkki sisäisestä ja henkisestä harmoniasta". Skorpioni saattaa kumppaninsa eroottisuudellaan miltei mystiseen ekstaasiin. Skorpionille parisuhde on pyhä hengen ja lihan avioliitto. Tässä piilee myös vaara; skorpionit voivat joutua aistillisuuden ja erotiikan hedonistisiksi etsijöiksi. Heidän tunteensa ovat niin voimakkaita, että vaikka skorpionin rakkaus on korkein ja tinkimättömin tunne, saattaa tämä johtaa tragediaan, turmioon ja myrskyisiin suhteisiin. Rakastunut skorpioni on intohimoinen ja lojaali mutta usein mustasukkainen.

http://skorpioni.fi/

Mutta siis niin, Anna Puun biisi Linnuton Puu on parhautta.

PhotoshopDisasters

Istun junassa, jossa on myös noin 2000 Provinssiin menevää teiniä. Kesti todella kauan saada samanlainen lämmin ja iloluonteinen fiilis aikaan, kun takana istuvilla tytöillä, kunnes keksin selailla perinteisiä photarin taivaanlahjoja maailmalle.

Toivottavasti mun mahdollisesti tulevat lapset osaa kans nikata silmää samanlailla.



Ja näyttävätkin yhtä söpöiltä:



Tollanen vyötärökin olis tietysti kiva.



Ja uusi idea meidän leffojen julisteisiin!



Edes se, että sattuu olemaan Annie Liebowitz, ei tarkoita etteikö voisi feilata eeppisesti.



Thank God, Catherinellakaan ei oikeasti ole varaa noihin.



Ps. "Onks Korvakäytävä jossain Helsingissä?"
"En mä oo ihan varma, oon mä siitä jotain ainakin kuullut."

Deitti-ilmoitus

Nyt kun olen päättänyt aloittaa villin ja vapaan sinkkuelämän, on aika laatia avoin deitti-ilmoitus.

Hyvä ystävä,

Olen Inka Korhola ja asun Tampereella. Olen 43-vuotias, ikäisekseni kuitenkin erinomaisesti säilynyt nainen. Ammatiltani olen tarjoilija, se osaltaan auttaa pysymään nuorekkaana. Vapaa-ajallani ratsastan, käyn koirani Urhon kanssa agilityssä ja kausittain myös harrastan telinevoimistelua. Minulla on kolme lasta, Kristiina, Justiina ja Karoliina. Hiuksia minulla ei ole ja silmänikin ovat miltei läpinäkyvän vaaleat.
Kuuntelen mielelläni ruotsalaista ja englantilaista popmusiikkia. Ylivoimainen suosikkini on kuitenkin Anna Puu.

Jään innolla odottamaan vastauksia keski-ikäisiltä, hieman keskivartalolihavilta ja kaljuuntuneilta rekkakuskeilta. Laitathan mukaan kuvasi!

Jos nyt ei tärppää, niin ei koskaan.

Lorttovihko ja raskausepäilyjä

Ilta-sanomissa uutisoitiin eilen 11 varusmiehen saaneen tuomion sopimattomasta käyttäytymisestä, kunnianloukkauksesta ja palvelusrikoksesta, niinsanotusta Lorttovihosta. Rangaistukseksi miehet saivat sakkoja. Kuinka paljon, sitä ei tarina kerro.



Ammattikorkeakoulut ovat tänä keväänä tavallista (mielenkiintoinen käsite) enemmän kyselleet naishakijoiden siviilisäädystä, elämäntilanteesta ja lasten saamisesta.

Itse olen Tampereen Ammattikorkeakoulun häirintäyhdyshenkilö, ja ei, tehtäväni ei ole häiritä niin paljon kuin sielu sietää. Tamko on valinnut opiskelijakunnasta kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joiden tehtävänä on madaltaa kynnystä häirinnän ilmoittamiselle ja auttaa häirintää kokenutta opiskelijaa viemään asiaa eteenpäin. Toistaiseksi yhteydenotot ovat olleet melko vähäisiä, mutta eiköhän tiedottamisen kautta asiaan saada muutos.

Vaikka pidän itseäni keskimääräistä enemmän valveutuneena ihmisenä, oli yllätys miten monimuotoista korkeakouluissa (ja työelämässä) kohdattava häirintä on. Suuri yleisö käsittää häirinnäksi yleensä pyllyn taputtelun tai seksistiset vitsit, mutta yhtälailla projektiavustusten jakaminen tai ansaittujen arvosanojen systemaattinen heikentyminen on häirintää.

Nuoret naiset ovat tulilinjalla ehkä osittain siksi, että jo alakouluikäisiltä pojilta pidetään sopivana huudella vittua ja kommentoida tyttöjen tissejä. STM:n vuoden 2008 tasa-arvobarometrissä joka kolmas nainen ja puolet 15-34-vuotiaista naisista oli kohdannut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana. Se on melko järkyttävää luettavaa.

Muutama viikko sitten uutisoitiin nuorten miesten anoreksiaepidemiasta ja miesten tyytymättömyydestä omaan kehoonsa. Säännöllisin väliajoin herää vain kysymys siitä, kuka oikeastaan on tyytyväinen kehoonsa. Nuoret naiset eivät ole, nuoret miehet eivät ole, kukaan ei oikein ole, mutta kaikilla on kuitenkin omasta mielestään oikeus loukata toisen ulkonäköä. Mun on nyt tietysti aivan turha alkaa tässä jeesustelemaan, kuinka en koskaan ole arvottanut ketään ulkonäön perusteella, mutta yritän päästä siitä tavasta eroon.

Kokoomusnuorten nykyisen puheenjohtajan pesti loppuu tämän vuoden lopulla, ja viimeistään tänään alkoi puheenjohtajapeli. Uusimaalainen Tomi Sandström on tänään jättänyt tiedotteen jossa kertoo pyrkivänsä nuorten liiton puheenjohtajaksi. Ottamatta sen enempää kantaa (vitsi, vitsi, Tomppa on minun valintani) asiaan, toivon vain että uuden puheenjohtajan ja liittohallituksen agendalla olisi nykyistä, sotiin ja ydinvoimaan keskittynyttä lihaa enemmän, sosiaali- ja koulutuspolitiikka, johon myös sukupuolien tasa-arvo kuuluu. Pian televisiosta alkaa eduskunnan kyselytunti, jonka merkityksellisin sisältö koostuu (talouskriisin lisäksi) varmasti uudesta yliopistolaista. Nämä ovat asioita, joihin Suomen vaikutusvaltaisimman nuorisojärjestön tulee ottaa kantaa, ei niinkään siihen, kenen vika talouskriisi nykyisellään on.

Tähtityttö

Sen lisäksi että löysin Samae Koskisen taas uudelleen, eksyin Ville Leinosen äärelle. Jos täytyisi nimetä yksi kappale, joka itkettää joka kerta, niin se olisi Tähtityttö. Ja ei, ei se ainoastaan itketä siksi, että se on suomalaista iskelmää.

Eksyin jännän äärelle

Onnellisuus on jännä juttu. Puhuin tänään erään todella rakkaan ihmisen kanssa onnellisuudesta ja siitä, että ystäväni elämä on tällä hetkellä ihan jees. Hänen elämäntilanteessaan moni muu olisi onnensa kukkuloilla, mutta ystäväni ei ole. Jäin pohtimaan onnellisuutta, sillä myös eilen eräs toinen ystäväni kertoi olevansa ihan semionnellinen.

Niin kuin aiemmin jo kerroin, olin todella lähellä kevyttä kenttätappelua pari viikkoa sitten, kun tapasin ihmisen jolle onni ja onnellisuus merkitsee parisuhdetta. Tai toisinpäin. Onnellinen ei voi olla yksin, ja kukaan ei itse tee itseään onnelliseksi.

Nyt seuraa parisuhdeavautumista: en ollut keväällä onnellinen. Kukin tahollansa voi nyt lopettaa parisuhteeni päättymisen syyn spekuloinnin; minä lopetin suhteen koska en ollut onnellinen. Muuten melko kaameassa elokuvassa Sinkkuelämää, Samantha jättää Smithin sanoilla (vapaasti lainattuna) "Rakastan sinua, mutta minun täytyy rakastaa itseäni enemmän." Yhtä yksinkertainen meidänkin suhteen loppu oli.

Tunnetustihan en ole seurustellut sitten lukioajan kahden vuoden pituisen suhteen loppumisen, ja aina välillä ajattelin että tälläistä sen kuuluu olla; aina välillä on ihanaa ja aina välillä ei. Heräsin kuitenkin miettimään sitä, että entä jos elämäni tulee aina olemaan sellaista. Sykleittäin elämä toisen ihmisen kanssa tuntuu maailman parhaalta asialta ja aina välillä ahdistaa, eikä ajatus tehnyt minua onnelliseksi. Lapin reissun jälkeen mietin millainen minusta tulisi, jos minulla ei ole vapautta lähteä kuudeksi viikoksi Zimbabween kalastamaan tai kaatosateessa Yyterin telttailemaan. Optimistisimmat voisivat nyt sanoa sen olevan mahdollista parisuhteessakin, mutta itse en koe parisuhteen tarjoavan samanlaista mahdollisuutta vapauteen ja oman elämänsä herruuteen, kun sinkkuna oleminen. Eikä sen tietysti kuulukaan, mutta jos ajatus vapauden menetyksestä tuntuu niin pahalta kuin miltä minusta tuntui, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Ensimmäisenä mietin vaikutelmaa, jonka eroaminen antaa ystävilleni. Monille ero tuli järkytyksenä, osalle taas ei, mutta eniten päiviteltiin meidän "unelmasuhteen" loppumista. Tiedättehän Ilta-Sanomien lööppejä, joissa tähtipariskunta tai unelmapari eroavat ja kaikki ovat aivan järkyttyneitä, viimeisimpänä nyt vaikka Sarasvuo ja hänen vaimonsa. On todella, todella, ahdistavaa ja kuluttavaa juosta kokkareilta toisille hymyillen ja halaillen, kun tuntuu siltä ettei vaan yksinkertaisesti jaksa. En tiedä kumpi meistä enemmän, ehkä tasapuolisesti kumpikin, kuvitteli että kun näyttää siltä että kaikki on hyvin niin kaikki on hyvin. Riittävän monien yksin saatujen itkupotkuraivareiden (eihän parisuhteessa saa riidellä) jälkeen kuitenkin ymmärsin, että ehkä minua ei pidetäkään totaalisena häviäjänä vaikka eroaisin.

Eropäätös lähti siis halusta olla onnellinen. Jälkeenpäin mietittynä päätös oli todella rohkea; helpompaa olisi ollut jäädä ja elää ihan jees -elämää. Toisaalta, kuka on sanonut että elämän täytyy olla helppoa?

En tiedä voinko sanoa olevani tällä hetkellä sen onnellisempi kuin kaksi kuukautta sitten, tiedän kuitenkin sen että oma onnellisuuteni on kiinni vain ja ainoastaan minusta itsestäni ja sen asian kanssa täytyy oppia elämään.

Empiiristä tutkimusta

No niin, allekirjoittaneella on siis valkoinen tukka. Siitä saa syyttää Saaraa, sillä sinne jäi myös haaveet hiusten kasvattamis -projektista. No, nyt kun en enää pelästy joka kerta kun katson peilistä, on syytä vetää yhteen tähän astisia kokemuksia.

Ensinnäkin vaatteiden valitseminen on vaikeaa. Kun naisella on todella lyhyt valkoinen tukka, kiusaus näyttää rekkalesbolta ja 20-vuotta nuoremmalta Suvi-Anne Siimekseltä on suuri. Niinpä päälle täytyy pukea mekko ja jotain muuta kuin vaelluskengät. Ihan kuin nyt muutenkaan olisin käyttänyt vaelluskenkiä, mutta on hyvä pitää mieli avoimena.
Sen lisäksi mulla on seuraavanlainen sääntö:

- Vaatetuksessa saa olla maksimissaan kahta eri väriä.
- Toisen niistä väreistä täytyy olla musta, hätätapauksissa myös valkoinen käy.
- Tehostevärinä voi käyttää saman värin eri sävyjä tai vaihtoehtoisesti vastavärejä, kunhan ko. väriä on enemmän kuin yhdessä asusteessa tai vaatteessa.
- Ei-listalla ovat ainakin tumman sininen, viininpunainen, babypink, babyblue, oranssi, vihreä ja ruskea.
- Sääntöjä voi rikkoa, jos ostaa koko asukokonaisuuden kerralla.

Kun tukka on ollut musta, on sen kanssa voinut pukea melkein mitä vain. Valkoinen hankaloittaa tilannetta, koska väistämättä tulee pukeneeksi ainakin kolmea väriä.

Huomio numero kaksi on ulkomaalaisten miesten räjähtäen kasvanut kiinnostuksen määrä. Toissapäivänä meinasin vetää ulkomaalaistaustaista miestä turpaan, kun se roikkui metrossa perässä ja seisoi portaissa ihan kiinni mun selässä. "You beuatiful, you marry me...?"

Kolmanneksi, saan nyt olla ihan hyvällä omallatunnolla vähän hölmö. Eikös kaikki blondit ole?

Lisää kokemuksia kerron, kunhan niitä kertyy.

Ps. Vassarit pisti heti tuulemaan oikein kunnolla. Ei se väärin ole, ja ensi viikolla menen vasemmistonuorten kesäjuhliin kuuntelemaan kaikki likaiset yksityiskohdat.

Mene itseesi Jossu

Tällä kertaa tosin toinen Jossu, nimitääin Korhosen Jossu. Jossu hävisi eurovaaleissa sekä käräjillä muutaman päivän sisään, ei liene helppoa.

Niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, en voi sietää Johanna Korhosta. (Huhupuheiden mukaan ei voi moni muukaan, mikä lienee syy Korhosen laihalle äänisaaliille.) Ylipäänsä en voi sietää ihmisiä, jotka vetoavat naiseuteen/homouteen/somaliuteen tai mihin tahansa muuhun asiaan kun kokevat omasta mielestään tulleensa väärin kohdelluiksi. Siihen on kaksi syytä.

A. Mihin minä, vaaleahiuksinen (!), tavallisen näköinen suomalainen nainen voin koskaan vedota? Liian isoihin tisseihin tai lättänään takapuoleen? Se on siis ennen kaikkea epäreilua, mutta myös

B. Kuinka yksikään vähemmistö voi koskaan menettää vähemmistöleimaansa, jos siihen ei saa positiivisessa mielessä viitata, ja vähemmistön edustajat itse vetoavat siihen negatiivisessa mielessä.

Valehtelu on valehtelua ja piste. En siedä sitä heteroilta enkä lesboilta, enkä usko että Korhonenkaan olisi kovin hyvillä mielin jos hänen vaimonsa "harhaanjohtaisi" häntä tai jättäisi asioita kertomatta. Yhtälainen epäluottamus siitä syntyy, kuin minkä Korhosen kiertelyt aiheuttivat Alma Medialle. Joten Jossu, anna olla ja siirry seuraaviin tehtäviin.

Tyhjäkäyntiä

Kannatusluvut on taas kaunista katsottavaa, 23,2% prosenttia eurovaaleissa äänestäneistä äänesti Kokoomusta. Yhteensä oikeistopuolueet veivät 74,3% äänistä ja sanomattakin lienee selvä, ettei vasemmistopuolueilla ole paljon juhlittavaa.
Myös Kokoomuksen kattopuolue EPP sai Euroopassa 35% kannatuksen, joten voisi sanoa pullien olevan hyvin uunissa.

Tapaus Soini kyllä ihmetyttää, ja paljon. Tai ei ihmetytä, lähinnä järkyttää. Soini keräsi aivan huikean määrän ääniä, ja vei näin omiensa lisäksi KD:n europarlamenttiin. Itse olin Metsäkylän vaalilautakunnassa, jossa Soini sai kahdeksasosan kaikista annetuista äänistä, KD taas, no, ei saanut. Kuinkahan moni Soinia äänestänyt loppujen lopuksi tajusi äänestävänsä myös kristillisiä ja toisin päin?

Anycase, toivotan onnea Soinin puolitoista vuotta kestävälle meppikaudelle, (löytäisiköhän persut kohta jo jonkun toisenkin ihmisen, jottei Soinin tarvitsisi olla ehdolla kaikissa vaaleissa) ja unohdan kaikki vaalit hetkeksi. Eihän tätä jaksa Peräkylän Erkkikään.

Ps. Enää kaksi viikkoa juhannukseen ja kesälomaan. Lentoliput Ivaloon on jo ostettu.

Luulisi hippienkin heräävän

Herää kysymys..

Miksi Keskustapuolue on olemassa?

Ylivoimaisesti ja ehdottomasti paras kommentti keskusteluketjussa, jonka laittoi alulle Keskustan laivaa väkisin upottava Korhonen.

Pelkurimaista politiikkaa

Aina ennen vaaleja alkavat kansanedustajat, kunnanvaltuuteut ja muut luottamustehtävissä olevat henkilöt, jotka tehtäväänsä demokraattisesti valitaan, vähän himmailla ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät suututa ketään. Ylöjärvellä (niin kuin muuallakin) valtuustokausi on vasta aluilla, mutta valtuuston tekemä juustohöylä-mallinen säästötavoite, 3% kaikilta osastoilta, vaikuttaa valmistautumiselta vuoden 2012 vaaleihin.

Olen jollain tapaa aivan mykistynyt. Maanantain kaupunginhallituksessa jätettiin (taas) täysin huomioitta koulutuslautakunnan esitys lisämäärärahasta sivistysosastolle, sekä kh:n jäsenen Eeva Lauronen-Välimäen vielä erikseen kokouksessa tekemä esitys, joskin hieman pienemmästä, lisämäärärahasta. Mistään ei kuulemma tingitä, ja säästöt on kaikkien osastojen tehtävä.

Kun selailee kaupunginhallituksen esityslistaa maanantain kokoukseen, on se lasten ja nuorten kannalta melko surullista luettavaa (ihan kuin muu tämän kaupungin politiikka ei olisi). En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luen sivistystoimenjohtajan esitystä käyttömenojen leikkaamiseksi:

1. Opettajille ei määrätä lisätehtäviä tai erikseen korvattavia tehtäviä.

Suomennettuna: Kouluissa ei enää ole esimerkiksi musiikista vastaavaa opettajaa tai av-tukihenkilöä. Kuinka monta juhlaa saadaan järjestettyä, jos alakoulujen musiikinopetus on luokanopettajien vastuulla, juhlanumeroiden suunnittelu vähän kaikkien vastuulla ja toteutus ei-kenenkään-vastuulla? Entä kuka juhliin hommaa äänentoiston tai mitään valoja? Opettaako 59-vuotias Pirkko atk:ta?

2. Perusopetuksen TET-jaksoilla ja lukion koeviikoilla ne tunnit, jotka jäävät opettajilta pois, eivät sisälly palkkauksen perusteena olevan tuntimäärään.

Suomennettuna: Ylöjärven lukion ylivoimaisesti loistavin tapa olla pitämättä normaalia opetusta koeviikolla, loppuu.

3. Opetusta annetaan oppilaille Valtioneuvoston vahvistaman perusopetuksen tuntijaon mukainen minimituntimäärä:
- luokilla 1-2 19vkt (nyt 20)
- luokilla 3-4 23 vkt (nyt 24)
- luokilla 5-6 24 vkt (nyt 25)
- luokilla 7-9 30 vkt (nyt 30)
Tuntimäärä putoaa tässä tapauksessa 1 vkt / alakoulujen perusopetusryhmä eli yhteensä n. 130 viikkotuntia. Muutos ei vaikuta ryhmäkokoihin.

Suomennettuna: Ei ehkä ryhmäkokoihin, mutta kuinka saadaan opettajien työtunnit täyteen. Jätetäänkö virkoja täyttämättä?

4. Opettajalle ei pääsääntöisesti palkata sijaista koulutuspäivien ajaksi. Samoin kansainvälinen toiminta, ystävyyskuntatoiminta, kilpailu- ym. tapahtumat, Comenius-hankkeet ja opetuksen kehittämishankkeet organisoidaan käytännössä niin, että opettajien sijaiskuluja ei synny.

Suomennettuna: Kun opettaja on poissa, eivät oppilaat saa kunnollista opetusta, vaan tekevät töitä "itsenäisesti" yhden opettajan ravatessa monen luokan välillä.

5. Koulun ulkopuolinen opetus minimoidaan ja toteutuu pääsääntöisesti vain kunnan rajojen sisäpuolella.

Suomennettuna: Mitä tapahtuu Y-linjalle? Eikö vierailuja enää tehdä? Eivätkö Y-linjalaiset saa enää ulkopuolisia luennoitsijoita tai jääkö opetus vain oman koulun opettajien harteille?

6. Koulujen yhteisten opettajien työjärjestykset laaditaan niin, että koulujen vaihdot kesken työpäivän minimoidaan.

7. Harvinaisten uskontojen ja kotikielten opetus keskitetään vain muutamille kouluille. Samalla selvitetään etäopetuksen käyttömahdollisuuksia kaupunkiseudun muiden kuntien kanssa.

Suomennettuna: Alakouluikäiset opiskelevat verkossa itsenäisesti ja etänä uskontoa tai kieliä?

8. Opettajien luontaisetuateriajärjestelmä lakkautetaan ja opettajat maksavat jatkossa koululounaasta saman hinnan kuin kaupungin muu henkilöstö. Ruokailun valvonta järjestetään samoin kuin välituntien valvonta.

Suomennettuna: Opettajat eivät enää käy ruokalassa muuta kuin omalla valvontavuorollaan, eivätkä silloinkaan saa syödä oppilaiden kanssa. Joillekin oppilaille yhteinen ruokahetki opettajan kanssa saattoi olla se ainoa ruokailu yhdessä aikuisen kanssa.

9. Kaikkien koulukuljetusten perusteet ja käytännön järjestelyt tarkistetaan.

Suomennettuna: Onpa hyvä, että juuri päätettiin olla rakentamatta Asuntilan koulua ja kuljettaa oppilaita ympäriinsä muihin kouluihin, ja nyt tarkistetaan onko se kovin fiksua tai kannattavaa.

Nyt joku hyökkää kimppuuni ja vaatii antamaan muita keinoja, joilla säästöt oltaisi voitu tehdä. No, ensinnäkään en edelleenkään ole saanut perustelua sille, miksi säästöt on tehtävä kun viivan alle jää plus-merkkinen summa. En myöskään ymmärrä tapaa, jolla selvästi säästetään nuorilta ja lapsilta; terveyskeskuksen laajentamisen olisi puolestani voinut jättää tekemättä. Toisaalta, näillä kouluoloilla on ehkä vain ihan hyvä että perhekeskus sai 20 uutta huonetta..

Kysymys on vain siitä, uskaltavatko kaupunginvaltuusto ja valtuustoryhmät tehdä politiikkaa ja arvoratkaisuja vai eivät. Ylöjärvellä eivät uskalla. Surettaa sekä kyseisten henkilöjen puolesta että kuntalaisten puolesta; ääni se on hukkaan heitetty äänikin.

Viperlake

No niin, kyllä se niin vähän on, että maaseutumatkailu avartaa. Viimekesäisen Kinnula Rock Villagen jälkeen minkään ei olisi pitänyt järkyttää, mutta toisin kävi. Vaikka mitä mä oikein kuvittelin; että Konginkangas ja Leivonmäki on vain jotain kummallisia poikkeuksia, eikä muissa pienissä kunnissa leijaile samalla tavalla testosteronia ilmassa kuin niissä?

Jutun juoni oli siis se, että Kyyjärven yläkoulu ja päiväkoti piti maalata. Kyyjärven kunnanjohtaja on entinen liberaali homostelija Matti Muukkonen, joka päätti näyttää keskustalaisille kaapin paikan ja kutsui nykyisiä Kokoomusnuoria maalaamaan koulun. Paikalla meitä oli noin 15 ja koulu tuli maalattua.

Palatakseni siihen testosteroniin. Sinin kanssa maalasimme koulua tellingeillä melko korkealla, ja jossain vaiheessa huomasin kuinka läjä paikallisia jo iällä olleita miehiä oli kerääntynyt katsomaan ja makailemaan tellinkien viereen kun me maalasimme. Milloin he päivittelivät sitä, että naisetkin osaavat maalata seinää tai sille että olemme parempia kuin he kuvittelivatkaan. Parhaan kaskun heitti kuitenkin sikäläisten yrittäjien puheenjohtaja (joka koki myös tarpeelliseksi halata mua ensimmäisenä kun tavattiin): "Ai tännekö ne meidän kanat on tullut, orrelle istumaan?"

Now, Matti kertoi illemmalla kuinka Kyyjärven sukupuolijakauma on melko vääristynyt, eikä naisia siis riitä nimeksikään. Pakko se on kuitenkin ihmetellä noiden miesten iskutaktiikkaa; mitä sovinistisemmat ja likasemmat jutut, sen parempi. Kestän kyllä kuunnella naiseuteen liittyvää vittuilua ystäviltäni (vrt. kotimatka eilen), mutta vieraiden miesten suusta se oli melko ärsyttävää. Jos en olisi ollut maalaushaalarit päällä ja suti kädessä kolmen metrin korkeudessa, olisin ehkä antanut miehille jotain muutakin kuin paheksuvia katseita. Olisi siinä ollut vittua, jumalautaa ja "äitis oli" -tyylisiä juttuja heitellyille nuorille miehillekin katsottavaa.

Kyyjärvi oli kyllä muuten kaikin puolin sympaattinen paikkakunta, jossa tontitkin maksavat euron. Ehkäpä me sinne vielä pykäämme jonkinlaisen mökkikylän tulevaisuudessa, niin kuin saunassa oli puhetta.

Ps. Itsekin olen liberaali homostelija, mikäli Facebookiin on uskomista.

LIBERAALI HOMOSTELIJA



Olet joko Helsinkiläinen kaljupää, pirkanmaalainen homppeli tai varsinaissuomalainen ihmisoikeusaktivisti. Olet seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä sekä petikaveri ja haluat vapauttaa monet tuotteet markkinoille, kuten miedot huumausaineet. Vihaat valtion asettamia rajoituksia ja suunnittelet muuttoa johonkin lämpimään maahan, esimerkiksi Amsterdamiin.

Elämän pieniä iloja

Vaikka tykkäsinkin tuhannesti olla töissä Palowoutissa, aidossa ylöjärveläisessä yökerhossa, on vapaat viikonloput ehkä parasta mitä tässä maailmassa koskaan voi ihmisellä olla.

Nyt harrastin tutustumista kesäisen kauniiseen Helsinkiin, Hankoon ja Porvooseen. Lauantaina käytiin F:n kanssa Hangossa, koska annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi laskuvarjohypyn. Tiedättehän näitä tämäntyylisiä kohtauksia:

INT.
ilta, olohuone
Mies, Nainen

Kaksi ihmistä istuu sohvalla. Televisiosta tulee Amazing Race. Kilpailijat suorittavat kiipeilytehtävää.

MIES: Mitä toi nyt taas pelleilee tossa? Eihän toi olis edes vaikeeta.

Nainen huokaa syvään ja pyörittelee silmiään.

MIES: Nää on ihan liian helppoja. Kyllä nyt kuka tahansa voi tuolta tulla alas.

Nainen huokaa uudelleen.

MIES: Mä ainakin tekisin ton niin että....

Miehen puhe hukkuu television kohinaan.

Loppu.

Kun näitä kohtauksia oli ollut tarpeeksi monta ja 30-vuotislahjaksi piti keksiä jotain muuta kuin seinäkello, annoin tilaisuuden hänelle näyttää että miten helppoa se extremeurheilu nyt oikein onkaan.

Täytyy kyllä sanoa, että fiilis Suomen Laskuvarjokerhon leirintäalueella Hangossa oli mahtava. Paikalla oli väkeä kuin pipoa, vanhoja ja nuoria, lapsia ja aikuisia. Osa oli paikalla asuntovaunun kanssa, osa teltalla ja osa majoittui sisällä olevissa kerrossängyissä. Meitä moikattiin samalla lailla kuin muitakin ja kun F veti hyppyhaalarit päälleensä, kyseltiin meiltä lämpötilaa 4000 metrissä. Onnistuimme siis olemaan enemmän kuin autenttisia.



Olin aina kuvitellut sen olevan vaarallista ja kaikkea muuta pelottavaa, mutta kun niitä hyppyjä siinä ehti kuutisenkymmentä nähdä päivän aikana, selvisi sen olevan kaikkea muuta. Vähän alkoi kyllä himottaa se hyppääminen.. No, hoidetaan sukeltaminen ensin alta pois ja katsotaan hyppäämistä sitten jälkeenpäin. Enemmän kun se itse hyppy, mua pelottaa noin ajatuksen tasollakin lentäminen. Torstaina kävin Joensuussa lentäen, ja luoja miten kamalaa niillä pienillä potkurikoneilla on matkustaa. Minuutin vapaapudotus tuntuu piirileikiltä siihen verrattuna.

Lauantaina käytiin siis Hangon Piratessa syömässä ja tänään rantapäivän jälkeen kavereiden kanssa Porvoossa jokilaivalla. Kun kaikki viikonloput olisikin tälläisiä. Huomenna alkaa matka Kyyjärvelle, Pohjoisen Keski-Suomen kauniisiin maisemiin, koulunmaalaustalkoisiin. Kaikki elämäni miehetkin saapuu paikalle. No, ei ehkä ihan kaikki. Niitä parhaimpia.

Jyrki sanoi älä pane..

..sitä mainosta minnekään julkisesti.

Pönde, Pönde. Kiva kun sulla on tavoitteita.

Paavi sanoi älä pane...

..Niko sanoi pane vaan!

Okei, jos Niko ei kaikkien harmiksi kuuluisi kummalliseen puolueeseen, niin olisin varmasti äänestänyt Nikoa.

SDP:n eurovaaliehdokas Niko Korte haluaa herättää kampanjatuotteellaan ihmiset näkemään sukupuolivalistuksen tärkeyden. Korte jakaa eurovaalikampanjassaan kondomeja, jonka pakkauksessa on paavin kuva yliruksattuna. Ajatus syntyi paavi Benedictuksen keväisestä lausunnosta, jossa hän totesi kondomin käytön pahentavan aids-ongelmaa. Korte haluaa kondomeja jakamalla muistuttaa siitä, että kondomin käyttö voi pelastaa maailmanlaajuisesti miljoonia ihmishenkiä.

Kehittyvissä maissa syntyvyyden säännöstely ja sukupuolitaudeilta suojautuminen ovat elintärkeitä kysymyksiä, joita paavi lausunnollaan vaarallisella tavalla väheksyi. Katolisen kirkon näkemykset kondomin käytöstä ja perhesuunnittelusta ovat jo nyt aiheuttaneet valtavan inhimillisen tragedian kehittyvissä maissa. Kortteen mielestä Euroopan unionin olisi toimittava päinvastaisen sanoman levittäjänä ja edistyksellisenä tiennäyttäjänä sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa.

You think you weird?

Olen tavannut viimeisen vuoden aikana melko paljon nuorisotyönalalla työskenteleviä aikuisia ihmisiä ja yllättynyt negatiivisesti, no, miljoona kertaa. Aina välillä on vain todella, todella, vaikea ymmärtää kummallisia aivopieruja joita nuo nuorisotyöntekijät päästävät suustaan. Viimeisimpiä oli tänään, kun eräs nuorisotyöntekijä hyökkäsi nimeltä mainitsemattoman kunnan (tällä kertaa se ei ole Ylöjärvi) nuorisotyönjohtajan kimppuun ja vaati että jokaiselle suomalaiselle nuorelle on verovaroilla kustannettava Internet, jotteivat ne nuoret syrjäydy jotka eivät pääse nettiin. Kirjastot tai muut yleiset nettipaikat eivät olleet mikään vastaus, kun koneella saa olla vain kaksi tuntia kerrallaan. Meillä ei ole pullat kovin hyvin uunissa, jos nuorisotyöntekijöilläkin on se käsitys että nuoret eivät syrjäydy kunhan vain saavat olla netissä! Luoja..

No, tänään on tehty hallituksessa päätös lakiesityksestä, joka mahdollistaa kauppojen sunnuntaiaukiolon koko vuoden. Mahdollistaa. Eduskunnan kyselytuntia seuratessa on vain pakko ihmetellä, kuinka oppositio yrittää kääntää koko asian niin, että kaikkien kauppojen on pakko olla auki 24 tuntia vuorokaudessa. Vasemmiston Minna Sirnö paasasi salissa kuinka lakiesityksestä johtuen yksinhuoltajaäidit eivät enää koskaan näe lapsiaan ja kaikki perheet hajoavat ja lapset suurinpiirtein tappavat kissoja kun äidit pakotetaan töihin.

Jos joku asia on varma, niin se on aivan varma, että opiskelijat tekevät kaikkien äitien sunnuntaivuorot ja napsivat tuplapalkkaa, eikä yhtäkään sunnuntaivuoroa ole pakko tehdä jos näin ei halua. Silloin ainakin kun itse olin kaupassa töissä, sunnuntaiaukioloista tapeltiin ja niistä taisteltiin, eikä ketään pakotettu sunnuntaina töihin.

Kaikista hienointa oli kuitenkin se, kun Mia-Petra-Nimi-Hirviö otti esiin vanhan kunnon vaalirahoituskortin esittäen totuutena, että ainoastaan suuret kauppakeskukset ovat toivoneet sunnuntaiaukioloa ja hallitus on näiden suurten kauppakeskusten puolella ja talutusnuorassa. Samassa hengenvedossa Mia-Petra vetosi PAMin ja muiden ammattijärjestöjen mielipiteeseen kauppojen sunnuntaiaukioloajoista (joka siis näemmä on negatiivinen.) Huokaus, se on hämmentävää, miten lyhyt muisti vasemmistopuolueilla on.

Niin ja siis tuo otsikko. Kävelin tänään Helsingissä paljain varpain, kun jalat vuotivat verta toissapäiväisen huonon kenkävalinnan takia. Kampin keskuksessa minut pysäytti kuolleen-meren-kaiken-parantavan-kosmetiikan myyjä, joka ei tavalliseen tapaansa kysynyt haluanko käsirasvaa vaan: "You think you weird you have no shoes?" Dear God mä pääsen Tampereelle, jossa en näytä mielisairaalasta karanneelta jos olen paljain varpain muualla kuin saunassa.

Jotain suurta, mahtavaa ja ainutkertaista - vain Ylöjärvellä!

Otto-oikeus on kyllä hieno asia. Ja lautakunnat. Ja demokratia.

Otetaan täysin kuvitteellinen tilanne; entinen sosiaalidemokraatti, sanotaan nyt vaikka piirin puheenjohtaja, valitaan kaupunginjohtajaksi. Kaupunginjohtajana hän luovuttaa puoluekirjansa pois ja alkaa johtaa kaupunkia puolueettomasti. Johtaa, ei tehdä politiikkaa. No, kun kaupunkiin poliittisesti valittu lautakunta, valtuusto tai muu luottamushenkilöistä koostuva elin tekee politiikkaa omien arvojensa (sattumalta myös heitä äänestäneiden kuntalaisten arvojen) mukaan, kaupunginjohtaja suuttuu ja näyttää että mistä se kana oikein kusee.

Ja tällöin astuu otto-oikeus peliin.

Ylöjärvellä on tehty päätös, että kaupungin henkilöstön lomautuksia ei säästöjen vuoksi tehdä, vaan raha revitään jostain muualta. On kuitenkin olemassa yksi hallintokunta jonka kuluista 95% on henkilöstökuluja ja nipistämisestä tulee vaikeaa; sivistysosasto.

Koulutuslautakunta teki aiemmin keväällä jo 500 000 euron supistukset, mutta ei täysin suostunut virkamiesten esitykseen tuntikehyksen leikkaamiseksi. Kokoomusryhmä ei voi tähän suostua ennen kaikkea siitä syystä, että tuntikehyksen leikkaaminen tarkoittaisi ryhmäkokojen suurenemista (sotii oman puolueen hallituspolitiikkaa vastaan) eikä siksi, että koulutus ja sivistys on yksi tärkeimmistä arvoistamme, eikä sen laatua tietoisesti tule heikentää.

No, virkamiehet suuttuivat ja päättivät että 200 000€ supistukset on tehtävä. Mitä silloin tekee kaupunginjohtaja? Esittää kaupunginhallitukselle, että kh käyttää otto-oikeuttaan ja palauttaa asian uudelleen (asiantuntijatahon) lautakunnan käsiteltäväksi. Toisella kerralla myös panokset kovenevat: joko leikataan tuntikehystä lisää tai opettajat lomautetaan 5-7 päiväksi. (Kuulostaako etäisesti erään oppositiopuolueen rahat tai henki -politiikalta?)

Tuntikehysasia on loppuunkäsitelty, joten lomautuspäätösesitys jää jäljelle. Tähänkään koulutuslautakunta ei voi suostua, ja syitä on useita:

1) Perustuslaissa määrätään, että oppilaiden on saatava opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä.

2) Jos koulussa ei ole opettajaa, on opetuksen saaminen mahdotonta.

3) Aiemmat supistukset sisälsivät päätöksen siitä, ettei sijaisia palkata.

4) Mikäli yhdellä opettajalla on 2 tai 3 luokkaa hoidettavana, kukaan ei saa kunnollista opetusta.

5) Kuka vastaa, jos luokassa jossa ei ole opettajaa, sattuu jotain?

6) Koko loppulukuvuosi menee sekaisin jos oppilaat ovat vailla opetusta puolitoista viikkoa.

7) Opettajia ei voida lomauttaa kesällä, koska silloin he jäisivät ilman palkkaa työstä, jonka ovat jo tehneet. Opettajien palkanlaskentamatematiikka on siis

kuukausipalkka X kerrotaan 9 (opetuskuukausien lukumäärä) ja jaetaan 12 (kuukausien määrä) => jokaisessa kuussa, myös loma-aikoina, maksetaan tietty summa Y palkkaa

8) Ylöjärvellä perusopetuksessa olevan oppilaan hinta kaupungille on 6159€ vuodessa. Tämä tekee siis 20 355 495€ vuodessa, kun perusopetuksessa on tällä hetkellä 3305 oppilasta. Valtio tukee Ylöjärveä tänä vuonna 6291€ per oppilas, eli se tekee 20 791 755€ vuodessa. Kun harrastetaan vähän matematiikkaa, kunta nettoaa pelkillä määrärahoilla 436 260€. Tätähän ei siis kenellekään saa kertoa.

9) Ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettua tukea on saatu jo 80 000€ vuonna 2009.

10) Koska perusopetuksen oppilasmäärä nousee sadalla oppilaalla syksyllä 2009, saa Ylöjärvi 150 000€ tukea tälle syksylle (yhteensä tuen määrä tulee olemaan 600 000€.

Allekirjoittaneen päähän ei nyt vaan millään mahdu se, että miksi ne 200 000€ säästöt täytyisi vielä tehdä. Tässä voidaan nyt vedota siihen, että kaikkien hallintokuntien täytyy tehdä samat säästöt eikä ketään saa kohdella eri tavalla. Mutta entä silloin kun hallintokuntien kulurakenne on aivan erilainen? Ja miksi aina ensimmäisenä säästetään lapsilta? Aivan järjetöntä.

Tänään on kuitenkin koulutuslautakunnan kokous, jossa kokoomusryhmä aikoo jättää muutosesityksen:

Koulutuslautakunta haluaa turvata oppilaiden oikeuden saada perustuslain määräämää, opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Koulutuslautakunta ei pysty säästöohjelmassa asetettuun tavoitteeseen, koska oppilasmäärän kasvun takia tuntikehystä ei voida leikata enää lisää.
Jotta emme joudu toteuttamaan oppilaan oikeuksia vahingoittavia opettajien lomautuksia ja voimme säilyttää perusopetuksen laadun edes kohtuullisella tasolla, esitämme kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että sivistysosastolle myönnetään 200 000 euron lisämääräraha säästövajeen kattamiseksi kesäkuun valtuuston kokouksessa.

Mutta se otto-oikeus. Kaupunginjohtajan otto-oikeus on vielä käyttämättä. Tänään nähdään mitä virkamiehistö tekee, jottei lautakunta alkaisi taas hyppiä silmille.

Ps.

Ehdotuksia säästötoimenpiteiksi:

- Kaupunginhallitus jättää Bremenin ryyppäysreissunsa väliin
- Valtuustoa ei enää tänä vuonna raahata virkistäytymään/huvittelemaan/tutustumaan mihinkään Jumalan selän taakse; kaiken tämän voi tehdä Ylöjärvelläkin
- Asiantuntijatahoiksikin joskus tituleeratut lautakunnat lopetetaan, jotta ne eivät häiritse virkamiesten töitä



EDIT: Muutosesitystä ei otettu sivistystoimenjohtajan päätösesitykseksi, joten asiasta äänestettiin. Äänestystulos JAA 0 - EI 12, kun JAA oli sivistystoimenjohtajan esitys ja EI kokoomusryhmän tekemä muutosesitys. Hip hei hurei!
Nyt jännitetään enää kaupunginhallituksen ensi maanantaina olevaa kokousta.

Niin ja vielä.

(ihana) viikko

Tampereen AMK:n taiteen ja viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö TARINA on tänä keväänä tehnyt, nähnyt ja ollut vaikka missä ja siitä kuuluu massiivinen kiitos hallitukselle, joka on upeampi kuin mitä mulla koskaan on ollut. Senpä takia kiitokseksi kiireisestä keväästä me oltiin keskiviikosta perjantaihin meidän mökillä. Myös muut kuin minä ovat nyt rakastuneita siihen paikkaan.
Vähän jäi mietityttämään erään sankarin mielipide tasa-arvosta: "Mun mielestä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta jauhetaan ihan liikaa, lihavien ja laihojen tasa-arvo olis paljon tärkeämpää.." Aika (02:56) ei vain ollut kypsä rakentavalle (?) keskustelulle ja mut hiljennettiin. Ehkä jännitystarina saa kuitenkin vielä jatkoa tulevaisuudessa..

Lauantaina oli Ylöjärven Markkinat, joka oli varsinainen suksee. Mä en koskaan ennen ole käynyt siellä ja kuvittelin ettei siellä olekaan muita kuin järjestäjät itse, mutta olin väärässä. Ylöjärven Kokoomuksella oli mahtimeininki! Vähän jäi harmittamaan ettei demarit tai vihreät olleet saaneet rivejään sen vertaa kasaan että olisivat olleet koko markkinoilla, koska kilpailuhenki olisi tehnyt meiningistä ehkä vielä mahtavampaa. Huhuja kuuluu siitä, että vaalien jälkeen demarien rivit ovat hieman raonneet ja ettei markkinoita koettu tärkeäksi tapahtumaksi eurovaalien tai puolueen imagon kannalta; eihän siellä ketään kuitenkaan ole.

No, meillä oli 13 litraa kahvia joka riitti ensimmäiseksi kolmeksi tunniksi, satoja pareja talkoohanskoja jotka vietiin käsistä, kaurapuuro, ruiskukan siemenet ja kurkkukarkit tekivät kauppansa kuten pelikortitkin. Ilmapalloja ei tarvitse varmaan edes mainita, kun niitä ei kellään muulla ollut. Hetkittäin sitä olisi voinut luulla olevansa Kokoomuksen markkinoilla. ;) Ja kun kahdenkymmenen hengen tiimi pääosin nuoria kokoomuslaisia muistutti vaaleista ja ennakkoäänestyksen alkamisesta, on kumma jos vaaleja ei nytkin voiteta. Ylöjärvellä meininki oli yhtä hyvä kuin valtakunnallinenkin kampanjameisinki, joten hyvältä näyttää!













Eikä pidä unohtaa sitä kaikkein tärkeintä, eli Popedaa. Mä en voi ymmärtää, kuinka bändi jonka biisien sanoissa toistuu lähinnä tupakka, viina ja villit naiset voi olla niin kertakaikkisen mahtavaa. Tai siitähän se varmaan johtuu. Anycase, tupa oli jälleen loppuunmyyty, kiitos kuitenkin tutuille rantajätkille onnistuttiin saamaan liput viime hetkillä. Meno oli aivan mahtava ja oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, heiloja ja näiden vanhempia. Niin ja se Pate, koska olen aivan varma että siellä se oli lavalla vaikken mitään nähnytkään. Viime vuodesta oppineena jäimme suosiolla teltan takaosaan, viime vuonna kun yksi kunnon laitamyötäisessä festarihurmoksessa ollut rouvahenkilö meinattiin talloa eturiviin ja kaksi vähintään yhtä hyvillä fiiliksillä ollutta rouvaa repivät toistensa hiuksia ja purivat korvia kun toinen töni toista. That's the spirit!

Mikä sinusta pitäisi tulla isona?

Hesari ja Taloussanomat uutisoivat maanantaina, että jos nuori opiskelija haluaa tulevaisuuden, niin missään nimessä hänen ei pidä opiskella mediaa tai taidetta. Muistaakseni myös silloin kun itse valmistuin lukiosta, oltiin vahvasti sitä mieltä ettei sillä elä ja teen elämäni suurimman virheen kun haen opiskelemaan elokuvatuottajaksi. Kummasti vain suurin osa omasta koulustani valmistuneista on töissä alalla eikä kukaan toistaiseksi ole nälkään kuollut.

Tuutorina ja ainejärjestön puheenjohtajana on melko monta kouluesittelyä tullut pidettyä lukio/ammattikoululaisille, ja muistaakseni ainakin viimeisen vuoden ajan niissä kalvosarjoissa on lukenut että media-alalle meidän koulusta valmistuneista työllistyy 80%. Mistä tämä haloo siis johtuu?

On Taloussanomilta aivan järjetöntä valehtelua tehdä taulukoita, joissa vuoteen 2020 mennessä liiketalouden ja kaupan alalla yliopistopohjaisilla on 1160 AMK-pohjaisilla on 3890 työpaikkaa vapaana. On varmasti, jos tradenomiksi tai muuksi maisteriksi itsensä opiskellut haluaa kaupan kassalle töihin! En voi vaan tajuta, että miksi asiat täytyy esittää aivan käsittämättömässä valossa. Myyjäksi pääsee vähän vähemmilläkin opinnoilla, niin minkä takia nuo ihmiset ohjataan korkeakouluun saamaan tutkinto jolla voi kirjaimellisesti pyyhkiä persettä silloin, kun tulevaisuuden suunitelmissa ei ole mitään sen suurempaa?

On suuri julkinen salaisuus, että esimerkiksi Tamkissa liiketalouteen otetaan vuosittain opiskelemaan hirvittävä määrä opiskelijoita jotka, yllätys yllätys, eivät valmistu koskaan. Nämä tradenomiopiskelijat tulevat kouluun siksi, että sinne on naurettavan helppo päästä, tulonsiirtoja ei voi lukiosta valmistumisen jälkeen saada jos ei hae X määrään oppilaitoksia ja ennen kaikkea siksi, että siirryttäessä yliopistoon he ovat ehtineet jo tehdä opintoja jotka voi hyväksilukea siellä.

Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa ainakin sen, että suurin osa meidän opiskelijoistamme todella, todella pitää alastaan ja työllistyy sille. On aivan eri asia, että tekeekö sitä freelancerina, työntekijänä, yrittäjänä vai koko lopun ikäänsä vai ei, mutta surkeilla työllistymisnäkymillä on turha pelotella tämän kevään hakijoita. Itse henkilökohtaisesti uskon siihen, että jokaiselle hyvälle tyypille ja työntekijälle löytyy kyllä töitä.

Ja miksi muille löytyisikään? Uskon myös siihen, että jokainen on hyvä jossain. Taloussanomien jutussa mainitaan aloja "joilla vain kovat pärjäävät". No entä sitten? Tietysti on aloja joilla vain "kovat" pärjäävät. Miksi niiden pehmeiden (?) pitäisi sillä alalla sitten ollakaan töissä? Jos suomalainen peruskoulujärjestelmä millään tapaa opettaisi lapsia ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti ja antaisi lapselle mahdollisuuden kehittää omia hyviä puoliaan, huolimatta siitä onko se hyvä puoli äärettömän tarkka ristipistokäsi vai kerrasta kvartaalitalouden salat ymmärtävä lapsinero, emme olisi tilanteessa jossa kouluttaudutaan täysin väärälle alalle ja mennään yliopistoon koska niin kuuluu tehdä!

Täten toivotankin siis ilolla kaikki hyvät tyypit opiskelemaan mediaa tai taidetta! I <3 TTVO.

Are you TAF enough?

Mä olin!

Sen lisäksi, että viikonloppuna tapasin meidän fantastisia nuoria fantastisella Tampereella, oli meidän koulun "kevätjuhla" TAF Tampere Art Factory. Kaikki meni loistavasti, paljon paremmin kuin siis viime vuonna, jolloin oli TAFfin pilotti. Totesin siis, että myös TAF oli suksee ja elämä on ihanaa ja aurinko paistaa ja kaikkea muuta pehmeää ja pörröistä! TAFista voi käydä lukemassa TTVO:n blogista ja pistää kalenteriin TAF 2010.




(kuvat Kaisa Kukkonen)





Ykkösillä oli tänä keväänä performanssikurssi, jonka tuotokset esitettiin TAFissa. Virtanen oli aivan loistava kuvaus suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpeensä vääriä asioita painottavasta opetuksesta (devalvaatio, bruttokansantuote ja joukkovelkakirjalainojen tuotot) ja siitä kun ihmiset poltetaan loppuun työssä jolla ei ole merkitystä ja sen jälkeen heitetään laidan yli. Ihan kaikki ei nähneet siinä näin syviä aatoksia, mutta hei come on, jos peruskoululaisilla on pahvipussit päässä ja väärään aikaan viittaavan kanssa ei leikitä, eihän se voi olla kuin yhteiskunnallinen kannanotto!



(kuvat Vesa Antikainen)


(kuva Veera Niemi)

Ihanat nuoret

En ole kovin paljon työstäni puhunut, mutta nyt on kyllä pakko.

Viime elokuusta lähtien olen siis ihan työkseni toiminut valtakunnallisessa nuorisojärjestössä, ja kerta toisensa jälkeen huomaan kuinka ihania, fiskuja ja filmaattisia nämä nuoret on.

Tunteet on tosin melko ristiriitaisia; miten vanha mä oikeastaan jo olenkaan, kun en tiennyt missä on design-mäkki (kaikki hyvät tyypit) ja kuvittelin Koskenrannan olevan Cool (kaikki tessut).

Ylivoimaisesti hienointa on kyllä saada kutsuja näiden nuorten (maailman parhaisiin) kesäbileisiin, saada sähköpostia kuinka meidän tapahtumissa on niin ihanaa ja huomata se, että vaikka meidän kaikki tapahtumat on viinattomia/huumeettomia niin kaikilla on kivaa! Ihan oikeasti kivaa, kuulemma jopa parempia tapahtumia kuin poliittisilla nuorisojärjestöillä tai SLL:llä.. ;)

Että kyllä näistä nykyajan nuorista saa olla ylpeä eikä kohdella kuin saastaa.

Pienen ihmisen mietteitä

Aina toisinaan Ylöjärven Uutisia lukiessa väistämättä huomaa ajatelleensa, että on se vain aikamoista propagandaa koko lehti täynnä. Pääkirjoituksista puhumattakaan.

Mutta hyvähän se on paikallislehden tunnustaa jotakin väriä, mainosmiehetkin aina sanovat että profiloituminen ja brändäys on kaiken A ja O.

Eurovaalihöpinää

Ei sillä, että edelleenkään olisin varsinaisesti kokenut valaistusta Euroopan Parlamentin syvimmästä olemuksesta, mutta tein kuitenkin myös Ylen Eurovaalikoneen. Listat näyttävät tältä:

Sija Ehdokasnumero/Nimi Puolue %
1. 124 Backgren, Ann-Sofi RKP 69%
2. 44 Kauma, Pia KOK 67%
3. 59 Ukkola, Tuulikki KOK 66%
4. 54 Railimo, Riikka KOK 66%
4. 46 Korhola, Eija-Riitta KOK 66%
4. 127 Borgarsdóttir Sandelin, Silja RKP 66% (ensimmäinen nainen kun tein Maikkarin vaalikoneen)
7. 57 Suomalainen, Nina KOK 65%
8. 56 Siitonen, Eva-Riitta KOK 64%
9. 21 Töyrylä, Seija KA 64%
9. 47 Linnonmaa, Anne KOK 64%
9. 135 Lundberg, Britt RKP 64%

Sija Ehdokasnumero/Nimi Puolue %
1. 137 Ohlis, Oscar RKP 75%
2. 130 ENGLUND, Greger RKP 74%
3. 50 Penttilä, Risto E.J. KOK 71%
4. 131 Hagelstam, Axel RKP 69%
4. 225 Bergh, Flemming VIHR 69%
6. 184 Holmi, Markku KD 68%
7. 151 Laukkanen, Markku KESK 66%
8. 154 Pirttilahti, Arto KESK 65%
8. 42 Autto, Heikki KOK 65%
10. 89 Mikkonen, Urmas SSP 64%


Mitä tästä voimme päätellä?

Olen piilosuomenruotsalainen (kiitti vaan Kimmo), vähemmistömandaateista eri mieltä kuin muu puolue (kuka muu saamelaisten asiat tietäisi jos eivät saamelaiset itse?) ja äänestämisestä tuli hetki hetkeltä hankalampaa.

On olemassa muutamia periaatteita joita äänestämisessä tulee noudattaa; naisena minulla on velvollisuus äänestää naista (thanks mom), kokoomuslaisena Kokoomusta ja vähemmistönä vähemmistöä.
Nyt siitä tulee melko hankalaa; ainoa saamelaisehdokkaamme on Auton Heikki. Heikki luonnollisesti ei ole nainen. Ann-Sofi on nainen, tavallaan vähemmistön edustaja (menee väärälle rajalle,) mutta ei kokoomuslainen. Pia on todella fiksu nainen, mutta for real, eivätköhän ne espoolaiset jo omiaan äänestä.

Tarpeeksi kauan kun asiaa pyörittelee, väistämättä joutuu tekemään johtopäätöksen:

Kokoomuksella ei ole ainuttakaan naisehdokasta joka edustaisi yhtään mitään vähemmistöä.

Omiaanhan ei milloinkaan saa haukkua (paitsi Niinistö), mutta nyt on pakko (vähän vain). Ja sen lisäksi että ehdokasasettelu hieman hävettää, tulee myös äänestämisestä entistä hankalampaa.

Toisaalta, voisi kai sitä äänestää vain jotain ihanaa miestä. Oscar esimerkiksi on aika ihana. Ja ajattelee näköjään myös varsin fiksusti.
Nimittäin, voiko joku väittää että Alex keräsi äänensä aikoinaan vain ja ainoastaan asiantuntijuutensa vuoksi?

Ps. Axel Hagelstamm. Awww. Ja kuulostaakin vähän Alexilta.

It's alive!

Nimittäin meikäläinen.

Valtionapupapereiden deadline tuli ja meni, KYKY tuli hoidettua pois alta ja TAF on jo kohta ovella. Voin taas alkaa elää.

Kerrataanpa nopeasti edellisen kuukauden kuulumiset:

1. Huhtikuun alussa oli Winter Games, se perinteinen Kokoomusnuorten kevätkarkeloviikonloppu Himoksella. Sieltä käteen jäi seuraavaa:



Nimittäin kaikkien näiden turpiinottojen jälkeen päätimme kohtalotovereideni kanssa perustaa MC Hell's Bitchesin. Jos kerran olemme liian vaarallisia ja suulaita hoitamaan mitään luottamuspaikkaa KNL:ssa, niin tehdään se sitten tyylillä.

Note for self: Tyylillä ei aina tarkoiteta blondia peruukkia ja nahkaista minihametta.

2. Heti WeeGeen jälkeen läksin puoleksitoistaviikoksi lappiin ja oh my lord, että rakastankin sitä paikkaa. <3 Viimeksi kesällä 2007 kun ehdin vierailla Utsjoella enemmän kuin viikon, olin aivan varma että jään sinne enkä tule koskaan takaisin. Harmikseni (!) pääsin kuitenkin TTVOlle opiskelemaan ja taivas avautui Tampereella. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei Utsjoen sykkeet enää muutaman kuukauden jälkeen olisi välttämättä olleet niin kiehtovia kuin ensimmäisen kuukauden. Toisaalta, kuka voisi saada kyllikseen yöttömistä öistä, loimulohesta, yökalasta Tenolla tai patikoinnista tuntureilla?



3. Olen alkanut tosissani vihata Valtion Rautateitä. Junissa on olemassa työskentelyhytit, joissa pitäisi voida työskennellä rauhassa, ei kuunnella mikkihiiriskaragasen Pentin jorinaa ylipainoisesta vaimosta.

4. Rakastan flamencokitaraa. Need to say no more: Juan Serrano.

5. Päätin jatkaa opintoja ensi syksynä ihan oikeasti ja jättää uralla etenemissuunnitelmat hetkeksi vähän vähemmälle. Ei äiti varmastikaan aivan väärässä ole, kun sanoo että joku tutkinto olisi hyvä olla.

6. Olen menettänyt hermoni enemmän kuin tuhat kertaa puheenjohtajiin ja muihin luottamushenkilöihin, jotka halajavat enemmän gloriaa ja kunniaa kuin olisi millään asteikolla mitattuna tarpeellista antaa.

7. Rakastuin Berliiniin. Yksikään kaupunkilomakohde ei ole minua sytyttänyt niin kuin Berliini sytytti. Se kaupunki on täynnä luontoa ja kaupunkia, Ihania Second Hand -liikkeitä, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Pakko mennä takaisin ihan vain sen sokea/pimeä/mikä-se-nyt-koskaan-olikaan-ravintolan takia.



8. Äitienpäivän vietin mökillä visioiden terasseja, makuuhuoneita ja uusia mökkejä ympäriinsä. Ihanan turhaa ja terapeuttista.

9. Alan pikkuhiljaa ymmärtää EU-vaaleja ja Euroopan Parlamenttia. Ei pidä kuitenkaan vielä innostua, olen vasta pääsemässä jyvälle.

No niin, eiköhän tässä olleet ne tärkeimmät. Palaan asiaan kun pääsen pois Nurmeksesta. Jos en palaa, olen siis jäänyt tänne, joten tiedättepähän ainakin mihin suuntaan lähettää koirapartiot.

Ps. Jos muuten harmittaa, ettei Alexia voi äänestää enää EU-vaaleissa, niin äänestä Ukkoa. Ukko on melkein yhtä ihana kuin Alex. Ja varsinkin Ukon kampanjatiimi. ;)

Selvennyksen vuoksi

Niinkuin totesin, niin ei, en pidä kaikkia romaneja varkaina tai lusmuilevina siipeilijöinä. Mutta niin kuin on olemassa suomalaisia lusmuilijoita, on olemassa romanitaustaisia lusmuilijoita (suomalaisiahan hekin ovat), intialaisia lusmuilijoita ja ranskalaisia lusmuilijoita.

Ylipäänsä lusmuilu on mielestäni sellainen asia ja elämäntapa joka on väärin ja tuomittavaa, oli lusmuilijan kansalaisuus mikä tahansa. Juuri tänään Nuorisolautakunnan koulutustilaisuudessa puhuttiin perheen ja työelämän yhdistämisestä ja sen haasteista, ja esille tuotiin romanien mentaliteetti työnteossa. Nyt joku voisi sanoa etteivät ne mitään töitä tee, mutta kyllä hevoskauppa tai autojen maahantuonti on työtä siinä missä virastossa istuminen tai myyjän työt. Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kukin tehköön työkseen mitä haluaa kunhan viihtyy ja pystyy elättämään itsensä ja perheensä.

No takaisin siihen romanien työntekoon. Romanisuvuissa perhe on hyvin tärkeä ja lapset otetaan mukaan elämään siinä missä muutkin perheenjäsenet. Kati Marjamäki Lempäälästä kertoi elävän esimerkin Australiasta, jossa kesäloman alettua lapset menevät vanhempiensa mukaan töihin tekemään kaikkea mitä kykenevät tekemään. Liikuntavälinekaupassa auttavat asiakkaita tai virastossa kopioivat papereita. Tälläinen työnteko, josta siis ei makseta palkkaa vaan joka perustuu vapaaehtoisuuteen, ei voi missään määrin olla haitallista lapsille tai heidän kehitykselleen. Päin vastoin, uskon että vastuun antaminen auttaa lasta kehittymään oikeaan suuntaan.

Romaniperheissä asiat tehdään hieman samalla tavalla; lapset ovat mukana työnteossa pienestä pitäen. Vaikka työntekokulttuuri on erilainen, niin ei vastuun antaminen voi olla väärin. Itse tunnen monia oikein fiksuja ja meidän suomalaissyntyisten mielestä oikeissa töissä käyviä romaneja, enkä siis voi hyvällä tahdollakaan yleistää kaikkien romanien olevan niitä mustalaisia.

Kuriositeettina voin kertoa vitsailevani aina silloin tällöin myös maahanmuuttajien, homoseksuaalien tai autokauppiaiden kustannuksella, enkä silti pidä homoutta sairaana tai maahanmuuttajia raiskaajina. Paradoksaaleinta tässä on se, että tabuja kannustetaan rikkomaan, mutta ei kuitenkaan liikaa ettei kukaan vihastu.(Vähän kuin tämä Perussuomalaiset vastaan kaikki muut -tyylinen maahanmuuttajakeskustelu..) Luulisi nyt ennenkaikkea kärjistämisen ja huumorin rikkovan niitä raja-aitoja! Jos "tavallisten suomalaisten" kustannuksella saa pilailla, niin mikä tekee romaneista, maahanmuuttajista tai homoseksuaaleista niin erilaisia, ettei heidän kustannuksellaan saa?

Viikon kevennykseksi

Tänään oli Nuorisolautakunnan kokous, jonka alussa Päivän selvä -hankkeen koordinoija Tiina Urpilainen esitteli meille hanketta. Valitettavasti hankkeen rahoitus ei ole enää kovin hyvällä laidalla, vaan OPM:stä tuli 95 000€ vähemmän kuin mitä haettiin.
Ei kuitenkaan hätää, innovatiivinen lautakunta kyllä keinot keksii: Mitä jos rahoitettaisiin hanke katulipaskeräyksellä? Samanlaisella kuin Kodittomat kissat ja SPR. Keräysaikakin ei olisi kuin vajaat 10 vuotta!
Jostain syystä idea ei oikein saanut tuulta siipien alle. Wonder why..

Keräyslippaasta puheenollen (ei suositella lapsille eikä heikkohermoisille):

Matematiikan koe mustalaisille Nimi________________________


1. Feijan isä Kyösti varastaa kolme kultakelloa päivässä. Hän tienaa kustakin kellosta 60 €. Montako 3 €:n kahvipakettia Feijan äiti joutuu hameeseensa kätkemään saadakseen saman tulon perhelleen, kun isä Kyösti on vankilassa?


2. Kyösti Hagert tuomittiin oikeudessa varkauksista kuudeksi kuukaudeksi ja vakuutuspetoksesta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Kuinka kauan pikku Feija joutuu odottamaan isäänsä, kun tuomiosta vähennetään tutkintovankeusaika yksi kuukausi?

3. Palmrothit asuvat maalla. Matka paloasemalta on 8 km. Kuinka kauan hälytyksen tekoa on viivytettävä, kun paloauton nopeus on 100 km/h ja puolen tunnin jälkeen sytyttämisestä palo ei ole enää hallittavissa?


4. Tamaran äiti Hulda lähti hakemaan kaupasta litran jäätelöä. Kuinka nopeasti Huldan on tultava kotiin kun pakkauksessa olevan ohjeen mukaan jäätelö säilyy jääkaapissa (5o C) noin 2 tuntia? Huldan hameen alla on 37o C ja matkaa kaupasta on 3 km.


5. Feija Åkerblom ja hänen toverinsa Dmitri, Aarne, Taisto ja Rainer ovat matkalla raveihin. He ovat löytäneet sotainvalidien keräyslipasta 42 € . Paljonko he voivat sijoittaa totopeleihin rahaa kun lastenlippu maksaa 3 € kpl, ja alueelle on valvonnan takia käytännössä täysin mahdotonta päästä ilman lipun ostamista, ja niinpä ystävistämme ainoastaan 4/5 onnistuu aidan alta livahtamaan huvialueelle?


6. Mertsin isän auton moottoriin mahtuu 4,5 litraa öljyä. Montako koukkua äidin hameen alle tulee asentaa, jos kaupassa on vain puolen litran Mobil Rally Formula-öljykannuja?


Pisteet:___________ Arvosana:___________

Ps. For real tiedostan että kaikki romanit eivät ole varkaita. Tunnenkin sellaisia.

No niin.

Pakkohan se nyt on avautua.

Olin muutama viikko sitten tapaamassa Aamulehden kulttuuritoimituksen uutispäällikköä, Markus Määttästä. Kerrassaan hurmaava mies; ei tervehtinyt tavatessamme, ei esitellyt itseään, vastasi surutta puhelimeen joka kerta kun se soi eikä tietenkään pahoitellut, ei pitänyt ketään niin tärkeänä ihmisenä että sulkisi puhelimen ja ennen kaikkea kutsui minua lahjattomaksi idiootiksi kun en ollut lukenut aamulla lehteä. (Luentoni alkoi klo 9 perjantai-aamuna ja tapaaminen oli klo 11.30. Lehden lukeminen illalla olisi ollut aivan yhdentekevää).

Tämä Määttänen, joka edusti yhtä ainoaa absoluuttista totuutta, vakuutti minulle että Kulttuuria ei ole ilman uutisia. Kulttuuriuutisia. Että kulttuuriosaston täytyy miellyttää kaikkia ja tavoitteena on, että jokainen sen lukee. Joku voisi pitää sitä kunnianhimoisena ja kauniina ajatuksena, mutta itse olen vähän eri mieltä. Ja niin näyttää olevan myös Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen. (Ja kyllä arvoisa uutispäällikkö Määttänen, luin lehden paperiversion enkä nettiversiota. Voit nukkua yösi rauhassa.)

Viime viikolla vertailimme Hesarin ja Aamulehden kulttuurisivuja. Aamulehdellä oli viikonpäivästä riippumatta maksimissaan kaksi sivua kulttuuria, kun taas Hesarilla oli vähintään kaksi. Aamulehden pääjutut olivat uutisia koskien Mannerheimin rahoitusta, Hesarissa uskallettiin yhtenä päivänä painaa jopa kritiikkiä pääjuttuna!
Note for Aamulehti & kulttuuritoimitus: "Markkinatalous on ihmiskunnan historiallinen luomus!" ei otsikkotasolla puhuttele tavallista tesomalaista kaduntallaajaa ja vielä vähemmän itsensä kultturelliksi ja sivistyneeksi laskevaa pyynikkiläistä lukijaa.

Matti Apunen kirjoitti siis tämän päivän Kronikassaan kulttuurijournalismin synnystä ja tuhosta, ja vaikka harvoin ajatukseni käyvät yksyhteen Apusen kanssa niin nyt teki mieli mennä halaamaan häntä. Markus Määttänen alleviivasi tapaamisessamme kuinka kulttuuritoimitus on täysin yhtä arvostettu toimitus kuin mikä tahansa muukin (vaikka AL:n nettisivujen etusivulla ei sitä nostoissa olekaan), ihmiset haluavat lukea vain uutisia kulttuurisivuilta ja kaikkien toimittajien täytyy pystyä kirjoittamaan niin kulttuuriuutisia kuin urheilu-uutisiakin!

Apunen kuitenkin todisti, ettei Aamulehti ole täysin menetetty tapaus. Apunen reilusti myönsi kirjoituksessaan kulttuurijournalismin kuolleen. Tai journalismi varmaan on edelleen hengissä, mutta kulttuuri siitä on kuollut. Kulttuuri on nykyisellään pikkukivaa näpertelyä josta ei uskalleta löytää tarkoitusta tai merkitystä, kerrotaan vain taidetalon sisäisestä resurssoinnista.

Tunnetteko yhtään itseään kulttuurin ystäväksi itseään tituleeraavaa ihmistä, joka ei palavasti paasaisi kulttuurin puolesta? En minä ainakaan; toiset paasaavat elokuvista, toiset baletista ja toiset kuoromusiikista. Kohteella sinänsä ei ole merkitystä, tunteella on. Ja nyt siis Määttänen väitti ettei tunnetta tarvita. Oma näkemykseni on, että ollakseen hyvä toimittaja täytyy tuntea aiheensa ja ymmärtää sitä. Tietenkään en naiivisti kuvittele että jokaista artikkelia kirjoittaessa olisi viikkoja tai edes päiviä aikaa perehtyä aiheeseensa, mutta on se nyt helpompi kirjoittaa Viikinsaaren ympäristötaidenäyttelystä jos tietää mitä ympäristötaide tarkoittaa.

Henkilökohtaisesti kaipaan kulttuuriosastolta yhteiskuntakritiikkiä, taidekritiikkiä, teoskritiikkiä, mitä tahansa kriittistä ajattelua tai katsontakantaa. En ymmärrä mikä funktio päivälehtien kulttuuriosastolla edes on enää, kun samat uutiset voitaisiis istuttaa Kotimaan tai Talouden alle. Please Matti Apunen ja muut 80-luvun kulttuuritoimittajat, tulkaa takaisin!

Kiirettä pittää

Nyt jostain syystä runosuoni on tyrehtynyt hetkeksi aikaa. Alkoi melko hektinen jakso ennen kun pääsee kesälomalaitumille. Joo, nyt jo. Palaan taas kun ehdin ja on jotain fiksua kirjoitettavaa.

I'm proud of

...koulutuslautakunnan rohkeasta päätöksestä.

Teimme tänään päätöksen, ettei perusopetuksen tuntikehykseen puututa näillä tiedoilla ja että koulutuslautakunta suuresti paheksuu ratkaisua, jos siihen nyt kuitenkin hallitus tai valtuusto haluaa puuttua. Se olisi kuitenkin ollut aivan järjetön, tahallinen, perusopetuksen tason laskeminen.

Nyt se olettama että kunnallispolitiikkaa ei voi tehdä puhtaalla omallatunnolla tuli kumottua.

Way to go!

Ympäröivän maailman ultimaalinen ymmärrys

Paransin tänään maailmaa Stefan Weckströmin, Viljakkalan Kokoomuksen ja äärettömän fiksun kunnallispoliitikon kanssa ja ymmärsin mistä tässä maailmassa on kyse. Ei hätää, en paljasta sitä kuuluisaa Elämän Tarkoitusta, vaan kerron miksi politiikka on sellaista harmaata höttöä kuin se on.

Kuten jo mainitsinkin, koulutuslautakunnan kokouksessa huomenna eletään taas jännittäviä aikoja kun päätöksiä tehdään vähän sinne päin. Käytännössähän kukaan ei tiedä mitä tuntikaavion leikkaaminen tarkoittaa, vaan lautakunnalle näytetään lukuja, joita yksikään maallinen ihminen ei ymmärrä; henkilökohtaisesti en ainakaan pysty käsittämään 100 000 ja 1 000 000 eurossa muuta eroa kuin kolme nollaa. Ja kun supistuksiin ja säästöihin saadaan tarpeeksi monta nollaa, voidaan olla tyytyväisiä ja taputella toisia selkään. Siitähän kunnallispolitiikassa on kyse, selkään taputtelusta.

Yleinen ongelma on, etteivät puolueet eroa toisistaan kuin periaateohjelmien pilkkujen määrällä. Tämä pätee niin valtakunnalliseen kuin kuntatason politiikkaankin. Halutaan olla ystäviä kaikkien kanssa, halutaan saada äänestäjiä vähän joka puolelta ja ollaan joka asiassa ehdottoman ehkän kannalla. Niin paradoksaalista kuin se onkin, niin sekä poliitikot että äänestäjät ovat tähän tyytyväisiä eivätkä uskalla edes toivoa enempää. Olisihan se vähintään poliittinen itsemurha olla jostain asiasta jotakin mieltä, ja vielä eri mieltä kun demarit tai persut. Nyt kun hallitus on yrittänyt tehdä omanlaistaan politiikkaa, työmarkkinajärjestöt älähtävät; ei näin ennenkään ole voitu toimia.

Samalla kun ollaan kaikesta samaa meiltä, tai korkeintain ehkä jotakin mieltä, ajatellaan päätöksiä yksittäisinä ratkaisuina jotka eivät korreloi keskenään. Ei pystytä ymmärtämään että kun otetaan paikasta X pois summa Y rahaa, se vaikuttaa suoraan ammattiryhmän Z palkkoihin. Tai kun otetaan tuntikehyksestä pois määrä F pois tunteja ja lomautetaan määrä G opettajia/apuopettajia, kasvavat ryhmäkoot määrän N ja opetuksen laatu kärsii määrän H.
Tiedättekö sellaiset laput jotka hevosille laitetaan silmille, jotteivat ne häiriinny ympäröivästä maailmasta? Sellaiset laput silmillä Ylöjärven kunnallispoliitikot marssivat eteenpäin, yhtenä rintamana, jottei kellekään tule suru puseroon. Ja vaikka tulisikin, niin ei väliä, suru on yleensä jonkun muun kuin valtuuteun puserossa ja sillähän ei ole tuon taivaallisen väliä.

Vantaan entinen kaupunginjohtaja on kuulemma aikanaan neuvonut luottamushenkilöitä tekemään rohkeita ratkaisuja ja päätöksiä, mutta tämä on päässyt ainakin Ylöjärven päätöksenteossa unohtumaan. Kuten myös se, että vaalilla valitut luottamushenkilöt ovat niitä, jotka päätökset tekevät ja virkamiehet tanssivat sitten sen mukaan. Siinä Täydellisessä Maailmassa siis.

Ylöjärven kiehtova kunnallispolitiikka osa 575

Nyt kun olen saanut ajatukset jonkin verran kokoon eilisten tupaantulijaisten jälkeen, on aika katsastaa ensi viikon ohjelmatarjonta. Kiitos muuten vielä kerran kaikille juhlijoille, oli varsin mukava ilta! :)

Olen ollut kotona jo ainakin viikon, ja sitä tasapainottaakseni olen taas viikon reissussa. Matka alkaa tiistain Ylöjärveltä, kun tiedossa on sekä nuoriso- että koulutuslautakunnan kokoukset. Kummassakin teemana on talouden sopeutusohjelma ja sivistyspalveluiden osuus siitä. Koulutuslautakunnan tulee tehdä yhteensä 724 000€ supistuksia tälle vuodelle ja nuorisolautakunnan 22 000€ (vapaa-ajan 62 000€). Nuorisopuolella ei ole ainakaan sivistystoimenjohtajan esityksen mukaan tapahtumassa suuria, vaan supistukset tehdään niin "järkevästi" kuin vain mahdollista. Koulutuspuolella asiat tietysti ovatkin sitten ihan eri lailla; perusopetuksen tuntikehyksestä pitäisi leikata pois 260t/viikko. Jännittävä saada tietää, että mistä nuo tunnit otetaan pois. Suurennetaanko taas opetusryhmiä, vähennetäänkö valinnaisia aineita, tiputetaanko A2-kielivaihtoehtoja pois tai mitä tapahtuu eri uskontojen opetukselle? Varsinkin kun samalla kuljetuskuluja leikataan ja Työväenopiston, lukion ja Musiikkiopiston koulutustarjontaa olisi tarkoitus pienentää. Vapaa-ajan puolella supistukset ovat osaltaan aivan käsittämättömiä; uimahallin istuinsuojista meinataan tehdä maksullisia. Istuinsuojat ovat siis ilmeisesti niitä paperinpaloja joita saunassa käytetään pefletteinä. En tiedä paljonko niistä meinataan pyytää rahaa ja montako sellaista jokainen saa ostaa (koska eihän se pysy käyttökelpoisena kuin yhden saunomiskerran), mutta varsin hilpeältä vaikuttaa.

Vaikka oma lautakuntatyöskentelyhistoriani on näinkin lyhyt, olen jo nyt alkanut tajuta, miten isoja päätöksiä siellä oikeasti tehdään ja kuinka suuri taakka valtuutetuilla ja lautakuntien jäsenillä on harteillaan. Muutaman kerran on tullut ajateltua uusiksi myös kaikenlaisia kansanedustajien tai ministerien typeriä lausuntoja ja ehdotuksia, koska niinhän se on, että kaikkea ei voi saada.

Ylöjärveltä matka jatkuu Tampere Film Festivaleille, tutummin Filkkareille, jossa näytetään mm. TTVO-uutuudet, ystävieni tuottama Filkkari-studio ja torstaina juhlitaan Filkkaribileitä. Perinteisissä bileissä on paikalla kaikki jotka tällä alalla kannattaa tuntea, ja vähän ylikin, joten hyvät bileet on varmasti tulossa.

Filkkareiden jälkeen suuntaan Seinäjoelle, jossa järjestämme Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton Aktiivipäivät. Paikalle on tulossa n. 70 nuorisovaltuutettua ympäri Suomen oppimaan ja kehittymään ja olen varma, että viikonlopusta on tulossa aivan mahtava.

I have a dream!

Nimittäin elää elämäni ilman Kelan tukea. Tai tukea ja tukea, aina välillä tuntuu että se laitos väkisin yrittää hankaloittaa ihmisten elämää.

Muutin viime marraskuussa avoliittoon ja täysin uuteen osoitteeseen, jolloin luonnollisesti tein osoitteenmuutoksen Väestörekisterikeskukseen. Tämän lisäksi soittelin läpi lehtitalot, pankit, vakuutusyhtiöt jne. ja tein osoitteenmuutoksia. Soitin myös Kelaan, ja kysyin että pitääkö minun tehdä sinne erikseen osoitteenmuutos vai riittääkö maistraattiin tekemäni muutos. Virkailija sanoi, että he saavat tarvitsemansa tiedot maistraatista ja kiitos hei. Oletin siis että kaikki on kunnossa.

Joulukuussa aloin tarkastella vuoden 2008 aikana saatuja tuloja, ja tajusin tienanneeni tuhottomasti liikaa opintotukeen nähden ja päätin vapaaehtoisesti palauttaa neljän viimeisen kuukauden tuet. Tämän tein opintolainalla, koska sattumalta ei ollut laittaa kahta tuhatta euroa takataskusta Kelalle. Enkä ole ainoa, Siniä kehotettiin myös nostamaan opintolaina jotta hän saa maksettua liikamaksut takaisin. Mikä ihastuttava ohjeistus, nosta opintolaina ja maksa sillä takaisin opintotukesi.

No, tammikuun lopulla sain postia Kelalta ensimmäistä kertaa. Minulle on maksettu asumistukea aiheettomasti, sillä asuin yhdessä miehen kanssa ja koska olen nainen ja hän mies, ei ole muita vaihtoehtoja kuin että hän myös elättää minua. Thank god tämä naurettava käytäntö muuttui vuoden 2009 alussa, mutta Kelan mukaan joutuisin maksamaan marraskuun ja joulukuun asumistuet takaisin. Hämmentävää, eikö? Maksaisin takaisin rahoja, jotka olen jo kertaalleen maksanut takaisin. Soitin Kelaan, virkailija ei osannut sanoa muuta kuin että huomautusta ei tarvitse huomioida, mutta olisi hyvä tehdä olosuhdemuutos Kelaan. Hän torui minua siitä, että en ollut sitä jo syksyllä tehnyt. Oli siis oma vikani, etten ollut tarkistanut antoiko virkailija syksyllä puutteelliset ohjeet. (Note for self: älä luota [kelan] virkailijoihin, sillä heitä ei ole velvoitettu kertomaan koko totuutta.) No, laitoin olosuhdemuutosilmoituksen menemään ja jäin odottelemaan vastausta. Nyt, miltei kuukausi tuon jälkeen sain taas postia!

Nyt minun pitäisi maksaa joulu-, tammi- ja helmikuun asumistuet takaisin, koska en ole toimittanut kaikkia vaadittavia asiakirjoja Kelaan. Seurasi taas uusi puhelu, jonka aikana selvisi että paperit olivat saapuneet vasta päätöksenteon jälkeen ja että prosessi alkaa taas alusta. Yritin selvittää että onko liikamaksujen takaisinmaksupäätös jo tehty, ja että miten voi olla todellista että minulta peritään nyt kolmatta kertaa samoja rahoja. Virkailija pahoitteli sitä, ettei näitä maksuja seurata Kelassa, vaan päätökset ovat aina yksittäisiä. Kysyin, että miten menettelen nyt noiden liikamaksujen kanssa, eikä hän osannut antaa muuta neuvoa kuin odotella seuraavaa päätöstä. Edellinen päätös pysyy kuitenkin voimassa niin kauan kunnes uusi tulee voimaan, ja jos liikamaksulaskut ehtivät lähteä sitä ennen, minun pitää maksaa ne. Eli maksaisin takaisin joulukuun rahoja toisen kerran. Aloin menettää hermoni, ja kysyin uudelleen että kenelle voin valittaa siitä että sain syksyllä puuttellista informaatiota, jonka takia taistelen koko loppuvuoden noiden rahojen kanssa. En kenellekään, kun tästä on kulunut jo niin kauan, enkä muista kaikkea eksaktisti. Voisin kyllä palauttaa oman kertomukseni ja perusteluni sille, miksei minun pitäisi maksaa rahoja takaisin, ja se sitten otetaan huomioon kun päätöstä tehdään. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että koska Kelan papereissa olen itse mokannut, päätöksiä ei tehdä nopeammin kuin muitakaan ja saan odottaa ihan niin kauan kuin päätösten teossa menee.

Tämä on sairasta, kerta kaikkiaan sairasta. Opintotuella ei elä, en tiedä ketään joka saisi edes vuokrakulunsa maksettua sillä, ja silti töiden tekemisestä sakotetaan. Edellinen tulorajojen nosto oli kuin tuuleen kusemista. Se muutama prosentti on sama kuin Kela näyttäisi julkisesti keskisormea. Nyt hallituksen politiikkariihessä on taas keskusteltu opintotuen pienyydestä, kun opiskelijat tekevät ennemmin töitä (lue: pysyttelevät hengissä) kuin opiskelevat. Mitään konkreettisia ehdotuksia tai suunnitelmia ei kuitenkaan ole.

Isona aion tienata sen verran rahaa, että en tarvitse Kansaneläkelaitoksen apua. Täytyy vaan toivoa, että en jää myöskään työttömäksi tai sairastu vakavasti, koska tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä tekee sinut hulluksi viimeistään byrokratiansa kanssa. Perustulo it is.