I have a dream!

Nimittäin elää elämäni ilman Kelan tukea. Tai tukea ja tukea, aina välillä tuntuu että se laitos väkisin yrittää hankaloittaa ihmisten elämää.

Muutin viime marraskuussa avoliittoon ja täysin uuteen osoitteeseen, jolloin luonnollisesti tein osoitteenmuutoksen Väestörekisterikeskukseen. Tämän lisäksi soittelin läpi lehtitalot, pankit, vakuutusyhtiöt jne. ja tein osoitteenmuutoksia. Soitin myös Kelaan, ja kysyin että pitääkö minun tehdä sinne erikseen osoitteenmuutos vai riittääkö maistraattiin tekemäni muutos. Virkailija sanoi, että he saavat tarvitsemansa tiedot maistraatista ja kiitos hei. Oletin siis että kaikki on kunnossa.

Joulukuussa aloin tarkastella vuoden 2008 aikana saatuja tuloja, ja tajusin tienanneeni tuhottomasti liikaa opintotukeen nähden ja päätin vapaaehtoisesti palauttaa neljän viimeisen kuukauden tuet. Tämän tein opintolainalla, koska sattumalta ei ollut laittaa kahta tuhatta euroa takataskusta Kelalle. Enkä ole ainoa, Siniä kehotettiin myös nostamaan opintolaina jotta hän saa maksettua liikamaksut takaisin. Mikä ihastuttava ohjeistus, nosta opintolaina ja maksa sillä takaisin opintotukesi.

No, tammikuun lopulla sain postia Kelalta ensimmäistä kertaa. Minulle on maksettu asumistukea aiheettomasti, sillä asuin yhdessä miehen kanssa ja koska olen nainen ja hän mies, ei ole muita vaihtoehtoja kuin että hän myös elättää minua. Thank god tämä naurettava käytäntö muuttui vuoden 2009 alussa, mutta Kelan mukaan joutuisin maksamaan marraskuun ja joulukuun asumistuet takaisin. Hämmentävää, eikö? Maksaisin takaisin rahoja, jotka olen jo kertaalleen maksanut takaisin. Soitin Kelaan, virkailija ei osannut sanoa muuta kuin että huomautusta ei tarvitse huomioida, mutta olisi hyvä tehdä olosuhdemuutos Kelaan. Hän torui minua siitä, että en ollut sitä jo syksyllä tehnyt. Oli siis oma vikani, etten ollut tarkistanut antoiko virkailija syksyllä puutteelliset ohjeet. (Note for self: älä luota [kelan] virkailijoihin, sillä heitä ei ole velvoitettu kertomaan koko totuutta.) No, laitoin olosuhdemuutosilmoituksen menemään ja jäin odottelemaan vastausta. Nyt, miltei kuukausi tuon jälkeen sain taas postia!

Nyt minun pitäisi maksaa joulu-, tammi- ja helmikuun asumistuet takaisin, koska en ole toimittanut kaikkia vaadittavia asiakirjoja Kelaan. Seurasi taas uusi puhelu, jonka aikana selvisi että paperit olivat saapuneet vasta päätöksenteon jälkeen ja että prosessi alkaa taas alusta. Yritin selvittää että onko liikamaksujen takaisinmaksupäätös jo tehty, ja että miten voi olla todellista että minulta peritään nyt kolmatta kertaa samoja rahoja. Virkailija pahoitteli sitä, ettei näitä maksuja seurata Kelassa, vaan päätökset ovat aina yksittäisiä. Kysyin, että miten menettelen nyt noiden liikamaksujen kanssa, eikä hän osannut antaa muuta neuvoa kuin odotella seuraavaa päätöstä. Edellinen päätös pysyy kuitenkin voimassa niin kauan kunnes uusi tulee voimaan, ja jos liikamaksulaskut ehtivät lähteä sitä ennen, minun pitää maksaa ne. Eli maksaisin takaisin joulukuun rahoja toisen kerran. Aloin menettää hermoni, ja kysyin uudelleen että kenelle voin valittaa siitä että sain syksyllä puuttellista informaatiota, jonka takia taistelen koko loppuvuoden noiden rahojen kanssa. En kenellekään, kun tästä on kulunut jo niin kauan, enkä muista kaikkea eksaktisti. Voisin kyllä palauttaa oman kertomukseni ja perusteluni sille, miksei minun pitäisi maksaa rahoja takaisin, ja se sitten otetaan huomioon kun päätöstä tehdään. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että koska Kelan papereissa olen itse mokannut, päätöksiä ei tehdä nopeammin kuin muitakaan ja saan odottaa ihan niin kauan kuin päätösten teossa menee.

Tämä on sairasta, kerta kaikkiaan sairasta. Opintotuella ei elä, en tiedä ketään joka saisi edes vuokrakulunsa maksettua sillä, ja silti töiden tekemisestä sakotetaan. Edellinen tulorajojen nosto oli kuin tuuleen kusemista. Se muutama prosentti on sama kuin Kela näyttäisi julkisesti keskisormea. Nyt hallituksen politiikkariihessä on taas keskusteltu opintotuen pienyydestä, kun opiskelijat tekevät ennemmin töitä (lue: pysyttelevät hengissä) kuin opiskelevat. Mitään konkreettisia ehdotuksia tai suunnitelmia ei kuitenkaan ole.

Isona aion tienata sen verran rahaa, että en tarvitse Kansaneläkelaitoksen apua. Täytyy vaan toivoa, että en jää myöskään työttömäksi tai sairastu vakavasti, koska tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä tekee sinut hulluksi viimeistään byrokratiansa kanssa. Perustulo it is.

Hengellinen herääminen

Johanna Tukiainen on tullut uskoon. Tai ei, ei nimenomaisesti tullut uskoon, vaan kokenut herätyksen. Hän on nähnyt henkiä, saatanan, näkyjä ja vaikka mitä. Ja Julia-sisko on seurannut perässä.

Jossu ja Jultsu olivat siis tämän illan Maria! -talk-showssa vieraana. Johanna Tukiainen on ehdottomasti oma henkilökohtainen lemppari-salarakkaani. Yksi ystäväni sanoi lähtevänsä Tukholmaan katsomaan prinsessa Victorian ja Danielin häitä, jos vain mahdollista. Kyllä minäkin menisin Loimaalle katsomaan Jossun häitä, jos niikseen tulisi!

Johanna on kokenut sen kaiken, jolla tässä elämässä on merkitystä. Jossu on ollut salarakas, perustanut tanssiryhmän, tehnyt eroottisen kalenterin (ollaan siis vähän kuin sielun siskoksia), ottanut silikonitissit ja botoksia huuliin, sairastunut hengen vaarallisesti, nähnyt Jeesuksen, tullut uskoon, kokenut herätyksen, kirjoittaa blogia Seiskaan, kadonnut julkisuudesta, tullut takaisin, joutunut median huijaamaksi ja johdettu harhaan. Who could ask for more?

Olin jo tavallaan unohtanut Jossun olemassa olon, vaikka vielä kesällä ahkerasti päivitin Jossun kuulumisia. Täytyy nyt ottaa itseään niskasta kiinni, muutoin saattaa tapahtua jotain merkittävää enkä huomaa.

Maria!:ssa sanottiin Tuksujen näyttävän aivan enkeleiltä, ja voiko tähän nyt väittää vastaan?


Ps. Kun Tuksujen osuus ohjelmassa alkoi, ja haastattelua oli kestänyt noin kolme minuuttia, omien ystävieni Facebook-statuksista 13 käsitteli Jossua ja siskoa. Mitä tästä voimme päätellä?

Lisää Jossusta voi lukea Hikipediasta ja Glamour Dollsien nettisivuilta. Ja Hymystä, Seiskasta, Ohosta, blogeista, foorumeilta..

Niin ja lopuksi Suomi-Ruotsi-maaottelu:

Taantuma

Olen tainnut taantua takaisin yläkouluikäiseksi. Olen nimittäin alkanut kuunnella suomalaista rappia taas. Ero taitaa olla ainoastaan se, että nyt en ehkä pura kaiken valtakunnan angstejani musiikkiin ja ajattele yhteiskunnan olevan automaattisesti paha ja mätä. Vaikka kyllä niissä teksteissä jotain järkeäkin tuntuisi olevan.

Kaikki tämähän lähti siitä, kun Neloselta tuli Tyttö, sinä olet tähti! -leffa. Kyseinen elokuva sattuu olemaan yksi lemppareistani, yleensäkin tuollaiset musiikkia täynnä olevat itsensäetsimis-leffat putoaa aika hyvin. Leffassa on aika paljon suomalaista rappia, mutta ehdottomasti lempparini on Alarikin Mun Suomi (osa2). Syystä tai toisesta sitä tai lyriikoita ei löydy netistä, mutta Metelin sivuilta löytyy pieni näyte.

Arvatenkin biisin sanat kuvaa suomalaista yhteiskuntaa ja sitä mikä siinä ei toimi. Onkohan koskaan tehty rap-biisiä joka kertoisi hyvistä asioista (ja nyt siis rakkaus ei "riitä"). Mun Suomi (osa 2) kertoo siis perheväkivallasta, rikollisten tuomioista, alkoholista ja lääkkeistä, siis niistä asioista jotka tiedetään ongelmiksi mutta silmät silti enemmän tai vähemmän suljetaan. Sitä mitä ei näe, ei ole olemassa.

Allekirjoitin kuntavaalien alla Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun lisäksi toisenkin lupauksen, ja se oli Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tehtävän työn lupaus. Ohjeet kunnan päättäjinä työskenteleville löytyvät Amnestyn nettisivuilta. Teema on aivan loistava ja sitoudun tavoitteisiin, mutta hieman hämmentää ettei miehiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tehty samanlaista vetoomusta. Vaikka naisiin kohdistuu vuosittain kolminkertainen määrä väkivaltaa miehiin verrattuna, ei naisia pidä pitää sen tärkeämpinä.
Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt Vaiettu naiseus -projektia, johon on koottu lasten kokemuksia äitien tekemästä väkivallasta.Raportti projektista löytyy Ensi- ja turvakotien liiton nettisivuilta ja osoitteesta www.ensijaturvakotienliitto.fi/@Bin/1731951/Ihan+kun+se+ei+olis+mun+äiti.doc. Voidaan olla siis tutkitusti sitä mieltä, että kun äiti pahoinpitelee isää, se on, jos mahdollista, vielä traumaattisempaa lapselle kuin isien tekemä väkivalta.

Alla on tilastokeskuksen vuonna 2006 tekemä taulukko poliisille ilmoitetuista perhe- ja parisuhdeväkivaltatapauksista vuosilta 1997-2005



Olen yrittänyt etsiä Ylöjärven nettisivuilta tietoa siitä, onko Ylöjärvellä olemassa perheväkivallan ennaltaehkäisemiseksi tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toiminnan toimintaohjelmaa tai vastaavaa, mutta en ole löytänyt. Käsittääkseni Ylöjärvellä on toimintasuunnitelma lastensuojelun puolella lapsiin kohdistuvan väkivallan uhreille, mutta siinä ei oteta huomioon kaikkia niitä erityistarpeita, joita koko muulla perheellä on. Väkivalta jättää kuitenkin elinikäiset arvet, jotka eivät helposti parane. Tuntuu siltä, että taas hoidetaan perheenjäseniä omina yksiköinään; lasta lastensuojelun ohjelmalla, äitiä jollain muulla ja sisaruksia koulukuraattorilla (jos sellainen sattuu olemaan). Unohdetaan se, että perhe on muutakin kuin käsite sekalaiselle joukolle ihmisiä, jotka sattuvat asumaan saman katon alla.

Itse olen yläasteaikoina käynyt erinäisten syiden takia perhekeskuksessa keskustelemassa siitä, miltä tuntuu. Menin terveydenhoitajalle esimerkiksi särkevän polven takia (paljon myöhemmin diagnosoitiin rasitusvamma) ja pian huomasin istuvani psykologin puheilla ja kertovani hänelle että polvi on kipeä. Tämä ei ole vain yksi kokemus, vaan esimerkkejä siitä, että hoidetaan ihmisiä joilla ei ole sen alan hoidettavia tarpeita, on lukemattomia. En ole alan ammattilainen, enkä osaa sanoa pitääkö tämä todella paikkansa, mutta näin maallikon silmin näyttää siltä kuin kaikkia muita olisi helpompi hoitaa kuin niitä, joilla hoidettavaa on. Se on sitä silmien sulkemista.

Ehkäpä joku terveydenhuollon ammattilainen osaa vastata näihin kysymyksiin. Ehkäpä ei. Toivottavasti nämä eivät kuitenkaan ole taas niitä asioita joista ei ole Ylöjärvellä pruukattu puhua.

Olisiko miehenä helpompaa?

Ei, ensimmäistä kertaa tuleva teksti ei ole pohdintaa miesten yhteiskunnasta tai naisten solidaarisuudesta (rasti seinään).
Olin ensimmäistä kertaa ostoksilla miestenvaateosastolla (siis niin että myös se mies oli mukana) ja saimme erinomaista palvelua. En koskaan naisena ole saanut myyjän jakamatonta huomiota, myyjä ei vapaaehtoisesti ole etsinyt kaikkia merkkejä tai brändejä läpi löytääkseen sopivimman, eikä ainakaan ole antanut vaihtoehtoja.

Toisaalta, en ole koskaan asioinut miespuolisen myyjän kanssa. Jospa onkin niin, että naiset ovat kohteliaite miehille ja miehet naisille? Pitääpä seuraavalla kerralla väen väkisin löytää miespuolinen myyjä.

Tänään on Miron syntymäpäivät Tampereella, ja jos koskaan, niin nyt on lahjan miettiminen ollut hankalaa. Ystäväpiirissäni tuntuu olevan liikaa ihmisiä joilla on jo kaikkea. Tiedän, näille ihmisille voisi ostaa vuohen ja maailma pelastuisi, mutta en usko että kaikki olisivat siitä yhtä innoissaan (?) kun äitini.

Ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä. Itse pitäisin vuohta/lehmää/puuta/kouluasua hyvänä lahjana esimerkiksi nimipäivänä, jota en koskaan ole sen kummemmin pruukannut juhlia, koska jostain syystä koen sen vähemmän-tärkeäksi merkkipäiväksi kuin syntymäpäivän/vuosipäivän/joulun/isänpäivän. Tuollaisina ei-niin-tärkeinä päivinä on siis ihan okei auttaa kehitysmaita mutta "tärkeänä" päivänä ei. Oh my god. En olekaan ennen tajunnut olevani ihan näin itsekäs.

Mutta mistä sitten johtuu, että lahjalla on niin suuri merkitys? En edes pitänyt itseäni niin kovin lahjaneuroottisena, ennen kuin viime syksynä en saanutkaan syntymäpäivälahjaa. Osoitin mieltäni monta päivää (ja osoitan edelleen jos niikseen tulee) ja olin ihan varma että tämä on nyt tässä eikä siitä päästä koskaan yli. No, viimeistään nyt kun sain ystävänpäivälahjaksi yllätysmatkan, annoin sen syntymäpäiväjupakan anteeksi.

Hyvät ihmiset jotka pystyvät nousemaan tuon itsekkyyden yläpuolelle ovat varmasti iloisia jo siitä, että ovat hengissä ja terveitä. Itse en siihen kykene, ja siksi myös lahjan antaminen tuottaa järjetöntä stressiä. Lahjan täytyy olla henkilökohtainen, siinä täytyy olla idea, the thing ja sen pitää ilahduttaa.
Ehkä pitäisi vain ostaa se vuohi, niin pääsisi helpommalla. Onko nämä paremmatlahjat kehitelty osittain myös siksi, että se tekisi lahjan ostamisesta helpompaa? Yhdellä lyönnillä kaksi kärpästä; ostetaan itselle puhdas omatunto ja kaverin lahjakin hoituu samalla. Silloinhan lahja menettää tarkoituksensa. Ei se saa olla helppoa. Oh my god. Nyt olen jo itsekin aivan sekaisin.

Ps. Epäilen että ne jotka eivät tarvitse lahjoja vaan ovat muutenkin tyytyväisiä, ovat samoja henkilöitä joiden mielestä voitto ei ole tärkeintä, vaan reilu peli.


En vaan osaa!

Olen ongelmanuori

En ehkä sillä tavalla kuin perinteisesti heikommassa sosiaalisessa asemassa olevista nuorista yleisesti puhutaan (ja jollaista käsitettä suuresti paheksun, kaikilla meillä kun tuppaa olemaan jonkinlaisia ongelmia). Olen ongelmanuori siinä mielessä, että satun olemaan melko nuori ja näemmä aiheutan ihmisille ongelmia.

No okei, myönnettäköön, myös minulla on ongelma ja jaan sen monen muun "tavallisen tallaajan kanssa". Ongelmani on, etten voi olla vaatimatta avointa päätöksentekoa ja keskusteluilmapiiriä. Tämä pätee niin kunnallispolitiikkaan, nuorisopolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan kuin ihmissuhdepolitiikkaankin, ja tästä aiheutuu ongelmia.

Perinteisesti päätökset, kaikki siis ruokakauppa-ostoksia suuremmat, on tehty visusti neljän seinän sisällä ja salassa muilta. Ennen tähän on ollut helppo tyytyä kun ei ole ollut nykyaikaisia viestintävälineitä; Internetiä, kännyköitä tai televisiota. Nykyään vähemmän-julkisten päätöten tekeminen on tullut kaikin tavoin vaikeammaksi kun tietoa ja informaatiota on jatkuvasti kaikkien saatavilla, ja itse olen tästä vain iloinen. En voi tietenkään tietää millaista elämä on silloin ollut, kun kouluunkin hiihdettiin kesät talvet viidenkymmenen asteen pakkasessa. Rohkenen kuitenkin väittää, että nyt asiat ovat paremmin.

Jatkuvasti joka puolella hypetetään kansalaisvaikuttamista ja -aktivismia, mutta mitä ovat ne todelliset vaikuttamisen keinot? En nyt kritisoi suoranaisesti mitään tiettyä puoluetta, henkilöä tai yhteisöä erityisesti, eikä tarkoitukseni ole nolata ketään. Edelleen, haluan ensisijaisesti herättää keskustelua.

Tänään TARINAn (Taiteen ja viestinnän ainejärjestö) aloitteesta koulullamme järjestettiin ensimmäinen kyselytunti miesmuistiin ja paikalla olivat edustettuina niin henkilökunta, opiskelijat kuin pääkampuksenkin edustajia. Kyselytunti otettiin opiskelijoiden keskuudessa ilolla ja onnella vastaan, mutta henkilökunta oli nihkeämpi. Kysymys oli julkisen keskustelun ongelmallisuudesta ja siitä, että esiin saattaisi nousta asioita joita ei ennen ollut käsitelty. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, viestintää opettavassa koulussa sisäinen viestintä ja kommunikaatiokyky on heikompaa kuin valtioneuvostossa jokusia vuosia sitten. Opiskelijat ovat kasvaneet jupisemaan keskenään kun ottaa päähän ja opettajat ovat kasvaneet näkemään ettei ongelmia ole. Näinollen on siis enemmän kuin ymmärrettävää, että jollain tapaa ajatus kaiken tämän nostamisesta pöydälle oli pelottava.

Erinäisten keskustelujen jälkeen kyselytunti kuitenkin järjestettiin, eivätkä hommat räjähtäneet reisille ihan niin pahasti kuin olisi voinut odottaa. Kun asioita haudotaan ja haudotaan tarpeeksi pitkään syntyy väistämättä räjähdysvaara jonka seuraukset voivat olla, jos nyt eivät aivan kohtalokkaita, niin jotain sinne päin. Omasta ja opiskelijoiden mielestä tilaisuus meni kuitenkin hyvin ja opiskelijat ovat halukkaita järjestämään vastaavanlaisia tilaisuuksia vastaisuudessakin.

Mutta miten reagoi henkilökunta? Osa myönsi ettei ollut ollut tietoinen kaikesta siitä mitä kyselytunnilla keskusteltiin ja osa väitti sen kaiken olleen jo tiedossa. En tiedä kumpi palaute käytännössä on parempaa, sen päättäköön kukin itse. Ja tästä pääsemme sen perimmäisen ongelman äärelle: missä on kyky jo pitkään samoja asioita tehneen ihmisen katsoa peiliin ja tarkastella toimintaansa kriittisesti?

Tamkon eli Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan valtuuston epävirallisessa järjestäytymiskokouksessa tammikuun lopulla puhuttiin aiheesta melko paljon. Koulutuspolitiikkaa ja sen muutoksia pohtiva työryhmä jossa siis itsekin olin, koki tämän ihan selvästi ongelmaksi. Miltei koulutusohjelmasta riippumatta opettajat opettavat niin kuin ovat opettaneet jo monia vuosia, ottavat kyllä palautetta vastaan mutteivat reagoi ja elävät omassa pienessä kuplassaan, jossa voidaan ajatella kaiken olevan hyvin, ellei jopa erinomaisesti, eikä näkyviä (tai näkymättömiä) muutoksia tarvita. Tämä on aivan eittämättä täysin väärä lähtökohta opetustyölle, kuten myös mille tahansa muulle työlle! Kuten Ylöjärven lukion lehtori Jussi Kytömäki minulle totesi, aina voi opettaa niin kuin neljäkymmentä vuottakin sitten opetti, mutta pysyy virkeänä kun opiskelee oppilaiden kanssa ja kehittää itseään. Ja näinhän tämä on. Myös opetuksen taso ja laatu paranee kun vuorovaikutteisesti voidaan oivaltaa asioita. Ja kuten mainittu, tämä ei koske ainoastaan opetustyötä. Läheltä olen saanut seurata nyt jo varsin mielenkiintoiseksi muodostunutta Ylöjärven kunnallispolitiikkaa, ja sieltä on luettavissa samanlainen ajatusmaailma ja mentaliteetti.

Ennen kuntavaaleja miltei jokaisessa vaalikoneessa kysyttiin ehdokkaan henkilökohtaista mielipidettä kuntalaisten äänen kuulemisesta myös vaalien välillä, ja järjestelmällisesti ehdokkaat vastasivat että tietysti ovat käytettävissä ja että kuntalaisilla täytyy olla selvät vaikuttamisen keinot myös arjessa. Sen enempää Turun toriparkkiasiaan kantaa ottamatta voin vain ihmetellä perusteluja valtuuston päätökselle; kuntalaisia on kuultu kun he äänestivät, joten toista kymmentä tuhatta allekirjoitusta sisältävällä adressilla ei koeta olevan painoarvoa. Sama ilmiö oli nähtävissä myös Ylöjärvellä, kun satojen asuntilalaisten vanhempien kirjoittama vetoomus jätettiin vaille sen suurempaa painoarvoa.

On enemmän kuin hämmentävää, että vuosi toisensa perään ja vaalit toisensa perään kunnanvaltuustoihin, eduskuntaan, europarlamenttiin ja vastaaviin organisaatioihin joissa toteutetaan sitä kuuluisaa edustuksellista demokratiaa, valitaan henkilöitä jotka eivät päätöksenteossaan muista omia lupauksiaan eivätkä koe tavallisen kuntalaisen olevan kyllin fiksu mielipiteeseen, saatikka kritisoimaan muiden mielipiteitä. Seuraavat vaalit ovat jo muutaman kuukauden päästä ja kehotankin kaikkia äänestäjiä tutustumaan omaan ehdokkaaseensa ja hänen ajatuksiinsa. Ei välttämättä tarvitse pureutua edes niin syvälle, pelkkä suoraan asioista kysyminen riittää. Harvalla kuitenkaan on pokeria valehdella täysin silmästä silmään.

Kaikesta tästä paasauksesta huolimatta on pakko tunnustaa että myös itse aina silloin tällöin kuvittelen olevani ainoan absoluuttisen ja kiistattoman totuuden haltija ja on vaikea myöntää olevansa väärässä. Tämä on kuitenkin täysin inhimillistä ja se jokaiselle sallittakoon. Mutta täytyy myös muistaa että ollessaan oikeassa tai väärässä on seisottava omien mielipiteidensä ja ratkaisujensa takana ja osattava ne perustella. Jos jokainen päättäjä tai opettaja tässä maassa tai maailmassa osaisi perustella oman kantansa ja haluaisi sen tehdä, ei julkinen keskustelu olisi niin pelottavaa, saatikka harvinaista.

Lopuksi kaiken totuuden äänitorvi Wikipedia määrittelee avoimen politiikan seuraavalla tavalla:

* kuka tahansa voi osallistua, halutessaan myös anonyymisti

* kaikki osallistujat ovat tasavertaisia ja ratkaisevat erimielisyyksiä tasaisilla voimasuhteilla toisiinsa nähden

* kaikki toiminta on läpinäkyvää eikä kenelläkään ole suurempaa mahdollisuutta tutustua siihen kuin muillakaan

* kaikki osallistuminen tallennetaan, eikä näitä tietoja voi jälkikäteen muuttaa

* kaikki osallistuminen on jäsenneltyä, tai voidaan erimielisyyksien syntyessä jäsentää

* kaikki sisältö on osallistujien järjestämää ja muokkaamaa

* osallistumisen muoto itsessään rajoittaa häiriökäyttäytymistä, käyttäjät luovat säännöt ja yhteiskunnan lait johdetaan yleisestä keskustelusta

* foorumin hallinta voidaan siirtää luotetuimmille käyttäjille, ei perustajajäsenille

Nämä määritelmät pätevät tietysti parhaiten Internetiin tai vastaavaan tuotettavassa sisällössä, mutta ovat täysin sovellettavissa jokapäiväiseen elämään ja arkeen.

Edustuksellista demokratiaa my ass

Tämä viikko on ollut aivan järjetöntä hullunmyllyä ja hulinaa. Tänään kaupunginvaltuuston esityslistalla oli mm. Asuntilan koulun laajennuksen "supistaminen" niin kuin hienosti sanotaan. Tämän vuoden budjettia on siis jouduttu karsimaan, ja hieman reilun miljoonan hanke niistettiin pois kun taas yli kymmenen miljoonan huonosti valmisteltuun, suunniteltuun ja toteutusvaiheiltaan aivan alkeellisessa tilassa olevaan Lukio-ammattikoulu-projektiin rynnättiin päätä pahkaa.
Tämä siis huolimatta siitä, että kaupunginjohtaja Sivunen ilmoitti avajaisten olevan 1.6.2011, vaikka kaavaa ei vielä ole vahvistettu, suunnitellut maa-alueet eivät ole kaupungin täydellisessä omistuksessa tai rahoituskaan selvää. Mutta kukapa ei haluaisi asua lukion pihassa ja katsella omasta ikkunasta biologian tunteja?

Budjettikeskustelu on pitkin viikkoa kulminoitunut Asuntilan koulun rakennussuunnitelmiin, vaikka listalla oli myös muuta. Terveyskeskuksen monen kymmenen miljoonan laajentaminen meni heittämällä läpi, kuten Kurun vanhustentalohanke. Taistelusta tehtiin "inhimilliset vastaan oikeat poliitikot" -tyyppinen valtapeli, mikä nyt valitettavasti ei edes kovin yllätä.

Valtuustosalissa esitettiin tänään siis seuraavanlainen farssi:

Veittijärven alakoulu on tällä hetkellä jaettu kahteen toimipisteeseen; Asuntilaan ja Veittijärvelle. Asuntilaan rakennettiin jokunen vuosi takaperin koulutilat ykkös-kakkosluokkalaisille ja perinteiseen ylöjärveläiseen tapaan tilat olivat jo valmiiksi ahtaat. Tämän lisäksi koulurakennuksessa ei ole taito- ja taideaineille opetustiloja saatikka sisäliikuntamahdollisuutta. Tällä hetkellä oppilaat kuljetetaan 1,6 km päässä olevaan Veittijärven alakouluun liikuntatunneille.

Veittijärven koulu on alunperin tarkoitettu 3-sarjaiselle oppilasrakenteelle eli käytnnössä jokaista luokka-astetta pitäisi olla kolme kappaletta; kolme ykkösluokkaa, kolme kakkosluokkaa jne. Tällä hetkellä koulut kuitenkin toimivat opetustiloina nelisarjaiselle oppilasjärjestelmälle, eli jokainen voi itse laskea montako luokkaa on käytännössä ilman kunnollisia opetustiloja. Sen lisäksi Veittijärven koulussa on opetuksessa verrattaen monta uskontoa; ainakin evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko ja ET. Sen lisäksi Veittijärven koululla on ollut mahdollista aloittaa A2-kielenä ruotsinkieli ainoana alakouluna Ylöjärvellä. Veittijärvellä on myös keskusta-alueen erityisopetus-ryhmä. Järkikin sen kai sanoo, että tilaa on liian vähän.

Nyt valtuusto teki päätöksen, jossa vuokrataan bussi ja kuljettaja moneksi vuodeksi käyttöön, hakemaan ja viemään Asuntilan ja Veittijärven oppilaita Metsäkylään Topin tuvalle (välimatka noin 9 km) saamaan pienryhmäopetusta ja taas takaisin. (virkamiehet ovat laskeneet bussin kustannuksiksi 23000€/vuosi!). Tämä on tietysti vain väliaikaisratkaisu sillä kahden vuoden kuluttua Elovainiolle tontille jota ei omisteta ja johon ei ole kaavaa, on pykätty hieno lukio-ammattikoulu johon ei ole rahoituskaan kunnossa. Kun lukiolaiset siirtyvät nykyiseltä lukiolta (400m Veittijärven koululta) Elovainiolle tähän uuteen kouluun, jaetaan Veittijärven alakoululaiset siten, että ykkös-kakkoset ovat Asuntilassa (jossa edelleenkään ei ole taito- ja taideaineopteustiloja saatikka liikuntasalia), kolmos-neloset Veittijärven koululla ja vitos-kutoset lukion tiloissa yhdessä Moision yläkoululaisten kanssa.

Lukion tilat eivät ole suunniteltu luokka-muotoiseen opiskeluun, eli ne jouduttaisiin saneeraamaan ennen muuttoa. Sen lisäksi lukiolla ei ole välituntialuetta, vaan se on yhteinen Moision yläkoulun kanssa. Välituntialueella ei ole alakoululaisten tarpeisiin vastaavia leikkimisalueita, eli mahdollisuutta riehua välituntisin liika energia pois tai edes päästä pakoon yläkoululaisia. Kaikki jotka ovat Y-lukion käyneet, tietävät myös että Moision yläkoululaiset tupakoivat koulun pihassa opettajien "huomaamatta". Myös ruokala olisi yhteinen yläkoulun kanssa. Kysynpä vaan, että miten vitos-kutoset saisivat olla loppuun asti lapsia niin kuin heidän kuuluisi saada olla?

Eivät mitenkään. Veittijärven koulun oppilaat joutuvat tulevassa tilanteessa ottamaan aivan liikaa vastuuta omasta oppimisestaan kun opettajat, tilat ja muu henkilökunta vaihtuu vähintää kahden vuoden välein. Heidän pitää myös huolehtia siitä, että ovat oikeassa kaupunginosassa ja bussissa oikeaan aikaan. Mihin niitä välituntialueita toisaalta tarvitseekaan, kun välitunnit kulutetaan ekologisesti bussissa istuen?

Keskustelussa väitettiin myös että Asuntilan koulun tilat jäisivät tyhjilleen kun uusi lukio on valmis. Asuntilan-Veittijärven alueen ikäluokat tulevat kasvamaan tulevina vuosina jopa sataan lapseen per luokka-aste, jolloin on varmasti tarvetta päivähoitopaikoille ja perusopetustiloille. Sen lisäksi Asuntilan koulun liikuntasalia olisi ollut mahdollista käyttää myös iltaisin ja viikonloppuisin, ottajia salivuoroille olisi varmasti ollut. Nyt on turha Asuntilan alueenkaan haaveilla salibandy- tai aerobic-tunneista omalla kylällä.

Hieman myös hämmentää ajatus siitä, että lukion tiloihin tulisi ainoastaan alakoululaisia; mihin katosi tilat jotka ovat luvattu Musiikkiopistolle? Musiikkiopisto on kärsinyt tilanpuutteesta jo 80-luvulta lähtien eikä uutta Musiikkitaloa tulla rakentamaan. Heille sen sijaan varta vasten luvattiin tilaa lukiolta. No, saapahan Musiikkiopisto taas jäädä nuolemaan näppejään sillä lisätilaa ei ole tulossa.

Mielenkiinnolla myös odotan sitä hetkeä, kun Asuntilan kiitettävän aktiivinen vanhempainyhdistys tajuaa päätöksen olevan kunnallisvalituskelpoinen; Veittijärven alakoulun oppilaskunnan hallitusta ei esimerkiksi ole missään vaiheessa kuultu. Tämä kuitattiin yksinkertaisella olan kohautuksella; eiväthän ne lapset mitään tajua, kyllä ne sopeutuu ja oppiihan apinakin temppuja kun on pakko. Mikä ihailtava näkökulma asiaan, jossa punnitaan koko Ylöjärven koulutuspolitiikan tulevaisuus.

Käyttövarojen supistaminen johtaa siihen, ettei jakoryhmiä voida enää perustaa. Tämä siis tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä, että samassa ryhmässä on aina väistämättä yli 30 oppilasta ja kaikki saavat perusopetusta; lahjakkaat kyllä oppivat sen minkä heille opetetaan mutteivat pääse hyödyntämään lahjojaan ja heikommat oppilaat tippuvat kelkasta. Kelkasta tippuminen ei näy vuoden eikä kahden päästä vaan yläkouluun siirryttäessä kun perusosaaminen on hataraa ja pitäisi silti oppia uutta. Sanokaa minun sanoneen, Ylöjärven erityisopetustarpeet tulevat kasvamaan seuraavina vuosina. Ja aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, myös perusopetuksen henkilöstöä tullaan vähentämään. Mikä loistava yhdistelmä, suuret ryhmäkoot ja liian vähän henkilökuntaa.

On aivan käsittämätöntä että tämän vuoden supistukset tehdään lasten kustannuksella, sillä lapset ovat, niin kliseistä kuin se onkin, Ylöjärven tulevaisuus. Nyt päätös tehtiin ajatellen tätä vuotta ja omaa valtuustokautta, eikä pohdittu asioita pitkäjänteisesti ja huolella. Joku viisas valaisi minua miksi tähän lopputulokseen on tultu; lapset eivät äänestä mutta terveyskeskuksessa käyvät aikuiset äänestävät! Surullista mutta totta.

Alla listaus äänestystuloksesta. Jaa antoi äänen hallituksen tekemälle pohjaesitykselle jossa Asuntilan kouluun ei tehdä vaadittavia muutoksia ja Ei Eeva Lauronen-Välimäen tekemälle muutosesitykselle jossa Asuntilan koulua olisi laajennettu.

Jaa 25
Tyhjiä 2
Ei 24

Yhteensä 51

Kokoomus

Hankala JAA
Kotiranta JAA
Telemäki EI
Hämeenoja JAA
Konttinen EI
Lahtinen EI
Luojus JAA
Lehtonen JAA
Ojares JAA
Papinsaari JAA
Sippola EI
Taivalsaari JAA
Teivaala JAA
Vilén JAA

Keskusta

Tienari EI
Arola EI
Hakamäki EI
Lauronen-Välimäki EI
Mattila EI
Mäki-Ventelä EI
Niemelä EI
Sarvijrvi EI
Tahlo EI
Törmälä EI
Ylijoki EI

SDP

Peltola S JAA
Peltola K EI
Ahde JAA
Ahonen JAA
Henriksson JAA
Jylhäsalo JAA
Kallio JAA
Lamminen EI
Joensivu JAA
Mäkinen TYHJÄ
Nevala JAA
Törmä JAA
Virtanen TYHJÄ

VAS

Schali JAA
Kesseli JAA
Järvinen JAA
Katajisto JAA
Leponiemi JAA
Repo JAA

VIHR

Kytömäki EI
Sorsa EI
Kampman EI
Riihikoski EI

KD

Hautakangas EI

PS

Savio EI

2001+

Johansson EI

---

Ps. Aika moni näistä valtuutetuista ovat allekirjoittaneet Allianssin Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun. Nämä ovat ilmeisesti niitä kuuluisia vaalilupauksia.

---

Keskustelun parhaat:

Matti Hursti
"Kyllä lukion opetusluokkiin mahtuu helposti kolmekymmentä aikuistakin."

Petri Konttinen
"Näyttää siltä että meitä valtuutettuja koskettavat enemmän terveyskeskus ja vanhustentalo kuin lapset, eli näköjään meidä oma tulevaisuus."

Anssi Repo
"Asuntilan koulu on vain vaalitemppu, iltalypsyn omainen lisäys talousarvioon."

Leena Hautakangas
"Kyllä silloin 40 vuotta sitten neljäkymmentä oppilasta mahtui samaan luokkaan, mutta nykyään lapset ovat erilaisia ja niihin tarpeisiin täytyy vastata."

Leena Törmälä
"Aina kun on raha kyseessä niin inhimillisyys loppuu."

Kalle Leponiemi
"Ei tässä millään tunteella mennä, vaan järjellä. Kyllä 70-luvulla tehtiin oikeaa politiikkaa kun vasemmisto kyykytti oikeistoa ja unohdettiin kaikenmaailman inhimillisyydet!"

Satu Telemäki
"Nyt näitä väliaikaisratkaisun kustannuksia on todella seurattava, jotta ensi kerralla todella tiedetään mistä puhutaan."

What is birth control for?

Olen ajatellut lopettaa lukemisen, koska menetän yöuneni kaiken maailman opusten takia. Nyt sain loppuun Terhi Kolumiehen Vauvaa Vailla -nimisen kirjan, enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kirja kertoo kolmikymppisestä naisesta, jolla periaatteessa on kaikki hyvin; parisuhde, kiva työ, hyviä ystäviä jne. Kun naisen pikkusisko saa lapsen, menee tämä aivan sekaisin ja ymmärtää haluavansa myös oman vauvan. Kariutuva parisuhde ei saa naista muuttamaan mieltään ja hän aloittaa hedelmöityshoidot yksin.

Peruskoulussa meille annettiin mielikuva siitä, että jokainen suojaamaton yhdyntä johtaa raskauteen, huolimatta siitä saako mies siemensyöksyä tai siitä, missä vaiheessa naisen kuukautiskierto on. Tämä on ihan perusteltu käytäntö, mutta eikö jo viimeistään toisen asteen oppilaitoksissa voisi korjata tuon harhakuvitelman. Todellisuudessahan täysin terveelläkin pariskunnalla on vain 25% mahdollisuus kuukaudessa tulla raskaaksi. Tästä voi jokainen päätellä mitkä ovat mahdollisuudet jos jomman kumman osapuolen hedelmällisyys on heikonlainen.

Hirveintähän tässä on ajatella jokaista perhettä joka ei voi saada lapsia syystä tai toisesta; lainsäädännöstä, hedelmällisyydestä tai lapsettomuudesta johtuen, kun samaan aikaan lapsia tupsahtelee vanhemmille jotka eivät lapsiaan ansaitsisi. Suomeen syntyy vuosittain puolen tuhatta lasta, jotka ovat jo raskausvaiheessa saaneet kärsiä äitinsä päihteiden käytöstä. En ole ehdottoman jyrkkä siinä, että pitäisin päihdeäitejä lähtökohtaisesti kyvyttöminä kasvattamaan lastaan, mutta kyllä silti ihmetyttää miten ajattelemattomia nuo naiset ovat. Toinen ryhmä jota en pysty ymmärtämään ovat teiniäidit, jotka laakista lauantaiyönä tulevat raskaaksi ja pitävät lapsen koska kuvittelevat elävänsä herroiksi sosiaaliavuilla. On käsittämätön vääryys että itsekin vielä itsestäänkin huolehtimaan kykenemättömät lapset saavat lapsia, ja aikuisille ihmisille tätä onnea ei suoda.

En oikein tiedä mikä olisi oikea tapa hoitaa hedelmöityshoitojen kustannukset. Toisaalta hedelmöityshoitojen kustantaminen verorahoilla olisi hyvä idea ja toisaalta ei. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi kehittää järkevämpään malliin ja unohtaa unelmahötöt veroprogression kiristämisestä ja ilmaisista palveluista. Korjaan, maksuttomista palveluista. Kun parempituloisille jäisi jokin järkevä määrä rahaa käteen verojen jälkeen, he voisivat minun puolestani maksaa myös käyttämistään palveluista enemmän, oman kulutuksensa mukaan.
Jos hedelmöityshoidot kuitenkin korvattaisiin verorahoilla, olisi usemmalla perheellä mahdollisuus päästä hoitoihin ja saada lapsia. Nämä lapset olisivat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, eli siis hyödyksi yhteiskunnallemme. Tämä onkin muuten mielenkiintoinen seikka; kumpi on Persujen mielestä parempi, hedelmöityshoitoja saava arjalainen ja suomalaissyntyinen lesbopari vai pakolaistaustainen luonnollisin keinoin Suomessa lisääntyvä maahanmuuttaja? Epäilisin että vastaukseen kuuluisi paljon melua neekereistä, raiskaajista ja vihrpunalesboista, ainakin jos Messias Halla-ahoa on uskominen.

Sitäpaitsi, abortin kustannukset tulevat muiden maksettavaksi. Muistelisin että muutama vuosi erään ystäväni tehtyä abortin hän kertoi sen maksaneen muutamia kymmeniä euroja, eli normaalin toimenpidemaksun verran. Loput oli ilmeisesti Kela korvannut. Miksei kukaan koskaan nosta meteliä kaikista niistä aborteista jotka verorahoilla tehdään? Samalla logiikallahan sekin on muiden, rehellisten veronmaksajien pussista pois.

Olen alkanut ajatella että on varsinainen ihme, että tähän maahan syntyy ainuttakaan tervejärkistä lasta.
Niin ja missä ne miesten ehkäisypillerit viipyvät? Olisi kaikkien edun mukaista kun nekin otukset voisivat itse päättää milloin haluavat olla lisääntymiskykyisiä ja milloin eivät. Niiden syytähän tämäkin loppujen lopuksi on.

Seuraavana lukulistalla on muuten Marianne Käckon Tapa minut, Äiti! -niminen teos. Eli niitä yöunia odotellessa.

Ps. Äiti ei, tämä ei ole mikään "yllätys, olen muuten raskaana" -tyylinen kirjoitus.

Ensimmäinen kerta

Huomaatteko, taas koin jotain maata mullistavaa ja elämän suunnan muuttavaa ensimmäistä kertaa; nimittäin nuorisolautakunnan kokouksen. Ennen vaaleja uhkailin päämäärättömästi, että jos en pääse koulutuslautakuntaan en mene minnekään. Sitten muutin mieleni ja ymmärsin että Ylöjärven nuorisolautakunta tarvitsee minua. (Tietysti tarvitsee.)

Joskus syksyllä minua varoiteltiin siitä, ettei nuorisolautakunnalle anneta mitään oikeaa päätettäväksi ja kokouksetkin kestävät maksimissaan tunnin. No noista päätösasioista en ole edelleenkään aivan varma, mutta kokoustamisaika tuli tänään jo tuplattua. Tämä hämmentää ilmeisesti muitakin kuin minua, sillä lähtiessäni kaupungintalolta kuulin kommentin "Ei tän pitänyt kestää kun tunti, kun ei kellään pitänyt olla mitään sanottavaa."

Eikö kuulostakin kauniilta? Kuntavaalien alla kaikki kilvan kehuivat kuinka kiinnostuneita ovat nuorten asioista ja mielenterveydestä, mutta kun olisi aika tehdä niiden eteen jotain ja lunastaa lupaukset, on oletusarvo ettei ketään kiinnosta. Nuorisolautakuntaan tuntuu valikoituneen kunkin puolueen tuoreimmat kasvot ja ne valtuutetut jotka eivät olleet mistään lautakunnasta kiinnostuneita. Onko Ylöjärven nuorisolautakunta vain näön vuoksi perustettu päätöksentekoelin jottei kukaan pääse moittimaan?

Jo ensimmäisessä kokouksessa tuli esiin omasta mielestäni todella suuria mokia viime kaudelta; nuorisolautakunnan viime syksynä päättämässä talousarvioesityksessä ei oltu huomioitu vapaa-ajan ohjajaa Härkösen työajan muutosta eikä asiaan oltu otettu kantaa kun kuntaliitokseen liittyvää henkilöstöä koskevaa päätöstä oli tehty. Härköselle oli kuitenkin luvattu kokopäiväinen työsopimus Kurun vastaavana ohjaajana ja asiasta oli sovittu. Syystä tai toisesta se oli vain unohtunut. Tämänpäiväisessä kokouksessa asia kuitenkin korjattiin niin hyvin kuin tässä tilanteessa on mahdollista.
Myös nuorisolautakunnan aloite moniammatillisen nuorisotyöryhmän perustamisesta kaupunginhallitukselle oli hukkunut jonnekin eikä asiasta koskaan olla tehty minkään valtakunnan päätöstä. Ylöjärvi ja sen nuoret saavat kiittää paljosta nuorisopalvelujen esimiestä ja vastaavaa nuorisotyöntekijää, Eila Uusi-Kouvoa, sillä ilman Eilaa tämäkin asia olisi jäänyt vain pöydälle ja hautautunut kaiken maailman kaavoituspapereiden alle. Dokumentit näistä löytyvät Ylöjärven kaupungin nettisivuilta eli täältä.

Nuorisolautakunnan jäsenet eivät myöskään tunne nuorisolakia tai Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa saatikka tiesivät että Ylöjärvellä toimii yksi valtakunnan aktiivisimmista nuorten vaikuttajaryhmistä, Ylöjärven Nuorisoedustajisto.


En tahdo kritisoida omien lasten tuomaa kokemusta, mutta hämmentää että nuorisolautakuntaan kelpuutetaan istumaan sellaisia ihmisiä joilla ei ole valmiuksia siihen ja jotka ovat vain tutustumassa, kun taas koulutuslautakuntaan "pääsevät" syynättiin tarkemmin kuin muslimit New Yorkin lentokentällä. Minut siis kelpuutettiin sinne ainoastaan varajäseneksi, koska en ole ennen ollut, en varsinaisesti toimi alalla enkä ole tarpeeksi vanha. Nuorisolautakuntaan sen sijaan passaan vallan mainiosti koska olen itsekin niin nuori. Edelleen, kenen asioista koulutuslautakunnassa päätetään, niiden keski-ikäistenkö? Melkein tekisi mieli loukkaantua kaikkien nuorten ja heidän parissaan työskentelevien puolesta kun lähtökohtaisesti heidän asioistaan saavat hyväksytysti päättää kaikki lisääntymiskykyiset kaksijalkaiset.

En halua kuitenkaan missään nimessä valittaa lautakuntapaikastani, vaan olen kovin ylpeä siitä että siellä istun ja voin omalta osaltani vaikuttaa Ylöjärven tulevaisuuteen. Uskon että seuraavista neljästä vuodesta tulee antoisa taival ja opin ainakin paljon uutta, jos ei muuta. Sini käski ottaa nuorisolautakunnasta ja sen toiminnasta mentaalisen valokuvan nyt ja neljän vuoden päästä, ja verrata niitä sitten keskenään. Toivottavasti kuvat ovat ratkaisevalla tavalla erilaisia.

Se on nykyaikaa

Onhan tämä nyt vähän säälittävää. Erkki Puumalainen, Poptorin toimitusjohtaja, arvostelee Euroviisuja äänestäjien masinoinnista. Tai ei Euroviisuja, vaan Sony BMG:tä.

Puumalainen arvostelee siis Facebook-groupia, joka oli perustettu Waldo's Peoplea kannattamaan. Ryhmässä on ollut yli tuhat äänestäjää, ja tämä on Puumalaisen mielestä väärin, kohtuutonta ja äänestäjien masinointia. Ryhmässä olleita jäseniä kun on muistutettu pitkin päivää Euroviisu-karsinnoista ja äänestämisestä. Sillä että esimerkiksi kuuron räppääjän, Signmarkin, kannatus-groupissa on ollut melkein 3000 jäsentä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun Waldo's People on päässyt Moskovaan edustamaan Suomea, täytyy taustalla olla masinointia.

Onkohan Puumalainen ajatellut, että Facebook on nykyään yksi tärkeimmistä mainostuskanavista. On spekuloitu, että Obama voitti vaalit sähköisen median avulla ja Kokoomus kuntavaalit samasta syystä. Mietityttää, onko Puumalainen jo lähettänyt vihaisen kirjelmän Tujuselle siitä, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ei saa käyttää internetiä tai Facebookia vaalimainonnassaan, tai Valkoiseen Taloon kirjepommin jos vaaleja ei järjestetä uudelleen.

En tiedä kenen Puumalainen olisi halunnut voittava, CatCatin nostalgisoimisesta päätellen Tapani Kansan tai Jartsan. Selvää on ainoastaan se, ettei Puumalainen hyväksy tälläistä kammottavaa mainontaa kun kyse on niinkin vakavasta ja uskottavasta tv-formaatista kuin Euroviisut.

Ps. Waldo's People Euroviisuihin -groupin takana ei edes ollut Sony BMG vaan satunnainen fani, Tico Anttonen.