Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Selvennyksen vuoksi

Niinkuin totesin, niin ei, en pidä kaikkia romaneja varkaina tai lusmuilevina siipeilijöinä. Mutta niin kuin on olemassa suomalaisia lusmuilijoita, on olemassa romanitaustaisia lusmuilijoita (suomalaisiahan hekin ovat), intialaisia lusmuilijoita ja ranskalaisia lusmuilijoita.

Ylipäänsä lusmuilu on mielestäni sellainen asia ja elämäntapa joka on väärin ja tuomittavaa, oli lusmuilijan kansalaisuus mikä tahansa. Juuri tänään Nuorisolautakunnan koulutustilaisuudessa puhuttiin perheen ja työelämän yhdistämisestä ja sen haasteista, ja esille tuotiin romanien mentaliteetti työnteossa. Nyt joku voisi sanoa etteivät ne mitään töitä tee, mutta kyllä hevoskauppa tai autojen maahantuonti on työtä siinä missä virastossa istuminen tai myyjän työt. Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kukin tehköön työkseen mitä haluaa kunhan viihtyy ja pystyy elättämään itsensä ja perheensä.

No takaisin siihen romanien työntekoon. Romanisuvuissa perhe on hyvin tärkeä ja lapset otetaan mukaan elämään siinä missä muutkin perheenjäsenet. Kati Marjamäki Lempäälästä kertoi elävän esimerkin Australiasta, jossa kesäloman alettua lapset menevät vanhempiensa mukaan töihin tekemään kaikkea mitä kykenevät tekemään. Liikuntavälinekaupassa auttavat asiakkaita tai virastossa kopioivat papereita. Tälläinen työnteko, josta siis ei makseta palkkaa vaan joka perustuu vapaaehtoisuuteen, ei voi missään määrin olla haitallista lapsille tai heidän kehitykselleen. Päin vastoin, uskon että vastuun antaminen auttaa lasta kehittymään oikeaan suuntaan.

Romaniperheissä asiat tehdään hieman samalla tavalla; lapset ovat mukana työnteossa pienestä pitäen. Vaikka työntekokulttuuri on erilainen, niin ei vastuun antaminen voi olla väärin. Itse tunnen monia oikein fiksuja ja meidän suomalaissyntyisten mielestä oikeissa töissä käyviä romaneja, enkä siis voi hyvällä tahdollakaan yleistää kaikkien romanien olevan niitä mustalaisia.

Kuriositeettina voin kertoa vitsailevani aina silloin tällöin myös maahanmuuttajien, homoseksuaalien tai autokauppiaiden kustannuksella, enkä silti pidä homoutta sairaana tai maahanmuuttajia raiskaajina. Paradoksaaleinta tässä on se, että tabuja kannustetaan rikkomaan, mutta ei kuitenkaan liikaa ettei kukaan vihastu.(Vähän kuin tämä Perussuomalaiset vastaan kaikki muut -tyylinen maahanmuuttajakeskustelu..) Luulisi nyt ennenkaikkea kärjistämisen ja huumorin rikkovan niitä raja-aitoja! Jos "tavallisten suomalaisten" kustannuksella saa pilailla, niin mikä tekee romaneista, maahanmuuttajista tai homoseksuaaleista niin erilaisia, ettei heidän kustannuksellaan saa?

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Viikon kevennykseksi

Tänään oli Nuorisolautakunnan kokous, jonka alussa Päivän selvä -hankkeen koordinoija Tiina Urpilainen esitteli meille hanketta. Valitettavasti hankkeen rahoitus ei ole enää kovin hyvällä laidalla, vaan OPM:stä tuli 95 000€ vähemmän kuin mitä haettiin.
Ei kuitenkaan hätää, innovatiivinen lautakunta kyllä keinot keksii: Mitä jos rahoitettaisiin hanke katulipaskeräyksellä? Samanlaisella kuin Kodittomat kissat ja SPR. Keräysaikakin ei olisi kuin vajaat 10 vuotta!
Jostain syystä idea ei oikein saanut tuulta siipien alle. Wonder why..

Keräyslippaasta puheenollen (ei suositella lapsille eikä heikkohermoisille):

Matematiikan koe mustalaisille Nimi________________________


1. Feijan isä Kyösti varastaa kolme kultakelloa päivässä. Hän tienaa kustakin kellosta 60 €. Montako 3 €:n kahvipakettia Feijan äiti joutuu hameeseensa kätkemään saadakseen saman tulon perhelleen, kun isä Kyösti on vankilassa?


2. Kyösti Hagert tuomittiin oikeudessa varkauksista kuudeksi kuukaudeksi ja vakuutuspetoksesta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Kuinka kauan pikku Feija joutuu odottamaan isäänsä, kun tuomiosta vähennetään tutkintovankeusaika yksi kuukausi?

3. Palmrothit asuvat maalla. Matka paloasemalta on 8 km. Kuinka kauan hälytyksen tekoa on viivytettävä, kun paloauton nopeus on 100 km/h ja puolen tunnin jälkeen sytyttämisestä palo ei ole enää hallittavissa?


4. Tamaran äiti Hulda lähti hakemaan kaupasta litran jäätelöä. Kuinka nopeasti Huldan on tultava kotiin kun pakkauksessa olevan ohjeen mukaan jäätelö säilyy jääkaapissa (5o C) noin 2 tuntia? Huldan hameen alla on 37o C ja matkaa kaupasta on 3 km.


5. Feija Åkerblom ja hänen toverinsa Dmitri, Aarne, Taisto ja Rainer ovat matkalla raveihin. He ovat löytäneet sotainvalidien keräyslipasta 42 € . Paljonko he voivat sijoittaa totopeleihin rahaa kun lastenlippu maksaa 3 € kpl, ja alueelle on valvonnan takia käytännössä täysin mahdotonta päästä ilman lipun ostamista, ja niinpä ystävistämme ainoastaan 4/5 onnistuu aidan alta livahtamaan huvialueelle?


6. Mertsin isän auton moottoriin mahtuu 4,5 litraa öljyä. Montako koukkua äidin hameen alle tulee asentaa, jos kaupassa on vain puolen litran Mobil Rally Formula-öljykannuja?


Pisteet:___________ Arvosana:___________


Ps. For real tiedostan että kaikki romanit eivät ole varkaita. Tunnenkin sellaisia.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

No niin.

Pakkohan se nyt on avautua.

Olin muutama viikko sitten tapaamassa Aamulehden kulttuuritoimituksen uutispäällikköä, Markus Määttästä. Kerrassaan hurmaava mies; ei tervehtinyt tavatessamme, ei esitellyt itseään, vastasi surutta puhelimeen joka kerta kun se soi eikä tietenkään pahoitellut, ei pitänyt ketään niin tärkeänä ihmisenä että sulkisi puhelimen ja ennen kaikkea kutsui minua lahjattomaksi idiootiksi kun en ollut lukenut aamulla lehteä. (Luentoni alkoi klo 9 perjantai-aamuna ja tapaaminen oli klo 11.30. Lehden lukeminen illalla olisi ollut aivan yhdentekevää).

Tämä Määttänen, joka edusti yhtä ainoaa absoluuttista totuutta, vakuutti minulle että Kulttuuria ei ole ilman uutisia. Kulttuuriuutisia. Että kulttuuriosaston täytyy miellyttää kaikkia ja tavoitteena on, että jokainen sen lukee. Joku voisi pitää sitä kunnianhimoisena ja kauniina ajatuksena, mutta itse olen vähän eri mieltä. Ja niin näyttää olevan myös Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen. (Ja kyllä arvoisa uutispäällikkö Määttänen, luin lehden paperiversion enkä nettiversiota. Voit nukkua yösi rauhassa.)

Viime viikolla vertailimme Hesarin ja Aamulehden kulttuurisivuja. Aamulehdellä oli viikonpäivästä riippumatta maksimissaan kaksi sivua kulttuuria, kun taas Hesarilla oli vähintään kaksi. Aamulehden pääjutut olivat uutisia koskien Mannerheimin rahoitusta, Hesarissa uskallettiin yhtenä päivänä painaa jopa kritiikkiä pääjuttuna!
Note for Aamulehti & kulttuuritoimitus: "Markkinatalous on ihmiskunnan historiallinen luomus!" ei otsikkotasolla puhuttele tavallista tesomalaista kaduntallaajaa ja vielä vähemmän itsensä kultturelliksi ja sivistyneeksi laskevaa pyynikkiläistä lukijaa.

Matti Apunen kirjoitti siis tämän päivän Kronikassaan kulttuurijournalismin synnystä ja tuhosta, ja vaikka harvoin ajatukseni käyvät yksyhteen Apusen kanssa niin nyt teki mieli mennä halaamaan häntä. Markus Määttänen alleviivasi tapaamisessamme kuinka kulttuuritoimitus on täysin yhtä arvostettu toimitus kuin mikä tahansa muukin (vaikka AL:n nettisivujen etusivulla ei sitä nostoissa olekaan), ihmiset haluavat lukea vain uutisia kulttuurisivuilta ja kaikkien toimittajien täytyy pystyä kirjoittamaan niin kulttuuriuutisia kuin urheilu-uutisiakin!

Apunen kuitenkin todisti, ettei Aamulehti ole täysin menetetty tapaus. Apunen reilusti myönsi kirjoituksessaan kulttuurijournalismin kuolleen. Tai journalismi varmaan on edelleen hengissä, mutta kulttuuri siitä on kuollut. Kulttuuri on nykyisellään pikkukivaa näpertelyä josta ei uskalleta löytää tarkoitusta tai merkitystä, kerrotaan vain taidetalon sisäisestä resurssoinnista.

Tunnetteko yhtään itseään kulttuurin ystäväksi itseään tituleeraavaa ihmistä, joka ei palavasti paasaisi kulttuurin puolesta? En minä ainakaan; toiset paasaavat elokuvista, toiset baletista ja toiset kuoromusiikista. Kohteella sinänsä ei ole merkitystä, tunteella on. Ja nyt siis Määttänen väitti ettei tunnetta tarvita. Oma näkemykseni on, että ollakseen hyvä toimittaja täytyy tuntea aiheensa ja ymmärtää sitä. Tietenkään en naiivisti kuvittele että jokaista artikkelia kirjoittaessa olisi viikkoja tai edes päiviä aikaa perehtyä aiheeseensa, mutta on se nyt helpompi kirjoittaa Viikinsaaren ympäristötaidenäyttelystä jos tietää mitä ympäristötaide tarkoittaa.

Henkilökohtaisesti kaipaan kulttuuriosastolta yhteiskuntakritiikkiä, taidekritiikkiä, teoskritiikkiä, mitä tahansa kriittistä ajattelua tai katsontakantaa. En ymmärrä mikä funktio päivälehtien kulttuuriosastolla edes on enää, kun samat uutiset voitaisiis istuttaa Kotimaan tai Talouden alle. Please Matti Apunen ja muut 80-luvun kulttuuritoimittajat, tulkaa takaisin!

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kiirettä pittää

Nyt jostain syystä runosuoni on tyrehtynyt hetkeksi aikaa. Alkoi melko hektinen jakso ennen kun pääsee kesälomalaitumille. Joo, nyt jo. Palaan taas kun ehdin ja on jotain fiksua kirjoitettavaa.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

I'm proud of

...koulutuslautakunnan rohkeasta päätöksestä.

Teimme tänään päätöksen, ettei perusopetuksen tuntikehykseen puututa näillä tiedoilla ja että koulutuslautakunta suuresti paheksuu ratkaisua, jos siihen nyt kuitenkin hallitus tai valtuusto haluaa puuttua. Se olisi kuitenkin ollut aivan järjetön, tahallinen, perusopetuksen tason laskeminen.

Nyt se olettama että kunnallispolitiikkaa ei voi tehdä puhtaalla omallatunnolla tuli kumottua.

Way to go!

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Ympäröivän maailman ultimaalinen ymmärrys

Paransin tänään maailmaa Stefan Weckströmin, Viljakkalan Kokoomuksen ja äärettömän fiksun kunnallispoliitikon kanssa ja ymmärsin mistä tässä maailmassa on kyse. Ei hätää, en paljasta sitä kuuluisaa Elämän Tarkoitusta, vaan kerron miksi politiikka on sellaista harmaata höttöä kuin se on.

Kuten jo mainitsinkin, koulutuslautakunnan kokouksessa huomenna eletään taas jännittäviä aikoja kun päätöksiä tehdään vähän sinne päin. Käytännössähän kukaan ei tiedä mitä tuntikaavion leikkaaminen tarkoittaa, vaan lautakunnalle näytetään lukuja, joita yksikään maallinen ihminen ei ymmärrä; henkilökohtaisesti en ainakaan pysty käsittämään 100 000 ja 1 000 000 eurossa muuta eroa kuin kolme nollaa. Ja kun supistuksiin ja säästöihin saadaan tarpeeksi monta nollaa, voidaan olla tyytyväisiä ja taputella toisia selkään. Siitähän kunnallispolitiikassa on kyse, selkään taputtelusta.

Yleinen ongelma on, etteivät puolueet eroa toisistaan kuin periaateohjelmien pilkkujen määrällä. Tämä pätee niin valtakunnalliseen kuin kuntatason politiikkaankin. Halutaan olla ystäviä kaikkien kanssa, halutaan saada äänestäjiä vähän joka puolelta ja ollaan joka asiassa ehdottoman ehkän kannalla. Niin paradoksaalista kuin se onkin, niin sekä poliitikot että äänestäjät ovat tähän tyytyväisiä eivätkä uskalla edes toivoa enempää. Olisihan se vähintään poliittinen itsemurha olla jostain asiasta jotakin mieltä, ja vielä eri mieltä kun demarit tai persut. Nyt kun hallitus on yrittänyt tehdä omanlaistaan politiikkaa, työmarkkinajärjestöt älähtävät; ei näin ennenkään ole voitu toimia.

Samalla kun ollaan kaikesta samaa meiltä, tai korkeintain ehkä jotakin mieltä, ajatellaan päätöksiä yksittäisinä ratkaisuina jotka eivät korreloi keskenään. Ei pystytä ymmärtämään että kun otetaan paikasta X pois summa Y rahaa, se vaikuttaa suoraan ammattiryhmän Z palkkoihin. Tai kun otetaan tuntikehyksestä pois määrä F pois tunteja ja lomautetaan määrä G opettajia/apuopettajia, kasvavat ryhmäkoot määrän N ja opetuksen laatu kärsii määrän H.
Tiedättekö sellaiset laput jotka hevosille laitetaan silmille, jotteivat ne häiriinny ympäröivästä maailmasta? Sellaiset laput silmillä Ylöjärven kunnallispoliitikot marssivat eteenpäin, yhtenä rintamana, jottei kellekään tule suru puseroon. Ja vaikka tulisikin, niin ei väliä, suru on yleensä jonkun muun kuin valtuuteun puserossa ja sillähän ei ole tuon taivaallisen väliä.

Vantaan entinen kaupunginjohtaja on kuulemma aikanaan neuvonut luottamushenkilöitä tekemään rohkeita ratkaisuja ja päätöksiä, mutta tämä on päässyt ainakin Ylöjärven päätöksenteossa unohtumaan. Kuten myös se, että vaalilla valitut luottamushenkilöt ovat niitä, jotka päätökset tekevät ja virkamiehet tanssivat sitten sen mukaan. Siinä Täydellisessä Maailmassa siis.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Ylöjärven kiehtova kunnallispolitiikka osa 575

Nyt kun olen saanut ajatukset jonkin verran kokoon eilisten tupaantulijaisten jälkeen, on aika katsastaa ensi viikon ohjelmatarjonta. Kiitos muuten vielä kerran kaikille juhlijoille, oli varsin mukava ilta! :)

Olen ollut kotona jo ainakin viikon, ja sitä tasapainottaakseni olen taas viikon reissussa. Matka alkaa tiistain Ylöjärveltä, kun tiedossa on sekä nuoriso- että koulutuslautakunnan kokoukset. Kummassakin teemana on talouden sopeutusohjelma ja sivistyspalveluiden osuus siitä. Koulutuslautakunnan tulee tehdä yhteensä 724 000€ supistuksia tälle vuodelle ja nuorisolautakunnan 22 000€ (vapaa-ajan 62 000€). Nuorisopuolella ei ole ainakaan sivistystoimenjohtajan esityksen mukaan tapahtumassa suuria, vaan supistukset tehdään niin "järkevästi" kuin vain mahdollista. Koulutuspuolella asiat tietysti ovatkin sitten ihan eri lailla; perusopetuksen tuntikehyksestä pitäisi leikata pois 260t/viikko. Jännittävä saada tietää, että mistä nuo tunnit otetaan pois. Suurennetaanko taas opetusryhmiä, vähennetäänkö valinnaisia aineita, tiputetaanko A2-kielivaihtoehtoja pois tai mitä tapahtuu eri uskontojen opetukselle? Varsinkin kun samalla kuljetuskuluja leikataan ja Työväenopiston, lukion ja Musiikkiopiston koulutustarjontaa olisi tarkoitus pienentää. Vapaa-ajan puolella supistukset ovat osaltaan aivan käsittämättömiä; uimahallin istuinsuojista meinataan tehdä maksullisia. Istuinsuojat ovat siis ilmeisesti niitä paperinpaloja joita saunassa käytetään pefletteinä. En tiedä paljonko niistä meinataan pyytää rahaa ja montako sellaista jokainen saa ostaa (koska eihän se pysy käyttökelpoisena kuin yhden saunomiskerran), mutta varsin hilpeältä vaikuttaa.

Vaikka oma lautakuntatyöskentelyhistoriani on näinkin lyhyt, olen jo nyt alkanut tajuta, miten isoja päätöksiä siellä oikeasti tehdään ja kuinka suuri taakka valtuutetuilla ja lautakuntien jäsenillä on harteillaan. Muutaman kerran on tullut ajateltua uusiksi myös kaikenlaisia kansanedustajien tai ministerien typeriä lausuntoja ja ehdotuksia, koska niinhän se on, että kaikkea ei voi saada.

Ylöjärveltä matka jatkuu Tampere Film Festivaleille, tutummin Filkkareille, jossa näytetään mm. TTVO-uutuudet, ystävieni tuottama Filkkari-studio ja torstaina juhlitaan Filkkaribileitä. Perinteisissä bileissä on paikalla kaikki jotka tällä alalla kannattaa tuntea, ja vähän ylikin, joten hyvät bileet on varmasti tulossa.

Filkkareiden jälkeen suuntaan Seinäjoelle, jossa järjestämme Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton Aktiivipäivät. Paikalle on tulossa n. 70 nuorisovaltuutettua ympäri Suomen oppimaan ja kehittymään ja olen varma, että viikonlopusta on tulossa aivan mahtava.