Elämän pieniä iloja

Vaikka tykkäsinkin tuhannesti olla töissä Palowoutissa, aidossa ylöjärveläisessä yökerhossa, on vapaat viikonloput ehkä parasta mitä tässä maailmassa koskaan voi ihmisellä olla.

Nyt harrastin tutustumista kesäisen kauniiseen Helsinkiin, Hankoon ja Porvooseen. Lauantaina käytiin F:n kanssa Hangossa, koska annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi laskuvarjohypyn. Tiedättehän näitä tämäntyylisiä kohtauksia:

INT.
ilta, olohuone
Mies, Nainen

Kaksi ihmistä istuu sohvalla. Televisiosta tulee Amazing Race. Kilpailijat suorittavat kiipeilytehtävää.

MIES: Mitä toi nyt taas pelleilee tossa? Eihän toi olis edes vaikeeta.

Nainen huokaa syvään ja pyörittelee silmiään.

MIES: Nää on ihan liian helppoja. Kyllä nyt kuka tahansa voi tuolta tulla alas.

Nainen huokaa uudelleen.

MIES: Mä ainakin tekisin ton niin että....

Miehen puhe hukkuu television kohinaan.

Loppu.

Kun näitä kohtauksia oli ollut tarpeeksi monta ja 30-vuotislahjaksi piti keksiä jotain muuta kuin seinäkello, annoin tilaisuuden hänelle näyttää että miten helppoa se extremeurheilu nyt oikein onkaan.

Täytyy kyllä sanoa, että fiilis Suomen Laskuvarjokerhon leirintäalueella Hangossa oli mahtava. Paikalla oli väkeä kuin pipoa, vanhoja ja nuoria, lapsia ja aikuisia. Osa oli paikalla asuntovaunun kanssa, osa teltalla ja osa majoittui sisällä olevissa kerrossängyissä. Meitä moikattiin samalla lailla kuin muitakin ja kun F veti hyppyhaalarit päälleensä, kyseltiin meiltä lämpötilaa 4000 metrissä. Onnistuimme siis olemaan enemmän kuin autenttisia.



Olin aina kuvitellut sen olevan vaarallista ja kaikkea muuta pelottavaa, mutta kun niitä hyppyjä siinä ehti kuutisenkymmentä nähdä päivän aikana, selvisi sen olevan kaikkea muuta. Vähän alkoi kyllä himottaa se hyppääminen.. No, hoidetaan sukeltaminen ensin alta pois ja katsotaan hyppäämistä sitten jälkeenpäin. Enemmän kun se itse hyppy, mua pelottaa noin ajatuksen tasollakin lentäminen. Torstaina kävin Joensuussa lentäen, ja luoja miten kamalaa niillä pienillä potkurikoneilla on matkustaa. Minuutin vapaapudotus tuntuu piirileikiltä siihen verrattuna.

Lauantaina käytiin siis Hangon Piratessa syömässä ja tänään rantapäivän jälkeen kavereiden kanssa Porvoossa jokilaivalla. Kun kaikki viikonloput olisikin tälläisiä. Huomenna alkaa matka Kyyjärvelle, Pohjoisen Keski-Suomen kauniisiin maisemiin, koulunmaalaustalkoisiin. Kaikki elämäni miehetkin saapuu paikalle. No, ei ehkä ihan kaikki. Niitä parhaimpia.

Jyrki sanoi älä pane..

..sitä mainosta minnekään julkisesti.

Pönde, Pönde. Kiva kun sulla on tavoitteita.

Paavi sanoi älä pane...

..Niko sanoi pane vaan!

Okei, jos Niko ei kaikkien harmiksi kuuluisi kummalliseen puolueeseen, niin olisin varmasti äänestänyt Nikoa.

SDP:n eurovaaliehdokas Niko Korte haluaa herättää kampanjatuotteellaan ihmiset näkemään sukupuolivalistuksen tärkeyden. Korte jakaa eurovaalikampanjassaan kondomeja, jonka pakkauksessa on paavin kuva yliruksattuna. Ajatus syntyi paavi Benedictuksen keväisestä lausunnosta, jossa hän totesi kondomin käytön pahentavan aids-ongelmaa. Korte haluaa kondomeja jakamalla muistuttaa siitä, että kondomin käyttö voi pelastaa maailmanlaajuisesti miljoonia ihmishenkiä.

Kehittyvissä maissa syntyvyyden säännöstely ja sukupuolitaudeilta suojautuminen ovat elintärkeitä kysymyksiä, joita paavi lausunnollaan vaarallisella tavalla väheksyi. Katolisen kirkon näkemykset kondomin käytöstä ja perhesuunnittelusta ovat jo nyt aiheuttaneet valtavan inhimillisen tragedian kehittyvissä maissa. Kortteen mielestä Euroopan unionin olisi toimittava päinvastaisen sanoman levittäjänä ja edistyksellisenä tiennäyttäjänä sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa.

You think you weird?

Olen tavannut viimeisen vuoden aikana melko paljon nuorisotyönalalla työskenteleviä aikuisia ihmisiä ja yllättynyt negatiivisesti, no, miljoona kertaa. Aina välillä on vain todella, todella, vaikea ymmärtää kummallisia aivopieruja joita nuo nuorisotyöntekijät päästävät suustaan. Viimeisimpiä oli tänään, kun eräs nuorisotyöntekijä hyökkäsi nimeltä mainitsemattoman kunnan (tällä kertaa se ei ole Ylöjärvi) nuorisotyönjohtajan kimppuun ja vaati että jokaiselle suomalaiselle nuorelle on verovaroilla kustannettava Internet, jotteivat ne nuoret syrjäydy jotka eivät pääse nettiin. Kirjastot tai muut yleiset nettipaikat eivät olleet mikään vastaus, kun koneella saa olla vain kaksi tuntia kerrallaan. Meillä ei ole pullat kovin hyvin uunissa, jos nuorisotyöntekijöilläkin on se käsitys että nuoret eivät syrjäydy kunhan vain saavat olla netissä! Luoja..

No, tänään on tehty hallituksessa päätös lakiesityksestä, joka mahdollistaa kauppojen sunnuntaiaukiolon koko vuoden. Mahdollistaa. Eduskunnan kyselytuntia seuratessa on vain pakko ihmetellä, kuinka oppositio yrittää kääntää koko asian niin, että kaikkien kauppojen on pakko olla auki 24 tuntia vuorokaudessa. Vasemmiston Minna Sirnö paasasi salissa kuinka lakiesityksestä johtuen yksinhuoltajaäidit eivät enää koskaan näe lapsiaan ja kaikki perheet hajoavat ja lapset suurinpiirtein tappavat kissoja kun äidit pakotetaan töihin.

Jos joku asia on varma, niin se on aivan varma, että opiskelijat tekevät kaikkien äitien sunnuntaivuorot ja napsivat tuplapalkkaa, eikä yhtäkään sunnuntaivuoroa ole pakko tehdä jos näin ei halua. Silloin ainakin kun itse olin kaupassa töissä, sunnuntaiaukioloista tapeltiin ja niistä taisteltiin, eikä ketään pakotettu sunnuntaina töihin.

Kaikista hienointa oli kuitenkin se, kun Mia-Petra-Nimi-Hirviö otti esiin vanhan kunnon vaalirahoituskortin esittäen totuutena, että ainoastaan suuret kauppakeskukset ovat toivoneet sunnuntaiaukioloa ja hallitus on näiden suurten kauppakeskusten puolella ja talutusnuorassa. Samassa hengenvedossa Mia-Petra vetosi PAMin ja muiden ammattijärjestöjen mielipiteeseen kauppojen sunnuntaiaukioloajoista (joka siis näemmä on negatiivinen.) Huokaus, se on hämmentävää, miten lyhyt muisti vasemmistopuolueilla on.

Niin ja siis tuo otsikko. Kävelin tänään Helsingissä paljain varpain, kun jalat vuotivat verta toissapäiväisen huonon kenkävalinnan takia. Kampin keskuksessa minut pysäytti kuolleen-meren-kaiken-parantavan-kosmetiikan myyjä, joka ei tavalliseen tapaansa kysynyt haluanko käsirasvaa vaan: "You think you weird you have no shoes?" Dear God mä pääsen Tampereelle, jossa en näytä mielisairaalasta karanneelta jos olen paljain varpain muualla kuin saunassa.

Jotain suurta, mahtavaa ja ainutkertaista - vain Ylöjärvellä!

Otto-oikeus on kyllä hieno asia. Ja lautakunnat. Ja demokratia.

Otetaan täysin kuvitteellinen tilanne; entinen sosiaalidemokraatti, sanotaan nyt vaikka piirin puheenjohtaja, valitaan kaupunginjohtajaksi. Kaupunginjohtajana hän luovuttaa puoluekirjansa pois ja alkaa johtaa kaupunkia puolueettomasti. Johtaa, ei tehdä politiikkaa. No, kun kaupunkiin poliittisesti valittu lautakunta, valtuusto tai muu luottamushenkilöistä koostuva elin tekee politiikkaa omien arvojensa (sattumalta myös heitä äänestäneiden kuntalaisten arvojen) mukaan, kaupunginjohtaja suuttuu ja näyttää että mistä se kana oikein kusee.

Ja tällöin astuu otto-oikeus peliin.

Ylöjärvellä on tehty päätös, että kaupungin henkilöstön lomautuksia ei säästöjen vuoksi tehdä, vaan raha revitään jostain muualta. On kuitenkin olemassa yksi hallintokunta jonka kuluista 95% on henkilöstökuluja ja nipistämisestä tulee vaikeaa; sivistysosasto.

Koulutuslautakunta teki aiemmin keväällä jo 500 000 euron supistukset, mutta ei täysin suostunut virkamiesten esitykseen tuntikehyksen leikkaamiseksi. Kokoomusryhmä ei voi tähän suostua ennen kaikkea siitä syystä, että tuntikehyksen leikkaaminen tarkoittaisi ryhmäkokojen suurenemista (sotii oman puolueen hallituspolitiikkaa vastaan) eikä siksi, että koulutus ja sivistys on yksi tärkeimmistä arvoistamme, eikä sen laatua tietoisesti tule heikentää.

No, virkamiehet suuttuivat ja päättivät että 200 000€ supistukset on tehtävä. Mitä silloin tekee kaupunginjohtaja? Esittää kaupunginhallitukselle, että kh käyttää otto-oikeuttaan ja palauttaa asian uudelleen (asiantuntijatahon) lautakunnan käsiteltäväksi. Toisella kerralla myös panokset kovenevat: joko leikataan tuntikehystä lisää tai opettajat lomautetaan 5-7 päiväksi. (Kuulostaako etäisesti erään oppositiopuolueen rahat tai henki -politiikalta?)

Tuntikehysasia on loppuunkäsitelty, joten lomautuspäätösesitys jää jäljelle. Tähänkään koulutuslautakunta ei voi suostua, ja syitä on useita:

1) Perustuslaissa määrätään, että oppilaiden on saatava opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä.

2) Jos koulussa ei ole opettajaa, on opetuksen saaminen mahdotonta.

3) Aiemmat supistukset sisälsivät päätöksen siitä, ettei sijaisia palkata.

4) Mikäli yhdellä opettajalla on 2 tai 3 luokkaa hoidettavana, kukaan ei saa kunnollista opetusta.

5) Kuka vastaa, jos luokassa jossa ei ole opettajaa, sattuu jotain?

6) Koko loppulukuvuosi menee sekaisin jos oppilaat ovat vailla opetusta puolitoista viikkoa.

7) Opettajia ei voida lomauttaa kesällä, koska silloin he jäisivät ilman palkkaa työstä, jonka ovat jo tehneet. Opettajien palkanlaskentamatematiikka on siis

kuukausipalkka X kerrotaan 9 (opetuskuukausien lukumäärä) ja jaetaan 12 (kuukausien määrä) => jokaisessa kuussa, myös loma-aikoina, maksetaan tietty summa Y palkkaa

8) Ylöjärvellä perusopetuksessa olevan oppilaan hinta kaupungille on 6159€ vuodessa. Tämä tekee siis 20 355 495€ vuodessa, kun perusopetuksessa on tällä hetkellä 3305 oppilasta. Valtio tukee Ylöjärveä tänä vuonna 6291€ per oppilas, eli se tekee 20 791 755€ vuodessa. Kun harrastetaan vähän matematiikkaa, kunta nettoaa pelkillä määrärahoilla 436 260€. Tätähän ei siis kenellekään saa kertoa.

9) Ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettua tukea on saatu jo 80 000€ vuonna 2009.

10) Koska perusopetuksen oppilasmäärä nousee sadalla oppilaalla syksyllä 2009, saa Ylöjärvi 150 000€ tukea tälle syksylle (yhteensä tuen määrä tulee olemaan 600 000€.

Allekirjoittaneen päähän ei nyt vaan millään mahdu se, että miksi ne 200 000€ säästöt täytyisi vielä tehdä. Tässä voidaan nyt vedota siihen, että kaikkien hallintokuntien täytyy tehdä samat säästöt eikä ketään saa kohdella eri tavalla. Mutta entä silloin kun hallintokuntien kulurakenne on aivan erilainen? Ja miksi aina ensimmäisenä säästetään lapsilta? Aivan järjetöntä.

Tänään on kuitenkin koulutuslautakunnan kokous, jossa kokoomusryhmä aikoo jättää muutosesityksen:

Koulutuslautakunta haluaa turvata oppilaiden oikeuden saada perustuslain määräämää, opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Koulutuslautakunta ei pysty säästöohjelmassa asetettuun tavoitteeseen, koska oppilasmäärän kasvun takia tuntikehystä ei voida leikata enää lisää.
Jotta emme joudu toteuttamaan oppilaan oikeuksia vahingoittavia opettajien lomautuksia ja voimme säilyttää perusopetuksen laadun edes kohtuullisella tasolla, esitämme kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että sivistysosastolle myönnetään 200 000 euron lisämääräraha säästövajeen kattamiseksi kesäkuun valtuuston kokouksessa.

Mutta se otto-oikeus. Kaupunginjohtajan otto-oikeus on vielä käyttämättä. Tänään nähdään mitä virkamiehistö tekee, jottei lautakunta alkaisi taas hyppiä silmille.

Ps.

Ehdotuksia säästötoimenpiteiksi:

- Kaupunginhallitus jättää Bremenin ryyppäysreissunsa väliin
- Valtuustoa ei enää tänä vuonna raahata virkistäytymään/huvittelemaan/tutustumaan mihinkään Jumalan selän taakse; kaiken tämän voi tehdä Ylöjärvelläkin
- Asiantuntijatahoiksikin joskus tituleeratut lautakunnat lopetetaan, jotta ne eivät häiritse virkamiesten töitä



EDIT: Muutosesitystä ei otettu sivistystoimenjohtajan päätösesitykseksi, joten asiasta äänestettiin. Äänestystulos JAA 0 - EI 12, kun JAA oli sivistystoimenjohtajan esitys ja EI kokoomusryhmän tekemä muutosesitys. Hip hei hurei!
Nyt jännitetään enää kaupunginhallituksen ensi maanantaina olevaa kokousta.

Niin ja vielä.

(ihana) viikko

Tampereen AMK:n taiteen ja viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö TARINA on tänä keväänä tehnyt, nähnyt ja ollut vaikka missä ja siitä kuuluu massiivinen kiitos hallitukselle, joka on upeampi kuin mitä mulla koskaan on ollut. Senpä takia kiitokseksi kiireisestä keväästä me oltiin keskiviikosta perjantaihin meidän mökillä. Myös muut kuin minä ovat nyt rakastuneita siihen paikkaan.
Vähän jäi mietityttämään erään sankarin mielipide tasa-arvosta: "Mun mielestä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta jauhetaan ihan liikaa, lihavien ja laihojen tasa-arvo olis paljon tärkeämpää.." Aika (02:56) ei vain ollut kypsä rakentavalle (?) keskustelulle ja mut hiljennettiin. Ehkä jännitystarina saa kuitenkin vielä jatkoa tulevaisuudessa..

Lauantaina oli Ylöjärven Markkinat, joka oli varsinainen suksee. Mä en koskaan ennen ole käynyt siellä ja kuvittelin ettei siellä olekaan muita kuin järjestäjät itse, mutta olin väärässä. Ylöjärven Kokoomuksella oli mahtimeininki! Vähän jäi harmittamaan ettei demarit tai vihreät olleet saaneet rivejään sen vertaa kasaan että olisivat olleet koko markkinoilla, koska kilpailuhenki olisi tehnyt meiningistä ehkä vielä mahtavampaa. Huhuja kuuluu siitä, että vaalien jälkeen demarien rivit ovat hieman raonneet ja ettei markkinoita koettu tärkeäksi tapahtumaksi eurovaalien tai puolueen imagon kannalta; eihän siellä ketään kuitenkaan ole.

No, meillä oli 13 litraa kahvia joka riitti ensimmäiseksi kolmeksi tunniksi, satoja pareja talkoohanskoja jotka vietiin käsistä, kaurapuuro, ruiskukan siemenet ja kurkkukarkit tekivät kauppansa kuten pelikortitkin. Ilmapalloja ei tarvitse varmaan edes mainita, kun niitä ei kellään muulla ollut. Hetkittäin sitä olisi voinut luulla olevansa Kokoomuksen markkinoilla. ;) Ja kun kahdenkymmenen hengen tiimi pääosin nuoria kokoomuslaisia muistutti vaaleista ja ennakkoäänestyksen alkamisesta, on kumma jos vaaleja ei nytkin voiteta. Ylöjärvellä meininki oli yhtä hyvä kuin valtakunnallinenkin kampanjameisinki, joten hyvältä näyttää!













Eikä pidä unohtaa sitä kaikkein tärkeintä, eli Popedaa. Mä en voi ymmärtää, kuinka bändi jonka biisien sanoissa toistuu lähinnä tupakka, viina ja villit naiset voi olla niin kertakaikkisen mahtavaa. Tai siitähän se varmaan johtuu. Anycase, tupa oli jälleen loppuunmyyty, kiitos kuitenkin tutuille rantajätkille onnistuttiin saamaan liput viime hetkillä. Meno oli aivan mahtava ja oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, heiloja ja näiden vanhempia. Niin ja se Pate, koska olen aivan varma että siellä se oli lavalla vaikken mitään nähnytkään. Viime vuodesta oppineena jäimme suosiolla teltan takaosaan, viime vuonna kun yksi kunnon laitamyötäisessä festarihurmoksessa ollut rouvahenkilö meinattiin talloa eturiviin ja kaksi vähintään yhtä hyvillä fiiliksillä ollutta rouvaa repivät toistensa hiuksia ja purivat korvia kun toinen töni toista. That's the spirit!

Mikä sinusta pitäisi tulla isona?

Hesari ja Taloussanomat uutisoivat maanantaina, että jos nuori opiskelija haluaa tulevaisuuden, niin missään nimessä hänen ei pidä opiskella mediaa tai taidetta. Muistaakseni myös silloin kun itse valmistuin lukiosta, oltiin vahvasti sitä mieltä ettei sillä elä ja teen elämäni suurimman virheen kun haen opiskelemaan elokuvatuottajaksi. Kummasti vain suurin osa omasta koulustani valmistuneista on töissä alalla eikä kukaan toistaiseksi ole nälkään kuollut.

Tuutorina ja ainejärjestön puheenjohtajana on melko monta kouluesittelyä tullut pidettyä lukio/ammattikoululaisille, ja muistaakseni ainakin viimeisen vuoden ajan niissä kalvosarjoissa on lukenut että media-alalle meidän koulusta valmistuneista työllistyy 80%. Mistä tämä haloo siis johtuu?

On Taloussanomilta aivan järjetöntä valehtelua tehdä taulukoita, joissa vuoteen 2020 mennessä liiketalouden ja kaupan alalla yliopistopohjaisilla on 1160 AMK-pohjaisilla on 3890 työpaikkaa vapaana. On varmasti, jos tradenomiksi tai muuksi maisteriksi itsensä opiskellut haluaa kaupan kassalle töihin! En voi vaan tajuta, että miksi asiat täytyy esittää aivan käsittämättömässä valossa. Myyjäksi pääsee vähän vähemmilläkin opinnoilla, niin minkä takia nuo ihmiset ohjataan korkeakouluun saamaan tutkinto jolla voi kirjaimellisesti pyyhkiä persettä silloin, kun tulevaisuuden suunitelmissa ei ole mitään sen suurempaa?

On suuri julkinen salaisuus, että esimerkiksi Tamkissa liiketalouteen otetaan vuosittain opiskelemaan hirvittävä määrä opiskelijoita jotka, yllätys yllätys, eivät valmistu koskaan. Nämä tradenomiopiskelijat tulevat kouluun siksi, että sinne on naurettavan helppo päästä, tulonsiirtoja ei voi lukiosta valmistumisen jälkeen saada jos ei hae X määrään oppilaitoksia ja ennen kaikkea siksi, että siirryttäessä yliopistoon he ovat ehtineet jo tehdä opintoja jotka voi hyväksilukea siellä.

Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa ainakin sen, että suurin osa meidän opiskelijoistamme todella, todella pitää alastaan ja työllistyy sille. On aivan eri asia, että tekeekö sitä freelancerina, työntekijänä, yrittäjänä vai koko lopun ikäänsä vai ei, mutta surkeilla työllistymisnäkymillä on turha pelotella tämän kevään hakijoita. Itse henkilökohtaisesti uskon siihen, että jokaiselle hyvälle tyypille ja työntekijälle löytyy kyllä töitä.

Ja miksi muille löytyisikään? Uskon myös siihen, että jokainen on hyvä jossain. Taloussanomien jutussa mainitaan aloja "joilla vain kovat pärjäävät". No entä sitten? Tietysti on aloja joilla vain "kovat" pärjäävät. Miksi niiden pehmeiden (?) pitäisi sillä alalla sitten ollakaan töissä? Jos suomalainen peruskoulujärjestelmä millään tapaa opettaisi lapsia ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti ja antaisi lapselle mahdollisuuden kehittää omia hyviä puoliaan, huolimatta siitä onko se hyvä puoli äärettömän tarkka ristipistokäsi vai kerrasta kvartaalitalouden salat ymmärtävä lapsinero, emme olisi tilanteessa jossa kouluttaudutaan täysin väärälle alalle ja mennään yliopistoon koska niin kuuluu tehdä!

Täten toivotankin siis ilolla kaikki hyvät tyypit opiskelemaan mediaa tai taidetta! I <3 TTVO.

Are you TAF enough?

Mä olin!

Sen lisäksi, että viikonloppuna tapasin meidän fantastisia nuoria fantastisella Tampereella, oli meidän koulun "kevätjuhla" TAF Tampere Art Factory. Kaikki meni loistavasti, paljon paremmin kuin siis viime vuonna, jolloin oli TAFfin pilotti. Totesin siis, että myös TAF oli suksee ja elämä on ihanaa ja aurinko paistaa ja kaikkea muuta pehmeää ja pörröistä! TAFista voi käydä lukemassa TTVO:n blogista ja pistää kalenteriin TAF 2010.




(kuvat Kaisa Kukkonen)





Ykkösillä oli tänä keväänä performanssikurssi, jonka tuotokset esitettiin TAFissa. Virtanen oli aivan loistava kuvaus suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpeensä vääriä asioita painottavasta opetuksesta (devalvaatio, bruttokansantuote ja joukkovelkakirjalainojen tuotot) ja siitä kun ihmiset poltetaan loppuun työssä jolla ei ole merkitystä ja sen jälkeen heitetään laidan yli. Ihan kaikki ei nähneet siinä näin syviä aatoksia, mutta hei come on, jos peruskoululaisilla on pahvipussit päässä ja väärään aikaan viittaavan kanssa ei leikitä, eihän se voi olla kuin yhteiskunnallinen kannanotto!



(kuvat Vesa Antikainen)


(kuva Veera Niemi)

Ihanat nuoret

En ole kovin paljon työstäni puhunut, mutta nyt on kyllä pakko.

Viime elokuusta lähtien olen siis ihan työkseni toiminut valtakunnallisessa nuorisojärjestössä, ja kerta toisensa jälkeen huomaan kuinka ihania, fiskuja ja filmaattisia nämä nuoret on.

Tunteet on tosin melko ristiriitaisia; miten vanha mä oikeastaan jo olenkaan, kun en tiennyt missä on design-mäkki (kaikki hyvät tyypit) ja kuvittelin Koskenrannan olevan Cool (kaikki tessut).

Ylivoimaisesti hienointa on kyllä saada kutsuja näiden nuorten (maailman parhaisiin) kesäbileisiin, saada sähköpostia kuinka meidän tapahtumissa on niin ihanaa ja huomata se, että vaikka meidän kaikki tapahtumat on viinattomia/huumeettomia niin kaikilla on kivaa! Ihan oikeasti kivaa, kuulemma jopa parempia tapahtumia kuin poliittisilla nuorisojärjestöillä tai SLL:llä.. ;)

Että kyllä näistä nykyajan nuorista saa olla ylpeä eikä kohdella kuin saastaa.

Pienen ihmisen mietteitä

Aina toisinaan Ylöjärven Uutisia lukiessa väistämättä huomaa ajatelleensa, että on se vain aikamoista propagandaa koko lehti täynnä. Pääkirjoituksista puhumattakaan.

Mutta hyvähän se on paikallislehden tunnustaa jotakin väriä, mainosmiehetkin aina sanovat että profiloituminen ja brändäys on kaiken A ja O.

Eurovaalihöpinää

Ei sillä, että edelleenkään olisin varsinaisesti kokenut valaistusta Euroopan Parlamentin syvimmästä olemuksesta, mutta tein kuitenkin myös Ylen Eurovaalikoneen. Listat näyttävät tältä:

Sija Ehdokasnumero/Nimi Puolue %
1. 124 Backgren, Ann-Sofi RKP 69%
2. 44 Kauma, Pia KOK 67%
3. 59 Ukkola, Tuulikki KOK 66%
4. 54 Railimo, Riikka KOK 66%
4. 46 Korhola, Eija-Riitta KOK 66%
4. 127 Borgarsdóttir Sandelin, Silja RKP 66% (ensimmäinen nainen kun tein Maikkarin vaalikoneen)
7. 57 Suomalainen, Nina KOK 65%
8. 56 Siitonen, Eva-Riitta KOK 64%
9. 21 Töyrylä, Seija KA 64%
9. 47 Linnonmaa, Anne KOK 64%
9. 135 Lundberg, Britt RKP 64%

Sija Ehdokasnumero/Nimi Puolue %
1. 137 Ohlis, Oscar RKP 75%
2. 130 ENGLUND, Greger RKP 74%
3. 50 Penttilä, Risto E.J. KOK 71%
4. 131 Hagelstam, Axel RKP 69%
4. 225 Bergh, Flemming VIHR 69%
6. 184 Holmi, Markku KD 68%
7. 151 Laukkanen, Markku KESK 66%
8. 154 Pirttilahti, Arto KESK 65%
8. 42 Autto, Heikki KOK 65%
10. 89 Mikkonen, Urmas SSP 64%


Mitä tästä voimme päätellä?

Olen piilosuomenruotsalainen (kiitti vaan Kimmo), vähemmistömandaateista eri mieltä kuin muu puolue (kuka muu saamelaisten asiat tietäisi jos eivät saamelaiset itse?) ja äänestämisestä tuli hetki hetkeltä hankalampaa.

On olemassa muutamia periaatteita joita äänestämisessä tulee noudattaa; naisena minulla on velvollisuus äänestää naista (thanks mom), kokoomuslaisena Kokoomusta ja vähemmistönä vähemmistöä.
Nyt siitä tulee melko hankalaa; ainoa saamelaisehdokkaamme on Auton Heikki. Heikki luonnollisesti ei ole nainen. Ann-Sofi on nainen, tavallaan vähemmistön edustaja (menee väärälle rajalle,) mutta ei kokoomuslainen. Pia on todella fiksu nainen, mutta for real, eivätköhän ne espoolaiset jo omiaan äänestä.

Tarpeeksi kauan kun asiaa pyörittelee, väistämättä joutuu tekemään johtopäätöksen:

Kokoomuksella ei ole ainuttakaan naisehdokasta joka edustaisi yhtään mitään vähemmistöä.

Omiaanhan ei milloinkaan saa haukkua (paitsi Niinistö), mutta nyt on pakko (vähän vain). Ja sen lisäksi että ehdokasasettelu hieman hävettää, tulee myös äänestämisestä entistä hankalampaa.

Toisaalta, voisi kai sitä äänestää vain jotain ihanaa miestä. Oscar esimerkiksi on aika ihana. Ja ajattelee näköjään myös varsin fiksusti.
Nimittäin, voiko joku väittää että Alex keräsi äänensä aikoinaan vain ja ainoastaan asiantuntijuutensa vuoksi?

Ps. Axel Hagelstamm. Awww. Ja kuulostaakin vähän Alexilta.

It's alive!

Nimittäin meikäläinen.

Valtionapupapereiden deadline tuli ja meni, KYKY tuli hoidettua pois alta ja TAF on jo kohta ovella. Voin taas alkaa elää.

Kerrataanpa nopeasti edellisen kuukauden kuulumiset:

1. Huhtikuun alussa oli Winter Games, se perinteinen Kokoomusnuorten kevätkarkeloviikonloppu Himoksella. Sieltä käteen jäi seuraavaa:



Nimittäin kaikkien näiden turpiinottojen jälkeen päätimme kohtalotovereideni kanssa perustaa MC Hell's Bitchesin. Jos kerran olemme liian vaarallisia ja suulaita hoitamaan mitään luottamuspaikkaa KNL:ssa, niin tehdään se sitten tyylillä.

Note for self: Tyylillä ei aina tarkoiteta blondia peruukkia ja nahkaista minihametta.

2. Heti WeeGeen jälkeen läksin puoleksitoistaviikoksi lappiin ja oh my lord, että rakastankin sitä paikkaa. <3 Viimeksi kesällä 2007 kun ehdin vierailla Utsjoella enemmän kuin viikon, olin aivan varma että jään sinne enkä tule koskaan takaisin. Harmikseni (!) pääsin kuitenkin TTVOlle opiskelemaan ja taivas avautui Tampereella. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei Utsjoen sykkeet enää muutaman kuukauden jälkeen olisi välttämättä olleet niin kiehtovia kuin ensimmäisen kuukauden. Toisaalta, kuka voisi saada kyllikseen yöttömistä öistä, loimulohesta, yökalasta Tenolla tai patikoinnista tuntureilla?



3. Olen alkanut tosissani vihata Valtion Rautateitä. Junissa on olemassa työskentelyhytit, joissa pitäisi voida työskennellä rauhassa, ei kuunnella mikkihiiriskaragasen Pentin jorinaa ylipainoisesta vaimosta.

4. Rakastan flamencokitaraa. Need to say no more: Juan Serrano.

5. Päätin jatkaa opintoja ensi syksynä ihan oikeasti ja jättää uralla etenemissuunnitelmat hetkeksi vähän vähemmälle. Ei äiti varmastikaan aivan väärässä ole, kun sanoo että joku tutkinto olisi hyvä olla.

6. Olen menettänyt hermoni enemmän kuin tuhat kertaa puheenjohtajiin ja muihin luottamushenkilöihin, jotka halajavat enemmän gloriaa ja kunniaa kuin olisi millään asteikolla mitattuna tarpeellista antaa.

7. Rakastuin Berliiniin. Yksikään kaupunkilomakohde ei ole minua sytyttänyt niin kuin Berliini sytytti. Se kaupunki on täynnä luontoa ja kaupunkia, Ihania Second Hand -liikkeitä, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Pakko mennä takaisin ihan vain sen sokea/pimeä/mikä-se-nyt-koskaan-olikaan-ravintolan takia.



8. Äitienpäivän vietin mökillä visioiden terasseja, makuuhuoneita ja uusia mökkejä ympäriinsä. Ihanan turhaa ja terapeuttista.

9. Alan pikkuhiljaa ymmärtää EU-vaaleja ja Euroopan Parlamenttia. Ei pidä kuitenkaan vielä innostua, olen vasta pääsemässä jyvälle.

No niin, eiköhän tässä olleet ne tärkeimmät. Palaan asiaan kun pääsen pois Nurmeksesta. Jos en palaa, olen siis jäänyt tänne, joten tiedättepähän ainakin mihin suuntaan lähettää koirapartiot.

Ps. Jos muuten harmittaa, ettei Alexia voi äänestää enää EU-vaaleissa, niin äänestä Ukkoa. Ukko on melkein yhtä ihana kuin Alex. Ja varsinkin Ukon kampanjatiimi. ;)