Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Elämän pieniä iloja

Vaikka tykkäsinkin tuhannesti olla töissä Palowoutissa, aidossa ylöjärveläisessä yökerhossa, on vapaat viikonloput ehkä parasta mitä tässä maailmassa koskaan voi ihmisellä olla.

Nyt harrastin tutustumista kesäisen kauniiseen Helsinkiin, Hankoon ja Porvooseen. Lauantaina käytiin F:n kanssa Hangossa, koska annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi laskuvarjohypyn. Tiedättehän näitä tämäntyylisiä kohtauksia:


INT.
ilta, olohuone
Mies, Nainen

Kaksi ihmistä istuu sohvalla. Televisiosta tulee Amazing Race. Kilpailijat suorittavat kiipeilytehtävää.

MIES: Mitä toi nyt taas pelleilee tossa? Eihän toi olis edes vaikeeta.

Nainen huokaa syvään ja pyörittelee silmiään.

MIES: Nää on ihan liian helppoja. Kyllä nyt kuka tahansa voi tuolta tulla alas.

Nainen huokaa uudelleen.

MIES: Mä ainakin tekisin ton niin että....

Miehen puhe hukkuu television kohinaan.

Loppu.


Kun näitä kohtauksia oli ollut tarpeeksi monta ja 30-vuotislahjaksi piti keksiä jotain muuta kuin seinäkello, annoin tilaisuuden hänelle näyttää että miten helppoa se extremeurheilu nyt oikein onkaan.

Täytyy kyllä sanoa, että fiilis Suomen Laskuvarjokerhon leirintäalueella Hangossa oli mahtava. Paikalla oli väkeä kuin pipoa, vanhoja ja nuoria, lapsia ja aikuisia. Osa oli paikalla asuntovaunun kanssa, osa teltalla ja osa majoittui sisällä olevissa kerrossängyissä. Meitä moikattiin samalla lailla kuin muitakin ja kun F veti hyppyhaalarit päälleensä, kyseltiin meiltä lämpötilaa 4000 metrissä. Onnistuimme siis olemaan enemmän kuin autenttisia.



Olin aina kuvitellut sen olevan vaarallista ja kaikkea muuta pelottavaa, mutta kun niitä hyppyjä siinä ehti kuutisenkymmentä nähdä päivän aikana, selvisi sen olevan kaikkea muuta. Vähän alkoi kyllä himottaa se hyppääminen.. No, hoidetaan sukeltaminen ensin alta pois ja katsotaan hyppäämistä sitten jälkeenpäin. Enemmän kun se itse hyppy, mua pelottaa noin ajatuksen tasollakin lentäminen. Torstaina kävin Joensuussa lentäen, ja luoja miten kamalaa niillä pienillä potkurikoneilla on matkustaa. Minuutin vapaapudotus tuntuu piirileikiltä siihen verrattuna.

Lauantaina käytiin siis Hangon Piratessa syömässä ja tänään rantapäivän jälkeen kavereiden kanssa Porvoossa jokilaivalla. Kun kaikki viikonloput olisikin tälläisiä. Huomenna alkaa matka Kyyjärvelle, Pohjoisen Keski-Suomen kauniisiin maisemiin, koulunmaalaustalkoisiin. Kaikki elämäni miehetkin saapuu paikalle. No, ei ehkä ihan kaikki. Niitä parhaimpia.

0 kommenttia: