Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Avoin kirje Tapani Joensuulle

Olenkin odotellut että milloin Ylöjärveltä löytyy toinenkin lukemisen arvoinen (!) blogi, ja nythän se löytyi. Fiksu ja filmaattinen Tapani Joensuu, joka kuvailee blogiaan: Blogini ei ole objektiivinen tai tasapuolinen. Se on puolueellinen, kärjistävä, riidanhaluinen ja loukkaava. Blogissani esitän ainoastaan omia mielipiteitäni ja vastuu tyrmistyttävistä kokemuksista on lukijalla. Olkaa varovaisia, voitte vaikka rakastua siihen. Jostain syystä niskakarvat nousevat aina pystyyn kun ihmiset kuvailevat olevansa riidanhaluisia ja loukkaavia; tilaa järkevälle argumentoinnille jää kovin vähän.

Syy siihen, että suon Joensuun mukaprovosoivalle blogille näinkin paljon palstatilaa on yksinkertainen; Joensuun "Avoimessa kirjeessä Ylöjärven Kokoomus ry:lle" hän kysyy onko heteroseksuaalisuus ja fasismin vastustaminen syitä, joiden takia häntä ei hyväksytä Ylöjärven Kokoomuksen jäseneksi.

Ei. Ne eivät ole syitä. Syyt joiden vuoksi en sinun Tapani soisi jäseneksemme liittyvän, ovat Gondoleezza Ricen vertaaminen Hitleriin ja se, ettet keksi Alexista muuta kirjoitettavaa kuin kauniit sääret. Me Kokoomuksessa odotamme jäsenistöltämme vähän enemmän. Lopeta se provoaminen, niitä meillä jo on.

Mutta toisaalta, onhan näitä kouhoja ennenkin puolueeseen liittynyt, vai unohditteko jo Pöntisen ja Vatasen? Eurovaaliehdokkaat jotka puheillaan ja teoillaan eivät piirun vertaa vaikuttaneet Kokoomuksen laihaan äänisaaliseen.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Viimeinen naula vasemmiston arkussa?

Tämän viikon Nytissä oli muistokirjoituksia vasemmistolaiselle politiikalle, jossa jopa demarit ja Vasemmistoliiton oma lempilapsi Anna Kontula jättivät aatteelleen hyvästit. Etupäässä syy lienee siinä, että europarlamentikoistamme yhdellä on vasemmistopuolueiden puoluekirja. Parlamentaarikkoja on siis kaiken kaikkiaan 13 kappaletta, jolloin tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.

Nyt kuitenkin media on painanut eurovaalit villaisella ja iltapäivälehdet Nelosen johdattamana ovat ennättäneet mustamaalata turkulaisen lakimiehen ja SDP:n viime syksyn kuntavaaliehdokkaan Juha Turusen sieppaajaksi. En ole edes aivan varma kuka on siepattu ja minne, mutta järjetön hässäkkähän tästä on noussut.

Yksityiskohdat lyhyesti ovat 10 miljoonan euron lunnasvaateet, Etelä-Suomen ilmatilan sulkeminen, miljönääri ja tytär sekä kytkökset virolaiseen mafiaan, yhdistettynä kaikki hyvin keskeisesti SDP:hen ja kuntapolitiikkaan. Olen ihan vähän pettynyt ettei Jutta ole jo ehtinyt pukeutua poliisiksi ja kertoa kuinka Turunen ei millään tavalla sittenkään liity demareihin eikä SDP ollut vaalihäviäjä.

Niin kuin Nytkin sen meille kertoi: JUTTA URPILAINEN uskoo, että Sdp saattaa onnistuneella kampanjalla menettää seuraavissa eurovaaleissa loputkin edustajapaikkansa.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Mielenosoituksesta toiseen

Toisen kerran kahden kuukauden sisään eksyin keskelle mielenosoitusta; Berliinissä osoitin tamilien kanssa mieltä mieltä Japania, USAta, Venäjää ja Norjaa vastaan ja tänään hippien kanssa yksityisautoilua vastaan. Jännittävällä tavalla kuitenkin uutisoinnissa vähätellään mielenilmauksen laajutta; kyllä äsken kun kävelin rautatieasemalta Fredalle paikalla oli satoja mielenosoittajia, koko yksityisautoliikenne oli käytännössä mahdotonta Sokokselta Eduskuntatalolle, eikä niitä raitiolinjoja käyttäneet muut kuin HKL:n bussiliikenne.





Iltasanomien nettisivuilla olevassa perinteisessä ja luotettavassa gallupkyselyssä 62% vastanneista oli kadunvaltauksia vastaan ja 38% niiden puolesta. Keskustelu velloi huonosti käyttäytyvissä nuorissa, jotka eivät osaa ilmaista itseään sivistyneesti. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos joku asialleen omistautunut viitsii mennä hyppimään keskelle tietä ja kokee sillä voivansa vaikuttaa, annettakoon hänen tehdä se. Tuskin niillä sivistyneillä vaikutuskeinoilla kuitenkaan enempää medianäkyvyyttä saataisiin.

Melankolian riemut

Ostin Anna Puun ensimmäisen levyn vähän aikaa sitten iTunesista, ja liekö tämänhetkisen sekavan elämäntilanteen ansiota vai minkä, mutta se kolahti ja lujaa. Anna Puu on vähän kuin Jippu (<3) goes Maria Lund (<3). Mariskan ja Tuure Kilpeläisen tekemät sanat ei ole niin siirappista että joutuisi pesemään kädet joka kerta kun on Annaa kuunnellut, mutta niissä on sitä jotain. Ja paljon.

Annan nettisivuilta löysin myös druidien puuhoroskoopin, ja ihan mielenkiinnosta kävin katsomassa oman puuni, Hevoskastanjan.

Hevoskastanja

Päivämäärät
15.5 - 24.5 ja 12.11 - 21.11

Laatu
Maskuliininen

Elementti
Tuli

Luonnekuvaus
Hevoskastanja-henkilöllä on hyvin kehittynyt oikeudentaju. Hän on herkkä ja häneltä saattaa puuttua itseluottamusta. Vaikka on kestävä, ei kuitenkaan itsepäinen, vaan hän osaa olla varovainen ja huomaavainen.

Moraalisäännöt merkitsevät hevoskastanjalle paljon ja hän onkin vähän taipuvainen puritanismiin tietystä herkkätunteisuudestaan huolimatta.

Vaikka hevoskastanja on hyvin kaunis ja täynnä eloa ja voimaa, hän ei yritä valloittaa ympäristöään. Myötäsyntyinen oikeudenmukaisuuden tunne saa hänet penäämään oikeuksiaan seurauksista piittaamatta. Hän vaihtaa usein työpaikkaa, mutta osaa varoa ja yleensä välttää taloudelliset vaikeudet. Hevoskastanja tarvitsee paljon rakkautta, mutta löytää suuren onnen vain kerran. Kompleksit ilmenevät usein käsittämättömänä käytöksenä. Hevoskastanja on lahjakas, nopea ja tarkka, mutta myös haaveilija ja filosofi. Hänen kykynsä kehittyvät, kun hän kokee läheistensä myötätunnon.
(Kuuluisia hevoskastanjoita: Voltaire, Henry Fonda, Pierre Curie ja Jari Kurri.)

http://koti.mbnet.fi/~raijae/linkit/puuhoroskooppi.html
http://www.varjojenkirja.com/druidit.html

Tunnistan itseni kuvauksesta, vaikkakaan puritanisti ei ole se sana jolla itseäni ensimmäiseksi kuvailisin; syntisen on paha osoittaa toisia sormella.

Pohdiskelin yksi ilta horoskooppeja ja niiden tarkoitusta. Kuulin, kuinka suurilla lehtitaloilla on horoskooppipankki josta aina arvotaan kullekin tähtimerkille oma horoskooppinsa päivittäin. Täydellistä huijausta siis -ainakin päivälehtien horoskoopit.

Tiedän muutamia ihmisiä jotka oikeasti uskovat horoskooppeihin, ennustukseen ja muuhun valtaväestön höpönlöpöksi kutsumaan yliluonnolliseen hypetykseen. Olen miettinyt aina eräänkin ystävän puheita ennustusten toteutumisesta kuunnellessani, että miten ihmiset uskoo niihin niin tosissaan? Järjelläkin nyt voi varmaan kuitenkin ymmärtää, että jos lottonumerot oikeasti voisi ennustaa, niin lottovoittoja tulisi huomattavasti enemmän. Toisaalta, uskoohan joku että Raamattukin on täysin totta..

Horoskooppeihin uskominen on itselleni vähän samanlainen "varmuuden vuoksi ja entä jos" -juttu, kuin kirkkoon kuuluminen.

Sitäpaitsi, en mä laita yhtään pahakseni, jos oikeasti olen tälläinen:

Skorpioni

Ominaispiirteet


Skorpioni on eläinradan kahdeksas merkki, ja se liittyy intensiteettiin, intohimoon, ja antaa energiaa. Skorpioni on voimakas, syvällinen, vahva merkki. Skorpioni voi vaikuttaa tyyneltä, mutta pinnan alla kuohuu. Skorpioni saattaa antaa vaikutelman vakauesta ja tyyneydestä, mutta tarkkanäköiset huomaavat piilotettua aggressiota, suunnatonta väkevyyttä, magneettista intensiteettiä. Skorpioni on usein hypnoottinen persoonallisuus, jonka sisällä piilee skorpionin rauhallinen mutta valpas mieli. Sosiaalisissa tilanteissa skorpioni on mukava seuralainen, mietteliäs, ystävällinen ja kohtelias. Toisaalta skorpionin terävän katseen ja tarkkanäköisyyden alla ihmiset saattavat tuntea olonsa jollain lailla uhatuiksi. Vastustajilleen skorpioni on armoton; argumentissa viiltävä ja taistelussa voittamaton. Skorpionin räjähtävä aggressio tulee esiin kuitenkin vain puolustustilanteissa.

Työelämä

Skorpioneja yhdistää monilahjakkuus, joka tarjoaa mahdollisuudet monenlaiseen ammatilliseen suuntautumiseen. Sisäinen intensiteetti voi skorpionissa yhdistyä kirurgin jääkylmään itsehillintään ja irrallisuuteen, tiedemiehen keskittymiseen ja sotilaan sankaruuteen. Mikä tahansa ammatti, jossa analyysia, tutkimusta, käytännön taitoja, ja arvoituksien ratkaisua voi houkutella skorpionia. Poliisityö, vakoilu ja vastavakoilu, juridiikka, fysiikka tai psykologia saattavat viehättää skorpionia. Skorpionit ovat vakuuttavia puhujia ja näin voivat pärjätä diplomaatteina tai saarnaajina. Astrologiassa skorpioni on planeettojen Mars ja Pluto vallassa. Skorpionin intialainen vastine on Vrishchika, kiinalainen vastine on käärme.

Ihmissuhteet

Skorpioni on intohimoinen rakastaja, sensuelli ja energinen. Skorpionille rakastetun kanssa solmittu liitto on sakramentti, "ulkoinen ja näkyvä merkki sisäisestä ja henkisestä harmoniasta". Skorpioni saattaa kumppaninsa eroottisuudellaan miltei mystiseen ekstaasiin. Skorpionille parisuhde on pyhä hengen ja lihan avioliitto. Tässä piilee myös vaara; skorpionit voivat joutua aistillisuuden ja erotiikan hedonistisiksi etsijöiksi. Heidän tunteensa ovat niin voimakkaita, että vaikka skorpionin rakkaus on korkein ja tinkimättömin tunne, saattaa tämä johtaa tragediaan, turmioon ja myrskyisiin suhteisiin. Rakastunut skorpioni on intohimoinen ja lojaali mutta usein mustasukkainen.

http://skorpioni.fi/

Mutta siis niin, Anna Puun biisi Linnuton Puu on parhautta.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

PhotoshopDisasters

Istun junassa, jossa on myös noin 2000 Provinssiin menevää teiniä. Kesti todella kauan saada samanlainen lämmin ja iloluonteinen fiilis aikaan, kun takana istuvilla tytöillä, kunnes keksin selailla perinteisiä photarin taivaanlahjoja maailmalle.

Toivottavasti mun mahdollisesti tulevat lapset osaa kans nikata silmää samanlailla.



Ja näyttävätkin yhtä söpöiltä:



Tollanen vyötärökin olis tietysti kiva.



Ja uusi idea meidän leffojen julisteisiin!



Edes se, että sattuu olemaan Annie Liebowitz, ei tarkoita etteikö voisi feilata eeppisesti.



Thank God, Catherinellakaan ei oikeasti ole varaa noihin.



Ps. "Onks Korvakäytävä jossain Helsingissä?"
"En mä oo ihan varma, oon mä siitä jotain ainakin kuullut."

Deitti-ilmoitus

Nyt kun olen päättänyt aloittaa villin ja vapaan sinkkuelämän, on aika laatia avoin deitti-ilmoitus.

Hyvä ystävä,

Olen Inka Korhola ja asun Tampereella. Olen 43-vuotias, ikäisekseni kuitenkin erinomaisesti säilynyt nainen. Ammatiltani olen tarjoilija, se osaltaan auttaa pysymään nuorekkaana. Vapaa-ajallani ratsastan, käyn koirani Urhon kanssa agilityssä ja kausittain myös harrastan telinevoimistelua. Minulla on kolme lasta, Kristiina, Justiina ja Karoliina. Hiuksia minulla ei ole ja silmänikin ovat miltei läpinäkyvän vaaleat.
Kuuntelen mielelläni ruotsalaista ja englantilaista popmusiikkia. Ylivoimainen suosikkini on kuitenkin Anna Puu.

Jään innolla odottamaan vastauksia keski-ikäisiltä, hieman keskivartalolihavilta ja kaljuuntuneilta rekkakuskeilta. Laitathan mukaan kuvasi!


Jos nyt ei tärppää, niin ei koskaan.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Lorttovihko ja raskausepäilyjä

Ilta-sanomissa uutisoitiin eilen 11 varusmiehen saaneen tuomion sopimattomasta käyttäytymisestä, kunnianloukkauksesta ja palvelusrikoksesta, niinsanotusta Lorttovihosta. Rangaistukseksi miehet saivat sakkoja. Kuinka paljon, sitä ei tarina kerro.



Ammattikorkeakoulut ovat tänä keväänä tavallista (mielenkiintoinen käsite) enemmän kyselleet naishakijoiden siviilisäädystä, elämäntilanteesta ja lasten saamisesta.

Itse olen Tampereen Ammattikorkeakoulun häirintäyhdyshenkilö, ja ei, tehtäväni ei ole häiritä niin paljon kuin sielu sietää. Tamko on valinnut opiskelijakunnasta kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joiden tehtävänä on madaltaa kynnystä häirinnän ilmoittamiselle ja auttaa häirintää kokenutta opiskelijaa viemään asiaa eteenpäin. Toistaiseksi yhteydenotot ovat olleet melko vähäisiä, mutta eiköhän tiedottamisen kautta asiaan saada muutos.

Vaikka pidän itseäni keskimääräistä enemmän valveutuneena ihmisenä, oli yllätys miten monimuotoista korkeakouluissa (ja työelämässä) kohdattava häirintä on. Suuri yleisö käsittää häirinnäksi yleensä pyllyn taputtelun tai seksistiset vitsit, mutta yhtälailla projektiavustusten jakaminen tai ansaittujen arvosanojen systemaattinen heikentyminen on häirintää.

Nuoret naiset ovat tulilinjalla ehkä osittain siksi, että jo alakouluikäisiltä pojilta pidetään sopivana huudella vittua ja kommentoida tyttöjen tissejä. STM:n vuoden 2008 tasa-arvobarometrissä joka kolmas nainen ja puolet 15-34-vuotiaista naisista oli kohdannut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana. Se on melko järkyttävää luettavaa.

Muutama viikko sitten uutisoitiin nuorten miesten anoreksiaepidemiasta ja miesten tyytymättömyydestä omaan kehoonsa. Säännöllisin väliajoin herää vain kysymys siitä, kuka oikeastaan on tyytyväinen kehoonsa. Nuoret naiset eivät ole, nuoret miehet eivät ole, kukaan ei oikein ole, mutta kaikilla on kuitenkin omasta mielestään oikeus loukata toisen ulkonäköä. Mun on nyt tietysti aivan turha alkaa tässä jeesustelemaan, kuinka en koskaan ole arvottanut ketään ulkonäön perusteella, mutta yritän päästä siitä tavasta eroon.

Kokoomusnuorten nykyisen puheenjohtajan pesti loppuu tämän vuoden lopulla, ja viimeistään tänään alkoi puheenjohtajapeli. Uusimaalainen Tomi Sandström on tänään jättänyt tiedotteen jossa kertoo pyrkivänsä nuorten liiton puheenjohtajaksi. Ottamatta sen enempää kantaa (vitsi, vitsi, Tomppa on minun valintani) asiaan, toivon vain että uuden puheenjohtajan ja liittohallituksen agendalla olisi nykyistä, sotiin ja ydinvoimaan keskittynyttä lihaa enemmän, sosiaali- ja koulutuspolitiikka, johon myös sukupuolien tasa-arvo kuuluu. Pian televisiosta alkaa eduskunnan kyselytunti, jonka merkityksellisin sisältö koostuu (talouskriisin lisäksi) varmasti uudesta yliopistolaista. Nämä ovat asioita, joihin Suomen vaikutusvaltaisimman nuorisojärjestön tulee ottaa kantaa, ei niinkään siihen, kenen vika talouskriisi nykyisellään on.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Tähtityttö

Sen lisäksi että löysin Samae Koskisen taas uudelleen, eksyin Ville Leinosen äärelle. Jos täytyisi nimetä yksi kappale, joka itkettää joka kerta, niin se olisi Tähtityttö. Ja ei, ei se ainoastaan itketä siksi, että se on suomalaista iskelmää.

Eksyin jännän äärelle

Onnellisuus on jännä juttu. Puhuin tänään erään todella rakkaan ihmisen kanssa onnellisuudesta ja siitä, että ystäväni elämä on tällä hetkellä ihan jees. Hänen elämäntilanteessaan moni muu olisi onnensa kukkuloilla, mutta ystäväni ei ole. Jäin pohtimaan onnellisuutta, sillä myös eilen eräs toinen ystäväni kertoi olevansa ihan semionnellinen.

Niin kuin aiemmin jo kerroin, olin todella lähellä kevyttä kenttätappelua pari viikkoa sitten, kun tapasin ihmisen jolle onni ja onnellisuus merkitsee parisuhdetta. Tai toisinpäin. Onnellinen ei voi olla yksin, ja kukaan ei itse tee itseään onnelliseksi.

Nyt seuraa parisuhdeavautumista: en ollut keväällä onnellinen. Kukin tahollansa voi nyt lopettaa parisuhteeni päättymisen syyn spekuloinnin; minä lopetin suhteen koska en ollut onnellinen. Muuten melko kaameassa elokuvassa Sinkkuelämää, Samantha jättää Smithin sanoilla (vapaasti lainattuna) "Rakastan sinua, mutta minun täytyy rakastaa itseäni enemmän." Yhtä yksinkertainen meidänkin suhteen loppu oli.

Tunnetustihan en ole seurustellut sitten lukioajan kahden vuoden pituisen suhteen loppumisen, ja aina välillä ajattelin että tälläistä sen kuuluu olla; aina välillä on ihanaa ja aina välillä ei. Heräsin kuitenkin miettimään sitä, että entä jos elämäni tulee aina olemaan sellaista. Sykleittäin elämä toisen ihmisen kanssa tuntuu maailman parhaalta asialta ja aina välillä ahdistaa, eikä ajatus tehnyt minua onnelliseksi. Lapin reissun jälkeen mietin millainen minusta tulisi, jos minulla ei ole vapautta lähteä kuudeksi viikoksi Zimbabween kalastamaan tai kaatosateessa Yyterin telttailemaan. Optimistisimmat voisivat nyt sanoa sen olevan mahdollista parisuhteessakin, mutta itse en koe parisuhteen tarjoavan samanlaista mahdollisuutta vapauteen ja oman elämänsä herruuteen, kun sinkkuna oleminen. Eikä sen tietysti kuulukaan, mutta jos ajatus vapauden menetyksestä tuntuu niin pahalta kuin miltä minusta tuntui, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Ensimmäisenä mietin vaikutelmaa, jonka eroaminen antaa ystävilleni. Monille ero tuli järkytyksenä, osalle taas ei, mutta eniten päiviteltiin meidän "unelmasuhteen" loppumista. Tiedättehän Ilta-Sanomien lööppejä, joissa tähtipariskunta tai unelmapari eroavat ja kaikki ovat aivan järkyttyneitä, viimeisimpänä nyt vaikka Sarasvuo ja hänen vaimonsa. On todella, todella, ahdistavaa ja kuluttavaa juosta kokkareilta toisille hymyillen ja halaillen, kun tuntuu siltä ettei vaan yksinkertaisesti jaksa. En tiedä kumpi meistä enemmän, ehkä tasapuolisesti kumpikin, kuvitteli että kun näyttää siltä että kaikki on hyvin niin kaikki on hyvin. Riittävän monien yksin saatujen itkupotkuraivareiden (eihän parisuhteessa saa riidellä) jälkeen kuitenkin ymmärsin, että ehkä minua ei pidetäkään totaalisena häviäjänä vaikka eroaisin.

Eropäätös lähti siis halusta olla onnellinen. Jälkeenpäin mietittynä päätös oli todella rohkea; helpompaa olisi ollut jäädä ja elää ihan jees -elämää. Toisaalta, kuka on sanonut että elämän täytyy olla helppoa?

En tiedä voinko sanoa olevani tällä hetkellä sen onnellisempi kuin kaksi kuukautta sitten, tiedän kuitenkin sen että oma onnellisuuteni on kiinni vain ja ainoastaan minusta itsestäni ja sen asian kanssa täytyy oppia elämään.

Empiiristä tutkimusta

No niin, allekirjoittaneella on siis valkoinen tukka. Siitä saa syyttää Saaraa, sillä sinne jäi myös haaveet hiusten kasvattamis -projektista. No, nyt kun en enää pelästy joka kerta kun katson peilistä, on syytä vetää yhteen tähän astisia kokemuksia.

Ensinnäkin vaatteiden valitseminen on vaikeaa. Kun naisella on todella lyhyt valkoinen tukka, kiusaus näyttää rekkalesbolta ja 20-vuotta nuoremmalta Suvi-Anne Siimekseltä on suuri. Niinpä päälle täytyy pukea mekko ja jotain muuta kuin vaelluskengät. Ihan kuin nyt muutenkaan olisin käyttänyt vaelluskenkiä, mutta on hyvä pitää mieli avoimena.
Sen lisäksi mulla on seuraavanlainen sääntö:

- Vaatetuksessa saa olla maksimissaan kahta eri väriä.
- Toisen niistä väreistä täytyy olla musta, hätätapauksissa myös valkoinen käy.
- Tehostevärinä voi käyttää saman värin eri sävyjä tai vaihtoehtoisesti vastavärejä, kunhan ko. väriä on enemmän kuin yhdessä asusteessa tai vaatteessa.
- Ei-listalla ovat ainakin tumman sininen, viininpunainen, babypink, babyblue, oranssi, vihreä ja ruskea.
- Sääntöjä voi rikkoa, jos ostaa koko asukokonaisuuden kerralla.

Kun tukka on ollut musta, on sen kanssa voinut pukea melkein mitä vain. Valkoinen hankaloittaa tilannetta, koska väistämättä tulee pukeneeksi ainakin kolmea väriä.

Huomio numero kaksi on ulkomaalaisten miesten räjähtäen kasvanut kiinnostuksen määrä. Toissapäivänä meinasin vetää ulkomaalaistaustaista miestä turpaan, kun se roikkui metrossa perässä ja seisoi portaissa ihan kiinni mun selässä. "You beuatiful, you marry me...?"

Kolmanneksi, saan nyt olla ihan hyvällä omallatunnolla vähän hölmö. Eikös kaikki blondit ole?

Lisää kokemuksia kerron, kunhan niitä kertyy.

Ps. Vassarit pisti heti tuulemaan oikein kunnolla. Ei se väärin ole, ja ensi viikolla menen vasemmistonuorten kesäjuhliin kuuntelemaan kaikki likaiset yksityiskohdat.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Mene itseesi Jossu

Tällä kertaa tosin toinen Jossu, nimitääin Korhosen Jossu. Jossu hävisi eurovaaleissa sekä käräjillä muutaman päivän sisään, ei liene helppoa.

Niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, en voi sietää Johanna Korhosta. (Huhupuheiden mukaan ei voi moni muukaan, mikä lienee syy Korhosen laihalle äänisaaliille.) Ylipäänsä en voi sietää ihmisiä, jotka vetoavat naiseuteen/homouteen/somaliuteen tai mihin tahansa muuhun asiaan kun kokevat omasta mielestään tulleensa väärin kohdelluiksi. Siihen on kaksi syytä.

A. Mihin minä, vaaleahiuksinen (!), tavallisen näköinen suomalainen nainen voin koskaan vedota? Liian isoihin tisseihin tai lättänään takapuoleen? Se on siis ennen kaikkea epäreilua, mutta myös

B. Kuinka yksikään vähemmistö voi koskaan menettää vähemmistöleimaansa, jos siihen ei saa positiivisessa mielessä viitata, ja vähemmistön edustajat itse vetoavat siihen negatiivisessa mielessä.

Valehtelu on valehtelua ja piste. En siedä sitä heteroilta enkä lesboilta, enkä usko että Korhonenkaan olisi kovin hyvillä mielin jos hänen vaimonsa "harhaanjohtaisi" häntä tai jättäisi asioita kertomatta. Yhtälainen epäluottamus siitä syntyy, kuin minkä Korhosen kiertelyt aiheuttivat Alma Medialle. Joten Jossu, anna olla ja siirry seuraaviin tehtäviin.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tyhjäkäyntiä

Kannatusluvut on taas kaunista katsottavaa, 23,2% prosenttia eurovaaleissa äänestäneistä äänesti Kokoomusta. Yhteensä oikeistopuolueet veivät 74,3% äänistä ja sanomattakin lienee selvä, ettei vasemmistopuolueilla ole paljon juhlittavaa.
Myös Kokoomuksen kattopuolue EPP sai Euroopassa 35% kannatuksen, joten voisi sanoa pullien olevan hyvin uunissa.

Tapaus Soini kyllä ihmetyttää, ja paljon. Tai ei ihmetytä, lähinnä järkyttää. Soini keräsi aivan huikean määrän ääniä, ja vei näin omiensa lisäksi KD:n europarlamenttiin. Itse olin Metsäkylän vaalilautakunnassa, jossa Soini sai kahdeksasosan kaikista annetuista äänistä, KD taas, no, ei saanut. Kuinkahan moni Soinia äänestänyt loppujen lopuksi tajusi äänestävänsä myös kristillisiä ja toisin päin?

Anycase, toivotan onnea Soinin puolitoista vuotta kestävälle meppikaudelle, (löytäisiköhän persut kohta jo jonkun toisenkin ihmisen, jottei Soinin tarvitsisi olla ehdolla kaikissa vaaleissa) ja unohdan kaikki vaalit hetkeksi. Eihän tätä jaksa Peräkylän Erkkikään.

Ps. Enää kaksi viikkoa juhannukseen ja kesälomaan. Lentoliput Ivaloon on jo ostettu.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Luulisi hippienkin heräävän

Herää kysymys..

Miksi Keskustapuolue on olemassa?

Ylivoimaisesti ja ehdottomasti paras kommentti keskusteluketjussa, jonka laittoi alulle Keskustan laivaa väkisin upottava Korhonen.

Pelkurimaista politiikkaa

Aina ennen vaaleja alkavat kansanedustajat, kunnanvaltuuteut ja muut luottamustehtävissä olevat henkilöt, jotka tehtäväänsä demokraattisesti valitaan, vähän himmailla ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät suututa ketään. Ylöjärvellä (niin kuin muuallakin) valtuustokausi on vasta aluilla, mutta valtuuston tekemä juustohöylä-mallinen säästötavoite, 3% kaikilta osastoilta, vaikuttaa valmistautumiselta vuoden 2012 vaaleihin.

Olen jollain tapaa aivan mykistynyt. Maanantain kaupunginhallituksessa jätettiin (taas) täysin huomioitta koulutuslautakunnan esitys lisämäärärahasta sivistysosastolle, sekä kh:n jäsenen Eeva Lauronen-Välimäen vielä erikseen kokouksessa tekemä esitys, joskin hieman pienemmästä, lisämäärärahasta. Mistään ei kuulemma tingitä, ja säästöt on kaikkien osastojen tehtävä.

Kun selailee kaupunginhallituksen esityslistaa maanantain kokoukseen, on se lasten ja nuorten kannalta melko surullista luettavaa (ihan kuin muu tämän kaupungin politiikka ei olisi). En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luen sivistystoimenjohtajan esitystä käyttömenojen leikkaamiseksi:

1. Opettajille ei määrätä lisätehtäviä tai erikseen korvattavia tehtäviä.

Suomennettuna: Kouluissa ei enää ole esimerkiksi musiikista vastaavaa opettajaa tai av-tukihenkilöä. Kuinka monta juhlaa saadaan järjestettyä, jos alakoulujen musiikinopetus on luokanopettajien vastuulla, juhlanumeroiden suunnittelu vähän kaikkien vastuulla ja toteutus ei-kenenkään-vastuulla? Entä kuka juhliin hommaa äänentoiston tai mitään valoja? Opettaako 59-vuotias Pirkko atk:ta?

2. Perusopetuksen TET-jaksoilla ja lukion koeviikoilla ne tunnit, jotka jäävät opettajilta pois, eivät sisälly palkkauksen perusteena olevan tuntimäärään.

Suomennettuna: Ylöjärven lukion ylivoimaisesti loistavin tapa olla pitämättä normaalia opetusta koeviikolla, loppuu.

3. Opetusta annetaan oppilaille Valtioneuvoston vahvistaman perusopetuksen tuntijaon mukainen minimituntimäärä:
- luokilla 1-2 19vkt (nyt 20)
- luokilla 3-4 23 vkt (nyt 24)
- luokilla 5-6 24 vkt (nyt 25)
- luokilla 7-9 30 vkt (nyt 30)
Tuntimäärä putoaa tässä tapauksessa 1 vkt / alakoulujen perusopetusryhmä eli yhteensä n. 130 viikkotuntia. Muutos ei vaikuta ryhmäkokoihin.

Suomennettuna: Ei ehkä ryhmäkokoihin, mutta kuinka saadaan opettajien työtunnit täyteen. Jätetäänkö virkoja täyttämättä?

4. Opettajalle ei pääsääntöisesti palkata sijaista koulutuspäivien ajaksi. Samoin kansainvälinen toiminta, ystävyyskuntatoiminta, kilpailu- ym. tapahtumat, Comenius-hankkeet ja opetuksen kehittämishankkeet organisoidaan käytännössä niin, että opettajien sijaiskuluja ei synny.

Suomennettuna: Kun opettaja on poissa, eivät oppilaat saa kunnollista opetusta, vaan tekevät töitä "itsenäisesti" yhden opettajan ravatessa monen luokan välillä.

5. Koulun ulkopuolinen opetus minimoidaan ja toteutuu pääsääntöisesti vain kunnan rajojen sisäpuolella.

Suomennettuna: Mitä tapahtuu Y-linjalle? Eikö vierailuja enää tehdä? Eivätkö Y-linjalaiset saa enää ulkopuolisia luennoitsijoita tai jääkö opetus vain oman koulun opettajien harteille?

6. Koulujen yhteisten opettajien työjärjestykset laaditaan niin, että koulujen vaihdot kesken työpäivän minimoidaan.

7. Harvinaisten uskontojen ja kotikielten opetus keskitetään vain muutamille kouluille. Samalla selvitetään etäopetuksen käyttömahdollisuuksia kaupunkiseudun muiden kuntien kanssa.

Suomennettuna: Alakouluikäiset opiskelevat verkossa itsenäisesti ja etänä uskontoa tai kieliä?

8. Opettajien luontaisetuateriajärjestelmä lakkautetaan ja opettajat maksavat jatkossa koululounaasta saman hinnan kuin kaupungin muu henkilöstö. Ruokailun valvonta järjestetään samoin kuin välituntien valvonta.

Suomennettuna: Opettajat eivät enää käy ruokalassa muuta kuin omalla valvontavuorollaan, eivätkä silloinkaan saa syödä oppilaiden kanssa. Joillekin oppilaille yhteinen ruokahetki opettajan kanssa saattoi olla se ainoa ruokailu yhdessä aikuisen kanssa.

9. Kaikkien koulukuljetusten perusteet ja käytännön järjestelyt tarkistetaan.

Suomennettuna: Onpa hyvä, että juuri päätettiin olla rakentamatta Asuntilan koulua ja kuljettaa oppilaita ympäriinsä muihin kouluihin, ja nyt tarkistetaan onko se kovin fiksua tai kannattavaa.


Nyt joku hyökkää kimppuuni ja vaatii antamaan muita keinoja, joilla säästöt oltaisi voitu tehdä. No, ensinnäkään en edelleenkään ole saanut perustelua sille, miksi säästöt on tehtävä kun viivan alle jää plus-merkkinen summa. En myöskään ymmärrä tapaa, jolla selvästi säästetään nuorilta ja lapsilta; terveyskeskuksen laajentamisen olisi puolestani voinut jättää tekemättä. Toisaalta, näillä kouluoloilla on ehkä vain ihan hyvä että perhekeskus sai 20 uutta huonetta..

Kysymys on vain siitä, uskaltavatko kaupunginvaltuusto ja valtuustoryhmät tehdä politiikkaa ja arvoratkaisuja vai eivät. Ylöjärvellä eivät uskalla. Surettaa sekä kyseisten henkilöjen puolesta että kuntalaisten puolesta; ääni se on hukkaan heitetty äänikin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Viperlake

No niin, kyllä se niin vähän on, että maaseutumatkailu avartaa. Viimekesäisen Kinnula Rock Villagen jälkeen minkään ei olisi pitänyt järkyttää, mutta toisin kävi. Vaikka mitä mä oikein kuvittelin; että Konginkangas ja Leivonmäki on vain jotain kummallisia poikkeuksia, eikä muissa pienissä kunnissa leijaile samalla tavalla testosteronia ilmassa kuin niissä?

Jutun juoni oli siis se, että Kyyjärven yläkoulu ja päiväkoti piti maalata. Kyyjärven kunnanjohtaja on entinen liberaali homostelija Matti Muukkonen, joka päätti näyttää keskustalaisille kaapin paikan ja kutsui nykyisiä Kokoomusnuoria maalaamaan koulun. Paikalla meitä oli noin 15 ja koulu tuli maalattua.

Palatakseni siihen testosteroniin. Sinin kanssa maalasimme koulua tellingeillä melko korkealla, ja jossain vaiheessa huomasin kuinka läjä paikallisia jo iällä olleita miehiä oli kerääntynyt katsomaan ja makailemaan tellinkien viereen kun me maalasimme. Milloin he päivittelivät sitä, että naisetkin osaavat maalata seinää tai sille että olemme parempia kuin he kuvittelivatkaan. Parhaan kaskun heitti kuitenkin sikäläisten yrittäjien puheenjohtaja (joka koki myös tarpeelliseksi halata mua ensimmäisenä kun tavattiin): "Ai tännekö ne meidän kanat on tullut, orrelle istumaan?"

Now, Matti kertoi illemmalla kuinka Kyyjärven sukupuolijakauma on melko vääristynyt, eikä naisia siis riitä nimeksikään. Pakko se on kuitenkin ihmetellä noiden miesten iskutaktiikkaa; mitä sovinistisemmat ja likasemmat jutut, sen parempi. Kestän kyllä kuunnella naiseuteen liittyvää vittuilua ystäviltäni (vrt. kotimatka eilen), mutta vieraiden miesten suusta se oli melko ärsyttävää. Jos en olisi ollut maalaushaalarit päällä ja suti kädessä kolmen metrin korkeudessa, olisin ehkä antanut miehille jotain muutakin kuin paheksuvia katseita. Olisi siinä ollut vittua, jumalautaa ja "äitis oli" -tyylisiä juttuja heitellyille nuorille miehillekin katsottavaa.

Kyyjärvi oli kyllä muuten kaikin puolin sympaattinen paikkakunta, jossa tontitkin maksavat euron. Ehkäpä me sinne vielä pykäämme jonkinlaisen mökkikylän tulevaisuudessa, niin kuin saunassa oli puhetta.

Ps. Itsekin olen liberaali homostelija, mikäli Facebookiin on uskomista.


LIBERAALI HOMOSTELIJA



Olet joko Helsinkiläinen kaljupää, pirkanmaalainen homppeli tai varsinaissuomalainen ihmisoikeusaktivisti. Olet seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä sekä petikaveri ja haluat vapauttaa monet tuotteet markkinoille, kuten miedot huumausaineet. Vihaat valtion asettamia rajoituksia ja suunnittelet muuttoa johonkin lämpimään maahan, esimerkiksi Amsterdamiin.