Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)

Avoin kirje Tapani Joensuulle

2009-06-15T18:51:00.002+03:00

Olenkin odotellut että milloin Ylöjärveltä löytyy toinenkin lukemisen arvoinen (!) blogi, ja nythän se löytyi. Fiksu ja filmaattinen Tapani Joensuu, joka kuvailee blogiaan: Blogini ei ole objektiivinen tai tasapuolinen. Se on puolueellinen, kärjistävä, riidanhaluinen ja loukkaava. Blogissani esitän ainoastaan omia mielipiteitäni ja vastuu tyrmistyttävistä kokemuksista on lukijalla. Olkaa varovaisia, voitte vaikka rakastua siihen. Jostain syystä niskakarvat nousevat aina pystyyn kun ihmiset kuvailevat olevansa riidanhaluisia ja loukkaavia; tilaa järkevälle argumentoinnille jää kovin vähän.

Syy siihen, että suon Joensuun mukaprovosoivalle blogille näinkin paljon palstatilaa on yksinkertainen; Joensuun "Avoimessa kirjeessä Ylöjärven Kokoomus ry:lle" hän kysyy onko heteroseksuaalisuus ja fasismin vastustaminen syitä, joiden takia häntä ei hyväksytä Ylöjärven Kokoomuksen jäseneksi.

Ei. Ne eivät ole syitä. Syyt joiden vuoksi en sinun Tapani soisi jäseneksemme liittyvän, ovat Gondoleezza Ricen vertaaminen Hitleriin ja se, ettet keksi Alexista muuta kirjoitettavaa kuin kauniit sääret. Me Kokoomuksessa odotamme jäsenistöltämme vähän enemmän. Lopeta se provoaminen, niitä meillä jo on.

Mutta toisaalta, onhan näitä kouhoja ennenkin puolueeseen liittynyt, vai unohditteko jo Pöntisen ja Vatasen? Eurovaaliehdokkaat jotka puheillaan ja teoillaan eivät piirun vertaa vaikuttaneet Kokoomuksen laihaan äänisaaliseen.

Viimeinen naula vasemmiston arkussa?

2009-06-14T20:08:00.002+03:00

Tämän viikon Nytissä oli muistokirjoituksia vasemmistolaiselle politiikalle, jossa jopa demarit ja Vasemmistoliiton oma lempilapsi Anna Kontula jättivät aatteelleen hyvästit. Etupäässä syy lienee siinä, että europarlamentikoistamme yhdellä on vasemmistopuolueiden puoluekirja. Parlamentaarikkoja on siis kaiken kaikkiaan 13 kappaletta, jolloin tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.

Nyt kuitenkin media on painanut eurovaalit villaisella ja iltapäivälehdet Nelosen johdattamana ovat ennättäneet mustamaalata turkulaisen lakimiehen ja SDP:n viime syksyn kuntavaaliehdokkaan Juha Turusen sieppaajaksi. En ole edes aivan varma kuka on siepattu ja minne, mutta järjetön hässäkkähän tästä on noussut.

Yksityiskohdat lyhyesti ovat 10 miljoonan euron lunnasvaateet, Etelä-Suomen ilmatilan sulkeminen, miljönääri ja tytär sekä kytkökset virolaiseen mafiaan, yhdistettynä kaikki hyvin keskeisesti SDP:hen ja kuntapolitiikkaan. Olen ihan vähän pettynyt ettei Jutta ole jo ehtinyt pukeutua poliisiksi ja kertoa kuinka Turunen ei millään tavalla sittenkään liity demareihin eikä SDP ollut vaalihäviäjä.

Niin kuin Nytkin sen meille kertoi: JUTTA URPILAINEN uskoo, että Sdp saattaa onnistuneella kampanjalla menettää seuraavissa eurovaaleissa loputkin edustajapaikkansa.

Mielenosoituksesta toiseen

2009-06-13T18:16:00.003+03:00

Toisen kerran kahden kuukauden sisään eksyin keskelle mielenosoitusta; Berliinissä osoitin tamilien kanssa mieltä mieltä Japania, USAta, Venäjää ja Norjaa vastaan ja tänään hippien kanssa yksityisautoilua vastaan. Jännittävällä tavalla kuitenkin uutisoinnissa vähätellään mielenilmauksen laajutta; kyllä äsken kun kävelin rautatieasemalta Fredalle paikalla oli satoja mielenosoittajia, koko yksityisautoliikenne oli käytännössä mahdotonta Sokokselta Eduskuntatalolle, eikä niitä raitiolinjoja käyttäneet muut kuin HKL:n bussiliikenne.

Iltasanomien nettisivuilla olevassa perinteisessä ja luotettavassa gallupkyselyssä 62% vastanneista oli kadunvaltauksia vastaan ja 38% niiden puolesta. Keskustelu velloi huonosti käyttäytyvissä nuorissa, jotka eivät osaa ilmaista itseään sivistyneesti. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos joku asialleen omistautunut viitsii mennä hyppimään keskelle tietä ja kokee sillä voivansa vaikuttaa, annettakoon hänen tehdä se. Tuskin niillä sivistyneillä vaikutuskeinoilla kuitenkaan enempää medianäkyvyyttä saataisiin.

Melankolian riemut

2009-06-13T16:40:00.002+03:00

Ostin Anna Puun ensimmäisen levyn vähän aikaa sitten iTunesista, ja liekö tämänhetkisen sekavan elämäntilanteen ansiota vai minkä, mutta se kolahti ja lujaa. Anna Puu on vähän kuin Jippu (<3) goes Maria Lund (<3). Mariskan ja Tuure Kilpeläisen tekemät sanat ei ole niin siirappista että joutuisi pesemään kädet joka kerta kun on Annaa kuunnellut, mutta niissä on sitä jotain. Ja paljon.

Annan nettisivuilta löysin myös druidien puuhoroskoopin, ja ihan mielenkiinnosta kävin katsomassa oman puuni, Hevoskastanjan.

Hevoskastanja

Päivämäärät
15.5 - 24.5 ja 12.11 - 21.11

Laatu
Maskuliininen

Elementti
Tuli

Luonnekuvaus
Hevoskastanja-henkilöllä on hyvin kehittynyt oikeudentaju. Hän on herkkä ja häneltä saattaa puuttua itseluottamusta. Vaikka on kestävä, ei kuitenkaan itsepäinen, vaan hän osaa olla varovainen ja huomaavainen.

Moraalisäännöt merkitsevät hevoskastanjalle paljon ja hän onkin vähän taipuvainen puritanismiin tietystä herkkätunteisuudestaan huolimatta.

Vaikka hevoskastanja on hyvin kaunis ja täynnä eloa ja voimaa, hän ei yritä valloittaa ympäristöään. Myötäsyntyinen oikeudenmukaisuuden tunne saa hänet penäämään oikeuksiaan seurauksista piittaamatta. Hän vaihtaa usein työpaikkaa, mutta osaa varoa ja yleensä välttää taloudelliset vaikeudet. Hevoskastanja tarvitsee paljon rakkautta, mutta löytää suuren onnen vain kerran. Kompleksit ilmenevät usein käsittämättömänä käytöksenä. Hevoskastanja on lahjakas, nopea ja tarkka, mutta myös haaveilija ja filosofi. Hänen kykynsä kehittyvät, kun hän kokee läheistensä myötätunnon.
(Kuuluisia hevoskastanjoita: Voltaire, Henry Fonda, Pierre Curie ja Jari Kurri.)

http://koti.mbnet.fi/~raijae/linkit/puuhoroskooppi.html
http://www.varjojenkirja.com/druidit.html

Tunnistan itseni kuvauksesta, vaikkakaan puritanisti ei ole se sana jolla itseäni ensimmäiseksi kuvailisin; syntisen on paha osoittaa toisia sormella.

Pohdiskelin yksi ilta horoskooppeja ja niiden tarkoitusta. Kuulin, kuinka suurilla lehtitaloilla on horoskooppipankki josta aina arvotaan kullekin tähtimerkille oma horoskooppinsa päivittäin. Täydellistä huijausta siis -ainakin päivälehtien horoskoopit.

Tiedän muutamia ihmisiä jotka oikeasti uskovat horoskooppeihin, ennustukseen ja muuhun valtaväestön höpönlöpöksi kutsumaan yliluonnolliseen hypetykseen. Olen miettinyt aina eräänkin ystävän puheita ennustusten toteutumisesta kuunnellessani, että miten ihmiset uskoo niihin niin tosissaan? Järjelläkin nyt voi varmaan kuitenkin ymmärtää, että jos lottonumerot oikeasti voisi ennustaa, niin lottovoittoja tulisi huomattavasti enemmän. Toisaalta, uskoohan joku että Raamattukin on täysin totta..

Horoskooppeihin uskominen on itselleni vähän samanlainen "varmuuden vuoksi ja entä jos" -juttu, kuin kirkkoon kuuluminen.

Sitäpaitsi, en mä laita yhtään pahakseni, jos oikeasti olen tälläinen:

Skorpioni

Ominaispiirteet

Skorpioni on eläinradan kahdeksas merkki, ja se liittyy intensiteettiin, intohimoon, ja antaa energiaa. Skorpioni on voimakas, syvällinen, vahva merkki. Skorpioni voi vaikuttaa tyyneltä, mutta pinnan alla kuohuu. Skorpioni saattaa antaa vaikutelman vakauesta ja tyyneydestä, mutta tarkkanäköiset huomaavat piilotettua aggressiota, suunnatonta väkevyyttä, magneettista intensiteettiä. Skorpioni on usein hypnoottinen persoonallisuus, jonka sisällä piilee skorpionin rauhallinen mutta valpas mieli. Sosiaalisissa tilanteissa skorpioni on mukava seuralainen, mietteliäs, ystävällinen ja kohtelias. Toisaalta skorpionin terävän katseen ja tarkkanäköisyyden alla ihmiset saattavat tuntea olonsa jollain lailla uhatuiksi. Vastustajilleen skorpioni on armoton; argumentissa viiltävä ja taistelussa voittamaton. Skorpionin räjähtävä aggressio tulee esiin kuitenkin vain puolustustilanteissa.

Työelämä

Skorpioneja yhdistää monilahjakkuus, joka tarjoaa mahdollisuudet monenlaiseen ammatilliseen suuntautumiseen. Sisäinen intensiteetti voi skorpionissa yhdistyä kirurgin jääkylmään itsehillintään ja irrallisuuteen, tiedemiehen keskittymiseen ja sotilaan sankaruuteen. Mikä tahansa ammatti, jossa analyysia, tutkimusta, käytännön taitoja, ja arvoituksien ratkaisua voi houkutella skorpionia. Poliisityö, vakoilu ja vastavakoilu, juridiikka, fysiikka tai psykologia saattavat viehättää skorpionia. Skorpionit ovat vakuuttavia puhujia ja näin voivat pärjätä diplomaatteina tai saarnaajina. Astrologiassa skorpioni on planeettojen Mars ja Pluto vallassa. Skorpionin intialainen vastine on Vrishchika, kiinalainen vastine on käärme.

Ihmissuhteet

Skorpioni on intohimoinen rakastaja, sensuelli ja energinen. Skorpionille rakastetun kanssa solmittu liitto on sakramentti, "ulkoinen ja näkyvä merkki sisäisestä ja henkisestä harmoniasta". Skorpioni saattaa kumppaninsa eroottisuudellaan miltei mystiseen ekstaasiin. Skorpionille parisuhde on pyhä hengen ja lihan avioliitto. Tässä piilee myös vaara; skorpionit voivat joutua aistillisuuden ja erotiikan hedonistisiksi etsijöiksi. Heidän tunteensa ovat niin voimakkaita, että vaikka skorpionin rakkaus on korkein ja tinkimättömin tunne, saattaa tämä johtaa tragediaan, turmioon ja myrskyisiin suhteisiin. Rakastunut skorpioni on intohimoinen ja lojaali mutta usein mustasukkainen.

http://skorpioni.fi/

Mutta siis niin, Anna Puun biisi Linnuton Puu on parhautta.

PhotoshopDisasters

2009-06-12T16:33:00.004+03:00

Istun junassa, jossa on myös noin 2000 Provinssiin menevää teiniä. Kesti todella kauan saada samanlainen lämmin ja iloluonteinen fiilis aikaan, kun takana istuvilla tytöillä, kunnes keksin selailla perinteisiä photarin taivaanlahjoja maailmalle.

Toivottavasti mun mahdollisesti tulevat lapset osaa kans nikata silmää samanlailla.

Ja näyttävätkin yhtä söpöiltä:

Tollanen vyötärökin olis tietysti kiva.

Ja uusi idea meidän leffojen julisteisiin!

Edes se, että sattuu olemaan Annie Liebowitz, ei tarkoita etteikö voisi feilata eeppisesti.

Thank God, Catherinellakaan ei oikeasti ole varaa noihin.

Ps. "Onks Korvakäytävä jossain Helsingissä?"
"En mä oo ihan varma, oon mä siitä jotain ainakin kuullut."

Deitti-ilmoitus

2009-06-12T12:46:00.003+03:00

Nyt kun olen päättänyt aloittaa villin ja vapaan sinkkuelämän, on aika laatia avoin deitti-ilmoitus.

Hyvä ystävä,

Olen Inka Korhola ja asun Tampereella. Olen 43-vuotias, ikäisekseni kuitenkin erinomaisesti säilynyt nainen. Ammatiltani olen tarjoilija, se osaltaan auttaa pysymään nuorekkaana. Vapaa-ajallani ratsastan, käyn koirani Urhon kanssa agilityssä ja kausittain myös harrastan telinevoimistelua. Minulla on kolme lasta, Kristiina, Justiina ja Karoliina. Hiuksia minulla ei ole ja silmänikin ovat miltei läpinäkyvän vaaleat.
Kuuntelen mielelläni ruotsalaista ja englantilaista popmusiikkia. Ylivoimainen suosikkini on kuitenkin Anna Puu.

Jään innolla odottamaan vastauksia keski-ikäisiltä, hieman keskivartalolihavilta ja kaljuuntuneilta rekkakuskeilta. Laitathan mukaan kuvasi!

Jos nyt ei tärppää, niin ei koskaan.

Lorttovihko ja raskausepäilyjä

2009-06-11T14:53:00.002+03:00

Ilta-sanomissa uutisoitiin eilen 11 varusmiehen saaneen tuomion sopimattomasta käyttäytymisestä, kunnianloukkauksesta ja palvelusrikoksesta, niinsanotusta Lorttovihosta. Rangaistukseksi miehet saivat sakkoja. Kuinka paljon, sitä ei tarina kerro.

Ammattikorkeakoulut ovat tänä keväänä tavallista (mielenkiintoinen käsite) enemmän kyselleet naishakijoiden siviilisäädystä, elämäntilanteesta ja lasten saamisesta.

Itse olen Tampereen Ammattikorkeakoulun häirintäyhdyshenkilö, ja ei, tehtäväni ei ole häiritä niin paljon kuin sielu sietää. Tamko on valinnut opiskelijakunnasta kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joiden tehtävänä on madaltaa kynnystä häirinnän ilmoittamiselle ja auttaa häirintää kokenutta opiskelijaa viemään asiaa eteenpäin. Toistaiseksi yhteydenotot ovat olleet melko vähäisiä, mutta eiköhän tiedottamisen kautta asiaan saada muutos.

Vaikka pidän itseäni keskimääräistä enemmän valveutuneena ihmisenä, oli yllätys miten monimuotoista korkeakouluissa (ja työelämässä) kohdattava häirintä on. Suuri yleisö käsittää häirinnäksi yleensä pyllyn taputtelun tai seksistiset vitsit, mutta yhtälailla projektiavustusten jakaminen tai ansaittujen arvosanojen systemaattinen heikentyminen on häirintää.

Nuoret naiset ovat tulilinjalla ehkä osittain siksi, että jo alakouluikäisiltä pojilta pidetään sopivana huudella vittua ja kommentoida tyttöjen tissejä. STM:n vuoden 2008 tasa-arvobarometrissä joka kolmas nainen ja puolet 15-34-vuotiaista naisista oli kohdannut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana. Se on melko järkyttävää luettavaa.

Muutama viikko sitten uutisoitiin nuorten miesten anoreksiaepidemiasta ja miesten tyytymättömyydestä omaan kehoonsa. Säännöllisin väliajoin herää vain kysymys siitä, kuka oikeastaan on tyytyväinen kehoonsa. Nuoret naiset eivät ole, nuoret miehet eivät ole, kukaan ei oikein ole, mutta kaikilla on kuitenkin omasta mielestään oikeus loukata toisen ulkonäköä. Mun on nyt tietysti aivan turha alkaa tässä jeesustelemaan, kuinka en koskaan ole arvottanut ketään ulkonäön perusteella, mutta yritän päästä siitä tavasta eroon.

Kokoomusnuorten nykyisen puheenjohtajan pesti loppuu tämän vuoden lopulla, ja viimeistään tänään alkoi puheenjohtajapeli. Uusimaalainen Tomi Sandström on tänään jättänyt tiedotteen jossa kertoo pyrkivänsä nuorten liiton puheenjohtajaksi. Ottamatta sen enempää kantaa (vitsi, vitsi, Tomppa on minun valintani) asiaan, toivon vain että uuden puheenjohtajan ja liittohallituksen agendalla olisi nykyistä, sotiin ja ydinvoimaan keskittynyttä lihaa enemmän, sosiaali- ja koulutuspolitiikka, johon myös sukupuolien tasa-arvo kuuluu. Pian televisiosta alkaa eduskunnan kyselytunti, jonka merkityksellisin sisältö koostuu (talouskriisin lisäksi) varmasti uudesta yliopistolaista. Nämä ovat asioita, joihin Suomen vaikutusvaltaisimman nuorisojärjestön tulee ottaa kantaa, ei niinkään siihen, kenen vika talouskriisi nykyisellään on.

Tähtityttö

2009-06-10T21:58:00.010+03:00

Sen lisäksi että löysin Samae Koskisen taas uudelleen, eksyin Ville Leinosen äärelle. Jos täytyisi nimetä yksi kappale, joka itkettää joka kerta, niin se olisi Tähtityttö. Ja ei, ei se ainoastaan itketä siksi, että se on suomalaista iskelmää.

Eksyin jännän äärelle

2009-06-10T21:28:00.005+03:00

Onnellisuus on jännä juttu. Puhuin tänään erään todella rakkaan ihmisen kanssa onnellisuudesta ja siitä, että ystäväni elämä on tällä hetkellä ihan jees. Hänen elämäntilanteessaan moni muu olisi onnensa kukkuloilla, mutta ystäväni ei ole. Jäin pohtimaan onnellisuutta, sillä myös eilen eräs toinen ystäväni kertoi olevansa ihan semionnellinen.

Niin kuin aiemmin jo kerroin, olin todella lähellä kevyttä kenttätappelua pari viikkoa sitten, kun tapasin ihmisen jolle onni ja onnellisuus merkitsee parisuhdetta. Tai toisinpäin. Onnellinen ei voi olla yksin, ja kukaan ei itse tee itseään onnelliseksi.

Nyt seuraa parisuhdeavautumista: en ollut keväällä onnellinen. Kukin tahollansa voi nyt lopettaa parisuhteeni päättymisen syyn spekuloinnin; minä lopetin suhteen koska en ollut onnellinen. Muuten melko kaameassa elokuvassa Sinkkuelämää, Samantha jättää Smithin sanoilla (vapaasti lainattuna) "Rakastan sinua, mutta minun täytyy rakastaa itseäni enemmän." Yhtä yksinkertainen meidänkin suhteen loppu oli.

Tunnetustihan en ole seurustellut sitten lukioajan kahden vuoden pituisen suhteen loppumisen, ja aina välillä ajattelin että tälläistä sen kuuluu olla; aina välillä on ihanaa ja aina välillä ei. Heräsin kuitenkin miettimään sitä, että entä jos elämäni tulee aina olemaan sellaista. Sykleittäin elämä toisen ihmisen kanssa tuntuu maailman parhaalta asialta ja aina välillä ahdistaa, eikä ajatus tehnyt minua onnelliseksi. Lapin reissun jälkeen mietin millainen minusta tulisi, jos minulla ei ole vapautta lähteä kuudeksi viikoksi Zimbabween kalastamaan tai kaatosateessa Yyterin telttailemaan. Optimistisimmat voisivat nyt sanoa sen olevan mahdollista parisuhteessakin, mutta itse en koe parisuhteen tarjoavan samanlaista mahdollisuutta vapauteen ja oman elämänsä herruuteen, kun sinkkuna oleminen. Eikä sen tietysti kuulukaan, mutta jos ajatus vapauden menetyksestä tuntuu niin pahalta kuin miltä minusta tuntui, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Ensimmäisenä mietin vaikutelmaa, jonka eroaminen antaa ystävilleni. Monille ero tuli järkytyksenä, osalle taas ei, mutta eniten päiviteltiin meidän "unelmasuhteen" loppumista. Tiedättehän Ilta-Sanomien lööppejä, joissa tähtipariskunta tai unelmapari eroavat ja kaikki ovat aivan järkyttyneitä, viimeisimpänä nyt vaikka Sarasvuo ja hänen vaimonsa. On todella, todella, ahdistavaa ja kuluttavaa juosta kokkareilta toisille hymyillen ja halaillen, kun tuntuu siltä ettei vaan yksinkertaisesti jaksa. En tiedä kumpi meistä enemmän, ehkä tasapuolisesti kumpikin, kuvitteli että kun näyttää siltä että kaikki on hyvin niin kaikki on hyvin. Riittävän monien yksin saatujen itkupotkuraivareiden (eihän parisuhteessa saa riidellä) jälkeen kuitenkin ymmärsin, että ehkä minua ei pidetäkään totaalisena häviäjänä vaikka eroaisin.

Eropäätös lähti siis halusta olla onnellinen. Jälkeenpäin mietittynä päätös oli todella rohkea; helpompaa olisi ollut jäädä ja elää ihan jees -elämää. Toisaalta, kuka on sanonut että elämän täytyy olla helppoa?

En tiedä voinko sanoa olevani tällä hetkellä sen onnellisempi kuin kaksi kuukautta sitten, tiedän kuitenkin sen että oma onnellisuuteni on kiinni vain ja ainoastaan minusta itsestäni ja sen asian kanssa täytyy oppia elämään.

Empiiristä tutkimusta

2009-06-10T16:24:00.002+03:00

No niin, allekirjoittaneella on siis valkoinen tukka. Siitä saa syyttää Saaraa, sillä sinne jäi myös haaveet hiusten kasvattamis -projektista. No, nyt kun en enää pelästy joka kerta kun katson peilistä, on syytä vetää yhteen tähän astisia kokemuksia.

Ensinnäkin vaatteiden valitseminen on vaikeaa. Kun naisella on todella lyhyt valkoinen tukka, kiusaus näyttää rekkalesbolta ja 20-vuotta nuoremmalta Suvi-Anne Siimekseltä on suuri. Niinpä päälle täytyy pukea mekko ja jotain muuta kuin vaelluskengät. Ihan kuin nyt muutenkaan olisin käyttänyt vaelluskenkiä, mutta on hyvä pitää mieli avoimena.
Sen lisäksi mulla on seuraavanlainen sääntö:

- Vaatetuksessa saa olla maksimissaan kahta eri väriä.
- Toisen niistä väreistä täytyy olla musta, hätätapauksissa myös valkoinen käy.
- Tehostevärinä voi käyttää saman värin eri sävyjä tai vaihtoehtoisesti vastavärejä, kunhan ko. väriä on enemmän kuin yhdessä asusteessa tai vaatteessa.
- Ei-listalla ovat ainakin tumman sininen, viininpunainen, babypink, babyblue, oranssi, vihreä ja ruskea.
- Sääntöjä voi rikkoa, jos ostaa koko asukokonaisuuden kerralla.

Kun tukka on ollut musta, on sen kanssa voinut pukea melkein mitä vain. Valkoinen hankaloittaa tilannetta, koska väistämättä tulee pukeneeksi ainakin kolmea väriä.

Huomio numero kaksi on ulkomaalaisten miesten räjähtäen kasvanut kiinnostuksen määrä. Toissapäivänä meinasin vetää ulkomaalaistaustaista miestä turpaan, kun se roikkui metrossa perässä ja seisoi portaissa ihan kiinni mun selässä. "You beuatiful, you marry me...?"

Kolmanneksi, saan nyt olla ihan hyvällä omallatunnolla vähän hölmö. Eikös kaikki blondit ole?

Lisää kokemuksia kerron, kunhan niitä kertyy.

Ps. Vassarit pisti heti tuulemaan oikein kunnolla. Ei se väärin ole, ja ensi viikolla menen vasemmistonuorten kesäjuhliin kuuntelemaan kaikki likaiset yksityiskohdat.

Mene itseesi Jossu

2009-06-09T13:45:00.003+03:00

Tällä kertaa tosin toinen Jossu, nimitääin Korhosen Jossu. Jossu hävisi eurovaaleissa sekä käräjillä muutaman päivän sisään, ei liene helppoa.

Niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, en voi sietää Johanna Korhosta. (Huhupuheiden mukaan ei voi moni muukaan, mikä lienee syy Korhosen laihalle äänisaaliille.) Ylipäänsä en voi sietää ihmisiä, jotka vetoavat naiseuteen/homouteen/somaliuteen tai mihin tahansa muuhun asiaan kun kokevat omasta mielestään tulleensa väärin kohdelluiksi. Siihen on kaksi syytä.

A. Mihin minä, vaaleahiuksinen (!), tavallisen näköinen suomalainen nainen voin koskaan vedota? Liian isoihin tisseihin tai lättänään takapuoleen? Se on siis ennen kaikkea epäreilua, mutta myös

B. Kuinka yksikään vähemmistö voi koskaan menettää vähemmistöleimaansa, jos siihen ei saa positiivisessa mielessä viitata, ja vähemmistön edustajat itse vetoavat siihen negatiivisessa mielessä.

Valehtelu on valehtelua ja piste. En siedä sitä heteroilta enkä lesboilta, enkä usko että Korhonenkaan olisi kovin hyvillä mielin jos hänen vaimonsa "harhaanjohtaisi" häntä tai jättäisi asioita kertomatta. Yhtälainen epäluottamus siitä syntyy, kuin minkä Korhosen kiertelyt aiheuttivat Alma Medialle. Joten Jossu, anna olla ja siirry seuraaviin tehtäviin.

Tyhjäkäyntiä

2009-06-08T10:25:00.002+03:00

Kannatusluvut on taas kaunista katsottavaa, 23,2% prosenttia eurovaaleissa äänestäneistä äänesti Kokoomusta. Yhteensä oikeistopuolueet veivät 74,3% äänistä ja sanomattakin lienee selvä, ettei vasemmistopuolueilla ole paljon juhlittavaa.
Myös Kokoomuksen kattopuolue EPP sai Euroopassa 35% kannatuksen, joten voisi sanoa pullien olevan hyvin uunissa.

Tapaus Soini kyllä ihmetyttää, ja paljon. Tai ei ihmetytä, lähinnä järkyttää. Soini keräsi aivan huikean määrän ääniä, ja vei näin omiensa lisäksi KD:n europarlamenttiin. Itse olin Metsäkylän vaalilautakunnassa, jossa Soini sai kahdeksasosan kaikista annetuista äänistä, KD taas, no, ei saanut. Kuinkahan moni Soinia äänestänyt loppujen lopuksi tajusi äänestävänsä myös kristillisiä ja toisin päin?

Anycase, toivotan onnea Soinin puolitoista vuotta kestävälle meppikaudelle, (löytäisiköhän persut kohta jo jonkun toisenkin ihmisen, jottei Soinin tarvitsisi olla ehdolla kaikissa vaaleissa) ja unohdan kaikki vaalit hetkeksi. Eihän tätä jaksa Peräkylän Erkkikään.

Ps. Enää kaksi viikkoa juhannukseen ja kesälomaan. Lentoliput Ivaloon on jo ostettu.

Luulisi hippienkin heräävän

2009-06-04T23:56:00.003+03:00

Herää kysymys..

2009-06-04T15:35:00.003+03:00

Miksi Keskustapuolue on olemassa?

Ylivoimaisesti ja ehdottomasti paras kommentti keskusteluketjussa, jonka laittoi alulle Keskustan laivaa väkisin upottava Korhonen.

Pelkurimaista politiikkaa

2009-06-04T14:42:00.002+03:00

Aina ennen vaaleja alkavat kansanedustajat, kunnanvaltuuteut ja muut luottamustehtävissä olevat henkilöt, jotka tehtäväänsä demokraattisesti valitaan, vähän himmailla ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät suututa ketään. Ylöjärvellä (niin kuin muuallakin) valtuustokausi on vasta aluilla, mutta valtuuston tekemä juustohöylä-mallinen säästötavoite, 3% kaikilta osastoilta, vaikuttaa valmistautumiselta vuoden 2012 vaaleihin.

Olen jollain tapaa aivan mykistynyt. Maanantain kaupunginhallituksessa jätettiin (taas) täysin huomioitta koulutuslautakunnan esitys lisämäärärahasta sivistysosastolle, sekä kh:n jäsenen Eeva Lauronen-Välimäen vielä erikseen kokouksessa tekemä esitys, joskin hieman pienemmästä, lisämäärärahasta. Mistään ei kuulemma tingitä, ja säästöt on kaikkien osastojen tehtävä.

Kun selailee kaupunginhallituksen esityslistaa maanantain kokoukseen, on se lasten ja nuorten kannalta melko surullista luettavaa (ihan kuin muu tämän kaupungin politiikka ei olisi). En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luen sivistystoimenjohtajan esitystä käyttömenojen leikkaamiseksi:

1. Opettajille ei määrätä lisätehtäviä tai erikseen korvattavia tehtäviä.

Suomennettuna: Kouluissa ei enää ole esimerkiksi musiikista vastaavaa opettajaa tai av-tukihenkilöä. Kuinka monta juhlaa saadaan järjestettyä, jos alakoulujen musiikinopetus on luokanopettajien vastuulla, juhlanumeroiden suunnittelu vähän kaikkien vastuulla ja toteutus ei-kenenkään-vastuulla? Entä kuka juhliin hommaa äänentoiston tai mitään valoja? Opettaako 59-vuotias Pirkko atk:ta?

2. Perusopetuksen TET-jaksoilla ja lukion koeviikoilla ne tunnit, jotka jäävät opettajilta pois, eivät sisälly palkkauksen perusteena olevan tuntimäärään.

Suomennettuna: Ylöjärven lukion ylivoimaisesti loistavin tapa olla pitämättä normaalia opetusta koeviikolla, loppuu.

3. Opetusta annetaan oppilaille Valtioneuvoston vahvistaman perusopetuksen tuntijaon mukainen minimituntimäärä:
- luokilla 1-2 19vkt (nyt 20)
- luokilla 3-4 23 vkt (nyt 24)
- luokilla 5-6 24 vkt (nyt 25)
- luokilla 7-9 30 vkt (nyt 30)
Tuntimäärä putoaa tässä tapauksessa 1 vkt / alakoulujen perusopetusryhmä eli yhteensä n. 130 viikkotuntia. Muutos ei vaikuta ryhmäkokoihin.

Suomennettuna: Ei ehkä ryhmäkokoihin, mutta kuinka saadaan opettajien työtunnit täyteen. Jätetäänkö virkoja täyttämättä?

4. Opettajalle ei pääsääntöisesti palkata sijaista koulutuspäivien ajaksi. Samoin kansainvälinen toiminta, ystävyyskuntatoiminta, kilpailu- ym. tapahtumat, Comenius-hankkeet ja opetuksen kehittämishankkeet organisoidaan käytännössä niin, että opettajien sijaiskuluja ei synny.

Suomennettuna: Kun opettaja on poissa, eivät oppilaat saa kunnollista opetusta, vaan tekevät töitä "itsenäisesti" yhden opettajan ravatessa monen luokan välillä.

5. Koulun ulkopuolinen opetus minimoidaan ja toteutuu pääsääntöisesti vain kunnan rajojen sisäpuolella.

Suomennettuna: Mitä tapahtuu Y-linjalle? Eikö vierailuja enää tehdä? Eivätkö Y-linjalaiset saa enää ulkopuolisia luennoitsijoita tai jääkö opetus vain oman koulun opettajien harteille?

6. Koulujen yhteisten opettajien työjärjestykset laaditaan niin, että koulujen vaihdot kesken työpäivän minimoidaan.

7. Harvinaisten uskontojen ja kotikielten opetus keskitetään vain muutamille kouluille. Samalla selvitetään etäopetuksen käyttömahdollisuuksia kaupunkiseudun muiden kuntien kanssa.

Suomennettuna: Alakouluikäiset opiskelevat verkossa itsenäisesti ja etänä uskontoa tai kieliä?

8. Opettajien luontaisetuateriajärjestelmä lakkautetaan ja opettajat maksavat jatkossa koululounaasta saman hinnan kuin kaupungin muu henkilöstö. Ruokailun valvonta järjestetään samoin kuin välituntien valvonta.

Suomennettuna: Opettajat eivät enää käy ruokalassa muuta kuin omalla valvontavuorollaan, eivätkä silloinkaan saa syödä oppilaiden kanssa. Joillekin oppilaille yhteinen ruokahetki opettajan kanssa saattoi olla se ainoa ruokailu yhdessä aikuisen kanssa.

9. Kaikkien koulukuljetusten perusteet ja käytännön järjestelyt tarkistetaan.

Suomennettuna: Onpa hyvä, että juuri päätettiin olla rakentamatta Asuntilan koulua ja kuljettaa oppilaita ympäriinsä muihin kouluihin, ja nyt tarkistetaan onko se kovin fiksua tai kannattavaa.

Nyt joku hyökkää kimppuuni ja vaatii antamaan muita keinoja, joilla säästöt oltaisi voitu tehdä. No, ensinnäkään en edelleenkään ole saanut perustelua sille, miksi säästöt on tehtävä kun viivan alle jää plus-merkkinen summa. En myöskään ymmärrä tapaa, jolla selvästi säästetään nuorilta ja lapsilta; terveyskeskuksen laajentamisen olisi puolestani voinut jättää tekemättä. Toisaalta, näillä kouluoloilla on ehkä vain ihan hyvä että perhekeskus sai 20 uutta huonetta..

Kysymys on vain siitä, uskaltavatko kaupunginvaltuusto ja valtuustoryhmät tehdä politiikkaa ja arvoratkaisuja vai eivät. Ylöjärvellä eivät uskalla. Surettaa sekä kyseisten henkilöjen puolesta että kuntalaisten puolesta; ääni se on hukkaan heitetty äänikin.

Viperlake

2009-06-03T10:22:00.002+03:00

No niin, kyllä se niin vähän on, että maaseutumatkailu avartaa. Viimekesäisen Kinnula Rock Villagen jälkeen minkään ei olisi pitänyt järkyttää, mutta toisin kävi. Vaikka mitä mä oikein kuvittelin; että Konginkangas ja Leivonmäki on vain jotain kummallisia poikkeuksia, eikä muissa pienissä kunnissa leijaile samalla tavalla testosteronia ilmassa kuin niissä?

Jutun juoni oli siis se, että Kyyjärven yläkoulu ja päiväkoti piti maalata. Kyyjärven kunnanjohtaja on entinen liberaali homostelija Matti Muukkonen, joka päätti näyttää keskustalaisille kaapin paikan ja kutsui nykyisiä Kokoomusnuoria maalaamaan koulun. Paikalla meitä oli noin 15 ja koulu tuli maalattua.

Palatakseni siihen testosteroniin. Sinin kanssa maalasimme koulua tellingeillä melko korkealla, ja jossain vaiheessa huomasin kuinka läjä paikallisia jo iällä olleita miehiä oli kerääntynyt katsomaan ja makailemaan tellinkien viereen kun me maalasimme. Milloin he päivittelivät sitä, että naisetkin osaavat maalata seinää tai sille että olemme parempia kuin he kuvittelivatkaan. Parhaan kaskun heitti kuitenkin sikäläisten yrittäjien puheenjohtaja (joka koki myös tarpeelliseksi halata mua ensimmäisenä kun tavattiin): "Ai tännekö ne meidän kanat on tullut, orrelle istumaan?"

Now, Matti kertoi illemmalla kuinka Kyyjärven sukupuolijakauma on melko vääristynyt, eikä naisia siis riitä nimeksikään. Pakko se on kuitenkin ihmetellä noiden miesten iskutaktiikkaa; mitä sovinistisemmat ja likasemmat jutut, sen parempi. Kestän kyllä kuunnella naiseuteen liittyvää vittuilua ystäviltäni (vrt. kotimatka eilen), mutta vieraiden miesten suusta se oli melko ärsyttävää. Jos en olisi ollut maalaushaalarit päällä ja suti kädessä kolmen metrin korkeudessa, olisin ehkä antanut miehille jotain muutakin kuin paheksuvia katseita. Olisi siinä ollut vittua, jumalautaa ja "äitis oli" -tyylisiä juttuja heitellyille nuorille miehillekin katsottavaa.

Kyyjärvi oli kyllä muuten kaikin puolin sympaattinen paikkakunta, jossa tontitkin maksavat euron. Ehkäpä me sinne vielä pykäämme jonkinlaisen mökkikylän tulevaisuudessa, niin kuin saunassa oli puhetta.

Ps. Itsekin olen liberaali homostelija, mikäli Facebookiin on uskomista.

LIBERAALI HOMOSTELIJA

Olet joko Helsinkiläinen kaljupää, pirkanmaalainen homppeli tai varsinaissuomalainen ihmisoikeusaktivisti. Olet seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä sekä petikaveri ja haluat vapauttaa monet tuotteet markkinoille, kuten miedot huumausaineet. Vihaat valtion asettamia rajoituksia ja suunnittelet muuttoa johonkin lämpimään maahan, esimerkiksi Amsterdamiin.

Elämän pieniä iloja

2009-05-31T20:49:00.003+03:00

Vaikka tykkäsinkin tuhannesti olla töissä Palowoutissa, aidossa ylöjärveläisessä yökerhossa, on vapaat viikonloput ehkä parasta mitä tässä maailmassa koskaan voi ihmisellä olla.

Nyt harrastin tutustumista kesäisen kauniiseen Helsinkiin, Hankoon ja Porvooseen. Lauantaina käytiin F:n kanssa Hangossa, koska annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi laskuvarjohypyn. Tiedättehän näitä tämäntyylisiä kohtauksia:

INT.
ilta, olohuone
Mies, Nainen

Kaksi ihmistä istuu sohvalla. Televisiosta tulee Amazing Race. Kilpailijat suorittavat kiipeilytehtävää.

MIES: Mitä toi nyt taas pelleilee tossa? Eihän toi olis edes vaikeeta.

Nainen huokaa syvään ja pyörittelee silmiään.

MIES: Nää on ihan liian helppoja. Kyllä nyt kuka tahansa voi tuolta tulla alas.

Nainen huokaa uudelleen.

MIES: Mä ainakin tekisin ton niin että....

Miehen puhe hukkuu television kohinaan.

Loppu.

Kun näitä kohtauksia oli ollut tarpeeksi monta ja 30-vuotislahjaksi piti keksiä jotain muuta kuin seinäkello, annoin tilaisuuden hänelle näyttää että miten helppoa se extremeurheilu nyt oikein onkaan.

Täytyy kyllä sanoa, että fiilis Suomen Laskuvarjokerhon leirintäalueella Hangossa oli mahtava. Paikalla oli väkeä kuin pipoa, vanhoja ja nuoria, lapsia ja aikuisia. Osa oli paikalla asuntovaunun kanssa, osa teltalla ja osa majoittui sisällä olevissa kerrossängyissä. Meitä moikattiin samalla lailla kuin muitakin ja kun F veti hyppyhaalarit päälleensä, kyseltiin meiltä lämpötilaa 4000 metrissä. Onnistuimme siis olemaan enemmän kuin autenttisia.

Olin aina kuvitellut sen olevan vaarallista ja kaikkea muuta pelottavaa, mutta kun niitä hyppyjä siinä ehti kuutisenkymmentä nähdä päivän aikana, selvisi sen olevan kaikkea muuta. Vähän alkoi kyllä himottaa se hyppääminen.. No, hoidetaan sukeltaminen ensin alta pois ja katsotaan hyppäämistä sitten jälkeenpäin. Enemmän kun se itse hyppy, mua pelottaa noin ajatuksen tasollakin lentäminen. Torstaina kävin Joensuussa lentäen, ja luoja miten kamalaa niillä pienillä potkurikoneilla on matkustaa. Minuutin vapaapudotus tuntuu piirileikiltä siihen verrattuna.

Lauantaina käytiin siis Hangon Piratessa syömässä ja tänään rantapäivän jälkeen kavereiden kanssa Porvoossa jokilaivalla. Kun kaikki viikonloput olisikin tälläisiä. Huomenna alkaa matka Kyyjärvelle, Pohjoisen Keski-Suomen kauniisiin maisemiin, koulunmaalaustalkoisiin. Kaikki elämäni miehetkin saapuu paikalle. No, ei ehkä ihan kaikki. Niitä parhaimpia.

Jyrki sanoi älä pane..

2009-05-29T20:14:00.001+03:00

..sitä mainosta minnekään julkisesti.

Pönde, Pönde. Kiva kun sulla on tavoitteita.

Paavi sanoi älä pane...

2009-05-29T11:04:00.002+03:00

..Niko sanoi pane vaan!

Okei, jos Niko ei kaikkien harmiksi kuuluisi kummalliseen puolueeseen, niin olisin varmasti äänestänyt Nikoa.

SDP:n eurovaaliehdokas Niko Korte haluaa herättää kampanjatuotteellaan ihmiset näkemään sukupuolivalistuksen tärkeyden. Korte jakaa eurovaalikampanjassaan kondomeja, jonka pakkauksessa on paavin kuva yliruksattuna. Ajatus syntyi paavi Benedictuksen keväisestä lausunnosta, jossa hän totesi kondomin käytön pahentavan aids-ongelmaa. Korte haluaa kondomeja jakamalla muistuttaa siitä, että kondomin käyttö voi pelastaa maailmanlaajuisesti miljoonia ihmishenkiä.

Kehittyvissä maissa syntyvyyden säännöstely ja sukupuolitaudeilta suojautuminen ovat elintärkeitä kysymyksiä, joita paavi lausunnollaan vaarallisella tavalla väheksyi. Katolisen kirkon näkemykset kondomin käytöstä ja perhesuunnittelusta ovat jo nyt aiheuttaneet valtavan inhimillisen tragedian kehittyvissä maissa. Kortteen mielestä Euroopan unionin olisi toimittava päinvastaisen sanoman levittäjänä ja edistyksellisenä tiennäyttäjänä sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa.

You think you weird?

2009-05-28T16:25:00.002+03:00

Olen tavannut viimeisen vuoden aikana melko paljon nuorisotyönalalla työskenteleviä aikuisia ihmisiä ja yllättynyt negatiivisesti, no, miljoona kertaa. Aina välillä on vain todella, todella, vaikea ymmärtää kummallisia aivopieruja joita nuo nuorisotyöntekijät päästävät suustaan. Viimeisimpiä oli tänään, kun eräs nuorisotyöntekijä hyökkäsi nimeltä mainitsemattoman kunnan (tällä kertaa se ei ole Ylöjärvi) nuorisotyönjohtajan kimppuun ja vaati että jokaiselle suomalaiselle nuorelle on verovaroilla kustannettava Internet, jotteivat ne nuoret syrjäydy jotka eivät pääse nettiin. Kirjastot tai muut yleiset nettipaikat eivät olleet mikään vastaus, kun koneella saa olla vain kaksi tuntia kerrallaan. Meillä ei ole pullat kovin hyvin uunissa, jos nuorisotyöntekijöilläkin on se käsitys että nuoret eivät syrjäydy kunhan vain saavat olla netissä! Luoja..

No, tänään on tehty hallituksessa päätös lakiesityksestä, joka mahdollistaa kauppojen sunnuntaiaukiolon koko vuoden. Mahdollistaa. Eduskunnan kyselytuntia seuratessa on vain pakko ihmetellä, kuinka oppositio yrittää kääntää koko asian niin, että kaikkien kauppojen on pakko olla auki 24 tuntia vuorokaudessa. Vasemmiston Minna Sirnö paasasi salissa kuinka lakiesityksestä johtuen yksinhuoltajaäidit eivät enää koskaan näe lapsiaan ja kaikki perheet hajoavat ja lapset suurinpiirtein tappavat kissoja kun äidit pakotetaan töihin.

Jos joku asia on varma, niin se on aivan varma, että opiskelijat tekevät kaikkien äitien sunnuntaivuorot ja napsivat tuplapalkkaa, eikä yhtäkään sunnuntaivuoroa ole pakko tehdä jos näin ei halua. Silloin ainakin kun itse olin kaupassa töissä, sunnuntaiaukioloista tapeltiin ja niistä taisteltiin, eikä ketään pakotettu sunnuntaina töihin.

Kaikista hienointa oli kuitenkin se, kun Mia-Petra-Nimi-Hirviö otti esiin vanhan kunnon vaalirahoituskortin esittäen totuutena, että ainoastaan suuret kauppakeskukset ovat toivoneet sunnuntaiaukioloa ja hallitus on näiden suurten kauppakeskusten puolella ja talutusnuorassa. Samassa hengenvedossa Mia-Petra vetosi PAMin ja muiden ammattijärjestöjen mielipiteeseen kauppojen sunnuntaiaukioloajoista (joka siis näemmä on negatiivinen.) Huokaus, se on hämmentävää, miten lyhyt muisti vasemmistopuolueilla on.

Niin ja siis tuo otsikko. Kävelin tänään Helsingissä paljain varpain, kun jalat vuotivat verta toissapäiväisen huonon kenkävalinnan takia. Kampin keskuksessa minut pysäytti kuolleen-meren-kaiken-parantavan-kosmetiikan myyjä, joka ei tavalliseen tapaansa kysynyt haluanko käsirasvaa vaan: "You think you weird you have no shoes?" Dear God mä pääsen Tampereelle, jossa en näytä mielisairaalasta karanneelta jos olen paljain varpain muualla kuin saunassa.

Jotain suurta, mahtavaa ja ainutkertaista - vain Ylöjärvellä!

2009-05-26T13:36:00.004+03:00

Otto-oikeus on kyllä hieno asia. Ja lautakunnat. Ja demokratia.

Otetaan täysin kuvitteellinen tilanne; entinen sosiaalidemokraatti, sanotaan nyt vaikka piirin puheenjohtaja, valitaan kaupunginjohtajaksi. Kaupunginjohtajana hän luovuttaa puoluekirjansa pois ja alkaa johtaa kaupunkia puolueettomasti. Johtaa, ei tehdä politiikkaa. No, kun kaupunkiin poliittisesti valittu lautakunta, valtuusto tai muu luottamushenkilöistä koostuva elin tekee politiikkaa omien arvojensa (sattumalta myös heitä äänestäneiden kuntalaisten arvojen) mukaan, kaupunginjohtaja suuttuu ja näyttää että mistä se kana oikein kusee.

Ja tällöin astuu otto-oikeus peliin.

Ylöjärvellä on tehty päätös, että kaupungin henkilöstön lomautuksia ei säästöjen vuoksi tehdä, vaan raha revitään jostain muualta. On kuitenkin olemassa yksi hallintokunta jonka kuluista 95% on henkilöstökuluja ja nipistämisestä tulee vaikeaa; sivistysosasto.

Koulutuslautakunta teki aiemmin keväällä jo 500 000 euron supistukset, mutta ei täysin suostunut virkamiesten esitykseen tuntikehyksen leikkaamiseksi. Kokoomusryhmä ei voi tähän suostua ennen kaikkea siitä syystä, että tuntikehyksen leikkaaminen tarkoittaisi ryhmäkokojen suurenemista (sotii oman puolueen hallituspolitiikkaa vastaan) eikä siksi, että koulutus ja sivistys on yksi tärkeimmistä arvoistamme, eikä sen laatua tietoisesti tule heikentää.

No, virkamiehet suuttuivat ja päättivät että 200 000€ supistukset on tehtävä. Mitä silloin tekee kaupunginjohtaja? Esittää kaupunginhallitukselle, että kh käyttää otto-oikeuttaan ja palauttaa asian uudelleen (asiantuntijatahon) lautakunnan käsiteltäväksi. Toisella kerralla myös panokset kovenevat: joko leikataan tuntikehystä lisää tai opettajat lomautetaan 5-7 päiväksi. (Kuulostaako etäisesti erään oppositiopuolueen rahat tai henki -politiikalta?)

Tuntikehysasia on loppuunkäsitelty, joten lomautuspäätösesitys jää jäljelle. Tähänkään koulutuslautakunta ei voi suostua, ja syitä on useita:

1) Perustuslaissa määrätään, että oppilaiden on saatava opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä.

2) Jos koulussa ei ole opettajaa, on opetuksen saaminen mahdotonta.

3) Aiemmat supistukset sisälsivät päätöksen siitä, ettei sijaisia palkata.

4) Mikäli yhdellä opettajalla on 2 tai 3 luokkaa hoidettavana, kukaan ei saa kunnollista opetusta.

5) Kuka vastaa, jos luokassa jossa ei ole opettajaa, sattuu jotain?

6) Koko loppulukuvuosi menee sekaisin jos oppilaat ovat vailla opetusta puolitoista viikkoa.

7) Opettajia ei voida lomauttaa kesällä, koska silloin he jäisivät ilman palkkaa työstä, jonka ovat jo tehneet. Opettajien palkanlaskentamatematiikka on siis

kuukausipalkka X kerrotaan 9 (opetuskuukausien lukumäärä) ja jaetaan 12 (kuukausien määrä) => jokaisessa kuussa, myös loma-aikoina, maksetaan tietty summa Y palkkaa

8) Ylöjärvellä perusopetuksessa olevan oppilaan hinta kaupungille on 6159€ vuodessa. Tämä tekee siis 20 355 495€ vuodessa, kun perusopetuksessa on tällä hetkellä 3305 oppilasta. Valtio tukee Ylöjärveä tänä vuonna 6291€ per oppilas, eli se tekee 20 791 755€ vuodessa. Kun harrastetaan vähän matematiikkaa, kunta nettoaa pelkillä määrärahoilla 436 260€. Tätähän ei siis kenellekään saa kertoa.

9) Ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettua tukea on saatu jo 80 000€ vuonna 2009.

10) Koska perusopetuksen oppilasmäärä nousee sadalla oppilaalla syksyllä 2009, saa Ylöjärvi 150 000€ tukea tälle syksylle (yhteensä tuen määrä tulee olemaan 600 000€.

Allekirjoittaneen päähän ei nyt vaan millään mahdu se, että miksi ne 200 000€ säästöt täytyisi vielä tehdä. Tässä voidaan nyt vedota siihen, että kaikkien hallintokuntien täytyy tehdä samat säästöt eikä ketään saa kohdella eri tavalla. Mutta entä silloin kun hallintokuntien kulurakenne on aivan erilainen? Ja miksi aina ensimmäisenä säästetään lapsilta? Aivan järjetöntä.

Tänään on kuitenkin koulutuslautakunnan kokous, jossa kokoomusryhmä aikoo jättää muutosesityksen:

Koulutuslautakunta haluaa turvata oppilaiden oikeuden saada perustuslain määräämää, opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Koulutuslautakunta ei pysty säästöohjelmassa asetettuun tavoitteeseen, koska oppilasmäärän kasvun takia tuntikehystä ei voida leikata enää lisää.
Jotta emme joudu toteuttamaan oppilaan oikeuksia vahingoittavia opettajien lomautuksia ja voimme säilyttää perusopetuksen laadun edes kohtuullisella tasolla, esitämme kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että sivistysosastolle myönnetään 200 000 euron lisämääräraha säästövajeen kattamiseksi kesäkuun valtuuston kokouksessa.

Mutta se otto-oikeus. Kaupunginjohtajan otto-oikeus on vielä käyttämättä. Tänään nähdään mitä virkamiehistö tekee, jottei lautakunta alkaisi taas hyppiä silmille.

Ps.

Ehdotuksia säästötoimenpiteiksi:

- Kaupunginhallitus jättää Bremenin ryyppäysreissunsa väliin
- Valtuustoa ei enää tänä vuonna raahata virkistäytymään/huvittelemaan/tutustumaan mihinkään Jumalan selän taakse; kaiken tämän voi tehdä Ylöjärvelläkin
- Asiantuntijatahoiksikin joskus tituleeratut lautakunnat lopetetaan, jotta ne eivät häiritse virkamiesten töitä

EDIT: Muutosesitystä ei otettu sivistystoimenjohtajan päätösesitykseksi, joten asiasta äänestettiin. Äänestystulos JAA 0 - EI 12, kun JAA oli sivistystoimenjohtajan esitys ja EI kokoomusryhmän tekemä muutosesitys. Hip hei hurei!
Nyt jännitetään enää kaupunginhallituksen ensi maanantaina olevaa kokousta.

Niin ja vielä.

2009-05-24T13:13:00.004+03:00

(ihana) viikko

2009-05-24T12:37:00.004+03:00

Tampereen AMK:n taiteen ja viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö TARINA on tänä keväänä tehnyt, nähnyt ja ollut vaikka missä ja siitä kuuluu massiivinen kiitos hallitukselle, joka on upeampi kuin mitä mulla koskaan on ollut. Senpä takia kiitokseksi kiireisestä keväästä me oltiin keskiviikosta perjantaihin meidän mökillä. Myös muut kuin minä ovat nyt rakastuneita siihen paikkaan.
Vähän jäi mietityttämään erään sankarin mielipide tasa-arvosta: "Mun mielestä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta jauhetaan ihan liikaa, lihavien ja laihojen tasa-arvo olis paljon tärkeämpää.." Aika (02:56) ei vain ollut kypsä rakentavalle (?) keskustelulle ja mut hiljennettiin. Ehkä jännitystarina saa kuitenkin vielä jatkoa tulevaisuudessa..

Lauantaina oli Ylöjärven Markkinat, joka oli varsinainen suksee. Mä en koskaan ennen ole käynyt siellä ja kuvittelin ettei siellä olekaan muita kuin järjestäjät itse, mutta olin väärässä. Ylöjärven Kokoomuksella oli mahtimeininki! Vähän jäi harmittamaan ettei demarit tai vihreät olleet saaneet rivejään sen vertaa kasaan että olisivat olleet koko markkinoilla, koska kilpailuhenki olisi tehnyt meiningistä ehkä vielä mahtavampaa. Huhuja kuuluu siitä, että vaalien jälkeen demarien rivit ovat hieman raonneet ja ettei markkinoita koettu tärkeäksi tapahtumaksi eurovaalien tai puolueen imagon kannalta; eihän siellä ketään kuitenkaan ole.

No, meillä oli 13 litraa kahvia joka riitti ensimmäiseksi kolmeksi tunniksi, satoja pareja talkoohanskoja jotka vietiin käsistä, kaurapuuro, ruiskukan siemenet ja kurkkukarkit tekivät kauppansa kuten pelikortitkin. Ilmapalloja ei tarvitse varmaan edes mainita, kun niitä ei kellään muulla ollut. Hetkittäin sitä olisi voinut luulla olevansa Kokoomuksen markkinoilla. ;) Ja kun kahdenkymmenen hengen tiimi pääosin nuoria kokoomuslaisia muistutti vaaleista ja ennakkoäänestyksen alkamisesta, on kumma jos vaaleja ei nytkin voiteta. Ylöjärvellä meininki oli yhtä hyvä kuin valtakunnallinenkin kampanjameisinki, joten hyvältä näyttää!

Eikä pidä unohtaa sitä kaikkein tärkeintä, eli Popedaa. Mä en voi ymmärtää, kuinka bändi jonka biisien sanoissa toistuu lähinnä tupakka, viina ja villit naiset voi olla niin kertakaikkisen mahtavaa. Tai siitähän se varmaan johtuu. Anycase, tupa oli jälleen loppuunmyyty, kiitos kuitenkin tutuille rantajätkille onnistuttiin saamaan liput viime hetkillä. Meno oli aivan mahtava ja oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, heiloja ja näiden vanhempia. Niin ja se Pate, koska olen aivan varma että siellä se oli lavalla vaikken mitään nähnytkään. Viime vuodesta oppineena jäimme suosiolla teltan takaosaan, viime vuonna kun yksi kunnon laitamyötäisessä festarihurmoksessa ollut rouvahenkilö meinattiin talloa eturiviin ja kaksi vähintään yhtä hyvillä fiiliksillä ollutta rouvaa repivät toistensa hiuksia ja purivat korvia kun toinen töni toista. That's the spirit!

Mikä sinusta pitäisi tulla isona?

2009-05-20T12:21:00.002+03:00

Hesari ja Taloussanomat uutisoivat maanantaina, että jos nuori opiskelija haluaa tulevaisuuden, niin missään nimessä hänen ei pidä opiskella mediaa tai taidetta. Muistaakseni myös silloin kun itse valmistuin lukiosta, oltiin vahvasti sitä mieltä ettei sillä elä ja teen elämäni suurimman virheen kun haen opiskelemaan elokuvatuottajaksi. Kummasti vain suurin osa omasta koulustani valmistuneista on töissä alalla eikä kukaan toistaiseksi ole nälkään kuollut.

Tuutorina ja ainejärjestön puheenjohtajana on melko monta kouluesittelyä tullut pidettyä lukio/ammattikoululaisille, ja muistaakseni ainakin viimeisen vuoden ajan niissä kalvosarjoissa on lukenut että media-alalle meidän koulusta valmistuneista työllistyy 80%. Mistä tämä haloo siis johtuu?

On Taloussanomilta aivan järjetöntä valehtelua tehdä taulukoita, joissa vuoteen 2020 mennessä liiketalouden ja kaupan alalla yliopistopohjaisilla on 1160 AMK-pohjaisilla on 3890 työpaikkaa vapaana. On varmasti, jos tradenomiksi tai muuksi maisteriksi itsensä opiskellut haluaa kaupan kassalle töihin! En voi vaan tajuta, että miksi asiat täytyy esittää aivan käsittämättömässä valossa. Myyjäksi pääsee vähän vähemmilläkin opinnoilla, niin minkä takia nuo ihmiset ohjataan korkeakouluun saamaan tutkinto jolla voi kirjaimellisesti pyyhkiä persettä silloin, kun tulevaisuuden suunitelmissa ei ole mitään sen suurempaa?

On suuri julkinen salaisuus, että esimerkiksi Tamkissa liiketalouteen otetaan vuosittain opiskelemaan hirvittävä määrä opiskelijoita jotka, yllätys yllätys, eivät valmistu koskaan. Nämä tradenomiopiskelijat tulevat kouluun siksi, että sinne on naurettavan helppo päästä, tulonsiirtoja ei voi lukiosta valmistumisen jälkeen saada jos ei hae X määrään oppilaitoksia ja ennen kaikkea siksi, että siirryttäessä yliopistoon he ovat ehtineet jo tehdä opintoja jotka voi hyväksilukea siellä.

Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa ainakin sen, että suurin osa meidän opiskelijoistamme todella, todella pitää alastaan ja työllistyy sille. On aivan eri asia, että tekeekö sitä freelancerina, työntekijänä, yrittäjänä vai koko lopun ikäänsä vai ei, mutta surkeilla työllistymisnäkymillä on turha pelotella tämän kevään hakijoita. Itse henkilökohtaisesti uskon siihen, että jokaiselle hyvälle tyypille ja työntekijälle löytyy kyllä töitä.

Ja miksi muille löytyisikään? Uskon myös siihen, että jokainen on hyvä jossain. Taloussanomien jutussa mainitaan aloja "joilla vain kovat pärjäävät". No entä sitten? Tietysti on aloja joilla vain "kovat" pärjäävät. Miksi niiden pehmeiden (?) pitäisi sillä alalla sitten ollakaan töissä? Jos suomalainen peruskoulujärjestelmä millään tapaa opettaisi lapsia ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti ja antaisi lapselle mahdollisuuden kehittää omia hyviä puoliaan, huolimatta siitä onko se hyvä puoli äärettömän tarkka ristipistokäsi vai kerrasta kvartaalitalouden salat ymmärtävä lapsinero, emme olisi tilanteessa jossa kouluttaudutaan täysin väärälle alalle ja mennään yliopistoon koska niin kuuluu tehdä!

Täten toivotankin siis ilolla kaikki hyvät tyypit opiskelemaan mediaa tai taidetta! I <3 TTVO.

Are you TAF enough?

2009-05-18T19:30:00.002+03:00

Mä olin!

Sen lisäksi, että viikonloppuna tapasin meidän fantastisia nuoria fantastisella Tampereella, oli meidän koulun "kevätjuhla" TAF Tampere Art Factory. Kaikki meni loistavasti, paljon paremmin kuin siis viime vuonna, jolloin oli TAFfin pilotti. Totesin siis, että myös TAF oli suksee ja elämä on ihanaa ja aurinko paistaa ja kaikkea muuta pehmeää ja pörröistä! TAFista voi käydä lukemassa TTVO:n blogista ja pistää kalenteriin TAF 2010.

(kuvat Kaisa Kukkonen)

Ykkösillä oli tänä keväänä performanssikurssi, jonka tuotokset esitettiin TAFissa. Virtanen oli aivan loistava kuvaus suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpeensä vääriä asioita painottavasta opetuksesta (devalvaatio, bruttokansantuote ja joukkovelkakirjalainojen tuotot) ja siitä kun ihmiset poltetaan loppuun työssä jolla ei ole merkitystä ja sen jälkeen heitetään laidan yli. Ihan kaikki ei nähneet siinä näin syviä aatoksia, mutta hei come on, jos peruskoululaisilla on pahvipussit päässä ja väärään aikaan viittaavan kanssa ei leikitä, eihän se voi olla kuin yhteiskunnallinen kannanotto!

(kuvat Vesa Antikainen)

(kuva Veera Niemi)

Ihanat nuoret

2009-05-17T12:05:00.002+03:00

En ole kovin paljon työstäni puhunut, mutta nyt on kyllä pakko.

Viime elokuusta lähtien olen siis ihan työkseni toiminut valtakunnallisessa nuorisojärjestössä, ja kerta toisensa jälkeen huomaan kuinka ihania, fiskuja ja filmaattisia nämä nuoret on.

Tunteet on tosin melko ristiriitaisia; miten vanha mä oikeastaan jo olenkaan, kun en tiennyt missä on design-mäkki (kaikki hyvät tyypit) ja kuvittelin Koskenrannan olevan Cool (kaikki tessut).

Ylivoimaisesti hienointa on kyllä saada kutsuja näiden nuorten (maailman parhaisiin) kesäbileisiin, saada sähköpostia kuinka meidän tapahtumissa on niin ihanaa ja huomata se, että vaikka meidän kaikki tapahtumat on viinattomia/huumeettomia niin kaikilla on kivaa! Ihan oikeasti kivaa, kuulemma jopa parempia tapahtumia kuin poliittisilla nuorisojärjestöillä tai SLL:llä.. ;)

Että kyllä näistä nykyajan nuorista saa olla ylpeä eikä kohdella kuin saastaa.

Pienen ihmisen mietteitä

2009-05-13T23:25:00.002+03:00

Aina toisinaan Ylöjärven Uutisia lukiessa väistämättä huomaa ajatelleensa, että on se vain aikamoista propagandaa koko lehti täynnä. Pääkirjoituksista puhumattakaan.

Mutta hyvähän se on paikallislehden tunnustaa jotakin väriä, mainosmiehetkin aina sanovat että profiloituminen ja brändäys on kaiken A ja O.

Eurovaalihöpinää

2009-05-12T17:48:00.002+03:00

Ei sillä, että edelleenkään olisin varsinaisesti kokenut valaistusta Euroopan Parlamentin syvimmästä olemuksesta, mutta tein kuitenkin myös Ylen Eurovaalikoneen. Listat näyttävät tältä:

Sija Ehdokasnumero/Nimi Puolue %
1. 124 Backgren, Ann-Sofi RKP 69%
2. 44 Kauma, Pia KOK 67%
3. 59 Ukkola, Tuulikki KOK 66%
4. 54 Railimo, Riikka KOK 66%
4. 46 Korhola, Eija-Riitta KOK 66%
4. 127 Borgarsdóttir Sandelin, Silja RKP 66% (ensimmäinen nainen kun tein Maikkarin vaalikoneen)
7. 57 Suomalainen, Nina KOK 65%
8. 56 Siitonen, Eva-Riitta KOK 64%
9. 21 Töyrylä, Seija KA 64%
9. 47 Linnonmaa, Anne KOK 64%
9. 135 Lundberg, Britt RKP 64%

Sija Ehdokasnumero/Nimi Puolue %
1. 137 Ohlis, Oscar RKP 75%
2. 130 ENGLUND, Greger RKP 74%
3. 50 Penttilä, Risto E.J. KOK 71%
4. 131 Hagelstam, Axel RKP 69%
4. 225 Bergh, Flemming VIHR 69%
6. 184 Holmi, Markku KD 68%
7. 151 Laukkanen, Markku KESK 66%
8. 154 Pirttilahti, Arto KESK 65%
8. 42 Autto, Heikki KOK 65%
10. 89 Mikkonen, Urmas SSP 64%

Mitä tästä voimme päätellä?

Olen piilosuomenruotsalainen (kiitti vaan Kimmo), vähemmistömandaateista eri mieltä kuin muu puolue (kuka muu saamelaisten asiat tietäisi jos eivät saamelaiset itse?) ja äänestämisestä tuli hetki hetkeltä hankalampaa.

On olemassa muutamia periaatteita joita äänestämisessä tulee noudattaa; naisena minulla on velvollisuus äänestää naista (thanks mom), kokoomuslaisena Kokoomusta ja vähemmistönä vähemmistöä.
Nyt siitä tulee melko hankalaa; ainoa saamelaisehdokkaamme on Auton Heikki. Heikki luonnollisesti ei ole nainen. Ann-Sofi on nainen, tavallaan vähemmistön edustaja (menee väärälle rajalle,) mutta ei kokoomuslainen. Pia on todella fiksu nainen, mutta for real, eivätköhän ne espoolaiset jo omiaan äänestä.

Tarpeeksi kauan kun asiaa pyörittelee, väistämättä joutuu tekemään johtopäätöksen:

Kokoomuksella ei ole ainuttakaan naisehdokasta joka edustaisi yhtään mitään vähemmistöä.

Omiaanhan ei milloinkaan saa haukkua (paitsi Niinistö), mutta nyt on pakko (vähän vain). Ja sen lisäksi että ehdokasasettelu hieman hävettää, tulee myös äänestämisestä entistä hankalampaa.

Toisaalta, voisi kai sitä äänestää vain jotain ihanaa miestä. Oscar esimerkiksi on aika ihana. Ja ajattelee näköjään myös varsin fiksusti.
Nimittäin, voiko joku väittää että Alex keräsi äänensä aikoinaan vain ja ainoastaan asiantuntijuutensa vuoksi?

Ps. Axel Hagelstamm. Awww. Ja kuulostaakin vähän Alexilta.

It's alive!

2009-05-11T19:38:00.004+03:00

Nimittäin meikäläinen.

Valtionapupapereiden deadline tuli ja meni, KYKY tuli hoidettua pois alta ja TAF on jo kohta ovella. Voin taas alkaa elää.

Kerrataanpa nopeasti edellisen kuukauden kuulumiset:

1. Huhtikuun alussa oli Winter Games, se perinteinen Kokoomusnuorten kevätkarkeloviikonloppu Himoksella. Sieltä käteen jäi seuraavaa:

Nimittäin kaikkien näiden turpiinottojen jälkeen päätimme kohtalotovereideni kanssa perustaa MC Hell's Bitchesin. Jos kerran olemme liian vaarallisia ja suulaita hoitamaan mitään luottamuspaikkaa KNL:ssa, niin tehdään se sitten tyylillä.

Note for self: Tyylillä ei aina tarkoiteta blondia peruukkia ja nahkaista minihametta.

2. Heti WeeGeen jälkeen läksin puoleksitoistaviikoksi lappiin ja oh my lord, että rakastankin sitä paikkaa. <3 Viimeksi kesällä 2007 kun ehdin vierailla Utsjoella enemmän kuin viikon, olin aivan varma että jään sinne enkä tule koskaan takaisin. Harmikseni (!) pääsin kuitenkin TTVOlle opiskelemaan ja taivas avautui Tampereella. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei Utsjoen sykkeet enää muutaman kuukauden jälkeen olisi välttämättä olleet niin kiehtovia kuin ensimmäisen kuukauden. Toisaalta, kuka voisi saada kyllikseen yöttömistä öistä, loimulohesta, yökalasta Tenolla tai patikoinnista tuntureilla?

3. Olen alkanut tosissani vihata Valtion Rautateitä. Junissa on olemassa työskentelyhytit, joissa pitäisi voida työskennellä rauhassa, ei kuunnella mikkihiiriskaragasen Pentin jorinaa ylipainoisesta vaimosta.

4. Rakastan flamencokitaraa. Need to say no more: Juan Serrano.

5. Päätin jatkaa opintoja ensi syksynä ihan oikeasti ja jättää uralla etenemissuunnitelmat hetkeksi vähän vähemmälle. Ei äiti varmastikaan aivan väärässä ole, kun sanoo että joku tutkinto olisi hyvä olla.

6. Olen menettänyt hermoni enemmän kuin tuhat kertaa puheenjohtajiin ja muihin luottamushenkilöihin, jotka halajavat enemmän gloriaa ja kunniaa kuin olisi millään asteikolla mitattuna tarpeellista antaa.

7. Rakastuin Berliiniin. Yksikään kaupunkilomakohde ei ole minua sytyttänyt niin kuin Berliini sytytti. Se kaupunki on täynnä luontoa ja kaupunkia, Ihania Second Hand -liikkeitä, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Pakko mennä takaisin ihan vain sen sokea/pimeä/mikä-se-nyt-koskaan-olikaan-ravintolan takia.

8. Äitienpäivän vietin mökillä visioiden terasseja, makuuhuoneita ja uusia mökkejä ympäriinsä. Ihanan turhaa ja terapeuttista.

9. Alan pikkuhiljaa ymmärtää EU-vaaleja ja Euroopan Parlamenttia. Ei pidä kuitenkaan vielä innostua, olen vasta pääsemässä jyvälle.

No niin, eiköhän tässä olleet ne tärkeimmät. Palaan asiaan kun pääsen pois Nurmeksesta. Jos en palaa, olen siis jäänyt tänne, joten tiedättepähän ainakin mihin suuntaan lähettää koirapartiot.

Ps. Jos muuten harmittaa, ettei Alexia voi äänestää enää EU-vaaleissa, niin äänestä Ukkoa. Ukko on melkein yhtä ihana kuin Alex. Ja varsinkin Ukon kampanjatiimi. ;)

Selvennyksen vuoksi

2009-03-25T22:24:00.002+02:00

Niinkuin totesin, niin ei, en pidä kaikkia romaneja varkaina tai lusmuilevina siipeilijöinä. Mutta niin kuin on olemassa suomalaisia lusmuilijoita, on olemassa romanitaustaisia lusmuilijoita (suomalaisiahan hekin ovat), intialaisia lusmuilijoita ja ranskalaisia lusmuilijoita.

Ylipäänsä lusmuilu on mielestäni sellainen asia ja elämäntapa joka on väärin ja tuomittavaa, oli lusmuilijan kansalaisuus mikä tahansa. Juuri tänään Nuorisolautakunnan koulutustilaisuudessa puhuttiin perheen ja työelämän yhdistämisestä ja sen haasteista, ja esille tuotiin romanien mentaliteetti työnteossa. Nyt joku voisi sanoa etteivät ne mitään töitä tee, mutta kyllä hevoskauppa tai autojen maahantuonti on työtä siinä missä virastossa istuminen tai myyjän työt. Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kukin tehköön työkseen mitä haluaa kunhan viihtyy ja pystyy elättämään itsensä ja perheensä.

No takaisin siihen romanien työntekoon. Romanisuvuissa perhe on hyvin tärkeä ja lapset otetaan mukaan elämään siinä missä muutkin perheenjäsenet. Kati Marjamäki Lempäälästä kertoi elävän esimerkin Australiasta, jossa kesäloman alettua lapset menevät vanhempiensa mukaan töihin tekemään kaikkea mitä kykenevät tekemään. Liikuntavälinekaupassa auttavat asiakkaita tai virastossa kopioivat papereita. Tälläinen työnteko, josta siis ei makseta palkkaa vaan joka perustuu vapaaehtoisuuteen, ei voi missään määrin olla haitallista lapsille tai heidän kehitykselleen. Päin vastoin, uskon että vastuun antaminen auttaa lasta kehittymään oikeaan suuntaan.

Romaniperheissä asiat tehdään hieman samalla tavalla; lapset ovat mukana työnteossa pienestä pitäen. Vaikka työntekokulttuuri on erilainen, niin ei vastuun antaminen voi olla väärin. Itse tunnen monia oikein fiksuja ja meidän suomalaissyntyisten mielestä oikeissa töissä käyviä romaneja, enkä siis voi hyvällä tahdollakaan yleistää kaikkien romanien olevan niitä mustalaisia.

Kuriositeettina voin kertoa vitsailevani aina silloin tällöin myös maahanmuuttajien, homoseksuaalien tai autokauppiaiden kustannuksella, enkä silti pidä homoutta sairaana tai maahanmuuttajia raiskaajina. Paradoksaaleinta tässä on se, että tabuja kannustetaan rikkomaan, mutta ei kuitenkaan liikaa ettei kukaan vihastu.(Vähän kuin tämä Perussuomalaiset vastaan kaikki muut -tyylinen maahanmuuttajakeskustelu..) Luulisi nyt ennenkaikkea kärjistämisen ja huumorin rikkovan niitä raja-aitoja! Jos "tavallisten suomalaisten" kustannuksella saa pilailla, niin mikä tekee romaneista, maahanmuuttajista tai homoseksuaaleista niin erilaisia, ettei heidän kustannuksellaan saa?

Viikon kevennykseksi

2009-03-24T21:50:00.003+02:00

Tänään oli Nuorisolautakunnan kokous, jonka alussa Päivän selvä -hankkeen koordinoija Tiina Urpilainen esitteli meille hanketta. Valitettavasti hankkeen rahoitus ei ole enää kovin hyvällä laidalla, vaan OPM:stä tuli 95 000€ vähemmän kuin mitä haettiin.
Ei kuitenkaan hätää, innovatiivinen lautakunta kyllä keinot keksii: Mitä jos rahoitettaisiin hanke katulipaskeräyksellä? Samanlaisella kuin Kodittomat kissat ja SPR. Keräysaikakin ei olisi kuin vajaat 10 vuotta!
Jostain syystä idea ei oikein saanut tuulta siipien alle. Wonder why..

Keräyslippaasta puheenollen (ei suositella lapsille eikä heikkohermoisille):

Matematiikan koe mustalaisille Nimi________________________

1. Feijan isä Kyösti varastaa kolme kultakelloa päivässä. Hän tienaa kustakin kellosta 60 €. Montako 3 €:n kahvipakettia Feijan äiti joutuu hameeseensa kätkemään saadakseen saman tulon perhelleen, kun isä Kyösti on vankilassa?

2. Kyösti Hagert tuomittiin oikeudessa varkauksista kuudeksi kuukaudeksi ja vakuutuspetoksesta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Kuinka kauan pikku Feija joutuu odottamaan isäänsä, kun tuomiosta vähennetään tutkintovankeusaika yksi kuukausi?

3. Palmrothit asuvat maalla. Matka paloasemalta on 8 km. Kuinka kauan hälytyksen tekoa on viivytettävä, kun paloauton nopeus on 100 km/h ja puolen tunnin jälkeen sytyttämisestä palo ei ole enää hallittavissa?

4. Tamaran äiti Hulda lähti hakemaan kaupasta litran jäätelöä. Kuinka nopeasti Huldan on tultava kotiin kun pakkauksessa olevan ohjeen mukaan jäätelö säilyy jääkaapissa (5o C) noin 2 tuntia? Huldan hameen alla on 37o C ja matkaa kaupasta on 3 km.

5. Feija Åkerblom ja hänen toverinsa Dmitri, Aarne, Taisto ja Rainer ovat matkalla raveihin. He ovat löytäneet sotainvalidien keräyslipasta 42 € . Paljonko he voivat sijoittaa totopeleihin rahaa kun lastenlippu maksaa 3 € kpl, ja alueelle on valvonnan takia käytännössä täysin mahdotonta päästä ilman lipun ostamista, ja niinpä ystävistämme ainoastaan 4/5 onnistuu aidan alta livahtamaan huvialueelle?

6. Mertsin isän auton moottoriin mahtuu 4,5 litraa öljyä. Montako koukkua äidin hameen alle tulee asentaa, jos kaupassa on vain puolen litran Mobil Rally Formula-öljykannuja?

Pisteet:___________ Arvosana:___________

Ps. For real tiedostan että kaikki romanit eivät ole varkaita. Tunnenkin sellaisia.

No niin.

2009-03-22T15:03:00.002+02:00

Pakkohan se nyt on avautua.

Olin muutama viikko sitten tapaamassa Aamulehden kulttuuritoimituksen uutispäällikköä, Markus Määttästä. Kerrassaan hurmaava mies; ei tervehtinyt tavatessamme, ei esitellyt itseään, vastasi surutta puhelimeen joka kerta kun se soi eikä tietenkään pahoitellut, ei pitänyt ketään niin tärkeänä ihmisenä että sulkisi puhelimen ja ennen kaikkea kutsui minua lahjattomaksi idiootiksi kun en ollut lukenut aamulla lehteä. (Luentoni alkoi klo 9 perjantai-aamuna ja tapaaminen oli klo 11.30. Lehden lukeminen illalla olisi ollut aivan yhdentekevää).

Tämä Määttänen, joka edusti yhtä ainoaa absoluuttista totuutta, vakuutti minulle että Kulttuuria ei ole ilman uutisia. Kulttuuriuutisia. Että kulttuuriosaston täytyy miellyttää kaikkia ja tavoitteena on, että jokainen sen lukee. Joku voisi pitää sitä kunnianhimoisena ja kauniina ajatuksena, mutta itse olen vähän eri mieltä. Ja niin näyttää olevan myös Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen. (Ja kyllä arvoisa uutispäällikkö Määttänen, luin lehden paperiversion enkä nettiversiota. Voit nukkua yösi rauhassa.)

Viime viikolla vertailimme Hesarin ja Aamulehden kulttuurisivuja. Aamulehdellä oli viikonpäivästä riippumatta maksimissaan kaksi sivua kulttuuria, kun taas Hesarilla oli vähintään kaksi. Aamulehden pääjutut olivat uutisia koskien Mannerheimin rahoitusta, Hesarissa uskallettiin yhtenä päivänä painaa jopa kritiikkiä pääjuttuna!
Note for Aamulehti & kulttuuritoimitus: "Markkinatalous on ihmiskunnan historiallinen luomus!" ei otsikkotasolla puhuttele tavallista tesomalaista kaduntallaajaa ja vielä vähemmän itsensä kultturelliksi ja sivistyneeksi laskevaa pyynikkiläistä lukijaa.

Matti Apunen kirjoitti siis tämän päivän Kronikassaan kulttuurijournalismin synnystä ja tuhosta, ja vaikka harvoin ajatukseni käyvät yksyhteen Apusen kanssa niin nyt teki mieli mennä halaamaan häntä. Markus Määttänen alleviivasi tapaamisessamme kuinka kulttuuritoimitus on täysin yhtä arvostettu toimitus kuin mikä tahansa muukin (vaikka AL:n nettisivujen etusivulla ei sitä nostoissa olekaan), ihmiset haluavat lukea vain uutisia kulttuurisivuilta ja kaikkien toimittajien täytyy pystyä kirjoittamaan niin kulttuuriuutisia kuin urheilu-uutisiakin!

Apunen kuitenkin todisti, ettei Aamulehti ole täysin menetetty tapaus. Apunen reilusti myönsi kirjoituksessaan kulttuurijournalismin kuolleen. Tai journalismi varmaan on edelleen hengissä, mutta kulttuuri siitä on kuollut. Kulttuuri on nykyisellään pikkukivaa näpertelyä josta ei uskalleta löytää tarkoitusta tai merkitystä, kerrotaan vain taidetalon sisäisestä resurssoinnista.

Tunnetteko yhtään itseään kulttuurin ystäväksi itseään tituleeraavaa ihmistä, joka ei palavasti paasaisi kulttuurin puolesta? En minä ainakaan; toiset paasaavat elokuvista, toiset baletista ja toiset kuoromusiikista. Kohteella sinänsä ei ole merkitystä, tunteella on. Ja nyt siis Määttänen väitti ettei tunnetta tarvita. Oma näkemykseni on, että ollakseen hyvä toimittaja täytyy tuntea aiheensa ja ymmärtää sitä. Tietenkään en naiivisti kuvittele että jokaista artikkelia kirjoittaessa olisi viikkoja tai edes päiviä aikaa perehtyä aiheeseensa, mutta on se nyt helpompi kirjoittaa Viikinsaaren ympäristötaidenäyttelystä jos tietää mitä ympäristötaide tarkoittaa.

Henkilökohtaisesti kaipaan kulttuuriosastolta yhteiskuntakritiikkiä, taidekritiikkiä, teoskritiikkiä, mitä tahansa kriittistä ajattelua tai katsontakantaa. En ymmärrä mikä funktio päivälehtien kulttuuriosastolla edes on enää, kun samat uutiset voitaisiis istuttaa Kotimaan tai Talouden alle. Please Matti Apunen ja muut 80-luvun kulttuuritoimittajat, tulkaa takaisin!

Kiirettä pittää

2009-03-16T21:25:00.000+02:00

Nyt jostain syystä runosuoni on tyrehtynyt hetkeksi aikaa. Alkoi melko hektinen jakso ennen kun pääsee kesälomalaitumille. Joo, nyt jo. Palaan taas kun ehdin ja on jotain fiksua kirjoitettavaa.

I'm proud of

2009-03-03T22:44:00.002+02:00

...koulutuslautakunnan rohkeasta päätöksestä.

Teimme tänään päätöksen, ettei perusopetuksen tuntikehykseen puututa näillä tiedoilla ja että koulutuslautakunta suuresti paheksuu ratkaisua, jos siihen nyt kuitenkin hallitus tai valtuusto haluaa puuttua. Se olisi kuitenkin ollut aivan järjetön, tahallinen, perusopetuksen tason laskeminen.

Nyt se olettama että kunnallispolitiikkaa ei voi tehdä puhtaalla omallatunnolla tuli kumottua.

Way to go!

Ympäröivän maailman ultimaalinen ymmärrys

2009-03-02T21:01:00.003+02:00

Paransin tänään maailmaa Stefan Weckströmin, Viljakkalan Kokoomuksen ja äärettömän fiksun kunnallispoliitikon kanssa ja ymmärsin mistä tässä maailmassa on kyse. Ei hätää, en paljasta sitä kuuluisaa Elämän Tarkoitusta, vaan kerron miksi politiikka on sellaista harmaata höttöä kuin se on.

Kuten jo mainitsinkin, koulutuslautakunnan kokouksessa huomenna eletään taas jännittäviä aikoja kun päätöksiä tehdään vähän sinne päin. Käytännössähän kukaan ei tiedä mitä tuntikaavion leikkaaminen tarkoittaa, vaan lautakunnalle näytetään lukuja, joita yksikään maallinen ihminen ei ymmärrä; henkilökohtaisesti en ainakaan pysty käsittämään 100 000 ja 1 000 000 eurossa muuta eroa kuin kolme nollaa. Ja kun supistuksiin ja säästöihin saadaan tarpeeksi monta nollaa, voidaan olla tyytyväisiä ja taputella toisia selkään. Siitähän kunnallispolitiikassa on kyse, selkään taputtelusta.

Yleinen ongelma on, etteivät puolueet eroa toisistaan kuin periaateohjelmien pilkkujen määrällä. Tämä pätee niin valtakunnalliseen kuin kuntatason politiikkaankin. Halutaan olla ystäviä kaikkien kanssa, halutaan saada äänestäjiä vähän joka puolelta ja ollaan joka asiassa ehdottoman ehkän kannalla. Niin paradoksaalista kuin se onkin, niin sekä poliitikot että äänestäjät ovat tähän tyytyväisiä eivätkä uskalla edes toivoa enempää. Olisihan se vähintään poliittinen itsemurha olla jostain asiasta jotakin mieltä, ja vielä eri mieltä kun demarit tai persut. Nyt kun hallitus on yrittänyt tehdä omanlaistaan politiikkaa, työmarkkinajärjestöt älähtävät; ei näin ennenkään ole voitu toimia.

Samalla kun ollaan kaikesta samaa meiltä, tai korkeintain ehkä jotakin mieltä, ajatellaan päätöksiä yksittäisinä ratkaisuina jotka eivät korreloi keskenään. Ei pystytä ymmärtämään että kun otetaan paikasta X pois summa Y rahaa, se vaikuttaa suoraan ammattiryhmän Z palkkoihin. Tai kun otetaan tuntikehyksestä pois määrä F pois tunteja ja lomautetaan määrä G opettajia/apuopettajia, kasvavat ryhmäkoot määrän N ja opetuksen laatu kärsii määrän H.
Tiedättekö sellaiset laput jotka hevosille laitetaan silmille, jotteivat ne häiriinny ympäröivästä maailmasta? Sellaiset laput silmillä Ylöjärven kunnallispoliitikot marssivat eteenpäin, yhtenä rintamana, jottei kellekään tule suru puseroon. Ja vaikka tulisikin, niin ei väliä, suru on yleensä jonkun muun kuin valtuuteun puserossa ja sillähän ei ole tuon taivaallisen väliä.

Vantaan entinen kaupunginjohtaja on kuulemma aikanaan neuvonut luottamushenkilöitä tekemään rohkeita ratkaisuja ja päätöksiä, mutta tämä on päässyt ainakin Ylöjärven päätöksenteossa unohtumaan. Kuten myös se, että vaalilla valitut luottamushenkilöt ovat niitä, jotka päätökset tekevät ja virkamiehet tanssivat sitten sen mukaan. Siinä Täydellisessä Maailmassa siis.

Ylöjärven kiehtova kunnallispolitiikka osa 575

2009-03-01T22:26:00.003+02:00

Nyt kun olen saanut ajatukset jonkin verran kokoon eilisten tupaantulijaisten jälkeen, on aika katsastaa ensi viikon ohjelmatarjonta. Kiitos muuten vielä kerran kaikille juhlijoille, oli varsin mukava ilta! :)

Olen ollut kotona jo ainakin viikon, ja sitä tasapainottaakseni olen taas viikon reissussa. Matka alkaa tiistain Ylöjärveltä, kun tiedossa on sekä nuoriso- että koulutuslautakunnan kokoukset. Kummassakin teemana on talouden sopeutusohjelma ja sivistyspalveluiden osuus siitä. Koulutuslautakunnan tulee tehdä yhteensä 724 000€ supistuksia tälle vuodelle ja nuorisolautakunnan 22 000€ (vapaa-ajan 62 000€). Nuorisopuolella ei ole ainakaan sivistystoimenjohtajan esityksen mukaan tapahtumassa suuria, vaan supistukset tehdään niin "järkevästi" kuin vain mahdollista. Koulutuspuolella asiat tietysti ovatkin sitten ihan eri lailla; perusopetuksen tuntikehyksestä pitäisi leikata pois 260t/viikko. Jännittävä saada tietää, että mistä nuo tunnit otetaan pois. Suurennetaanko taas opetusryhmiä, vähennetäänkö valinnaisia aineita, tiputetaanko A2-kielivaihtoehtoja pois tai mitä tapahtuu eri uskontojen opetukselle? Varsinkin kun samalla kuljetuskuluja leikataan ja Työväenopiston, lukion ja Musiikkiopiston koulutustarjontaa olisi tarkoitus pienentää. Vapaa-ajan puolella supistukset ovat osaltaan aivan käsittämättömiä; uimahallin istuinsuojista meinataan tehdä maksullisia. Istuinsuojat ovat siis ilmeisesti niitä paperinpaloja joita saunassa käytetään pefletteinä. En tiedä paljonko niistä meinataan pyytää rahaa ja montako sellaista jokainen saa ostaa (koska eihän se pysy käyttökelpoisena kuin yhden saunomiskerran), mutta varsin hilpeältä vaikuttaa.

Vaikka oma lautakuntatyöskentelyhistoriani on näinkin lyhyt, olen jo nyt alkanut tajuta, miten isoja päätöksiä siellä oikeasti tehdään ja kuinka suuri taakka valtuutetuilla ja lautakuntien jäsenillä on harteillaan. Muutaman kerran on tullut ajateltua uusiksi myös kaikenlaisia kansanedustajien tai ministerien typeriä lausuntoja ja ehdotuksia, koska niinhän se on, että kaikkea ei voi saada.

Ylöjärveltä matka jatkuu Tampere Film Festivaleille, tutummin Filkkareille, jossa näytetään mm. TTVO-uutuudet, ystävieni tuottama Filkkari-studio ja torstaina juhlitaan Filkkaribileitä. Perinteisissä bileissä on paikalla kaikki jotka tällä alalla kannattaa tuntea, ja vähän ylikin, joten hyvät bileet on varmasti tulossa.

Filkkareiden jälkeen suuntaan Seinäjoelle, jossa järjestämme Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton Aktiivipäivät. Paikalle on tulossa n. 70 nuorisovaltuutettua ympäri Suomen oppimaan ja kehittymään ja olen varma, että viikonlopusta on tulossa aivan mahtava.

I have a dream!

2009-02-27T11:28:00.002+02:00

Nimittäin elää elämäni ilman Kelan tukea. Tai tukea ja tukea, aina välillä tuntuu että se laitos väkisin yrittää hankaloittaa ihmisten elämää.

Muutin viime marraskuussa avoliittoon ja täysin uuteen osoitteeseen, jolloin luonnollisesti tein osoitteenmuutoksen Väestörekisterikeskukseen. Tämän lisäksi soittelin läpi lehtitalot, pankit, vakuutusyhtiöt jne. ja tein osoitteenmuutoksia. Soitin myös Kelaan, ja kysyin että pitääkö minun tehdä sinne erikseen osoitteenmuutos vai riittääkö maistraattiin tekemäni muutos. Virkailija sanoi, että he saavat tarvitsemansa tiedot maistraatista ja kiitos hei. Oletin siis että kaikki on kunnossa.

Joulukuussa aloin tarkastella vuoden 2008 aikana saatuja tuloja, ja tajusin tienanneeni tuhottomasti liikaa opintotukeen nähden ja päätin vapaaehtoisesti palauttaa neljän viimeisen kuukauden tuet. Tämän tein opintolainalla, koska sattumalta ei ollut laittaa kahta tuhatta euroa takataskusta Kelalle. Enkä ole ainoa, Siniä kehotettiin myös nostamaan opintolaina jotta hän saa maksettua liikamaksut takaisin. Mikä ihastuttava ohjeistus, nosta opintolaina ja maksa sillä takaisin opintotukesi.

No, tammikuun lopulla sain postia Kelalta ensimmäistä kertaa. Minulle on maksettu asumistukea aiheettomasti, sillä asuin yhdessä miehen kanssa ja koska olen nainen ja hän mies, ei ole muita vaihtoehtoja kuin että hän myös elättää minua. Thank god tämä naurettava käytäntö muuttui vuoden 2009 alussa, mutta Kelan mukaan joutuisin maksamaan marraskuun ja joulukuun asumistuet takaisin. Hämmentävää, eikö? Maksaisin takaisin rahoja, jotka olen jo kertaalleen maksanut takaisin. Soitin Kelaan, virkailija ei osannut sanoa muuta kuin että huomautusta ei tarvitse huomioida, mutta olisi hyvä tehdä olosuhdemuutos Kelaan. Hän torui minua siitä, että en ollut sitä jo syksyllä tehnyt. Oli siis oma vikani, etten ollut tarkistanut antoiko virkailija syksyllä puutteelliset ohjeet. (Note for self: älä luota [kelan] virkailijoihin, sillä heitä ei ole velvoitettu kertomaan koko totuutta.) No, laitoin olosuhdemuutosilmoituksen menemään ja jäin odottelemaan vastausta. Nyt, miltei kuukausi tuon jälkeen sain taas postia!

Nyt minun pitäisi maksaa joulu-, tammi- ja helmikuun asumistuet takaisin, koska en ole toimittanut kaikkia vaadittavia asiakirjoja Kelaan. Seurasi taas uusi puhelu, jonka aikana selvisi että paperit olivat saapuneet vasta päätöksenteon jälkeen ja että prosessi alkaa taas alusta. Yritin selvittää että onko liikamaksujen takaisinmaksupäätös jo tehty, ja että miten voi olla todellista että minulta peritään nyt kolmatta kertaa samoja rahoja. Virkailija pahoitteli sitä, ettei näitä maksuja seurata Kelassa, vaan päätökset ovat aina yksittäisiä. Kysyin, että miten menettelen nyt noiden liikamaksujen kanssa, eikä hän osannut antaa muuta neuvoa kuin odotella seuraavaa päätöstä. Edellinen päätös pysyy kuitenkin voimassa niin kauan kunnes uusi tulee voimaan, ja jos liikamaksulaskut ehtivät lähteä sitä ennen, minun pitää maksaa ne. Eli maksaisin takaisin joulukuun rahoja toisen kerran. Aloin menettää hermoni, ja kysyin uudelleen että kenelle voin valittaa siitä että sain syksyllä puuttellista informaatiota, jonka takia taistelen koko loppuvuoden noiden rahojen kanssa. En kenellekään, kun tästä on kulunut jo niin kauan, enkä muista kaikkea eksaktisti. Voisin kyllä palauttaa oman kertomukseni ja perusteluni sille, miksei minun pitäisi maksaa rahoja takaisin, ja se sitten otetaan huomioon kun päätöstä tehdään. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että koska Kelan papereissa olen itse mokannut, päätöksiä ei tehdä nopeammin kuin muitakaan ja saan odottaa ihan niin kauan kuin päätösten teossa menee.

Tämä on sairasta, kerta kaikkiaan sairasta. Opintotuella ei elä, en tiedä ketään joka saisi edes vuokrakulunsa maksettua sillä, ja silti töiden tekemisestä sakotetaan. Edellinen tulorajojen nosto oli kuin tuuleen kusemista. Se muutama prosentti on sama kuin Kela näyttäisi julkisesti keskisormea. Nyt hallituksen politiikkariihessä on taas keskusteltu opintotuen pienyydestä, kun opiskelijat tekevät ennemmin töitä (lue: pysyttelevät hengissä) kuin opiskelevat. Mitään konkreettisia ehdotuksia tai suunnitelmia ei kuitenkaan ole.

Isona aion tienata sen verran rahaa, että en tarvitse Kansaneläkelaitoksen apua. Täytyy vaan toivoa, että en jää myöskään työttömäksi tai sairastu vakavasti, koska tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä tekee sinut hulluksi viimeistään byrokratiansa kanssa. Perustulo it is.

Hengellinen herääminen

2009-02-26T23:04:00.003+02:00

Johanna Tukiainen on tullut uskoon. Tai ei, ei nimenomaisesti tullut uskoon, vaan kokenut herätyksen. Hän on nähnyt henkiä, saatanan, näkyjä ja vaikka mitä. Ja Julia-sisko on seurannut perässä.

Jossu ja Jultsu olivat siis tämän illan Maria! -talk-showssa vieraana. Johanna Tukiainen on ehdottomasti oma henkilökohtainen lemppari-salarakkaani. Yksi ystäväni sanoi lähtevänsä Tukholmaan katsomaan prinsessa Victorian ja Danielin häitä, jos vain mahdollista. Kyllä minäkin menisin Loimaalle katsomaan Jossun häitä, jos niikseen tulisi!

Johanna on kokenut sen kaiken, jolla tässä elämässä on merkitystä. Jossu on ollut salarakas, perustanut tanssiryhmän, tehnyt eroottisen kalenterin (ollaan siis vähän kuin sielun siskoksia), ottanut silikonitissit ja botoksia huuliin, sairastunut hengen vaarallisesti, nähnyt Jeesuksen, tullut uskoon, kokenut herätyksen, kirjoittaa blogia Seiskaan, kadonnut julkisuudesta, tullut takaisin, joutunut median huijaamaksi ja johdettu harhaan. Who could ask for more?

Olin jo tavallaan unohtanut Jossun olemassa olon, vaikka vielä kesällä ahkerasti päivitin Jossun kuulumisia. Täytyy nyt ottaa itseään niskasta kiinni, muutoin saattaa tapahtua jotain merkittävää enkä huomaa.

Maria!:ssa sanottiin Tuksujen näyttävän aivan enkeleiltä, ja voiko tähän nyt väittää vastaan?

Ps. Kun Tuksujen osuus ohjelmassa alkoi, ja haastattelua oli kestänyt noin kolme minuuttia, omien ystävieni Facebook-statuksista 13 käsitteli Jossua ja siskoa. Mitä tästä voimme päätellä?

Lisää Jossusta voi lukea Hikipediasta ja Glamour Dollsien nettisivuilta. Ja Hymystä, Seiskasta, Ohosta, blogeista, foorumeilta..

Niin ja lopuksi Suomi-Ruotsi-maaottelu:

Taantuma

2009-02-25T13:20:00.003+02:00

Olen tainnut taantua takaisin yläkouluikäiseksi. Olen nimittäin alkanut kuunnella suomalaista rappia taas. Ero taitaa olla ainoastaan se, että nyt en ehkä pura kaiken valtakunnan angstejani musiikkiin ja ajattele yhteiskunnan olevan automaattisesti paha ja mätä. Vaikka kyllä niissä teksteissä jotain järkeäkin tuntuisi olevan.

Kaikki tämähän lähti siitä, kun Neloselta tuli Tyttö, sinä olet tähti! -leffa. Kyseinen elokuva sattuu olemaan yksi lemppareistani, yleensäkin tuollaiset musiikkia täynnä olevat itsensäetsimis-leffat putoaa aika hyvin. Leffassa on aika paljon suomalaista rappia, mutta ehdottomasti lempparini on Alarikin Mun Suomi (osa2). Syystä tai toisesta sitä tai lyriikoita ei löydy netistä, mutta Metelin sivuilta löytyy pieni näyte.

Arvatenkin biisin sanat kuvaa suomalaista yhteiskuntaa ja sitä mikä siinä ei toimi. Onkohan koskaan tehty rap-biisiä joka kertoisi hyvistä asioista (ja nyt siis rakkaus ei "riitä"). Mun Suomi (osa 2) kertoo siis perheväkivallasta, rikollisten tuomioista, alkoholista ja lääkkeistä, siis niistä asioista jotka tiedetään ongelmiksi mutta silmät silti enemmän tai vähemmän suljetaan. Sitä mitä ei näe, ei ole olemassa.

Allekirjoitin kuntavaalien alla Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun lisäksi toisenkin lupauksen, ja se oli Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tehtävän työn lupaus. Ohjeet kunnan päättäjinä työskenteleville löytyvät Amnestyn nettisivuilta. Teema on aivan loistava ja sitoudun tavoitteisiin, mutta hieman hämmentää ettei miehiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tehty samanlaista vetoomusta. Vaikka naisiin kohdistuu vuosittain kolminkertainen määrä väkivaltaa miehiin verrattuna, ei naisia pidä pitää sen tärkeämpinä.
Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt Vaiettu naiseus -projektia, johon on koottu lasten kokemuksia äitien tekemästä väkivallasta.Raportti projektista löytyy Ensi- ja turvakotien liiton nettisivuilta ja osoitteesta www.ensijaturvakotienliitto.fi/@Bin/1731951/Ihan+kun+se+ei+olis+mun+äiti.doc. Voidaan olla siis tutkitusti sitä mieltä, että kun äiti pahoinpitelee isää, se on, jos mahdollista, vielä traumaattisempaa lapselle kuin isien tekemä väkivalta.

Alla on tilastokeskuksen vuonna 2006 tekemä taulukko poliisille ilmoitetuista perhe- ja parisuhdeväkivaltatapauksista vuosilta 1997-2005

Olen yrittänyt etsiä Ylöjärven nettisivuilta tietoa siitä, onko Ylöjärvellä olemassa perheväkivallan ennaltaehkäisemiseksi tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toiminnan toimintaohjelmaa tai vastaavaa, mutta en ole löytänyt. Käsittääkseni Ylöjärvellä on toimintasuunnitelma lastensuojelun puolella lapsiin kohdistuvan väkivallan uhreille, mutta siinä ei oteta huomioon kaikkia niitä erityistarpeita, joita koko muulla perheellä on. Väkivalta jättää kuitenkin elinikäiset arvet, jotka eivät helposti parane. Tuntuu siltä, että taas hoidetaan perheenjäseniä omina yksiköinään; lasta lastensuojelun ohjelmalla, äitiä jollain muulla ja sisaruksia koulukuraattorilla (jos sellainen sattuu olemaan). Unohdetaan se, että perhe on muutakin kuin käsite sekalaiselle joukolle ihmisiä, jotka sattuvat asumaan saman katon alla.

Itse olen yläasteaikoina käynyt erinäisten syiden takia perhekeskuksessa keskustelemassa siitä, miltä tuntuu. Menin terveydenhoitajalle esimerkiksi särkevän polven takia (paljon myöhemmin diagnosoitiin rasitusvamma) ja pian huomasin istuvani psykologin puheilla ja kertovani hänelle että polvi on kipeä. Tämä ei ole vain yksi kokemus, vaan esimerkkejä siitä, että hoidetaan ihmisiä joilla ei ole sen alan hoidettavia tarpeita, on lukemattomia. En ole alan ammattilainen, enkä osaa sanoa pitääkö tämä todella paikkansa, mutta näin maallikon silmin näyttää siltä kuin kaikkia muita olisi helpompi hoitaa kuin niitä, joilla hoidettavaa on. Se on sitä silmien sulkemista.

Ehkäpä joku terveydenhuollon ammattilainen osaa vastata näihin kysymyksiin. Ehkäpä ei. Toivottavasti nämä eivät kuitenkaan ole taas niitä asioita joista ei ole Ylöjärvellä pruukattu puhua.

Olisiko miehenä helpompaa?

2009-02-21T12:59:00.004+02:00

Ei, ensimmäistä kertaa tuleva teksti ei ole pohdintaa miesten yhteiskunnasta tai naisten solidaarisuudesta (rasti seinään).
Olin ensimmäistä kertaa ostoksilla miestenvaateosastolla (siis niin että myös se mies oli mukana) ja saimme erinomaista palvelua. En koskaan naisena ole saanut myyjän jakamatonta huomiota, myyjä ei vapaaehtoisesti ole etsinyt kaikkia merkkejä tai brändejä läpi löytääkseen sopivimman, eikä ainakaan ole antanut vaihtoehtoja.

Toisaalta, en ole koskaan asioinut miespuolisen myyjän kanssa. Jospa onkin niin, että naiset ovat kohteliaite miehille ja miehet naisille? Pitääpä seuraavalla kerralla väen väkisin löytää miespuolinen myyjä.

Tänään on Miron syntymäpäivät Tampereella, ja jos koskaan, niin nyt on lahjan miettiminen ollut hankalaa. Ystäväpiirissäni tuntuu olevan liikaa ihmisiä joilla on jo kaikkea. Tiedän, näille ihmisille voisi ostaa vuohen ja maailma pelastuisi, mutta en usko että kaikki olisivat siitä yhtä innoissaan (?) kun äitini.

Ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä. Itse pitäisin vuohta/lehmää/puuta/kouluasua hyvänä lahjana esimerkiksi nimipäivänä, jota en koskaan ole sen kummemmin pruukannut juhlia, koska jostain syystä koen sen vähemmän-tärkeäksi merkkipäiväksi kuin syntymäpäivän/vuosipäivän/joulun/isänpäivän. Tuollaisina ei-niin-tärkeinä päivinä on siis ihan okei auttaa kehitysmaita mutta "tärkeänä" päivänä ei. Oh my god. En olekaan ennen tajunnut olevani ihan näin itsekäs.

Mutta mistä sitten johtuu, että lahjalla on niin suuri merkitys? En edes pitänyt itseäni niin kovin lahjaneuroottisena, ennen kuin viime syksynä en saanutkaan syntymäpäivälahjaa. Osoitin mieltäni monta päivää (ja osoitan edelleen jos niikseen tulee) ja olin ihan varma että tämä on nyt tässä eikä siitä päästä koskaan yli. No, viimeistään nyt kun sain ystävänpäivälahjaksi yllätysmatkan, annoin sen syntymäpäiväjupakan anteeksi.

Hyvät ihmiset jotka pystyvät nousemaan tuon itsekkyyden yläpuolelle ovat varmasti iloisia jo siitä, että ovat hengissä ja terveitä. Itse en siihen kykene, ja siksi myös lahjan antaminen tuottaa järjetöntä stressiä. Lahjan täytyy olla henkilökohtainen, siinä täytyy olla idea, the thing ja sen pitää ilahduttaa.
Ehkä pitäisi vain ostaa se vuohi, niin pääsisi helpommalla. Onko nämä paremmatlahjat kehitelty osittain myös siksi, että se tekisi lahjan ostamisesta helpompaa? Yhdellä lyönnillä kaksi kärpästä; ostetaan itselle puhdas omatunto ja kaverin lahjakin hoituu samalla. Silloinhan lahja menettää tarkoituksensa. Ei se saa olla helppoa. Oh my god. Nyt olen jo itsekin aivan sekaisin.

Ps. Epäilen että ne jotka eivät tarvitse lahjoja vaan ovat muutenkin tyytyväisiä, ovat samoja henkilöitä joiden mielestä voitto ei ole tärkeintä, vaan reilu peli.

En vaan osaa!

Olen ongelmanuori

2009-02-18T15:13:00.003+02:00

En ehkä sillä tavalla kuin perinteisesti heikommassa sosiaalisessa asemassa olevista nuorista yleisesti puhutaan (ja jollaista käsitettä suuresti paheksun, kaikilla meillä kun tuppaa olemaan jonkinlaisia ongelmia). Olen ongelmanuori siinä mielessä, että satun olemaan melko nuori ja näemmä aiheutan ihmisille ongelmia.

No okei, myönnettäköön, myös minulla on ongelma ja jaan sen monen muun "tavallisen tallaajan kanssa". Ongelmani on, etten voi olla vaatimatta avointa päätöksentekoa ja keskusteluilmapiiriä. Tämä pätee niin kunnallispolitiikkaan, nuorisopolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan kuin ihmissuhdepolitiikkaankin, ja tästä aiheutuu ongelmia.

Perinteisesti päätökset, kaikki siis ruokakauppa-ostoksia suuremmat, on tehty visusti neljän seinän sisällä ja salassa muilta. Ennen tähän on ollut helppo tyytyä kun ei ole ollut nykyaikaisia viestintävälineitä; Internetiä, kännyköitä tai televisiota. Nykyään vähemmän-julkisten päätöten tekeminen on tullut kaikin tavoin vaikeammaksi kun tietoa ja informaatiota on jatkuvasti kaikkien saatavilla, ja itse olen tästä vain iloinen. En voi tietenkään tietää millaista elämä on silloin ollut, kun kouluunkin hiihdettiin kesät talvet viidenkymmenen asteen pakkasessa. Rohkenen kuitenkin väittää, että nyt asiat ovat paremmin.

Jatkuvasti joka puolella hypetetään kansalaisvaikuttamista ja -aktivismia, mutta mitä ovat ne todelliset vaikuttamisen keinot? En nyt kritisoi suoranaisesti mitään tiettyä puoluetta, henkilöä tai yhteisöä erityisesti, eikä tarkoitukseni ole nolata ketään. Edelleen, haluan ensisijaisesti herättää keskustelua.

Tänään TARINAn (Taiteen ja viestinnän ainejärjestö) aloitteesta koulullamme järjestettiin ensimmäinen kyselytunti miesmuistiin ja paikalla olivat edustettuina niin henkilökunta, opiskelijat kuin pääkampuksenkin edustajia. Kyselytunti otettiin opiskelijoiden keskuudessa ilolla ja onnella vastaan, mutta henkilökunta oli nihkeämpi. Kysymys oli julkisen keskustelun ongelmallisuudesta ja siitä, että esiin saattaisi nousta asioita joita ei ennen ollut käsitelty. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, viestintää opettavassa koulussa sisäinen viestintä ja kommunikaatiokyky on heikompaa kuin valtioneuvostossa jokusia vuosia sitten. Opiskelijat ovat kasvaneet jupisemaan keskenään kun ottaa päähän ja opettajat ovat kasvaneet näkemään ettei ongelmia ole. Näinollen on siis enemmän kuin ymmärrettävää, että jollain tapaa ajatus kaiken tämän nostamisesta pöydälle oli pelottava.

Erinäisten keskustelujen jälkeen kyselytunti kuitenkin järjestettiin, eivätkä hommat räjähtäneet reisille ihan niin pahasti kuin olisi voinut odottaa. Kun asioita haudotaan ja haudotaan tarpeeksi pitkään syntyy väistämättä räjähdysvaara jonka seuraukset voivat olla, jos nyt eivät aivan kohtalokkaita, niin jotain sinne päin. Omasta ja opiskelijoiden mielestä tilaisuus meni kuitenkin hyvin ja opiskelijat ovat halukkaita järjestämään vastaavanlaisia tilaisuuksia vastaisuudessakin.

Mutta miten reagoi henkilökunta? Osa myönsi ettei ollut ollut tietoinen kaikesta siitä mitä kyselytunnilla keskusteltiin ja osa väitti sen kaiken olleen jo tiedossa. En tiedä kumpi palaute käytännössä on parempaa, sen päättäköön kukin itse. Ja tästä pääsemme sen perimmäisen ongelman äärelle: missä on kyky jo pitkään samoja asioita tehneen ihmisen katsoa peiliin ja tarkastella toimintaansa kriittisesti?

Tamkon eli Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan valtuuston epävirallisessa järjestäytymiskokouksessa tammikuun lopulla puhuttiin aiheesta melko paljon. Koulutuspolitiikkaa ja sen muutoksia pohtiva työryhmä jossa siis itsekin olin, koki tämän ihan selvästi ongelmaksi. Miltei koulutusohjelmasta riippumatta opettajat opettavat niin kuin ovat opettaneet jo monia vuosia, ottavat kyllä palautetta vastaan mutteivat reagoi ja elävät omassa pienessä kuplassaan, jossa voidaan ajatella kaiken olevan hyvin, ellei jopa erinomaisesti, eikä näkyviä (tai näkymättömiä) muutoksia tarvita. Tämä on aivan eittämättä täysin väärä lähtökohta opetustyölle, kuten myös mille tahansa muulle työlle! Kuten Ylöjärven lukion lehtori Jussi Kytömäki minulle totesi, aina voi opettaa niin kuin neljäkymmentä vuottakin sitten opetti, mutta pysyy virkeänä kun opiskelee oppilaiden kanssa ja kehittää itseään. Ja näinhän tämä on. Myös opetuksen taso ja laatu paranee kun vuorovaikutteisesti voidaan oivaltaa asioita. Ja kuten mainittu, tämä ei koske ainoastaan opetustyötä. Läheltä olen saanut seurata nyt jo varsin mielenkiintoiseksi muodostunutta Ylöjärven kunnallispolitiikkaa, ja sieltä on luettavissa samanlainen ajatusmaailma ja mentaliteetti.

Ennen kuntavaaleja miltei jokaisessa vaalikoneessa kysyttiin ehdokkaan henkilökohtaista mielipidettä kuntalaisten äänen kuulemisesta myös vaalien välillä, ja järjestelmällisesti ehdokkaat vastasivat että tietysti ovat käytettävissä ja että kuntalaisilla täytyy olla selvät vaikuttamisen keinot myös arjessa. Sen enempää Turun toriparkkiasiaan kantaa ottamatta voin vain ihmetellä perusteluja valtuuston päätökselle; kuntalaisia on kuultu kun he äänestivät, joten toista kymmentä tuhatta allekirjoitusta sisältävällä adressilla ei koeta olevan painoarvoa. Sama ilmiö oli nähtävissä myös Ylöjärvellä, kun satojen asuntilalaisten vanhempien kirjoittama vetoomus jätettiin vaille sen suurempaa painoarvoa.

On enemmän kuin hämmentävää, että vuosi toisensa perään ja vaalit toisensa perään kunnanvaltuustoihin, eduskuntaan, europarlamenttiin ja vastaaviin organisaatioihin joissa toteutetaan sitä kuuluisaa edustuksellista demokratiaa, valitaan henkilöitä jotka eivät päätöksenteossaan muista omia lupauksiaan eivätkä koe tavallisen kuntalaisen olevan kyllin fiksu mielipiteeseen, saatikka kritisoimaan muiden mielipiteitä. Seuraavat vaalit ovat jo muutaman kuukauden päästä ja kehotankin kaikkia äänestäjiä tutustumaan omaan ehdokkaaseensa ja hänen ajatuksiinsa. Ei välttämättä tarvitse pureutua edes niin syvälle, pelkkä suoraan asioista kysyminen riittää. Harvalla kuitenkaan on pokeria valehdella täysin silmästä silmään.

Kaikesta tästä paasauksesta huolimatta on pakko tunnustaa että myös itse aina silloin tällöin kuvittelen olevani ainoan absoluuttisen ja kiistattoman totuuden haltija ja on vaikea myöntää olevansa väärässä. Tämä on kuitenkin täysin inhimillistä ja se jokaiselle sallittakoon. Mutta täytyy myös muistaa että ollessaan oikeassa tai väärässä on seisottava omien mielipiteidensä ja ratkaisujensa takana ja osattava ne perustella. Jos jokainen päättäjä tai opettaja tässä maassa tai maailmassa osaisi perustella oman kantansa ja haluaisi sen tehdä, ei julkinen keskustelu olisi niin pelottavaa, saatikka harvinaista.

Lopuksi kaiken totuuden äänitorvi Wikipedia määrittelee avoimen politiikan seuraavalla tavalla:

* kuka tahansa voi osallistua, halutessaan myös anonyymisti

* kaikki osallistujat ovat tasavertaisia ja ratkaisevat erimielisyyksiä tasaisilla voimasuhteilla toisiinsa nähden

* kaikki toiminta on läpinäkyvää eikä kenelläkään ole suurempaa mahdollisuutta tutustua siihen kuin muillakaan

* kaikki osallistuminen tallennetaan, eikä näitä tietoja voi jälkikäteen muuttaa

* kaikki osallistuminen on jäsenneltyä, tai voidaan erimielisyyksien syntyessä jäsentää

* kaikki sisältö on osallistujien järjestämää ja muokkaamaa

* osallistumisen muoto itsessään rajoittaa häiriökäyttäytymistä, käyttäjät luovat säännöt ja yhteiskunnan lait johdetaan yleisestä keskustelusta

* foorumin hallinta voidaan siirtää luotetuimmille käyttäjille, ei perustajajäsenille

Nämä määritelmät pätevät tietysti parhaiten Internetiin tai vastaavaan tuotettavassa sisällössä, mutta ovat täysin sovellettavissa jokapäiväiseen elämään ja arkeen.

Edustuksellista demokratiaa my ass

2009-02-12T21:14:00.003+02:00

Tämä viikko on ollut aivan järjetöntä hullunmyllyä ja hulinaa. Tänään kaupunginvaltuuston esityslistalla oli mm. Asuntilan koulun laajennuksen "supistaminen" niin kuin hienosti sanotaan. Tämän vuoden budjettia on siis jouduttu karsimaan, ja hieman reilun miljoonan hanke niistettiin pois kun taas yli kymmenen miljoonan huonosti valmisteltuun, suunniteltuun ja toteutusvaiheiltaan aivan alkeellisessa tilassa olevaan Lukio-ammattikoulu-projektiin rynnättiin päätä pahkaa.
Tämä siis huolimatta siitä, että kaupunginjohtaja Sivunen ilmoitti avajaisten olevan 1.6.2011, vaikka kaavaa ei vielä ole vahvistettu, suunnitellut maa-alueet eivät ole kaupungin täydellisessä omistuksessa tai rahoituskaan selvää. Mutta kukapa ei haluaisi asua lukion pihassa ja katsella omasta ikkunasta biologian tunteja?

Budjettikeskustelu on pitkin viikkoa kulminoitunut Asuntilan koulun rakennussuunnitelmiin, vaikka listalla oli myös muuta. Terveyskeskuksen monen kymmenen miljoonan laajentaminen meni heittämällä läpi, kuten Kurun vanhustentalohanke. Taistelusta tehtiin "inhimilliset vastaan oikeat poliitikot" -tyyppinen valtapeli, mikä nyt valitettavasti ei edes kovin yllätä.

Valtuustosalissa esitettiin tänään siis seuraavanlainen farssi:

Veittijärven alakoulu on tällä hetkellä jaettu kahteen toimipisteeseen; Asuntilaan ja Veittijärvelle. Asuntilaan rakennettiin jokunen vuosi takaperin koulutilat ykkös-kakkosluokkalaisille ja perinteiseen ylöjärveläiseen tapaan tilat olivat jo valmiiksi ahtaat. Tämän lisäksi koulurakennuksessa ei ole taito- ja taideaineille opetustiloja saatikka sisäliikuntamahdollisuutta. Tällä hetkellä oppilaat kuljetetaan 1,6 km päässä olevaan Veittijärven alakouluun liikuntatunneille.

Veittijärven koulu on alunperin tarkoitettu 3-sarjaiselle oppilasrakenteelle eli käytnnössä jokaista luokka-astetta pitäisi olla kolme kappaletta; kolme ykkösluokkaa, kolme kakkosluokkaa jne. Tällä hetkellä koulut kuitenkin toimivat opetustiloina nelisarjaiselle oppilasjärjestelmälle, eli jokainen voi itse laskea montako luokkaa on käytännössä ilman kunnollisia opetustiloja. Sen lisäksi Veittijärven koulussa on opetuksessa verrattaen monta uskontoa; ainakin evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko ja ET. Sen lisäksi Veittijärven koululla on ollut mahdollista aloittaa A2-kielenä ruotsinkieli ainoana alakouluna Ylöjärvellä. Veittijärvellä on myös keskusta-alueen erityisopetus-ryhmä. Järkikin sen kai sanoo, että tilaa on liian vähän.

Nyt valtuusto teki päätöksen, jossa vuokrataan bussi ja kuljettaja moneksi vuodeksi käyttöön, hakemaan ja viemään Asuntilan ja Veittijärven oppilaita Metsäkylään Topin tuvalle (välimatka noin 9 km) saamaan pienryhmäopetusta ja taas takaisin. (virkamiehet ovat laskeneet bussin kustannuksiksi 23000€/vuosi!). Tämä on tietysti vain väliaikaisratkaisu sillä kahden vuoden kuluttua Elovainiolle tontille jota ei omisteta ja johon ei ole kaavaa, on pykätty hieno lukio-ammattikoulu johon ei ole rahoituskaan kunnossa. Kun lukiolaiset siirtyvät nykyiseltä lukiolta (400m Veittijärven koululta) Elovainiolle tähän uuteen kouluun, jaetaan Veittijärven alakoululaiset siten, että ykkös-kakkoset ovat Asuntilassa (jossa edelleenkään ei ole taito- ja taideaineopteustiloja saatikka liikuntasalia), kolmos-neloset Veittijärven koululla ja vitos-kutoset lukion tiloissa yhdessä Moision yläkoululaisten kanssa.

Lukion tilat eivät ole suunniteltu luokka-muotoiseen opiskeluun, eli ne jouduttaisiin saneeraamaan ennen muuttoa. Sen lisäksi lukiolla ei ole välituntialuetta, vaan se on yhteinen Moision yläkoulun kanssa. Välituntialueella ei ole alakoululaisten tarpeisiin vastaavia leikkimisalueita, eli mahdollisuutta riehua välituntisin liika energia pois tai edes päästä pakoon yläkoululaisia. Kaikki jotka ovat Y-lukion käyneet, tietävät myös että Moision yläkoululaiset tupakoivat koulun pihassa opettajien "huomaamatta". Myös ruokala olisi yhteinen yläkoulun kanssa. Kysynpä vaan, että miten vitos-kutoset saisivat olla loppuun asti lapsia niin kuin heidän kuuluisi saada olla?

Eivät mitenkään. Veittijärven koulun oppilaat joutuvat tulevassa tilanteessa ottamaan aivan liikaa vastuuta omasta oppimisestaan kun opettajat, tilat ja muu henkilökunta vaihtuu vähintää kahden vuoden välein. Heidän pitää myös huolehtia siitä, että ovat oikeassa kaupunginosassa ja bussissa oikeaan aikaan. Mihin niitä välituntialueita toisaalta tarvitseekaan, kun välitunnit kulutetaan ekologisesti bussissa istuen?

Keskustelussa väitettiin myös että Asuntilan koulun tilat jäisivät tyhjilleen kun uusi lukio on valmis. Asuntilan-Veittijärven alueen ikäluokat tulevat kasvamaan tulevina vuosina jopa sataan lapseen per luokka-aste, jolloin on varmasti tarvetta päivähoitopaikoille ja perusopetustiloille. Sen lisäksi Asuntilan koulun liikuntasalia olisi ollut mahdollista käyttää myös iltaisin ja viikonloppuisin, ottajia salivuoroille olisi varmasti ollut. Nyt on turha Asuntilan alueenkaan haaveilla salibandy- tai aerobic-tunneista omalla kylällä.

Hieman myös hämmentää ajatus siitä, että lukion tiloihin tulisi ainoastaan alakoululaisia; mihin katosi tilat jotka ovat luvattu Musiikkiopistolle? Musiikkiopisto on kärsinyt tilanpuutteesta jo 80-luvulta lähtien eikä uutta Musiikkitaloa tulla rakentamaan. Heille sen sijaan varta vasten luvattiin tilaa lukiolta. No, saapahan Musiikkiopisto taas jäädä nuolemaan näppejään sillä lisätilaa ei ole tulossa.

Mielenkiinnolla myös odotan sitä hetkeä, kun Asuntilan kiitettävän aktiivinen vanhempainyhdistys tajuaa päätöksen olevan kunnallisvalituskelpoinen; Veittijärven alakoulun oppilaskunnan hallitusta ei esimerkiksi ole missään vaiheessa kuultu. Tämä kuitattiin yksinkertaisella olan kohautuksella; eiväthän ne lapset mitään tajua, kyllä ne sopeutuu ja oppiihan apinakin temppuja kun on pakko. Mikä ihailtava näkökulma asiaan, jossa punnitaan koko Ylöjärven koulutuspolitiikan tulevaisuus.

Käyttövarojen supistaminen johtaa siihen, ettei jakoryhmiä voida enää perustaa. Tämä siis tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä, että samassa ryhmässä on aina väistämättä yli 30 oppilasta ja kaikki saavat perusopetusta; lahjakkaat kyllä oppivat sen minkä heille opetetaan mutteivat pääse hyödyntämään lahjojaan ja heikommat oppilaat tippuvat kelkasta. Kelkasta tippuminen ei näy vuoden eikä kahden päästä vaan yläkouluun siirryttäessä kun perusosaaminen on hataraa ja pitäisi silti oppia uutta. Sanokaa minun sanoneen, Ylöjärven erityisopetustarpeet tulevat kasvamaan seuraavina vuosina. Ja aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, myös perusopetuksen henkilöstöä tullaan vähentämään. Mikä loistava yhdistelmä, suuret ryhmäkoot ja liian vähän henkilökuntaa.

On aivan käsittämätöntä että tämän vuoden supistukset tehdään lasten kustannuksella, sillä lapset ovat, niin kliseistä kuin se onkin, Ylöjärven tulevaisuus. Nyt päätös tehtiin ajatellen tätä vuotta ja omaa valtuustokautta, eikä pohdittu asioita pitkäjänteisesti ja huolella. Joku viisas valaisi minua miksi tähän lopputulokseen on tultu; lapset eivät äänestä mutta terveyskeskuksessa käyvät aikuiset äänestävät! Surullista mutta totta.

Alla listaus äänestystuloksesta. Jaa antoi äänen hallituksen tekemälle pohjaesitykselle jossa Asuntilan kouluun ei tehdä vaadittavia muutoksia ja Ei Eeva Lauronen-Välimäen tekemälle muutosesitykselle jossa Asuntilan koulua olisi laajennettu.

Jaa 25
Tyhjiä 2
Ei 24

Yhteensä 51

Kokoomus

Hankala JAA
Kotiranta JAA
Telemäki EI
Hämeenoja JAA
Konttinen EI
Lahtinen EI
Luojus JAA
Lehtonen JAA
Ojares JAA
Papinsaari JAA
Sippola EI
Taivalsaari JAA
Teivaala JAA
Vilén JAA

Keskusta

Tienari EI
Arola EI
Hakamäki EI
Lauronen-Välimäki EI
Mattila EI
Mäki-Ventelä EI
Niemelä EI
Sarvijrvi EI
Tahlo EI
Törmälä EI
Ylijoki EI

SDP

Peltola S JAA
Peltola K EI
Ahde JAA
Ahonen JAA
Henriksson JAA
Jylhäsalo JAA
Kallio JAA
Lamminen EI
Joensivu JAA
Mäkinen TYHJÄ
Nevala JAA
Törmä JAA
Virtanen TYHJÄ

VAS

Schali JAA
Kesseli JAA
Järvinen JAA
Katajisto JAA
Leponiemi JAA
Repo JAA

VIHR

Kytömäki EI
Sorsa EI
Kampman EI
Riihikoski EI

KD

Hautakangas EI

PS

Savio EI

2001+

Johansson EI

---

Ps. Aika moni näistä valtuutetuista ovat allekirjoittaneet Allianssin Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun. Nämä ovat ilmeisesti niitä kuuluisia vaalilupauksia.

---

Keskustelun parhaat:

Matti Hursti
"Kyllä lukion opetusluokkiin mahtuu helposti kolmekymmentä aikuistakin."

Petri Konttinen
"Näyttää siltä että meitä valtuutettuja koskettavat enemmän terveyskeskus ja vanhustentalo kuin lapset, eli näköjään meidä oma tulevaisuus."

Anssi Repo
"Asuntilan koulu on vain vaalitemppu, iltalypsyn omainen lisäys talousarvioon."

Leena Hautakangas
"Kyllä silloin 40 vuotta sitten neljäkymmentä oppilasta mahtui samaan luokkaan, mutta nykyään lapset ovat erilaisia ja niihin tarpeisiin täytyy vastata."

Leena Törmälä
"Aina kun on raha kyseessä niin inhimillisyys loppuu."

Kalle Leponiemi
"Ei tässä millään tunteella mennä, vaan järjellä. Kyllä 70-luvulla tehtiin oikeaa politiikkaa kun vasemmisto kyykytti oikeistoa ja unohdettiin kaikenmaailman inhimillisyydet!"

Satu Telemäki
"Nyt näitä väliaikaisratkaisun kustannuksia on todella seurattava, jotta ensi kerralla todella tiedetään mistä puhutaan."

What is birth control for?

2009-02-05T01:18:00.003+02:00

Olen ajatellut lopettaa lukemisen, koska menetän yöuneni kaiken maailman opusten takia. Nyt sain loppuun Terhi Kolumiehen Vauvaa Vailla -nimisen kirjan, enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kirja kertoo kolmikymppisestä naisesta, jolla periaatteessa on kaikki hyvin; parisuhde, kiva työ, hyviä ystäviä jne. Kun naisen pikkusisko saa lapsen, menee tämä aivan sekaisin ja ymmärtää haluavansa myös oman vauvan. Kariutuva parisuhde ei saa naista muuttamaan mieltään ja hän aloittaa hedelmöityshoidot yksin.

Peruskoulussa meille annettiin mielikuva siitä, että jokainen suojaamaton yhdyntä johtaa raskauteen, huolimatta siitä saako mies siemensyöksyä tai siitä, missä vaiheessa naisen kuukautiskierto on. Tämä on ihan perusteltu käytäntö, mutta eikö jo viimeistään toisen asteen oppilaitoksissa voisi korjata tuon harhakuvitelman. Todellisuudessahan täysin terveelläkin pariskunnalla on vain 25% mahdollisuus kuukaudessa tulla raskaaksi. Tästä voi jokainen päätellä mitkä ovat mahdollisuudet jos jomman kumman osapuolen hedelmällisyys on heikonlainen.

Hirveintähän tässä on ajatella jokaista perhettä joka ei voi saada lapsia syystä tai toisesta; lainsäädännöstä, hedelmällisyydestä tai lapsettomuudesta johtuen, kun samaan aikaan lapsia tupsahtelee vanhemmille jotka eivät lapsiaan ansaitsisi. Suomeen syntyy vuosittain puolen tuhatta lasta, jotka ovat jo raskausvaiheessa saaneet kärsiä äitinsä päihteiden käytöstä. En ole ehdottoman jyrkkä siinä, että pitäisin päihdeäitejä lähtökohtaisesti kyvyttöminä kasvattamaan lastaan, mutta kyllä silti ihmetyttää miten ajattelemattomia nuo naiset ovat. Toinen ryhmä jota en pysty ymmärtämään ovat teiniäidit, jotka laakista lauantaiyönä tulevat raskaaksi ja pitävät lapsen koska kuvittelevat elävänsä herroiksi sosiaaliavuilla. On käsittämätön vääryys että itsekin vielä itsestäänkin huolehtimaan kykenemättömät lapset saavat lapsia, ja aikuisille ihmisille tätä onnea ei suoda.

En oikein tiedä mikä olisi oikea tapa hoitaa hedelmöityshoitojen kustannukset. Toisaalta hedelmöityshoitojen kustantaminen verorahoilla olisi hyvä idea ja toisaalta ei. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi kehittää järkevämpään malliin ja unohtaa unelmahötöt veroprogression kiristämisestä ja ilmaisista palveluista. Korjaan, maksuttomista palveluista. Kun parempituloisille jäisi jokin järkevä määrä rahaa käteen verojen jälkeen, he voisivat minun puolestani maksaa myös käyttämistään palveluista enemmän, oman kulutuksensa mukaan.
Jos hedelmöityshoidot kuitenkin korvattaisiin verorahoilla, olisi usemmalla perheellä mahdollisuus päästä hoitoihin ja saada lapsia. Nämä lapset olisivat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, eli siis hyödyksi yhteiskunnallemme. Tämä onkin muuten mielenkiintoinen seikka; kumpi on Persujen mielestä parempi, hedelmöityshoitoja saava arjalainen ja suomalaissyntyinen lesbopari vai pakolaistaustainen luonnollisin keinoin Suomessa lisääntyvä maahanmuuttaja? Epäilisin että vastaukseen kuuluisi paljon melua neekereistä, raiskaajista ja vihrpunalesboista, ainakin jos Messias Halla-ahoa on uskominen.

Sitäpaitsi, abortin kustannukset tulevat muiden maksettavaksi. Muistelisin että muutama vuosi erään ystäväni tehtyä abortin hän kertoi sen maksaneen muutamia kymmeniä euroja, eli normaalin toimenpidemaksun verran. Loput oli ilmeisesti Kela korvannut. Miksei kukaan koskaan nosta meteliä kaikista niistä aborteista jotka verorahoilla tehdään? Samalla logiikallahan sekin on muiden, rehellisten veronmaksajien pussista pois.

Olen alkanut ajatella että on varsinainen ihme, että tähän maahan syntyy ainuttakaan tervejärkistä lasta.
Niin ja missä ne miesten ehkäisypillerit viipyvät? Olisi kaikkien edun mukaista kun nekin otukset voisivat itse päättää milloin haluavat olla lisääntymiskykyisiä ja milloin eivät. Niiden syytähän tämäkin loppujen lopuksi on.

Seuraavana lukulistalla on muuten Marianne Käckon Tapa minut, Äiti! -niminen teos. Eli niitä yöunia odotellessa.

Ps. Äiti ei, tämä ei ole mikään "yllätys, olen muuten raskaana" -tyylinen kirjoitus.

Ensimmäinen kerta

2009-02-03T22:06:00.002+02:00

Huomaatteko, taas koin jotain maata mullistavaa ja elämän suunnan muuttavaa ensimmäistä kertaa; nimittäin nuorisolautakunnan kokouksen. Ennen vaaleja uhkailin päämäärättömästi, että jos en pääse koulutuslautakuntaan en mene minnekään. Sitten muutin mieleni ja ymmärsin että Ylöjärven nuorisolautakunta tarvitsee minua. (Tietysti tarvitsee.)

Joskus syksyllä minua varoiteltiin siitä, ettei nuorisolautakunnalle anneta mitään oikeaa päätettäväksi ja kokouksetkin kestävät maksimissaan tunnin. No noista päätösasioista en ole edelleenkään aivan varma, mutta kokoustamisaika tuli tänään jo tuplattua. Tämä hämmentää ilmeisesti muitakin kuin minua, sillä lähtiessäni kaupungintalolta kuulin kommentin "Ei tän pitänyt kestää kun tunti, kun ei kellään pitänyt olla mitään sanottavaa."

Eikö kuulostakin kauniilta? Kuntavaalien alla kaikki kilvan kehuivat kuinka kiinnostuneita ovat nuorten asioista ja mielenterveydestä, mutta kun olisi aika tehdä niiden eteen jotain ja lunastaa lupaukset, on oletusarvo ettei ketään kiinnosta. Nuorisolautakuntaan tuntuu valikoituneen kunkin puolueen tuoreimmat kasvot ja ne valtuutetut jotka eivät olleet mistään lautakunnasta kiinnostuneita. Onko Ylöjärven nuorisolautakunta vain näön vuoksi perustettu päätöksentekoelin jottei kukaan pääse moittimaan?

Jo ensimmäisessä kokouksessa tuli esiin omasta mielestäni todella suuria mokia viime kaudelta; nuorisolautakunnan viime syksynä päättämässä talousarvioesityksessä ei oltu huomioitu vapaa-ajan ohjajaa Härkösen työajan muutosta eikä asiaan oltu otettu kantaa kun kuntaliitokseen liittyvää henkilöstöä koskevaa päätöstä oli tehty. Härköselle oli kuitenkin luvattu kokopäiväinen työsopimus Kurun vastaavana ohjaajana ja asiasta oli sovittu. Syystä tai toisesta se oli vain unohtunut. Tämänpäiväisessä kokouksessa asia kuitenkin korjattiin niin hyvin kuin tässä tilanteessa on mahdollista.
Myös nuorisolautakunnan aloite moniammatillisen nuorisotyöryhmän perustamisesta kaupunginhallitukselle oli hukkunut jonnekin eikä asiasta koskaan olla tehty minkään valtakunnan päätöstä. Ylöjärvi ja sen nuoret saavat kiittää paljosta nuorisopalvelujen esimiestä ja vastaavaa nuorisotyöntekijää, Eila Uusi-Kouvoa, sillä ilman Eilaa tämäkin asia olisi jäänyt vain pöydälle ja hautautunut kaiken maailman kaavoituspapereiden alle. Dokumentit näistä löytyvät Ylöjärven kaupungin nettisivuilta eli täältä.

Nuorisolautakunnan jäsenet eivät myöskään tunne nuorisolakia tai Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa saatikka tiesivät että Ylöjärvellä toimii yksi valtakunnan aktiivisimmista nuorten vaikuttajaryhmistä, Ylöjärven Nuorisoedustajisto.

En tahdo kritisoida omien lasten tuomaa kokemusta, mutta hämmentää että nuorisolautakuntaan kelpuutetaan istumaan sellaisia ihmisiä joilla ei ole valmiuksia siihen ja jotka ovat vain tutustumassa, kun taas koulutuslautakuntaan "pääsevät" syynättiin tarkemmin kuin muslimit New Yorkin lentokentällä. Minut siis kelpuutettiin sinne ainoastaan varajäseneksi, koska en ole ennen ollut, en varsinaisesti toimi alalla enkä ole tarpeeksi vanha. Nuorisolautakuntaan sen sijaan passaan vallan mainiosti koska olen itsekin niin nuori. Edelleen, kenen asioista koulutuslautakunnassa päätetään, niiden keski-ikäistenkö? Melkein tekisi mieli loukkaantua kaikkien nuorten ja heidän parissaan työskentelevien puolesta kun lähtökohtaisesti heidän asioistaan saavat hyväksytysti päättää kaikki lisääntymiskykyiset kaksijalkaiset.

En halua kuitenkaan missään nimessä valittaa lautakuntapaikastani, vaan olen kovin ylpeä siitä että siellä istun ja voin omalta osaltani vaikuttaa Ylöjärven tulevaisuuteen. Uskon että seuraavista neljästä vuodesta tulee antoisa taival ja opin ainakin paljon uutta, jos ei muuta. Sini käski ottaa nuorisolautakunnasta ja sen toiminnasta mentaalisen valokuvan nyt ja neljän vuoden päästä, ja verrata niitä sitten keskenään. Toivottavasti kuvat ovat ratkaisevalla tavalla erilaisia.

Se on nykyaikaa

2009-02-02T12:14:00.002+02:00

Onhan tämä nyt vähän säälittävää. Erkki Puumalainen, Poptorin toimitusjohtaja, arvostelee Euroviisuja äänestäjien masinoinnista. Tai ei Euroviisuja, vaan Sony BMG:tä.

Puumalainen arvostelee siis Facebook-groupia, joka oli perustettu Waldo's Peoplea kannattamaan. Ryhmässä on ollut yli tuhat äänestäjää, ja tämä on Puumalaisen mielestä väärin, kohtuutonta ja äänestäjien masinointia. Ryhmässä olleita jäseniä kun on muistutettu pitkin päivää Euroviisu-karsinnoista ja äänestämisestä. Sillä että esimerkiksi kuuron räppääjän, Signmarkin, kannatus-groupissa on ollut melkein 3000 jäsentä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun Waldo's People on päässyt Moskovaan edustamaan Suomea, täytyy taustalla olla masinointia.

Onkohan Puumalainen ajatellut, että Facebook on nykyään yksi tärkeimmistä mainostuskanavista. On spekuloitu, että Obama voitti vaalit sähköisen median avulla ja Kokoomus kuntavaalit samasta syystä. Mietityttää, onko Puumalainen jo lähettänyt vihaisen kirjelmän Tujuselle siitä, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ei saa käyttää internetiä tai Facebookia vaalimainonnassaan, tai Valkoiseen Taloon kirjepommin jos vaaleja ei järjestetä uudelleen.

En tiedä kenen Puumalainen olisi halunnut voittava, CatCatin nostalgisoimisesta päätellen Tapani Kansan tai Jartsan. Selvää on ainoastaan se, ettei Puumalainen hyväksy tälläistä kammottavaa mainontaa kun kyse on niinkin vakavasta ja uskottavasta tv-formaatista kuin Euroviisut.

Ps. Waldo's People Euroviisuihin -groupin takana ei edes ollut Sony BMG vaan satunnainen fani, Tico Anttonen.

Perjantai helvetistä

2009-01-31T12:50:00.003+02:00

Tähän saakka olen kuvitellut, että haastattelun tekemiseen pystyy kuka tahansa ja miten päin tahansa, mutta eilinen muutti mieleni. Itse en uskaltanut olla hyvä haastattelija. Kyllä, en uskaltanut.

Haastattelu-workshopin ideana oli siis se, että kukin ryhmästämme (siis ne jotka olivat torstain johdannossa) haastatteli jotakuta muuta ryhmämme opiskelijaa. Haastattelun teemana oli yksinäisyys, ja tarkoitus oli saada haastateltavasta irti jotain oikeaa, päästä haastateltavan iholle ja tunteisiin kiinni ja saada hänet kertomaan tarinan. Siihen "vereen ja lihaan" (metafora jota Väliahdet toisti eilisenkin päivän aikana ainakin 16 kertaa) pääsi kiinni, kun sai haastateltavan rentoutumaan ja luottamaan haastattelijaan. No, se olikin sitten se helpoin tehtävä.

Itse lätisin haastateltavani kanssa ummet ja lammet; välivuosista, opiskeluajoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, kunnes pääsimme hänen sivari-aikoihinsa. Aloitin homman hyvin, kunnes tajusin ettei haastateltava ollut koskaan käsitellyt isä-poika-suhteensa muuttumista sivariin menon vuoksi, eikä ymmärtänyt miksi valintaa ei hyväksytty. Tässä vaiheessa itselläni meni pupu pöksyyn ja pahasti. En uskaltanut kysyä enempää. En vain yksinkertaisesti uskaltanut kysyä haastateltavani tunteista, elämästä tai tarinoista joita hänellä olisi ollut. Ajattelin olevani hienotunteinen.

Haastattelun jälkeen (ja sen jälkeen kun itse olin ollut haastateltavana) ymmärsin, että se oli äärettömän huono tekosyy. Hienotunteisuudella ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa. Haastattelutilanteessa ei saa olla hienotunteinen, koska silloin myönnät olevasi pelkuri. Riittää kun kunnioittaa haastateltavan tunteita ja menneisyyttä. Ymmärsin, mitä kunnioitus haastattelutilanteessa tarkoittaa vasta kun itse olin tullut haastatelluksi. Se tarkoittaa, ettei pakota haastateltavaa vastaamaan. Olin päättänyt ennen omaa haastatteluani, että on asioita joita en kerro, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin unohtanut kameran ja "yleisön" ja lauloin isojakin asioita menneisyydestäni haastattelijalle. Eikä se loppujen lopuksi ollut edes kovin kamalaa.

Kamalampaa oli kun Pentti antoi meille palautetta. Voin kertoa, että hän on yksi kovimmista äijistä, joita koskaan olen tavannut. Puolentoista päivän tuttavuuden jälkeen hän laukoi sellaisia kommentteja, joita en ole läheisiltäkään ystäviltä koskaan kuullut, tai asioita joita en koskaan ole miettinyt. Lieneekö vain omaa vainoharhaisuuttani, mutta tuntui että hän arvosteli minua ja erästä toista opiskelijaa, (joka taas ei ollut torstaina) ankarammin kuin muita.

Workshopin päättymisen jälkeen illuusio täydellisestä koulusta kuitenkin romuttui. TARINAn hallituksen entinen jäsen, jonka vastuulla oli ollut roll-upimme suunnittelu (deadline joulukuussa 2008) ja hallituslaisten kuvaaminen nettisivuille (deadline marraskuussa 2008) ilmoitti että hän ei tee mitään, koska on niin kiire eikä huvita. Se sai minut taas ihmettelemään, että millä oikeudella ihmiset jättävät tekemättä asioita jos ei huvita. Onko todella niin, että työelämässäkin on ihan oikeutettua olla tekemättä jotain jos tuntuu siltä että se nimenomainen homma on tylsä. Jokainen kerta, kun henkilö X tai Y toimii näin, haluaisin kirjoittaa heidän CV:hensä "valehtelija, joka ei hoida hommiaan, välttelee työnantajaansa, ja käyttäytyy juuri niinkuin itse haluaa". Olen monesti sanonut, että itsekin pyrin tekemään asiat niinkuin itse haluan, enkä kuuntele muita. Tämä ei kuitenkaan päde asioihin, joissa on oma/jonkun muun tutun maine ja luottamus vaakalaudalla. Kamalin ajatus jonka tiedän on, että opiskelujen jälkeen minut tunnettaisiin sinä tyttönä joka jättää asiat tekemättä ja johon ei voi luottaa. Tällä alalla ei kuitenkaan ole liikaa töitä, eikä piirejä voi vaihtaa kun munaa itsensä jossain.

Jotta perjantaista olisi tullut vielä parempi, jouduin istumaan junassa lastenosaston lattialla koska juna oli täynnä. Kiitos nykyisen tekniikan, pystyin kuuntelemaan musiikkia eikä tarvinnut kuunnella sitä kuljuntaa ja rääkymistä, joka täytti vaunun. Eräällä pikkutytöllä oli koko kaksituntisen ajan aivan järjetön show käynnissä. Tyttö suuttui jos ei saanut laskea yksin mäkeä (lastenvaunu oli siis täynnä leikki-ikäisiä), hän suuttui jos äiti puhutteli häntä ja jos taas ei. Hän huusi kun sisko tuli lähelle, mutta kuitenkin roikkui hänen paidanliepeessään. Arvatkaa mitä vanhemmat tekivät? Ottivat tytön syliin ja silittivät päätä, jos tämä suuttui kun ei saanut olla yksin liukumäessä. He halailivat niin kauan että mäki oli hetkellisesti tyhjä, veivät tytön laskemaan ja estivät isosiskoa tulemasta silloin lähelle. Ja tätä kesti koko junamatkan. Pikkutyttö pyöritteli vanhempiaan aivan kuusi-nolla pikkusormensa ympärille, ja isosisko sai olla oman onnensa nojassa. En tietenkään tiedä perheen taustoja tms. mutta olihan tuo junamatka nyt todella absurdia katsottavaa. Toivottavasti isosiskokin otetaan joskus syliin, ja hänen päätään silitetään.

Kuitenkin, kun tulin kotiin, minua odotti punaviini ja tänä aamuna sain tuoreita croissanteja sänkyyn. Muistin taas, että voi tämä elämä olla ihan ihanaakin.

Ps. Olen saanut tuntemattomalta ihmiseltä linkin Riemurasian kuvaan, jonka kuvateksti on Star Wars Wedding. En keksi muuta selitystä, kuin että linkin lähettänyt ihminen lukee blogiani, joten kiitos menee varmaan tätä kautta perille.

Tervetuloa liskot

2009-01-29T22:05:00.003+02:00

Eilen juhlittiin Anitan syntymäpäiviä, ja melkoiset kekkerit olivatkin. Itse selvisin sen suuremmitta vammoitta, mutta tulipahan siinä yksi murtunut nilkka, kaksi selkävammaa ja yksi hulahulavanteen pyörittämisen ennätys. Sinänsä tuo ennätys ei ole vamma, mutta oli vaan pakko mainita siitä. Ajattelin hankkia meillekin Nintendo Wiin että voi pyörittää pyllyä illasta toiseen kun en keksi muutakaan sisältöä elämälleni.

Journalismin kurssilla olemme päässeet haastattelun ihmeelliseen maailmaan. Huomenna on tarkoitus itkettää haastateltavaa, mutta ei sillä kivalla tavalla. Ideana on haastatella pariansa aiheesta yksinäisyys ja löytää parin sielunelämästä jotain niin syvällistä ja tunteellista, että haastattelussa on järkeä. Haastattelutilanne myös kuvataan.

Kamala ajatus. Huomenna pitää siis mennä itseensä ja kertoa sellaisia asioita joista ei itsekään tiedä tietävänsä. Kysyin saako paikalle mennä kännissä, mutta se ei ollut toivottavaa. Wonder why..

Aina välillä mietin miten workshopin vetäjä, YLEn tuottaja Pentti Väliahdet, pystyy elämään itsensä kanssa. Hän kertoi esimerkkejä haastattelutilanteista ja haastatelluista, eivätkä aiheet ja teemat ole aina olleet kaunista katsottavaa. Vaatii haastattelijalta käsittämätöntä sietokykyä haastatella ihmisiä ja tehdä dokumentteja kipeistä aiheista, kun kuitenkin itse täytyy pysyä coolina tapahtui mitä hyvänsä.

Olen jotenkin aina ajatellut, että haastatteluissa ja dokkareiden tekemisessä kamalinta olisivat hiljaiset hetket kun ei ole mitään sanottavaa. Radiohaastatteluissa ehkä näin onkin, mutta televisioitavissa haastatteluissa ei. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin tajusin tänään kasvojen kertovan enemmän kuin sata sanaa. Vanhojen kasvojen. Ironista on, että kamera ei kestä kaikista kauneimmillaan olevan 25-vuotiaan nuoren naisen kasvoja samalla tavalla kuin 89-vuotiaan mummon. Ehkä tästä syystä vanhuksia ja lapsia kuvataan enemmän kuin ns. nuoria aikuisia. Aikuisista ihmisistä kertoviin kuviin tarvitsee aina keksiä jotain muuta shokeeraavaa tai joku muu "thing", kun taas vanhuksen kasvot ovat sellaisenaankin mielenkiintoiset.

On vähän hämmentävää miten paljon itsestään selviä asioita on tullut mietittyä viime viikkojen aikana. Eräs opiskelukaverini joka työskentelee myös freelancer-toimittajana totesi kuultuaan journalismin kurssista ettei tarvitse sitä, kun osaa jo olla toimittaja.
On varmaan ihan totta, että kun muutaman vuoden työskentelee toimittajana, osaa kirjoittaa tekstin, tietää mikä on ingressi ja kuinka juttuidea esitetään uutispäällikölle. Silti se ei tarkoita, että osaisi pohtia omia näkökulmiaan, juttutyyppien erilaisuutta ja haastattelun tekemisen vaikeutta.

Haastoin TARINAn kanssa koulumme henkilökunnan ja opiskelijat katsomaan peiliin ja miettimään omaa tapaansa tehdä töitä juuri tästä syystä. Vaikka kuinka olisi alkanut opettaa kymmenen vuotta sitten, se ei tarkoita ettäkö olisi siinä kovin hyvä tai edes välttävä. Sama pätee opiskelijoihin; on turha odottaa laadukasta opetusta jos itse ei antaudu vuorovaikutukselle. Saa nähdä mitä siitä tulee. Toivottavasti edes jotkut saavat vastauksia kysymyksiinsä.

Ja koska Pauli nillittää kun blogissani ei ole kuvia, niin ollos hyvä:

Juhlavuosi

2009-01-25T22:09:00.003+02:00

Tai paremminkin päivä tai postaus, mutta juhlavuosi kuulostaa vähän glamöröösimmältä. Tämä on siis 100 kirjoitus tässä blogissa. Onnittelut itselleni siitä.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kaikki yhdistys- ja järjestötoiminta on hyväksi ihmiselle. Yleensä yhdistyksillä on joku missio jonka takia järjestötoiminta on myös yleishyödyllistä; kuitenkin poikkeus vahvistaa taas säännön.

Alibi, tuo alamaailman lahja suomalaisille julkaisee nettisivuillaan palstaa "Alibin parhaat". Mielenkiintoinen ajatusmalli; parasta ovat Jokelan koulusurmat, Jeren rankka elämä ja Naisrikollisjärjestön perustaminen. Nimike tuolle palstalle on enemmän kuin kyseenalainen, miten rikoksiin keskittynyt lehti voi tituleerata tiettyjä rikoksia parhaiksi? Mikä on paras? Eniten mediatilaa? Raaimipia murhia? Järjettömimpiä tapahtumia?

Mikään noista ei voi pitää paikkaansa, sillä parhaiden joukossa on tämä naisten rikollisjärjestö Woman's MC. Järjestö on tarkoitettu vain naisille, se ei ole väkivaltainen yhdistys mutta naiset voivat tilanteen vaatiessa tappaa, kerho pyörii velanperinnän ja huumeiden ympärillä jne. Ja MCllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ellei joku typyköistä satu omistamaan mopockootteria. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, että mitä pitää tapahtua jotta joku jättää päivätyönsä ja alkaa täysipäiväisesti johtaa rikollisjärjestöä johon kuuluu neljä henkilöä. Yhteiskunta sitä ja yhteiskunta tätä, mutta tuollaisen järjestön toiminta on enemmän kuin kyseenalaista.

Samoin on myös aiheesta kirjoittaminen. Alibi on kyllä varsinainen keltaisen lehdistön kivi-paperi-sakset-tyylillä valittu kukkulan kuningas. Jos itse olisin joutunut koulusurmien kanssa jollain tapaa lähemmin tekemisiin, vetäisin herne-maissi-paprikan nenään ja syvälle, kun tapahtumia tituleerattaisiin Parhaiksi jutuiksi. Aina välillä sitä tulee väkisinkin ajatelleeksi ajattelevatko toimittajat mitään muuta kuin sensaatio-otsikoita ja suuria myyntilukuja.

Niinkuin nyt esimerkiksi seuraava otsikointi Ilta-Sanomien nettisivuilta:

Koko haastattelun tekeminen on minusta eettisesti väärin, sen kuvaaminen vielä enemmän ja lööpin asettelut, jos mahdollista, sitäkin enemmän. En pysty mitenkään näkemään, että toimittajalla olisi ollut kovinkaan kummoista ammatillista kunnianhimoa juttua tehdessään; näkökulma ei ole uusi ja tuore, vaan samalla tyylillä jo Jokelan tapahtumien jälkeen haastateltiin Auvisen vanhempia. Aihekaan ei ole mikään varsinainen uutinen, vai onko toimittaja todella kuvitellut ettei kukaan arvaa miten pahalta surmaajan äidistä tuntuu.

Kaikenlaiset spekulaatiot poliitikoiden yksityiselämstä vielä ymmärtää, sillä he ovat vapaaehtoisesti tuoneet elämänsä julkisuuteen valitessaan ammattiaan. Riitta Saari tuskin on koskaan tästä tilanteesta haaveillut, ainakaan siinä kontekstissa jossa hänet esitetään. Kauhajoen surmaajan äitinä.

Propsit iltapäivälehdistölle siitä, ettei Kauhajoen tapahtumia retosteltu kuukausitolkulla uutisissa, vaan asian hypetyksen annettiin olla. Saaresta ei tehty sankaria (negatiivisessa mielessä siis) vaan uhrien omaisten annettiin surra rauhassa ja ilman syyllistämistä: sunnuntaina kun näitte viimeksi, onko aivan varma ettei silloin tullut riitaa? Olisiko ollut liikaa pyydetty, että haavoja ei olisi taas revitty uudelleen auki?

Haluaisin isona avaruusolennoksi

2009-01-23T17:55:00.005+02:00

Avaruusolennoilla elämä olisi helppoa. Aina välillä ne laskeutuisivat jollekin tähdelle tutkimaan tähden elämää. Välillä sitä olisi ja välillä ei, mutta who cares, avaruusolento olisi silti tyytyväinen. Sitäpaitsi sellaisille tähdille, joilla ei vielä ole elämää voisi antaa nimeksi vaikkapa Emmilandia tai New Emmi.

Jos olisin avaruusolento ja laskeutuisin maahan, tarkemmin vielä Suomeen, ja alkaisin tutkia maan elämää esimerkiksi paikallislehtien kautta, voisin hämmästyä. Suomessa elettäisiin istuen tietokoneen ääressä, kätellen tai seisten kädet vaihtoehtoisesti sivuilla tai haarovälissä. Saattaisi siinä pienen avaruusolennon pää mennä sekaisin.

Koti-idean markkinaosuus laajenee

Hollolan Kunnanjohtaja Päivi Rahkonen

No okei, en ehkä oikeasti haluaisi avaruusolennoksi; näyttäisin kummalliselta, vihreältä möykyltä enkä osaisi kuin mongertaa kummallisia äänteitä. Mutta tänään Mikko Honkalan luennon jälkeen tajusin, mitä haluan isona tehdä. Tai ainakin sain varteenotettavan vaihtoehdon maailman valloitukselle, presidenttiydelle ja seurapiirivaimolle, nimittäin toimittajan ammatti. En tarkoita välttämättä paikallislehden urautunutta toimittajaa, joka tekee 40-vuotisen uransa paikallislehden uutispäälikkönä (kun siis toimituksen koko on 1+2) eikä uskalla kirjoittaa paikallisen koulun lopettamisesta.

Sattumalta (onko sitä olemassakaan), journalismikurssista siis täysin riippumatta, luen Regina Raskin Hyvä Naapuri -nimistä kirjaa, jossa toimittajanainen Vappu palaa uransa huipulta paperitehtaan hylkäämään kotikuntaansa ja ymmärtää suomalaisen perinteisen journalistiikan tabut ja ongelmat.
Liekö sitten johtuu journalismiähkystä vai mistä, mutta valvoin viime yön miettimässä NUVAn jäsenlehteä, sen kantta, teemaa, artikkeleiden näkökulmia tai niiden puuttumista. Koko tämän päivän olen miettinyt tiedottamista, toimittamista, niiden eroja ja yhtäläisyyksiä, kuvittamista, grafiikkaa ja ammatillista kunnianhimoa. Nyt alkaa tuntua, että sanat ja kirjaimet vaan lentelevät päässä. Tämä taitaa olla nyt se kuuluisa Go with the flow. Itseni tuntien ilmoittaudun huomaamatta tiedotusopin laitoksen syväluotaavalle intensiivikurssille, työväenopiston valokuvauskurssille ja kansalaisopiston kuvittamiskurssille, joista loppujen lopuksi en saa irti kuin helvetinmoisen laskun.

Taidan kuitenkin leijua vain ruokakauppaan ja kokkailla mahtiruokaa koko Tamperelaiselle ystäväperheelle kera punaviinin. Olen sen ansainnut.

Oletko valehdellut, Ilkka Kanerva?

2009-01-20T11:34:00.002+02:00

Mikäli kysymys olisi esitetty tällä viikolla, Ike olisi ehkä kertonut tulleensa väärinymmärretyksi hänen kiistettyään tekstiviestit Johanna Tukiaiselle. Että tämä ei suinkaan ollut valehtelua, Ike vaan ei oikein ymmärtänyt kysymystä ja siksi valehteli vaikkei tiennyt valehtelevansa. On se Luojan lykky, etten ole Varsinais-Suomesta ja ettei tarvitse jo pelkästään sukujuuriensa takia palvoa Kanervaa. En kiellä, etteikö Ilkka olisi pätevä poliitikko, mutta (liian) monta kertaa Ilkkaan pimeillä yökerhojen käytävillä törmänneenä en pysty varauksettomasti häntä ihailemaan.

No, vuonna 1981 Ilkalta kysyttiin onko hän koskaan törmännyt tai itse syyllistynyt poliittiseen valheeseen. Televisiolähetystä nauhoitettaessa Ilkalta ottaa kolme ottoa saada artikuloitua jyrkkä EI, kaksi ensimmäistä vastausta kompastelevat omiin sanankäänteisiinsä. Haastattelu löytyy Ylen Elävästä Arkistosta.

Aloin pohtia, että mikä loppujen lopuksi on poliittinen valhe ja miten sellaiseen voi olla törmäämättä. Ilkka kuitenkin on ollut myös Kokoomusnuorten puheenjohtaja. Sen ajan Kokoomuksen Nuorten Liittoon en ole sen kummemmin perehtynyt, mutta jos vertailupohjana on 2009 vuoden KNL, on vaikea kuvitella etteikö jo tuolloin olisi itse kukin kaivanut puukkoa selästään. Selailin Kokoomusnuorten historiikkia Kaksi askelta edellä edes pienen skandaalinpoikasen toivossa, mutta olisihan pitänyt arvata ettei tuollaiseen isänmaalliseen ja arvokkaaseen teokseen ole sellaista päässyt. Sen sijaan löysin kauniin iltarukouksen:

Stalinistin iltarukous

Antakaa meille meidän jokapäiväinen juoksuhautamiehemme kurin ja järjestyksen linjalta, jotta me voisimme häntä osoittaa ja sanoa: siinä meillä porvari.
Antakaa meille antikommunisti, joka kiertää sanomassa, että asiat maassa ovat hienosti, jos vain kommunisteista päästäisiin. Sillä varmasti maassa on epäkohtia, jokaisen kohdalla, joista hän ei voi syyttää yksinomaan meitä.
Antakaa meille möhömahaporvareita, jotka kabineteissaan kauhistelevat nuorisoa ja puhuvat demokratiasta kuin sosialismista. Päästä meidät tarmioista, kanervista ja palosista ja noista pahimmista porvareista, jotka käyttävät kirosanaamme arvonimenään. Antakaa meille noita kravattikaulaisia sliipattuja kapitalismin juoksupoikia, jotka kätkevät ajatuksensa PR-hymyyn ja kabinetteihin.
Säästä meidät työläisporvareilta, jopa koko ajatuksen käyttämisestä ja aatteen ei kiipeämisensä eteen taistelevilta porvareilta.
Antakaa jokaiselle kokoomuslaiselle hänen jokapäiväinen Uusi Suomensa, jotta hänen lapsensa tulisivat meille nimeen Marxin, Engelsin ja Leninin. (Mietteitä KNL sisällöllisestä möyhennyksestä, Juha Rintamäki, vappuna '95)

Takaisin asiaan. Otetaan termi poliittinen valhe tarkempaan käsittelyyn, millainen se on? Tarkemmin, mitä se on? Jouduin pettymään kun Wikipedialla ei ollut tarjota valmista selitystä käsitteellle. Onneksi Valheen ja politiikan suhdetta on tutkittu ja tarkasteltu ennenkin. Petri Koikkalainen on kirjoittanut Filosofiseen aikakausilehteen N&N (4/95) kirja-arvostelun Jukka Paastelan Valhe ja politiikka -kirjasta (Gaudeamus, Helsinki 1995. 287 s).

Tässä Koikkalaisen ajatuksia Paastelan teoksen pohjalta:

Poliittisen puheen ja totuuden välinen suhde vaikuttaa luonnostaan vaikeasti määriteltävältä. Hyväksyttävänä tai ainakin ymmärrettävänä pidetään esimerkiksi sitä, että vaalilupaukset toteutuvat harvoin ainakaan siinä muodossa kuin ne on annettu, tai että valtiovarainministerit "valheellisesti" kieltävät tulevat devalvaatiot suojellakseen maidensa valuuttoja. Vaikka poliitikoilta jopa odotetaan tietynlaista joustavuutta totuuden suhteen, ollaan politiikka ja erityisesti poliitikot kuitenkin valmiita tuomitsemaan valheellisiksi, vastuuttomiksi ja moraalittomiksi, kuten viimeaikainen julkisuus sekä monet mielipidetiedustelut näyttäisivät osoittavan. Ääritapauksissa politiikkaa voidaan pitää salaisen suunnitelman täytäntöönpanona, jonka julkiset ilmenemismuodot ovat pelkkää harhaanjohtamista ja teatteria. Tämäkin näkökulma on sikäli ymmärrettävä, että "valheelliset" poliittisen elämän muodot voivat joissakin tapauksissa rappeuttaa poliittisen järjestelmän ja tehdä ihmisten elämän sietämättömäksi.

Itse olisin myös valmis allekirjoittamaan edellisen. En tarkoita, että vaalilupaukset olisi tehty rikottaviksi tai että automaattisesti kaikki politiikkaan liittyvä olisi valetta, mutta politiikasta tekee kiinnostavaa se, että sen tavoite on unelmaa. Kuunnelkaa vaikka Obaman virkaanastujaisten retoriikkaa; suurimmaksi osaksi juhlissa maalaillaan tulevaisuutta, pohditaan millainen ihanteellinen Amerikka olisi ja annetaan lupauksia paremmasta huomisesta. Kuitenkaan kukaan ei voi luvata näiden tapahtuvan tai taata paremman Amerikan olemassa oloa, eikä se ole tarkoituskaan. Tarkoitus on antaa toivoa ja valaa kansalaisiin uskoa; tehdä politiikkaa.

Sunnuntai-iltana seurasimme äidin ja Kimmon kanssa virkaanastujaisten ensimmäistä päivää, megakonserttia Abraham Lincolnin muistomerkillä. Ihailin amerikkalaista retoriikkaa ja paloa joka puheissa on, sekä sitä hurmosta jonka poliitikot saavat aikaan. Ei meillä Suomessa sellaista tapahdu. Miksei?

Koska suomalaiset haluavat saada faktoja. Suomalaiset haluavat ongelmia ja tragediaa. Tämä melankolinen kansa haluaa lukea katastrofeista, se haluaa kuulla tilastotietoa ja nähdä kuka on ollut täysistunnossa ja kuka ei. Me emme halua poliitikkoa joka puhuu omista unelmistaan ja toiveistaan, maalailee kauniita kuvia tulevaisuuden Suomesta ja kannustaa ihmisiä näkemään valoa tunnelin päässä. Me haluamme poliitikon, kaikista mieluiten virkamiehen, joka kertoo ruuan arvonlisäveron olevan 17%. Kuinka monen kuvittelette Amerikassa tietävän mikä elintarvikkeiden alv siellä on, tai ylipäänsä, mitä arvonlisävero tarkoittaa. Suomalaiset ovat tylsää ja tekopyhää kansaa. Suomalaiset janoavat skandaaleita ja kun saavat niitä, he paheksuvat.
Voisivatko suomalaiset ottaa mallia muualta? Odotan sitä päivää, kun suomalainen poliitikko uskaltaa aloittaa puheensa puhumalla Unelmasta (Note for SDP: Unelmahöttö on eri asia.).

Tiedättekö miksi Kokoomuksella menee hyvin? Kokoomuksella on visio unelmasta; Toivo. Ja Sauli, Alex ja Jyrki. Kaikki he uskaltavat olla optimistisia, kukaan ei ole menettänyt elämänhaluaan laman takia, eikä siitä tehdä itselleen mörköä. Sen lisäksi Kokoomuksella on Siunattu Bob Helsinki.

Rakas aviomieheni

2009-01-19T21:48:00.002+02:00

Vale-avioiduin rakkaan ystäväni kanssa 7.11.2008 jotta hänen veljensä vapautuisi armeijan harmaista viikonlopuksi. Sattuneesta syystä en voi paljastaa ystävän nimeä, mutta lupasin kirjoittaa hänestä nohevan ylistystekstin hänen hoidettuaan aviolliset velvoitteensa ja ruokittuaan minut tänään.

Ystäväni on käsittämättömän röyhkeä ja kunnianhimoinen ihminen, joka tekee asioita joita itse kadehdin. Kukkahattutädit ovat kauhuissaan omista sanomisistani ja tekemisistäni, mutta hän vetää kaiken vielä överimmäksi. Sillä asenteella pääsee joko todella pitkälle tai todella lyhyelle, mitään kompromissi-ratkaisuja ei ole. Vaikka en koskaan TTVOlta mitään muuta saisi, niin olen onnellinen koska tiedän meidän olevan ystäviä hamaan loppuun saakka. Välillä tosin tuntuu että se loppu on aikaisemmin kuin uskoisikaan.

Hän on myös toisaalta yksi sydämellisimmistä ihmisitä joita tiedän, ainakin omia ystäviään kohtaan. Hän antaa paljon anteeksi, mutta ei silti unohda. Omista virheistään oppii paremmin kun säännöllisin väliajoin joku hyväntahtoisesti muistuttaa niistä.

Ystävissäni on yksi yhteinen piirre; niille kaikista parhaille voi sanoa aivan mitä tahansa sylki suuhun tuo ja tietää aina saavansa rehellistäkin rehellisemmän vastauksen. Toisinaan se auttaa, toisinaan ei, mutta silti tietää ettei ystävyys lopu noihin sammakoihin. Parhaille ystävilleni voin myös aina soittaa kun kohtaan suurinta idiotismia jota tähän maailman mahtuu, ja tiedän että he ymmärtävät.

Noiden ystävien kanssa on kaikista tuloksekkainta ja toisaalta taas raastavinta tehdä töitä; omat ratkaisunsa ja päätöksensä joutuu perustelemaan paremmin kuin tältä-musta-tuntuu. Teoistaan joutuu myös aivan eri tavalla vastuuseen eikä sovituista hommista voi luistella eroon niin kuin vieraiden ihmisten kanssa. Ystävien kanssa hommat saattavat lähteä hetkellisesti käsistä, mutta ne palaavat myös raiteilleen kun aamu koittaa. Ainakin suuremmille raiteille.

Tämä aviomieheni on harvinaislaatuinen pakkaus, mutta so am I. Vastakohtien lisäksi elämään tarvitaan samankaltaisuuksia.

Journalism part 2

2009-01-19T15:36:00.002+02:00

No niin. Päätin nyt kaikesta huolimatta tulla kaapista ulos, ja paljastaa journalismin nettisaittini olevan aamulehden nettisivut.
Koska järjestelmällisesti yritän boikotoida Hesaria (For real, Sipoo yhdistyy Helsinkiin ja sillä siisti. Lakatkaa nillittämästä.) ja tukea mahdollisuuksien mukaan Aamulehteä, käytän mieluummin AL:n nettisivuja "asiallisen ja informatiivisen" tiedon etsimiseen. Kaikkeen muuhun kelpaakin sitten Ilta-Sanomat.
Tänään muuten uutisoitiin Sanoma Newsin vähentävän työntekijöitä 100-200 kpl, tarjoavan 59-vuotiaille eläkepakettia ja kehottavan jäljellejääviä työntekijöitä ottamaan lomarahat ennemmin lomana, joten tämä tekee Hesarista vielä enemmän luotaantyöntävän. Logiikka sinänsä ei ole kovin kantava, koska mitä vähemmän Hesaria/Ilta-Sanomia luetaan, sitä vähemmän he tarvitsevat työntekijöitä. Toisaalta, tarvitseeko aina olla looginen ja onko todella niin että juorunälkäiset suomalaiset lopettaisivat keltaisten sanomien lukemisen?

Aamulehden nettisivuilta luen viikolla Pirkanmaan uutiset, sillä kotiini kannetaan vain viikonlopun lehdet. On kiva pysyä kärryillä siitä, että Hämeenkyrössä on murtauduttu grillille ja että Sastamalan putkareissut tehdään nykyään Tampereelle. Koskaan ei voi tietää milloin tälläistä triviatietoa tarvitaan. Sen lisäksi Aamulehden sivut ovat tietysti nykyaikaisena mediatuuttina myös pyhittäneet muutaman alasivun blogeille, tuolle Blogosfäärin luvatulle maailmalle. Aamulehden blogeja on mielenkiintoista seurata mm. siksi, että monissa politiikkaan tai yhteiskunnallisiin tapahtumiin liittyvissä blogeissa viitataan usein näihin. Kun oma aika kuluu enenevissä määrin blogista toiseen hyppimisessä, on hyödyllistä tietää mistä puhutaan ja miksi.

Ilta-sanomat tulikin jo ohimennen mainittua, mutta sen objektiivisesta ja totuudenmukaisesta raportoinnista voidaan olla montaa mieltä. Siksi en siihen perehdy sen enempää.

Pohtiessani viihteellistä nettisaittia tuli mieleeni, että voidaanko Facebookista puhua viihteellisen journalismin nettisaittina. Kaiken turhan tiedon äiti, Wikipedia, kertoo käsitteestä journalismi seuraavaa:

Journalismi on toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja analysoida tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset. Sana journalismi tulee ranskan sanasta jour, joka merkitsee päivää. Journalismia harjoittavat journalistit eli toimittajat.

Kun alkaa yhdistellä journalismin eri muotoja ja kohteita Facebookiin, löytyy yllättävän paljon yhteistä. Facebookiin kerätään ensisijaisesti tietoa itsestä ja jaetaan sitä ystäville. Mitä enemmän ystäviä, sitä suurempi joukko jolle tieto on kohdistettu, on. Facebook liittyy ja reagoi äärettömän nopeasti yhteiskunnallisiin muutoksiin ja tapahtumiin; en nyt enää löytänyt tarkkaa prosenttilukua, mutta muistaakseni Kauhajoen koulusurmien jälkeen noin 80% status-päivityksistä Finland-networkissa liittyivät surmiin ja epäuskoon. Kun Sauli Niinistö meni naimisiin ja tieto siitä tuli julki, meni muutamia tunteja kun facebookiin oli syntynyt Sauli presidentiksi vuonna 2012 -yhteisö. Georgian kriisiin, Gazan sotaan tai Yhdysvaltain presidenttikilpaan on otettu kantaa helpommin ja nopeammin Facebookin kautta. Facebook oli myös tärkeä tekijä Barack Obaman vaalivoitossa, niin kuin ns. uuden median käyttö vaalitaistossa ylipäänsä.

Oikeastaan ainoa asia, joka Wikipedian määritelmässä ei osu yksiin Facebookin käytön kanssa on journalismin tuottajiksi mainitut toimittajat. Facebookhan ei toimi toimittajien vaan yksittäisten ihmisten kautta. Mutta onko enää oikein puhua ainoastaan toimittajien tuottamasta journalismista? Nykyään ääntä ja kuvaa on helppo nauhottaa esim. puhelimella ja lähettää tiedostot niitä kaipaavalle medialle. Eikö tällöin voida myös puhua sosiaalisen median ja web 2.0:n ohella myös journalismin muutoksista, ja jos voidaan, journalismin tuottajan titteli menettää merkityksensä.

Näine pohdintoineni ja päätelmini julistan Facebookin olevan itselleni tärkein viihteellisen journalismin nettisaitti. Vastaankin saa väittää, se on enemmän kuin toivottavaa.

Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa

2009-01-18T23:07:00.003+02:00

Aamulehden sunnuntain Asiat-liitteessä oli juttu suomalaisesta Junioriurheilusta ja sen alennustilasta. Artikkelin mukaan viimeinen suomalainen huippu-urheilija-vuosiluokka ovat 1983 syntyneet; sen jälkeen ei voida puhua sukupolvista vaan yksittäisitä sattumista ja vahingoista. Valmentajat peräänkuuluttavat omaehtoista opettelua, innokkuutta ja vapaa-ajan höntsäily-kulttuuria. Tasa-arvoistavat kampanjat Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa! ovat muuttuneet tasapäistäviksi kampanjoiksi ja junnumassat muuttuvat harmaaksi-sellaiseksi.

Kuulostaa hämmentävän tutulta; onko se todella vain junnu-urheilu joka kärsii ns. tasa-arvoistamisesta?

Suomessa on totuttu sosialistiseen kouluttamistapaan oli kyse sitten matematiikasta tai jalkapallosta. Kukaan ei saa olla toista parempi, ja vaikka joku sattuisi olemaan, siitä ei pidä tehdä numeroa vaan päinvastoin, murskata lahjakkaan lapsen unelmat ja haaveet.

Jutussa puhutaan myös tasoryhmistä. Tiedostavat vanhemmat, nuo lastensa kuluttaja-asiamiehet ovat nostaneet metakan siitä että naapurin Pikku-Petteri on eri ryhmässä harjoittelemassa kuin oma Kulta-Nuppu ja Nupulle tulee siitä paha mieli. Se on epäreilua, epäreilua ja epäreilua. Nämä kuluttaja-asiamiehet eivät hyväksy lapsensa olevan vähemmän lahjakas kuin naapurin lapsi, ja yrittävät väkisin tehdä lapsestaan maailman huippua.
Anteeksi, eivät tehdä, vaan teetättää. Jos lapsi ei pärjää koulussa se on opettajan vika, ja jos lapsi ei osaa kuin kärkkärin, se on valmentajan vika. Opettajien ja valmentajien pitäisi jalostaa lapsista jotain maata mullistavaa, mutta lapselta ei odoteta minkäänlaista panosta. On helppoa syyttää jotain muuta tahoa, kuin katsoa peiliin ja kysyä itseltään: Olenko todella kannustanut lastani tekemään parhaansa? Olenko päästänyt hänet kuraan harjoittelemaan saksipotkuja tai auttanut matematiikassa vaikka televisiosta tulee samaan aikaan Amazing Race?

En nyt missään nimessä tarkoita sitä, että ainoastaan lahjakkaita lapsia pitää kouluttaa ja opettaa ja vähemmän lahjakkaat jääköön oman onnensa nojaan. Itse lentopalloiluaikoinani jälkimmäiseen ryhmään kuuluneena tiedän miltä tuntuu istua vaihtopenkillä turnauksesta toiseen kun valmentajia ei edes huvita yrittää valmentaa. En ymmärrä keneltä se olisi pois, että lahjakkaat lapset saisivat vaatimaansa opetusta kuten myös vähemmän lahjakkaat. Kuka siinä häviäisi, että vilkkaat lapset saisivat tarvitsemaansa huomiota ja räätälöityä opetusta niin ettei heidän tarvitsisi ruokalan tätiä ärsyttääkseen ottaa enemmän ruokaa kuin ensimmäisellä kerralla on sopivaa.

Suomi, kansainvälinen maa

2009-01-17T20:53:00.002+02:00

Taas kerran heräsin ihmettelemään suomalaista alkoholilakia ja kaikenmaailman monopoleja kun olimme lauantain ruoka-ostoksilla Kampin K-kaupassa. (I know, tää on tosi säälittävää. Mutta vielä säälittävämpää on, kun kerron että käytiin ensin matkamessuilla.)

Anyhow, ostettiin raaka-aineet maailman upeimpaan ja kolesteroliarvoja hivelevään ateriaan ja tuli puheeksi, että kotoa taitaa olla viini loppu. Pojat olivat tiistai-illan ratoksi sen imaisseet (sinänsä ei haittaa, koska se oli sitä pahaa Georgialaista hyväntekeväisyysviiniä) ja tuli tarve saada hyvää punaviiniä sen läskinpalan kanssa. Mutta kas, Suomessahan sitä viiniä ei saa myydä muualla kuin siihen erikseen varatuissa ravitsemusliikkeissä.

Tämä on hämmentävää siksi, että:

1) Joisivatko ne riskirajoilla tai sen yli keikkuvat deekut todella laadukkaita viinejä joita ruokakaupan valikoimaan kuuluisi?

2) Olisiko todella liikaa vaadittu, kun on miltei pakko käyttää suuria tarjousmarketteja joissa myydään epäeettisesti tuotettua tavaraa ja joista "kaiken saa saman katon alta", että noista todella saisi kaiken yhteen ateriaan keskeisesti liittyvät tarvikkeet saman katon alta?

3) Keneltä olisi pois saada suomalaista alkoholikäyttäytymistä ohjattua terveempään, keskieurooppalaiseen suuntaan, jossa pulloja ei tarvitsisi piilotella ja viinin nauttiminen olisi hyväksyttävä harrastus?

4) Miten perustellaan väite, jonka mukaan viini päätyisi yhä useammin alaikäisten käsiin? Sillä että 13-vuotiaiden makuaisti kehittyisi yhdessä yössä niin, että he haluaisivat maksaa siiderin sijaan 15€/plo + hakijaiset yhdestä punaviinipullosta?

On hurskastelua esittää muita syitä kuin monopolin hajoaminen sille, ettei viinejä saada ruokakauppoihin.
Kiellettäisiin vaikka sitten ennemmin väkevien juonti; pimeät pullot kunniaan..

Ps.

MYYDYIMMÄT TUOTEMERKIT
Mest sålda varumärken
Best-selling Brands
2008
ltr
Lähde: Alkon myyntitilastot - Källa: Alkos försäljningsstatistik - Source: Alko sales statistics 13.1.2009
1. Original Gin Long Drink 7 048 926
2. Koskenkorva Viina 4 980 102
3. Leijona Viina 3 245 970
4. Karhu A 2 709 924
5. Tapio Viina 2 473 451
6. Suomi Viina 2 240 206
7. Olvi Export IV A 1 928 174
8. Lapin Kulta A 1 582 332
9. Magyar Fehér Bor 1 084 322
10. Olvi Tuplapukki IV B 1 082 085
11. J. P. Chenet Cabernet-Syrah 1 027 003
12. St. Elmo Village 945 186
13. Karhu IV B 915 639
14. Gato Negro Cabernet Sauvignon 812 729
15. Sisuviina 762 713
16. Tasavalta Viina 759 268
17. Saunalahden Viina 749 961
18. Pearly Bay Cape White 740 054
19. Karjala IV A 659 501
20. Viña Maipo Cabernet Sauvignon 657 600

Journalism part 1

2009-01-16T13:45:00.004+02:00

Sain tuottajalegenda (vai -moguli?) Mr. Oohlalalta huikean hyvän idean. TTVOlla on käytössä oppimispäiväkirjat jne. oman työn arviointityökaluna ja raportointi-sellaisena opettajille. Nyt journalistiikan kurssilla sille on keksitty uusi, kannusvampi nimi (?) Työpäiväkirja, jonka tehtävänanto on seuraava:

Työpäiväkirjaan idea on, että yhteen failiin (esim. word) kootaan kurssin kotitehtävät, tekstiharjoitukset, ryhmätöiden tärkeimmät tulokset + tunneilla syntyneitä ideoita ja pohdintoja. Kaikkien osien suorittamisen jälkeen työpäiväkirjat palautetaan Moodleen. Ne lukee Pertti Näränen, joka myös vastaa winhauksista. Työpäiväkirjaan toivotaan myös palautetta kurssin kokonaisuudesta ja sen eri osista.

Jotta saisin sen koottua edes hieman realistisemmaksi kuin ne kuuluisat oppimispäiväkirjat, jotka siis yleensä olen koonnut kurssin loputtua kalenterimerkintöjen pohjalta, ajattelin runoilla myös kurssiin liittyvät mietteet tänne. Siinähän sitten on päiväkirjaa kerrakseen.

Viime maanantaina oli siis kurssin aloitus. Koska tyypilliseen tapaan missasin ensimmäisen tunnin luennosta, jäivät muiden opiskelijoiden taustat ja tavoitteet minulta hämärän peittoon. Hyppäsin siis suoraan ryhmätyöhön, jossa erittelimme edellisviikonlopun Hesarista hyviä ja huonoja uutisia, eli palstamillimetrinsä ansainneet ja vähemmän ansainneet.

Pintapuolisen selailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että sunnuntaina 11.1. Hesarissa ollut juttu Kaksi sotaa oli kaikessa itsestäänselvyydessään paikkansa ansainnut.
Miksi Israel reagoi Hamasin raketti-iskuihin vasta nyt, ihmettelee Gideon Bolotowsky. On epäinhimillistä keskustella siitä, kuka aloitti sodan tällä kertaa, sanoo Umayya Abu-Hanna. Suomenjuutalainen Bolotowsky ja suomenpalestiinalainen Abu-Hanna ovat Gazan sodan suhteen kaikesta eri mieltä. HS 11.1.2009

En tiedä oliko jutun sisältö varsinaisesti kovin valaiseva tai rauhaatekevä, mutta mielestäni on hyvä että aiheesta yritetään edes herätellä keskustelua. Suomalaisen median silmin sotaan on olemassa vain yksi syyllinen, Palestiina. Palestiina paha, Israel hyvä, eikä esimerkiksi Israelin blokkaamisella Gazan alue täysin, ole mitään merkitystä mihinkään. Joka tapauksessa, artikkelissa pyritään herättelemään keskustelua siitä, miksi mediat asettuvat aina toisen puolelle, miksi sotiin yritetään väen väkisin saada syyllisiä ja taas toisaalta uhreja.

Palstatilaa täyttämään kehitelty artikkeli oli puolen sivun kokoinen profiilikuva naisesta, joka on tutkinut rahapelejä ja pelaamista. En nyt tähän hätään enää löydä artikkelia Hesarin nettisivuilta, joka sekin lienee todiste artikkelin uutisarvosta. Sisältö kuitenkin oli se, että pelaaminen on ihan jees ja että hän itsekin pelaa Kenoa ja lottoaa vaikka tietää ettei koskaan voita mitään. Ja siis tähän oli saatu kulutettua kokonainen sivu.

Huomionarvoista oli myös kotimaan uutisten pääsivulla olleet artikkelit; maistereiden työttömyys ja Imatran lintubongaus. Ensimmäisenä oli siis puolen sivun juttu talouskriisin vaikutuksista akateemisesti koulutettujen työllisyysasteeseen ja tylsän näköinen diagrammi aiheesta. Sen alle oli kirjoitettu samaisen puolen sivun verran punatulkuista ja viherpeipoista, sekä laitettu komea kuva. Jännittävää uutisointia; viikonlopun uutistarjonta on siis ollut enemmän kuin tylsä.

Muiden ryhmien nostamia aiheita olivat mm. äitiyslomalaisen vaatekaapin päivitys (Jonka voi tehdä helpoiten Stockmannilla, sillä Stockmann on tosi jees ja kaikkien pitäisi käydä Stockmannilla. Tässä voidaan puhua jo melkeinpä puffista.), Sailaksen elvytysehdotukset, kaasuputket (Miksi Venäjä lopettaa kaasun jakamisen? Samasta syystä kuin koira nuolee pallejaan; koska se voi.) ja Lola Wallinkosken (ent. Odusoga) aikuistuminen; Lola meni oikeisiin töihin Subille.

Ensi maanantaiksi pitää tehdä itselleen tärkeimmästä journalismin nettisaitista esittely ja kertoa mitä, missä, milloin. En ole vielä päättänyt että kehtaanko kertoa sen olevan Ilta-Sanomien nettisivut. Täytyy ehkä keksiä jotain taiteellisempaa. Mutta sitä odotellessa, löysin huikean oppaan jonka avulla pääsen taas hifistelemään mediatietoudellani ja minut hyväksytään TTVOn hippeihin.

Todellinen yleisradio

2009-01-16T11:54:00.002+02:00

Oh. My. Fucking. God.
Mikael Jungnerilla on taas välähtänyt oikein viimeisen päälle. Jungner on ehdottanut Aamulehdessä että hallitus antaisi 10 miljoonaa euroa Ylelle, jotta Yle voisi sitten antaa elvytysapua mainoselokuvia tuottaville pienille mediayrityksille. Ajatus herättää muutamia kysymyksiä:

A) Miksi Yle elvyttäisi yhdenkään mainoselokuvia tuottavan firman toimintaa; ostaisiko Yle sitten nuo mainosleffat omaan käyttöönsä ja jos näin, niin missä niitä näytettäisiin? Ylellä? Mainoselokuvia?

B) Millä perusteella Yle jakaisi tuon 10 miljoonaa? Hakemusten perusteella? Hyvä-veli-periaatteella? BBC:lle?

C) Miksi tarvitaan valtion omistama televisiokanava välikädeksi jakamaan rahoja? Jos tukia jaetaan, niin miksi välikäsi ei ole jokin riippumaton taho?

D) Tasa-arvoistaisiko ja -päistäisikö tämä todella suomalaisten televisioyhtiöiden toimintaa ja toimintaedellytyksiä?

E) Miten voidaan taata, ettei Yle ala käyttää rahoja oman hyvänsä edistämiseen? "Me annettiin teille sillon rahaa, niin alkakaahan tehdä meille ohjelmia.."

Voi ristus. Tämä valtion omistama propagandamedia alkaa olla jo sooo läst siison, kun internetkin on keksitty.

Ote kirpoaa

2009-01-14T15:10:00.002+02:00

Olen ollut alkuviikon Tampereella, koska aloin taas ihka oikeaksi opiskelijaksi. TTVO tarjoaa tänä keväänä journalismin kurssia, joka siis pitää sisällään sekä kuvajournalismin että kulttuurijournalismin kurssit, eikä näiden käsitteiden sisäistämisestä voi ainakaan haittaa olla. Sen lisäksi kaipasin myös sisältöä elämälleni, ja nyt on hyvä syy käydä viikottain Tampereella.

Siinä opiskelun ohessa tapasin kaikennäköisiä ja -mallisia ihmisiä ja tajusin, että olen aivan totaalisen pihalla siitä, mitä koulussani tapahtuu. Surullista se on siksi, että olen ainejärjestön pj ja opiskelijakunnan valtuustossa, ja tavallaan pitäisi olla perillä asioista. Ennen kuin ymmärsin olevani totaalisen kujalla, tietysti loukkaannuin.

Maanantaina tapasin Taffia (Tampere Art Factory) puuhaavan opettajan, jolla oli huoli kansainvälisten vieraiden, lähinnä opiskelijoiden, ohjelmasta ja kestityksestä Taf-viikolla. Lupasin ainejärjestöni kanssa sen hoitaa ja lätisimme sitten kaikki muutkin kuulumiset samalla. En tiennyt esimerkiksi sitä, että AMK:jen kansainvälisiin koulutusohjelmiin haku on NYT eli 12.1.-13.2. ja ettei koulussamme voi opiskella enää suomenkielellä visuaaliseksi suunnittelijaksi. Opettaja totesi jossain vaiheessa että "Emmi sähän olet ihan pihalla siitä mitä täällä tapahtuu, skarppaapa nyt ja muuta takas Tampereelle." Otin tietysti sisäisesti herneen nenään ja ajattelin että mitä tuokin alkaa tuossa hyppiin silmille, mä olen ihan yhtä perillä kun muutkin. Siihen tosin ei vaadita hirveästi.

No, varsinainen valaistuminen tapahtui eilen, kun istuin poikien kanssa kehittelemässä uutta tv-ohjelmaa. Minulla oli vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, mitä eri termit tarkoittavat ja mitkä ovat niiden keskinäiset erot. En myöskään yhtään ymmärtänyt että miksei heidän tarvitse kehittää kokonaan uutta formaattia, vaan he voivat vain muokata vanhoja. Jossain vaiheessa Pauli totesi ettei minun pitäisi puuttua asiaan kun en ole koko syksynä ollut koululla enkä siis tiedä mistä puhutaan. Ja taas, vedin tietysti sisäisesti herneen nenään.
Tuon jälkeen lähdin istumaan bussiin melkein tunniksi (koska VR ei ymmärrä yhdistää käsitteitä Pirkanmaa ja taajamajuna) ja mietin siellä elämääni.

He olivat oikeassa, olen menettänyt touchini TTVOlla opiskeluun. On se luojan lykky, että ilmoittauduin edes yhdelle kurssille, tapaan ihmisiä ja saan uusia näkökulmia elämääni. Kauhistuin ajatusta jossa minulla olisi ainoastaan yksi elämä ja sidosryhmä, työpaikka, ja muuten istuisin kotona sohvalla katsomassa Emmerdalea. Miten ihmiset pysyvät järjissään viettäessään tuollaista elämää? Tulen onnelliseksi katsoessani kevään kalenteria; se täyttyy jatkuvasti. Olen siis elossa.

On syytä ohjeistaa

2009-01-11T20:36:00.002+02:00

Nimittäin polttareideni järjestelyissä. Ei siten että ne nyt olisivat ihan lähiaikoina tai edes vuosina, mutta onpahan kriisin sattuessa mustaa valkoisella. Viime päivät on siis käytetty pahimpien mahdollisten hää- ja polttariskenaarioiden hahmotteluun.

1. On syytä tarkistaa haluanko viettää seuraavat 24h polttareihin kutsuttujen ihmisten kanssa. Missään koskaan ei ole kiveen hakattu, että polttareissa saa olla vain miehiä/naisia, joten olkaa avarakatseisia. (Sitäpaitsi miespuolisilla ystävilläni on ehkä yhteensä niin paljon munaa kuin osalla naispuolisista kavereistani.)
2. Missään, koskaan, minään päivänä en halua mitään teemaa. En häihini (jos siis Star Warsia ei lasketa) enkä polttareihin.
3. Kaikki minuun kohdistuva nolaaminen tai myötähäpeää tuottava toiminta on kielletty, en siis halua erään ringettejoukkueen tavoin myydä kortsuja huoltoaseman vessassa. Poikkeuksena köyttäminen puuhun esimerkiksi Barbadoksella tai Jamaicalla.
4. Minuuttipeli on kielletty. Myös Barbadoksella.
5. Ei jalkojen koskettelua.

Tähän hätään en keksi muuta, mutta kerron kun tulee mieleen. Toisaalta, Henri Sisäpiiri Haaksiala ja Hanna Emeritus Järvisalo tekivät tänään lakialoitteen avioliittolain muuttamisesta siten, että ennen kihlautumista täytyy todistetusti seurustella 7 vuotta, esiaviollinen seksi keskenään ja erikseen on kielletty ja kihlautuessa on päätettävä hääpäivä ja mentävä sinä päivänä naimisiin. Nopealla ynnäyksellä siis häitä ei ihan vielä näinä päivinä ole tulossa.

Messias Halla-aho

2009-01-07T18:30:00.003+02:00

Uusimmassa Cityssa on taas haastattelu Perussuomalaisten kaupunginvaltuutetusta Jussi Halla-ahosta. En ole ehtinyt vielä lukea sitä kokonaan, silmäillyt vain. Ilokseni kuitenkin artikkelista pomppasi silmiin kohta, jossa Halla-aho kertoo ettei pidä ihailijoistaan, saamastaan maineesta ja vielä vähemmän niistä "molopäistä jotka huutaa kilpaa neekeriä ja ählämiä". Thank you Lord, meillä on siis vielä toivoa. Ohessa yhden Halla-ahon retoriikalla kyllästetyn opetuslapsen kommentti:

Suomesta on hyvää vauhtia kehittymässä MAMUlandia! Mestari JHA on niitä harvoja, jotka uskaltavat tämän ilmaista! Kansan syvät rivit kaipaavat johtajaa, joka palkitsee häneen uskovia ja ojentaa ulkopuolisia! Siksi äänestin Häntä!

Kaikki cityläiset yhdessä Perussuomalaisia ja Sisua äänestämään!

Halla-aho itsessään ei ole vaarallinen eikä idiootti, vaan älykäs mies joka osaa perustella sanomansa. Harmikseen on vain pakko todeta, etteivät kaikki nuo Halla-ahoa messiaana pitävät punaniskat ole. Ja se tekee tilanteesta surullisen. Eduskuntavaaleissa se viimeistään nähdään.

Seksivalistusta

2009-01-07T17:08:00.002+02:00

Tänään kolahti luukusta Me-lehti, joka ei siis ole Keskustan jäsenlehti vaan Suomen Lähikauppa Oy.n (entinen Tradeka) lehti. Lehdessä harvoin on mitään järkevää luettavaa, toisin kuin Pirkassa jossa on Niksipirkka, kaikkien laihialaisten maanpäällinen taivas.
Tällä kertaa oli kuitenkin tyhjentävä artikkeli nuorista ja seurustelusta, jossa faktaa ei juurikaan ollut, ainoastaan lukijoiden (?) omia kokemuksia. Lähinnä siis voivottelua siitä, kuinka 16-vuotiasta tytärtä ei saa päästää yökylään koska sehän olisi melkein seksiin kannustamista. Hämmentävää, miten 50-vuotiaat Marja-Liisat edelleen kuvittelevat että seksiä harrastetaan vain yöllä pimeässä.

Viimeisessä tarinassa meinasin kuitenkin höriä keitot väärään kurkkuun. Siinä yksinhuoltajaäiti kertoi poikansa tulleen kysymään voisiko äiti ostaa nuorelle parille kortsuja, kun ei itse kehtaa. Hän oli vielä antanut rahatkin siihen kortsupakettiin. Oh my god kuinka hienoa! Noiden sievistelevien kotirouvien tarinoiden sekaan oli päästetty tarina siitä, kuinka seksi ei välttämättä olekaan kaiken pahan alku ja juuri. Nyt joku tietysti älähtää, ettei 15-vuotias saisi vielä edes harrastaa seksiä ja liibalaabadaaba. Mutta eikö kuitenkin ole parempi, että poika pyysi kondomeja ja äiti osti niitä, kuin että tuon pojan nyt 16-vuotias tyttöystävä olisi 2kk vanhan tyttövauvan äiti?

Kun itse teini-ikäisenä menin lääkärin puheille saadakseni e-pillerit, käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Lääkäri: Ne pillerit maksaa jonkun verran. Tiedäthän sä sen?
Minä: Tiedän.
- No kukas ne sitten maksaa? Poikaystävä?
- Äiti.
- Siis kenen äiti?
- Mun äiti.
- Siis sun oma äiti? Tietääkö se tästä?
- Tottakai tietää. Miksei tietäis?
- No sä olet niin nuori...
- No entä sitten?
- No hyvähän se tavallaan on.
- Miten niin tavallaan?
- No että tollain puhuu vanhempiensa kanssa..
- Niin on.
- Yleensähän näistä ei oikein puhuta vanhempien kanssa.

Lääkäri oli siis suunnattoman hämmentynyt siitä, että hain e-pillereitä niin että äitinikin tiesi. Sehän tarkoitti myös sitä, että äiti tiesi minun aikovan harrastaa seksiä. Ja mikä oletusarvo on se, että "yleensähän näistä ei oikein puhuta vanhempien kanssa"? Kenen kanssa sitten? En yhtään ihmettele että tytöt tulevat raskaaksi, kun edes lääkärit eivät kannusta puhumaan seksistä kotona.

Tein myös pienen kotigallupin. Tulos: poika ei voi pyytää äitiään ostamaan kortsuja. Äidille ei pidä edes kertoa harrastavansa seksiä. Ajatuskin olisi varsin puistattava.

Mun elämä, milloin siitä tuli näin (tylsä)

2009-01-04T19:32:00.002+02:00

Ei tylsä, vaan tavallinen. Ja tavallinen tuntuu hyvältä.

Olen alkanut pitää siivoamisesta ja juoksen rätti kourassa ympäri asuntoa, koska murut ovat inhottavia. Teen ruokaa, en vaan sitä perinteistä jauhelihakastiketta, vaan ruokia jotka vaativat aikaa ja tarmoa; laatikkoruokia joita pitää ensin paistaa ja kääntää ja vääntää tai pitkään haudutettavia ruokia. Tänään leivoin sämpylöitä että chili con carnen kanssa olisi tuoretta leipää.
Aina välillä käymme kävelyllä tai ulkona syömässä (kävellen), että saadaan raitista ilmaa. Eilen olimme yhden ystävän läksiäisissä, mutta en juonut tippakaan viiniä. Yksi perjantai-ilta olimme kotona ja katsoimme Tartu Mikkiin -ohjelmaa (Sami Hintsasta, aww). Enää puuttuu kävelysauvat ja tuulipuku.

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, nautin tästä. Nautin siitä, ettei tarvitse juosta baareissa ja olla sosiaalinen. Nautin siitä että olen kotona ja tavallinen.
Nyt katselen Vesku Loirin konserttia, joka vaikuttaa maailman parhaalta tv-ohjelmalta ever.

Onneksi ensi viikolla alkaa työt.

Elämäni kirjat

2009-01-04T16:40:00.002+02:00

No myönnän ettei ihan koko elämän, pikemminkin joululahjakirjat.

1. Marian Keyes, Hurmaava mies
Ensimmäinen koskaan lukemani Keyes, mikä on varsin miellyttävä yllätys. Tykkään lukea hömpänpömppäkirjoja ja dekkareita, ja tää on tavallaan kumpaakin. Sen lisäksi, jos kirja saa sekä nauramaan että (melkein) itkemään, se on lukemisen arvoinen. Vähän niin kuin elokuvat. Mun onneni on, että itken niin helposti ettei ongelmia juuri tule. Mutta siis, mielenkiinnolla paneudun Keysiin uudelleenkin, kirja oli varsin koukuttava.

2. Tuomas Vimma, Gourmet
Suoraan sanoen, teos oli varsinainen pettymys. Vimman Helsinki-trilogian kaksi ensimmäistä osaa on ollut niin röyhkeitä ja yllättäviä, että odotin tältäkin paljon. Näemmä liian paljon. Vimma on unohtanut kokonaan olla röyhkeä ja vittumainen ja keskittyy ruuilla hifistelyyn, mikä ei sekään mene vaaditulla tavalla överiksi.

3. Charles Bukowski, Vanhan likaisen miehen juttuja
Kirja siis koostuu Bukowskin kirjoituksista Open City -lehteen. Aluksi oli vaikea keskittyä lukemiseen, koska kirjasta puuttuu esipuhetta lukuunottamatta kokonaan isot alkukirjaimet. Olisin halunnut korjata jokaisen punakynällä, mutta se olisi ollut kai turhan neuroottista. Kun pääsin siitä yli, ihmettelin takakannen hehkutusta rivoista ja rajuista teksteistä, koska eivät ne nyt olleet Täydellisiä Naisia pahempia. Kunnes tajusin että Bukowski on kirjoittanut tekstinsä 1960-luvulla joka muuttaa asioita hitusen. 60-luvulla olisi tavallaan ollut ihan hienoa elää, Bukowskista päätellen vapaan anaaliseksin aikakaudella.

4. Ingrid Noll, Rakkaat vainajat
Hmmm. Takakannen tekstissä sanotaan seuraavaa: Kahden hieman vinksahtaneen nuoren naisen ystävyydestä kertova tarina puistattaa ja huvittaa lukijaa. Ja se on niin totta. En oikein tiedä mikä on lopullinen tuomio, täytynee sulatella hetki ja analysoida jälkeenpäin. On vähän samanlainen olo kun joskus vuosia sitten Pigs -leffan jälkeen.

Jäljellä olisi vielä Finlandia-voittaja, Sofi Oksasen Puhdistus, mutta en tiedä pystynkö koskaan lukemaan sitä. Syistä että

A) Mitä kertoo ihmisestä se, että hän kirjoittaa ainoastaan ahdistavia tarinoita virolaisista prostituoiduista?
B) Kimmon sanoin, on kahdenlaisia kirjailijoita: Ne, jotka kirjoittavat avoimesti omasta elämästään ja kokemuksistaan, ja ne, jotka väittävät muuta.
C) Jonotettuani joulun alla Helsingin keskustan Stockmannin lahjapakkaamossa 45min, suuri ja kuuluisa Finlandia-voittaja koki oikeudekseen ohitella kaikki muut, levitellä ostoksiaan ja pohdiskella erilaisten lahjapakkausten sopivuutta. Luulisi että sillä 20 000 eurolla saisi palkattua jonkun paketoimaan lahjat.

Ps. Kiitos sille iloiselle Suville joka lopulta paketoi ostokseni! Ystävällistä palvelua Helsingissä; rasti seinään.

Eläköön suomalainen huippu-urheilu!

2009-01-03T15:15:00.002+02:00

Nyt kun Virpi Kuitunen on Tour de Skin kokonaiskilpailun johdossa ja voitti tämänpäiväisen kilpailun, on aika miettiä miten tähän ollaankaan tultu.

Kari-Pekka Kyrö, Hiihtoliiton entinen päävalmentaja, antaa Hesarin kuukausiliitteessä tulla kyllä kaiken liittyen siihen-skandaaliin-josta-Suomessa-ei-puhuta-koska-meidän-urheilijat-ei-kyllä-koskaan-huijaa. Alla otteita Kyrön haastattelusta.

"Hän (hiihdon entinen lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki) toi minulle säilytettäväksi kasvuhormonia ja epoa. Silloin (vuosi 1998) minulla ei ollut vielä käyttöokemusta enkä tuntenut niitä aineita, joten en ymmärtänyt sitä asiaa. Mutta näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se määrähän oli niin mitätön, että ei siinä ollut kysymys mistään hiihtomaajoukkueen lääkevarastosta. Minulle tuotiin vain sen verran, että kaveri on mukana, että se on hiljaa."

"Muistan, miten yksi hiihtäjä sanoi niin hyvin, että ei tästä tuu mitään, taas oli kahdeksan Olgaa tuloslistassa etupuolella. Italia, Venäjä, Norja, ne jylläsi. Kyllä me siinä sitten ymmärrettiin, että ei näillä puhtailla keinoilla mitään mahdollisuutta tule."

"En kuitenkaan halua puhua yksittäisten urheilijoiden lääkityksestä. Ei minulla ole mitään intohimoja tai haluja ryvettää urheilijoita. Nehän ovat muutenkin järjestelmän lapsia, järjestelmän kasvatteja ja lopulta uhreja. -- Nythän vastuu on siirretty yksilöille ja se on aivan naurettavaa, eihän ne yksilöinä toimi."

"Sitten tuli se Isometsän käry, ja se oli ihan totaalinen shokki ja järkytys. Se oli alkeellinen, surkea virhe, sitä on vaikea selittää itselleen mitenkään. Eihän tuommoista saisi tapahtua. Dopingtestauksen kannalta Hemohes on tyhmä aine, näkyy pitkään ja se on helppo analysoida. Oli tosi amatöörimainen temppu meiltä mennä siihen miinaan.
Isometsän kanssa tehtiin saunasopimus siinä sekasorron keskellä. Paavo M. Petäjän ja Leppävuoren kanssa siitä päätettiin. Idea taisi olla minun. Isometsä saa miljoona markkaa jos ottaa syyn omalle kontolleen."

"Kun sinne punaiseen taloon mentiin Virpi Kuitusen kanssa, niin siellä oli naisten aerobictunti meneillään. Siitä juostiin salin läpi yläkertaan ja monot kolisi. Turpeinen siellä oli letkun ja neulan kanssa valmiina. -- Tuon Kuitusen kohdalla minä teen poikkeuksen näistä urheilijoista. Siitä voi ja pitää puhua ihan reilusti, koska sehän tässä on käyttäytynyt ihan törkeästi sillä lailla, että se lähti omia avustajia ja heniklöstöä syyttämään. -- Kuitunenhan on minun valmentajanurallani käytännössä ensimmäinen, joka on hemoglobiinitesteissä jäänyt kiinni, jo paljon ennen Lahtea, Italian Brussonissa joulukuussa 2000. Kerroin Kuituselle että FIS-pomo Bengt-Erik Bengtssonin kanssa oli sovittu, että saat startata, mutta et tulla maaliin."

Lisäksi Kyrö kertoo maiden välisestä yhteistyöstä, jossa doping-oppeja haettiin Venäjältä ja Espanjasta, espanjalaisen jalkapallojoukkueen ja silloisten pamppujen mukana olosta; Marjo Matikaisesta, Esko Ahosta, Paavo M. Petäjästä ja Matti Leikoskista. Tarina ei ole kaunista luettavaa. Rivien välistä näkee miten kunnianhimo, ahneus ja voitonhalu ajavat epätoivoisiin tekoihin jotka taas paketin hajotessa muuttuvat entistä epätoivoisemmaksi. Mutta loppujen lopuksi, miten urheilu eroaa esimerkiksi politiikasta tai liike-elämästä? Omien etujen ajamista ja tavoittelua, reisille meneviä suunnitelmia ja pieniä virheitä joista ajan myötä paisuu suurempia ja suurempia.

On hankala uskoa, että Virpi Kuitunen kymmenen vuoden dopingin käytön jälkeen pelaisi nyt puhtailla jauhoilla. Toisaalta, miksi sitä pitäisikään vaatia tai edes odottaa kun muut urheilijat, maat ja Hiihtoliitto ovat samassa juonessa. En usko puhtaaseen urheiluun, eivätkä usko suomalaisetkaan (IS:n kysely). Ainakaan jos haluaa pärjätä.

<3

2008-12-23T18:52:00.002+02:00

Koska tietokone hajosi ja Joulu on alkanut, voin hyvillä mielin toivottaa kaikille mitä upeinta ja mahtavinta Joulua. Palataan vielä tänä vuonna tai vasta seuraavana, who knows.
Muistakaa nukkua.

Ihana mies

2008-12-15T13:39:00.003+02:00

Perjantaina pyörin täysin vailla päämäärää pitkin kaupunkia, yrittäen tehdä jouluostoksia. Tulin siihen tulokseen, että jos haluan ostaa yhtään joululahjaa ennen vuotta 2015, täytyy lähteä Tampereelle. Uskotteko, että pystyin eksymään Stockmannille? Hämmentävää, että kauppaan ei voi laittaa yksiä rappusia ylös ja alas, vaan niitä pitää olla tuhannet, eri suuntiin ja eri kerroksiin, mutta ei siitä sen enempää.

Kävin kahvilla Kampin bar Vistassa, jonka tiskin takana oli oikein söpöisen näköinen mieshenkilö (poika, mutta it's not a big deal). Tämä poika puhui englantia, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, koska kaikki sen paikan tyttöpuoliset työntekijät puhuvat vain ruotsia. Asiaa sen enempää ajattelematta otin kahvini ja menin pöytään istumaan, kohtuullisen lähelle tiskiä, niin että kuulin sivukorvalla kun henkilökunta keskenään puhui suomea. Aloin seurata miehen käyttäytymistä (ei, en omista omaa elämää) ja tajusin että mies puhui kaikille miesasiakkaille suomea tylsään suomalaiseen tyyliin, mutta naisasiakkille hän puhui englantia ja flirttaili hullun lailla englanniksi. Se oli kovin hämmentävää.

Onko kohteliaisuuksien lausuminen suomen kielellä, naisille flirttailu ja hymyileminen kiellettyä? Vai onko se vain helpompaa englanniksi/ranskaksi/millä-tahansa-muulla-kielellä?

Itse olen ihan myytyä naista jos myyjänä (minkä tahansa; televisio, puhelin, lihis kahdella nakilla) on miellyttävä ja söpön näköinen mies ja minut saa huijattua ihan mihin vain. Samalla tyylillä voi myös myydä yhden kossubatteryn sijaan kymmenen. Olen siis kuullut.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, tehtyäni pientä empiiristä tutkimusta, että suuri osa naisista ei pidä siitä jos myyjä flirttailee ja kokee sen jotenkin loukkaavana. Surullista mutta totta, siitä varmaan johtuu että kohteliaisuuksien lausuminen ja vastaanottaminen on nykyään niin merkityksellistä (?) että halusin kirjoittaa siitä.

Kolme syytä rakastaa Tamperetta

2008-12-11T22:17:00.002+02:00

Koska muutama kuukausi sitten ymmärsin pitäväni Helsingistä enemmän kuin Turusta, tajusin nyt pitäväni enemmän Tampereesta kuin Helsingistä. Mitä se taas kertoo Turusta...?

(ainakin) Kolme syytä rakastaa Tamperetta

1. Tampereelta, jopa Ylöjärveltä, saa siipiä.
2. Tampereen Henkassa (<3) on maanantaisin oikeat jamit, ei mitään tyhjänpäiväisiä wanna-be-mike-monster´s-jam-pitoja joissa kolme teini-ikäistä pitkätukkaa soittaa Sturm und Drangia.
3. Tampereella voi tuudittautua uskoon, että Suomi on hyvinvointivaltio, eikä jokaisessa julkisessa liikennevälineessä ole vähintään yhtä kännistä/piripäistä/vicodin-pöllyissä olevaa pariskuntaa, joka haluaa puhdistaa toistensa chakrat ja chit juuri sillä samalla sekunilla.
4. Tampereella maahanmuuttajille tarjotaan muitakin töitä kuin kauppakeskusten siivoamista. Ei, en nyt tarkoita niitä huikeita etenemismahdollisuuksia mitä Helsingissä on, kuten omistaa se siivousyritys.
5. Tampereella on edes teoreettinen mahdollisuus nähdä tuttuja ihmisiä sopimatta siitä etukäteen ja käydä kahvilla joka huomaamatta muuttuu kaljaksi (hyi) jonkä jälkeen syntyy mahdollisuus nähdä lisää tuttuja.
6. Tampereella on kaikkea. Paitsi Pick a Deli -ravintoloita. Ja metro. Ja spåra. Ja avomies ( -> eilisen jälkeen käytiin keskusteluja).

Ikävöin ihan vähän Tamperetta. Ja Ylöjärveä. Ja äidin kuivausrumpua.

No johan on markkinat

2008-12-11T14:30:00.003+02:00

Puoluehallituksessa käsiteltiin tänään opetusministeri Sari Sarkomaan eroa ja mahdollisia ministeriehdokkaita. Ilmeisesti Henna Virkkunen, jyväskyläläinen kansanedustaja, puolueen varapuheenjohtaja ja kokoomusnaisten puheenjohtaja, on aika vahvoilla.

Henna on filosofian maisteri, pääaineenaan journalistiikka ja opiskellut sivuaineina valtio-oppia, Euroopan integraatiota, naistutkimusta ja puheviestintää. Tämän ei ole tarkoitus olla Hennan CV:n kertausteksti, mutta mielestäni on rahtusen hämmentävää että henkilö joka ei juuri ole kunnostautunut koulutuspolitiikan saralla on nousemassa ministeriksi. Toisaalta, ei Sarikaan ollut ennen virkaan astumistaan juuri toiminut koulutuspolitiikkapuolella (opiskelijapolitiikkaa lukuunottamatta), vaan hänen erityisosaamisensa oli sosiaalipolitiikan puolella. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että Sari on toiminut loistavasti virassaan.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, annetaanko ministerin salkku Hennalle vain siksi, että tämä naisasianainen olisi hiljaa ja lopettaisi vaatimuksensa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vai siksi, että Henna aidosti on paras mahdollinen valinta siihen.

Iltapäivälehtien keskustelupalstat ovat taas täynnä spekulaatiota siitä, mitkä ovat Sarkomaan aidot syyt erolle. Nuo keskustelupalstat ovat kyllä varsinaisia kaksinaismoralistien temmellyskenttiä; samat ihmiset jotka kritisoivat menestyneitä naisia "perheen hylkäämisestä" kritisoivat nyt töistä luopumista perheen takia. Koska nainen voi tehdä oikein? Ei koskaan.

Itse nostan hattua Sarille siitä, että hän kykeni tekemään parhaan mahdollisen ratkaisun. Ei olisi ollut kenenkään etu, että hän olisi polttanut itsensä totaalisen loppuun töissä perhe-elämänsä kustannuksella. Uskon, että kun hänen lapsensa ovat vanhempia palaa Sari näyttämään koulumaailmalle närhen munat.

Kertokaahan viisaammaksenne

2008-12-10T18:53:00.002+02:00

Että miten syödään terveellisesti ja ekologisesti ilman kuuden tonnin kuukausituloja?

Sattumalta joulukuussa rahat hupenevat johonkin käsittämättömään reikään ja näin puolen kuun paikkeilla tili on lähinnä miinuksella. Luojalle kiitos että suuri osa kämppikseni (joo, ei olla edelleenkään päästy yhteisymmärrykseen siitä miksi toisiamme kutsumme) kuukausituloista menee ihastuttavaan virvoitusjuomaan light-colaan. Tai kiitos ja kiitos, eipä siitä muuta konkreettista iloa ole, kuin että jokainen kaappi ja nurkka pullistelee tyhjiä pulloja. Ja pulloista saa rahaa!

Kävin siis tänään kaupassa viemässä pulloja ja ostamassa ruokaa, koska muutaman päivän sairastamisen aikana tonttu ei ole käynyt täyttämässä ruokakaappeja. Ei muuten ole hääviä sekään, jos on pakko käydä kyttäämässä kuka on kiltti ja kuka ei, voisi edes tuoda ruokaa mukanaan.
Any way, tajusin kun laskeskelin pennosiani, että ruoka on hillittömän kallista. Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan..

Lähikaupassamme K-Extra Salsassa Fredalla oli myynnissä kahta laatua tomaatteja, espanjalaisia joiden kilohinta oli kahden euron tietämillä ja suomalaisia luomutomaatteja joiden kilohinta oli muutaman sentin vajaat viisi euroa. Nyt, jos haluaisi syödä tomaatteja, jotka maistuvat muulta kuin mullalta ja olisivat kotimaista luomutuotantoa, niistä joutuisi maksamaan enemmän kuin isosta kaljasta. Koska en periaatteesta osta ulkomaalaisia vihanneksia, upposi jo niihin kotimaisiin tomaatteihin enemmän kun sain pullokuormastani.
Entä jos kaikilla ei ole angstia ulkomaisia vihanneksia kohtaan? Jonkunhan niitäkin on ostettava.

En voi sietää porsaanlihaa, ja naudanliha oli hämmentävän kallista sekin, joten päädyin ostamaan kalaa. Hölmö kun olen, luulin kalan olevan edullista, suurinosa siitä tulee kuitenkin kotimaasta ja ravitsemusterapeutit kilpaa nillittävät kalan syömisestä.
Ensinnäkään, koko kaupassa ei ollut kuin vakuumipakattua kirjolohifilettä, valmiiksi marinoitua kirjolohisuikaletta ja lämminsavulohta. Lohta, lohta ja lohta. Yhdenkään paketin kilohinta ei ollut yksinumeroinen, ei siten että tietäisin oliko lihapakettienkaan. Ostin kirjolohifileitä paketin joka maksoi yli 5€. Kirjolohifileitä. Yli viidellä eurolla.
Sanomattakin lienee selvä, että lohi ei ollut mistään kotoisin.

Siinä pyöriessäni kaupassa mietin miten suurta turpaan vetämistä on joka ikisen Olet mitä syöt! -ohjelman hannapartasen liioiteltu kauhistelu kun kaapissa on venhäjauhoja tai joku syö pelkkiä hampurilaisia. Onko se mikään ihme että syö, jos se tulee tuhat kertaa halvemmaksi. Sillä rahalla jota tänäänkin kauppaan meni, olisi kaksi ihmistä syönyt Mäkissä enemmän kuin helposti.

Ei sillä muuten väliä olisi, mutta joulun jälkeen häviävät tästä taloudesta kaikki suklaat, pitsat ja pullaleivät. Kai sitä väkisinkin laihtuu kun rahat on loppu jo kuun kymmenes päivä.

Vitutus Maximus

2008-12-09T09:23:00.002+02:00

Kello on 9.23 ja mä olen toimistolla. Olen ollut jo yli puoli tuntia. Siinä ajassa olen lukenut sähköpostin, hävennyt ystäviäni facebookissa ja lukenut blogeja. Tehokasta, eikö vain?
Syy siihen että olen keskellä yötä (oman biolog.. anteeksi, sisäisen kelloni, mukaan) on se, että atk-tukihenkilön piti tulla silloin puoli tuntia sitten päivittämään konettani. Oletteko koskaan kokeilleet tehdä töitä ilman Officea, tai vastaavaa sovellusta (?)? Ettekö? Minä olen, ja voin kertoa että se on melkein yhtä vituttavaa kuin turhanpäiväinen odottelu. Se että itse olen aina myöhässä, ei lievitä tätä tuskaa tipan tippaa.
Kello on 9.27 eikä atk-tukihenkilö ole edelleenkään tullut.

Creepy

2008-12-03T19:51:00.002+02:00

Nykyään on kovin cool olla sen verran kuuluisa että joku stalkkaa. Tai muuten vain erinomainen persoona. Niinpä olen alkanut ihan vähän vainoharhaiseksi ja neuroottiseksi. Niin kuin esimerkiksi tänään junassa.

Istuin rauhassa lukemassa elämän eliksiiriä, Ilta-Sanomia, kun alkoi tuntua että joku tuijottaa. Pistin sen ensin vain normaalin (?) vainoharhaisuuden piikkiin, kunnes huomasin että edessä istuva mies tuijottaa minua. Mies oli pukeutunut vähän hullunkurisesti, tiedättehän, samaan tapaan kuin eräs tamperelainen kansanedustaja K.S., seitkytluvulta olevaan pukuun ja eriparisukkiin.

Jatkoin lukemista elätellen toiveita että mies alkaisi oikeasti nukkua eikä vain esittäisi sitä, kunnes mies alkoi nuolla omaa kämmentään. Vaihdoin paikkaa miehen taakse istumaan, jottei hän voisi kurkistella penkkien välistä ja olin tyytyväinen omaan nerouteeni. Mies kuitenkin nousi muutaman minuutin päästä ylös, keräsi kaikki tavaransa ja lähti vessaan. Siellä hän viipyi n. puoli minuuttia ja saapasteli takaisin, tällä kertaa istumaan viereiselle penkille, jotta pystyi taas tuijottamaan. Aloin joutua paniikkiin ja vaihdoin taas penkkiä. Leikimme tätä leikkiä kolme kertaa ennen kuin olin totaalisesti paniikissa. Kun mies taas lähti vessaan kaikkien tavaroidensa kanssa, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja vaihdoin vaunua. Koko loppumatkan pälyilin epäluuloisena ympärilleni ja olin aivan vakuuttunut että mies tulee kohta selkäni takaa ja alkaa nuolemaan minua. Ei sillä tavalla.

Kun juna oli Tampereella, huokaisin helpotuksesta ja menin tyypilliseen tapaan rynnimään ovesta ensimmäisten joukossa ulos. Mutta, kummallinen mies tuli samaan aikaan junan yläkerrasta "aulaan", jäi eteeni seisomaan ja tuijotti suoraan silmiin. Kun junan ovet sitten aukesivat, juoksin (korkokengillä, not) ulos, asemalle ja autoon. Joko olet ihan todella sekaisin tai sitten olen niin cool, että olen saanut stalkkerin.

Luojan lykky, että pääsin Pekan hellään huomaan juomaan viiniä ja selviämään järkytyksestä.

Ilta-Sanomien kootut

2008-11-30T21:48:00.002+02:00

Tämän viikonlopun Ilta-Sanomien parhaat esittäytyvät, olkaa hyvät!

- Aviomiehelläni on ihan omia mielipiteitä.
- Siinä on hyvät ja huonot puolet, kun tämä virka päättyy. Luxemburgin vierailulla meillä oli mahdollisuus tavata mm. kaivosmiehiä, siis ihan tavallisia ihmisiä. Se oli todella mukavaa, sillä monta kertaa kansan kohtaaminen on kovin rajoittunutta.
- Ihmisen on hyvä pitää kohtuullisesti huolta itsestään.

-Tarja Halonen

Jos Ile Kallio saisi diktaattorin valtuudet, nämä asiat hän muuttaisi välittömästi:

"Lopettaisin Idols-kisan. En näe mitään hyvää nöyryytykselle ja tirkistelylle perustuvassa ohjelmassa. Se antaa myös väärän kuvan musiikin tekemisestä. Nettisensuurin laittaisin päälle, sillä netissä on kamaa, johon lapset, nuoret ja mieleltään järkkyneet pääsevät osallistumaan liian helpolla. Kieltäisin myös käsiaseet, koska kukaan ei tarvitse asetta kotona. -- Neljäs teesini olisi, että jokaisen on opeteltava ulkoa John Lennonin Imagine. Se on yksi hienoimpia lauluja, jossa on myös hieno sanoma."

Kiitokset taas tästäkin.

Jos minä olisin 13-vuotias tyttö

2008-11-30T19:10:00.002+02:00

Toivoisin ensinnäkin että olisin jo 15-vuotias, koska luulin että elämä on silloin jollain tapaa coolimpaa. Nyt toivon aina välillä että olisin 10-vuotias tyttö eikä tarvitsisi huolia huomisesta.

Mutta siis jos olisin 13-vuotias tai jollain tapaa huuruinen, olisin juuri kokenut vuoden parhaan viikonlopun. Ei, se ei johdu siitä että perjantaina oli huisit pikkujoulut ja lauantaina Espoon Kokoomusnuorten 40-vuotisjuhlat (joku muuten sanoi yhdistyksen olevan 41-vuotias, mutta kaikesta päätellen EKN on nainen ja valehtelee ikänsä), vaan siitä että koin pelkkää Idols-huumaa koko viikonlopun.

Perjantaina Osku ry.n glögeillä (pikkujouluissa) oli Idols-Jaana. On hirvittävän hienoa, että Internet on olemassa, koska muuten minulla ei olisi ollut hajuakaan siitä, kuka tuo Jaana on. Ei edes silloin kun tyttö kirjoitteli nimikirjoituksia omille ystävilleen. En tohdinnut kertoa tytölle, etteivät Idolsissa sijalle X tulleet ole perinteissti pärjänneet kovin kummoisesesti (vrt. Agnes Pihlava&K-supermarketin kassa / Christian Forss&Euroviisukarsinnat) ja että nimikirjoitusten antaminen omille ystäville on tavallaan kovin, no, hämmentävää.

Lauantaina taas EKN:n vuosijuhlien jälkeen virallisen epäviralliset jatkot olivat Espoon parhaassa lähiössä, Tapiolassa, jossa esiintymässä oli upeaakin upeampi Idols-Vesa. Jep, en minäkään tiennyt, mutta Idols-Vesa on se Jani Wickholm-kopio joka tippui jo kierroksella kirves ja kypärä. Hämmentävää sinänsä että tippui, koska ravintola jossa olimme, Geronimo, oli täynnä kuin turusen pyssy Vesan kavereita. Jotka siis myös esiintyivät. Se oli ensimmäinen karaoke live-musiikilla jossa minä olin, mutta ei lainkaan hullumpaa. Jos muuten koskaan voitte välttää tuota ravintolaa, tehkää se. Ravintolan asiakaskunta oli varsin miellyttävää (jos ei lasketa muutamaa sammunutta, juopunutta ja oksentavaa herrasmiestä) mutta baarimikko oli kaikkea muuta. Hän oli myös paikan omistaja ja näemmä halusi säästää ja olla koko illan yksin töissä. Säästäväisyys on ihan jees, mutta tympeys ja elämäänsäkyllästyneisyys ei. Halusin esimerkiksi vaihtaa tilaamani Gin Tonicin ginin perinteisestä kaatoginistä toiseen laatuun, johon baarimikko totesi vain "Niin kai vittu, haluutsä tulla opettaan mulle mitä mä teen työkseni?!" No ei kiitos, en halua opettaa, haluan sen Gin Tonicin ja pois tästä tiskiltä.

Geronimo on siis ilmeisesti ravintola johon ovat tervetulleita vain ne samat naamat kuin aina ennenkin ja muut voivat vaikka mennä kotiinsa.
Niin ja jos olisin 13-vuotias tyttö, minulla ei olisi tälläisiäkään ongelmia.

I Love Andrew Lloyd Webber

2008-11-28T00:51:00.002+02:00

Tänään oli Andrew Lloyd Webberin musiikaaliteoksista koottu konsertti, The Music From Andrew Lloyd Webber, Hartwall Areenalla. Konsertti oli melkein täydellinen.

Jostain syystä (rahapulan vuoksi?) yksi konsertin kolmesta naissolistista oli häiritsevän huono laulaja ja esiintyjä. Ensimmäisen dueton kohdalla Sini kysyi miksi nainen vain pönöttää kuin jäykkä paska lavalla, mutta kun hän alkoi laulaa, totesimme yhteen ääneen että olisi voinut vaan jatkaa pönöttämistä. Ainoa kappale, jonka hän veti ilman että karvat nousivat pystyyn myötähäpeästä, oli Phantom of the Opera, jossa kiljumisesta oli vain hyötyä. Sen lisäksi naisen habitus oli kamala; jos ikäväkseen omistaa Jennifer Lopezmaisen takapuolen, ei ehkä ole viisasta verhota sitä niin tiukkaan velouriin että näyttää käsintehdyltä makkaralta.

Mutteivat muutkaan naiset parhaimmillaan olleet, toisin kuin miehet jotka näyttivät syötävän hyvältä. Hups, sanoinko sen ääneen..
Johtopäätöksemme siis oli, että esiintyjillä on naisstylisti, joka purkaa omaa turhautumistaan (=huonoa lauluääntä, -taitoa ja sävelkorvaa) pukemalla naiset rumasti ja miehet hyvin.

Myös Elaine Paige, lahjakas laujatar toki, pilasi shown omalla ylimielisyydellään. Minusta on naurettavaa, että hän kokee olevansa niin tärkeä ihminen että voi pyytää stagemanageria kantamaan hameensa helmoja ettei kompastu tai pitämään laahusta ylhäällä jottein se likaannu. Sen lisäksi loukkaantuminen kun yleisö taputtaa väärässä kohdassa tai ei ymmärrä nousta seisomaan, on ehkä himpun liian yliampuvaa. Toisaalta, yleisö taputti aika monta kertaa liian aikaisin. Tiedättehän kun joku kertoo vitsiä ja kuuntekija nauraa jo ennen kuin vitsi on loppunut; loppuhuipennus ei enää nauratakaan ja kaikki vaivaantuvat. Ja kuten aina, suomalaiset osasivat edustaa myös kaikin muin tavoin: olla humalassa, huudella törkeyksiä ja tulla ja mennä miten sattuu.

Keksimme kuitenkin palstallemme Vaikutteessa nimen: Laatuaikaa Emmin ja Sinin kanssa. Siitä tulee häikäisevän u-p-e-a-a, varo vain Dear Eki, et edes huomaa mikä sinuun iski.

Ekologinen joulu?

2008-11-26T21:54:00.002+02:00

On ihmisiä joiden mielestä puhuminen joulusta ekologisena juhlana tai edes väittäminen että itse olisi kovinkin ekologinen kuluttaja, on hurskastelua. Toisten mielestä se taas voi olla sitä. Ekologinen siis.
Jorman mielestä minulla on liikaa aikaa kun ehdin pohtia tälläisiä. Ajatus kuitenkin pulpahti päähän kun ostin ensimmäisen lahjan divarista ja aikaisemmin päivällä oli puhuttu siitä, mikä on sopiva joululahja ja mikä ei.

Turhaa tietoa:
Iltasanomien joululahjakoneen mukaan paras joululahja äidilleni olisi kynttilä tai Britney Spearsin uusin levy; kuka kumma tuon koneen on tehnyt? Queer Eye, 13-vuotias saparopää, tai pahimmassa tapauksessa kumpikin. Kone on siis melkein yhtä huuhaata kuin kuukauden takaiset vaalikoneet. Mutta ei siitä sen enempää.

Työpaikkaruokalassa kävimme keskustelua (väittelimme) siitä, onko 1000 euron kannettava tietokone hyvä vai huono lahja. Itse olin puolueeton (tietysti, enhän halua olla eri mieltä tai suututtaa ketään) mutta kaksi työkaveriani olivat eri mieltä. Sinänsä jännittävää, ei olisi uskonut että väittelyyn tarvitaan kaksi eri mielipidettä.

Any case, toinen osapuoli oli sitä mieltä, että tietokone on persoonaton, kallis ja huono lahja kun taas toinen ajatteli sen olevan mainio lahja; muuta ei sitten tarvitsekaan ostaa. Ja totta tosiaan, asialla on kaksi puolta.

Kannettava tietokone, ilman oheiskrääsää ja paperiin käärittyjä konvehteja, on oikein mainio lahja jos asiaa haluaa ajatella kuluttamisen kannalta. Tietokone kannattaa ostaa koska

A) Yksi lahja on ekologisempaa kuin kymmenen
B) Tietokone on kestävä lahja, koneen käyttöikä on kuitenkin useita vuosia
C) Se kuuluisa markkinatalous pysyy elossa kun mällätään tuhansia euroja yhteen juhlaan

Kuitenkaan ei voi olla miettimättä

A) Paljonko yhden tietokoneen valmistus kuluttaa energiaa ja ympäristöä?
B) Onko sittenkään järkevää käyttää hillittömiä määriä rahaa yhden päivän takia?
C) Menettääkö joulu merkityksensä kaiken sen rahan kulutuksen myötä? Tai mikä ylipäänsä on joulun merkitys?

I know, minulla on liikaa aikaa. Olen myös tänään viettänyt tehokasta työaikaa turhaatietoa.net sivustolla (tehden tietysti empiiristä tutkimusta töihin liittyen) ja miettinyt miksi suomalaiset elokuvantekijät Lauri Törhösen johdolla ovat kokoontuneet Paasitornissa? Onko elokuvanteko vain vasemmistolaisten hörhöilyä?

Pitäisi kai hankkia sisältöä elämälleen, kuten:

- Navajointiaanien kielessä, ei ole lainkaan kirosanoja. Silti heillä on puhtaalla navajokielellä yli 200 nimeä erilaisille autonosille.
- Vanhan juutalaisen lain mukaan työläiset eivät saaneet rakastella kuin kahdesti viikossa. Työttömät saivat harrastaa seksiä päivittäin.
- Kaksintaistelu on laillista Paraguayssa, kunhan molemmat osapuolet ovat rekisteröityneitä veren luovuttajia.
- Englannissa on laitonta harrastaa anaaliseksiä.
- Kanadassa on lailla kiellettyä heittää elävää hirveä lentokoneesta.
- Kokoon verrattuna merirokon siitin on isoimpia: 5 senttiä pitkä, mutta koiras kasvaa vain 0,5 cm:n pituiseksi.

Typerät suomalaiset etelässä

2008-11-24T15:03:00.002+02:00

Perjantaina oli Tulevaisuus-Akatemian viimeinen tapaaminen Tallinassa. Reissuun kuului mm. vierailu Viron parlamenttiin kansanedustaja Ott Lumin kanssa ja Patarei-nimiseen entiseen vankilaan vierailu. Vankila oli aika spooky paikka; se on suljettu vasta vuonna 2002, vankilan aids- ja tuberkuloosipotilaiden sairaala on ollut auki vuoteen 2004 saakka ja olot ovat olleet kaikkea muuta kuin loisteliaat. Siellä sen taas tajusi, että suomalaiset vankilat taulutelevisioineen, pleikkareineen ja kuukauden lomineen ovat suorastaan lepokoteja kansainvälisessä vertailussa. Eipä olisi uskonut että länsimaisessa (?) vankilassa on erikseen teloitushuone, jossa siis teloitettavia on ammuttu päähän vähintään kolmesti ja että selleissä on parhaimmillaan ollut kolmekymmentä vankia samaan aikaan. Koko kierron ajan odotin huonetta, jossa olisi ollut luurankoja kahlittuina seiniin, mutta niitä ei näkynyt. Olin vähän pettynyt.

Laiva kuitenkin oli taas, no, Suomen ja Viron välissä seilaava reittialus, Viking XPRS. En ole koskaan ollut mikään hillitön risteilyjen ystävä ja ymmärsin taas miksi.
Buffet-illallisella suomalaisilla tuntui olevan kilpailu siitä kuka ehtii juoda eniten suomalaisten lempijuomaa, "ilmaista" viinaa. Oletteko muuten huomannut että niitä kamalia vedellä laimennettuja viinejä myydään taxfreessä tonkittain, jos ihastuu viiniin niin kovin että haluaa ostaa sitä kotiinsa.
Buffetissa myös kuuluu ottaa kaikkea ruokaa huolimatta siitä pitääkö jostain ruokalajista vai ei. Mahdollisimman paljon tietysti, koska sitä vartenhan Buffetit ovat. Huomasin saman myös työskennellessäni hotellin aamiaisella Tampereella, vaikka asiakkaat eivät olisi syöneet kolmeenkymmeneen vuoteen puuroa he mättivät sitä lautaselleen kauhoittain ja jättivät koskemattomina pöytään.
Jo Buffetissa suomalaiset miehet haalistuneissa farkuissaan ja vyölle kiinnitettyine kännykkäkoteloineen alkavat olla maailman valtiaita; komeita ja rikkaita. Itse tunnuin olevan keski-ikäisten miesten suosiossa (kertooko se enemmän minusta vai niistä miehistä?) ja seurueemme miehet keski-ikäisten naisten. Se ei ollut kaunista.

Mietin myös mistä johtuu ettei laivalla ole koskaan pientä baaria, jossa soisi järkevällä voimakkuudella miellyttävää taustamusiikkia, vaan jokaisessa ravintolassa on joko karaoke, live-iskelmäbändi tai pahimmassa tapauksessa kumpikin. Nuo ravintolat ovat hillittömän kokoisia halleja, joissa ei ole minkäänlaista tunnelmaa tai intiimiä fiilistä. Toisaalta se on myös hyvä asia, eipä tee mieli jäädä istuskelemaan vaan halu nukkumaan kasvaa karaokekappaleiden myötä.

Lauantai-iltana ennen kuin laiva lähti takaisin Helsinkiin kävimme kolmen ihmisen voimin syömässä keskustan Steak-House-nimisessä ravintolassa. Kello oli 16.10 kun saavuimme ravintolaan, ei siis mikään hillitön ruuhka-aika. Ravintola ei ollut läheskään täynnä ja tilasimme ruuat, jotta ehtisimme terminaaliin klo 17.30 mennessä. Ravintola oli täynnä suomalais-seurueita, meidän jälkeemme tuli tosin muutama virolainen pariskuntakin. Istuimme odottamassa ruokiamme, kunnes puolen tunnin jälkeen meille selvisi, ettei ruokien saaminen ollutkaan ihan niin helppoa. Siihen mennessä kaksi suomalaisten valloittamaa pöytää oli saanut ruokansa ja kolme pöytää odotti vielä ennen meitä. Kumma juttu, mutta virolaispariskunnat olivat syöneet sekä alkuruuan että pääruuan jo siihen mennessä. Kysyin klo 17.00 meneekö ruuissa vielä kauan ja tarjoilija vastasi että pari minuuttia. Toistime kysymyksen uudelleen kello 17.10 ja vastaus oli taas sama; korkeintan kolme minuuttia. 17.14. pyysimme laskut ja olimme lähdössä pois, kun ruuat klo 17.17. tulivat. Meillä oli siis ruhtinaalliset 13 minuuttia syödä, saada taksi ja olla terminaalissa. Ehdin siis syömään pihvin, joka oli kaukana tilaamastani mediumista ja kolme perunaa joilla poltin kieleni. Yhteistuumin lisäsimme ravintolan EI KOSKAAN ENÄÄ -listalle, sillä ravintolan ylimielinen käytös meitä kohtaan suoraansanoen vitutti. Toisaalta, voiko siitä pelkästään ravintolaa syyttää, taitaa olla suomalaisten oma vika jos me suostumme odottamaan ruuan saapumista yli tunnin. Poikkesimme tosin tavallisista suomalaisista siinä, että joimme vettä emmekä limoneet kuutta tuoppia olutta odotusaikana toisin kuin tarjoilijat ilmeisesti olivat odottaneet.

Terminaaliin päästyämme, kolme minuuttia myöhässä, aulassa oli taas suomalaista romantiikkaa parhaimmillaan. Kaatokännissä ollut Pentti huusi ja haukkui vaimoaan joka oli jos mahdollista, vielä enemmän humalassa kuin miehensä. Sivulliset kantoivat itkevän naisen terminaaliin, sillä tämän jalat eivät enää kantaneet. Pentti otti vaimoaan käsivarresta kiinni ja lähti retuuttamaan naista kohti laivan sisäänkäyntiä edelleen huutaen ja kiroten. Se olisi ollut edes jollain lailla järkyttävää, jos he olisivat olleet ensimmäinen pariskunta jonka näimme. Laivalla kuitenkin tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus painella vaaleanpunainen turkki tai kulahtanut nahkatakki päällä menemään ja haukkua vaimoaan/miestään/tytärtään/poikaystäväänsä minkä kerkiää.

Olisitte nähneet Ott Lumin ilmeen kun eräs seurueestamme kysyi, onko Viro valmistautunut siihen että suomalaisia tulee ensi vuosina vielä nykyistä enemmän lomailemaan Virossa. Taantuman takia ei ole varaa lähteä kaukomaille, joten lähimaissa matkailu tulee kasvattamaan suosiotaan. Itse henkilökohtaisesti toivon, että niin kauan kun suomalaisten lomailuun kuuluu ainoastaan järjetön dokaaminen ja känniääliöily, se lomailu tapahtuu omassa kodissa neljän seinän sisällä.

Niin ja kaikki muutkin Patarein jälkeen sairastuneet ilmoittakaahan, jotta voimme yhdessä mennä tuberkuloositutkimuksiin.

Vallanhimoa

2008-11-17T13:03:00.004+02:00

Lakkasin viikonloppuna olemasta teini. Perjantaiaamuna seisoin peilin edessä puoli tuntia odottamassa ryppyjä ja juonteita, mutta niitä ei tullutkaan. Ei ole edelleenkään tullut, joten pullat lienevät ihan hyvin uunissa. L'oreal Paris ja Lancome eivät siis kerrokaan ainutta absoluuttista totuutta?

Tiedättekö sanonnan Asiat riitelevät, eivät ihmiset? Tai sanonnan ja sanonnan; periaatteen jonka mukaan tässä maailmassa tulisi elää. Kun ihmiset ovat hyviä ystäviä keskenään he voivat olla asioista eri mieltä useinkin, mutta unohtavat nuo erimielisyydet pian ja jatkavat ystävyyttään. (Uskokaa tai älkää, olen myös ystävieni kanssa ajoittain eri mieltä asioista.)

Sellaisten ihmisten jotka ovat eivät syystä tai toisesta pidä toisistaan, on hankalampi noudattaa tuota periaatetta. Liian usein tilanteet menevät henkilökohtaisuuksiin ja unohdetaan itse asia; tärkeämpää on päästä loukkaamaan vastapeluria. Ja tämä on ongelma monessa yhteisössä. Voittaminen alkaa olla itseisarvo, jolloin välineillä ei enää ole väliä. Vallanhimo sumentaa järjen niin lujasti, että menettää kyvyn tarkastella maailmaa kriittisesti. Tällöin pystyy tarkastelemaan itseään kriittisesti vielä vähemmän. Kun ei pysähdy miettimään omia arvojaan ja asenteitaan tietyin väliajoin, huomaa omat virheensä vasta kun on metsässä ja syvällä. Kehottaisinkin nyt kaikkia, jotka epätoivoisesti haluavat jotain todella paljon, hengähtämään ja menevän itseensä; onko tämä kaiken sen arvoista? Kun järki sumenee; alkaa pelaamaan liian isoa peliä ja vetelemään naruista jotka eivät enää pysykään käsissä, kaivaa itselleen kuoppaa. Syvää kuoppaa, josta on mahdotonta päästä pois.

Tämö nähtiin niin Kumi- ja Nahkatyöväenliiton liittokokouksessa viikonloppuna kuin Ylihärmän ompeluseuran vuosikokouksessa viime viikolla. Uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät enää olekaan vain tehokkaimmat lastenkasvatus-metodit, niillä voi myös kuvitella hallitsevansa maailmaa.

Kaikille Ylihärmän ompeluseuran naisasianaisile haluaisin kertoa Kahvinkeittolakosta, jonka viisaat naiset ovat aloittaneet. He eivät pelkää kieltäytyä kahvista ja viineristä ja sanoa olevansa yhtä arvokkaita kuin miehet. He eivät myöskään pelkää muuttaa asioita, he uskovat muutoksen voimaan eivätkä pelkää tulevaa. Tälle lakolle olivat ylihärmäläiset suureksi häpeäksi.

Syön hattuni

2008-11-13T23:13:00.002+02:00

Jos koskaan olen kirjoittanut haluavani muuttaa, otan sanani takaisin. Ajatus on kovin kaunis; 40 pahvilaatikkoa, sänky, nojatuoli, 2 kirjahyllyä, 2 televisiota, 5 tietokonetta, ruokapöytä ja kahdeksan jätesäkillistä vaatteita ei ole.

Niin ja kerroinko keittiön kaapeista, joissa on ilmeisesti käyty pikkuolentojen sotaa leivänmuruilla, riisillä, spagetilla, kahvilla ja mausteilla, tai kylpyammeesta joka on niin kulunut ettei voi olla varma siitä, mikä ammeen alkuperäinen väri on ollut.

Vaikka mitäpä sitä valittamaan, asunto on muuten ihana, kaupunki on ihana ja kaikki on ihanaa ja hällänlällänlässynlässynlää maailma vaaleanpunainen. <3

Asiakaspalvelua?

2008-11-10T22:16:00.002+02:00

Eilen, siis isänpäivänä soitin numerotiedusteluun kysyäkseni avoinna olevaa kauppaa. Olin siis siihen mennessä käynyt jo kolmella huoltoasemalla, kahdessa kaupassa ja kahdella grillillä etsimässä tuloksettomasti paahtoleipää. Keskustelu meni näin:

- 0100100 XX Hyvää iltaa, miten voin auttaa?
- Saisinko Ylöjärven Kaurasmäen Salen puhelinnumeron?
- Tänään on isäinpäivä, ei kaupat ole auki.
- Onhan pienet kaupat.
- Ei ole. Kaupat ei saa olla tänään auki.
- Kyllä ainakin Siwat on.
- Ei voi olla, ei isäinpäivänä saa mun käsittääkseni olla kyllä mikään kauppa auki.
- No kyllä mä olen ainakin jo kahdessa Siwassa käynyt.
- Oho. No yhdistänkö?
- Yhdistä.
- Hauskaa isäinpäivää.
- Samoin.

A) Miten hän voi tarkistamatta väittää vastaan etteivät kaupat saa olla auki.
B) Entä jos minulla ei olisi isää? "Hauskaa isäinpäivää."

Tänään tein osoitteenmuutosilomoituksia koko aamupäivän, eikä ollut yksi jos toinenkaan asiakaspalvelija joka väitti ettei osoitteenmuutosta tarvitse tehdä kun he saavat tietonsa väestörekisterikeskuksesta. Saavat varmaan joo, jos muutto on vakituinen ja myös kotikunta muuttuu. Minun tilanteessani näin ei vaan ollut, ja kolmannen kohdalla alkoi ottaa päähän homman vaikeus.

Alan tulla siihen tulokseen, että asiakaspalvelija on aina oikeassa ja asiakas väärssä ja että on rumaa haitata heidän työpäiväänsä kaikilla jonnin joutavilla turhuuksilla kuten puhelinsoitoilla. Itse pitäisi tämäkin..

Niin ja kertomus Ylöjärven Kiehtova Kunnallispolitiikka sai taasen uuden jatko-osan. Tiedustelut allekirjoittaneelta.

Itsetutkiskelua osa 3

2008-11-03T21:30:00.003+02:00

Hmmm. Viime viikonloppuna oli NUVAn hallituksen kokous Himoksella. Himos on jännittävä paikka, viimeksi olin siellä maaliskuussa kun oli Winter Games, mutta ei siitä sen enempää. Tällä kertaa alkoholia kului huomattavia määriä vähemmän, eikä vähiten siitä syystä että viinini varastettiin terassilta yöllä.

Jostain syystä intouduimme Sinin kanssa puimaan ihmisten synnynnäistä laiskuutta ja seurauksia. Yhteinen johtopäätöksemme oli, ettei sisäsyntyistä laiskuutta ole, vaan ihmiset kasvatetaan siihen. Well okay, pakko se on myöntää että joillain ihmisillä saattaa olla vähemmän kunnianhimoa kuin toisilla, mutta kukaan ei ole oikeasti laiska luonnostaan.

Ahkeruus, omatoimisuus ja innovatiivisuus tapetaan nimittäin alakoulussa. Yhteisten kokemusten perusteella tajusimme (ja mikäli me yhdessä olemme samaa mieltä, sen on pakko olla totinen tosi), että alakoulussa ei sovi olla mielipiteitä ja vaikka olisikin niin ne pitää peittää. Palkinnon saa se, joka osaa olla kaikista kuuliaisin ja hymyillä nätisti. Kuulostaako tutulta? Niin se nimittäin on edelleen.

Muistatteko kun kerroin siitä puukosta? Haava on jo melko parantunut, vaikka arpi siitä kyllä jää. Olen pohtinut sitä puukkoa aika paljon, ja alan ymmärtää miksi olen saanut sen selkääni. Eräs minua muutaman vuoden vanhempi ystäväni sanoi kerran, "Emmi ei tässä maailmassa nainen saa olla sellainen kun on. Iloinen ja ystävällinen on huora, äänekäs on maanvaiva ja syrjään vetäytyvä on, no, seinäruusu. Sun pitää ymmärtää, että päästäkses eteenpäin sun on sensuroitava itseäs ja oltava kiltti. Kiltti nainen pääsee vaimoksi menestyvälle miehelle, jopa ehkä pitämään huolen kalenterista ja puhtaista paidoista. Maanvaiva jää vanhaksi piioiksi tai pahimmassa tapauksessa siitä tulee lesbo."

Takaisin puukkoon.

Ne, jotka sitä pyysivät anteeksi toistivat kuin yhteisestä sopimuksesta samat sanat; "Sun kanssa on joidenkin hankala tehdä töitä", "Sä oot niin paljon äänessä", "Sulla on niin paljon mielipiteitä" tai kaikista paras "Kun sulle joutuu aina perusteleen niin tarkasti". Nämä kaikki syyt olivat johtaneet erimielisyyksiin kuluvana vuonna, kun asioita ei enää tehty suurin piirtein tai niin kuin aina ennenkin, eikä missään nimessä mitään katsottu läpi sormien.

Tunnustan olleeni syyllinen kaikkeen tähän. Syyllinen rehellisyyteen ja keskustelunhaluun. Jokainen kerta, kun puukottajani puhuivat julkisesti yhteistyöhalustaan muiden kanssa, avoimuuden tavoittelusta tai vuorovaikutuksesta, minun teki mieli huutaa. Millaista avoimuutta tai rehellisyyttä on romuttaa ystävän tulevaisuuden suunnitelmat, se minkä eteen hän on tehnyt koko vuoden töitä ja sen mitä hän on todella toivonut. Onko se avoimuutta? Onko rehellisyyttä valehdella päin kasvoja, pyytää palveluksia luottaen toisen hyväuskoisuuteen tai pettää toisen luottamus?

Kaikista pahiten petyin naisiin jotka sen tekivät. Niihin naisiin, jotka luulevat saavuttavansa jotain noiden miesten kautta, mutta joutuvat tulevaisuudessa pettymään, sekä niihin naisiin joille tuo puukotus oli viimeinen työ ko. organisaatiossa.

Heidän kaltaisensa naiset ovat syypää siihen, että yhteiskuntamme toimii kuin toimii, eikä naisten ole mahdollista omina itsenään saavuttaa sitä mitä he haluavat. He ovat syypää siihen, etteivät naiset edelleenkään uskalla kertoa tavoitteistaan tai unelmistaan tai vielä vähemmän vaatia niiden toteutumista. Ne naiset pilaavat myös muiden maineen, sillä he eivät käsitä että yhteiskunnassamme ei ole olemassa yhtä naista jolla on omat henkilökohtaiset ominaisuutensa vaan on olemassa joukko naisia joilla on yksi yhteinen ominaisuus, naiseus. Kun taas jokainen mies on oma yksilönsä jolla on omat, muista miehistä poikkeavat ominaisuudet.
Katsoitteko aikoinaan Smurffeja? Smurffikylässä asusteli Smurffeja, joilla oli ominaisuuksia; Pattismurffi (lihaksikas), Nörttismurffi (älykkö), Bailusmurffi (hauska veikko) ja tietysti Suursmurffi (aka the Boss). Kaikki asukkaat siis olivat miespuolisia, kunnes Velhosmurffi teki loitsuja ja loi Smurffiinan hankaloittaakseen noiden elämää. Smurffiinan ominaisuudeksi tuli naiseus, eikä hänellä ole muita taitoja tai kykyjä. Milloin naiseudesta tuli ominaisuus? Ja ennen kaikkea, miksi emme puutu siihen että naiseutta pidetään yhtäläisenä ominaisuutena kuin arkuus tai vihaisuus?

Edelleen, kun nämä naiset ylläpitävät mielikuvaa tyhmistä, taidottomista ja kunnianhimottomista spanieleista, joille tärkeintä ei ole lojaalius vaan maskottina oleminen, he hankaloittavat muiden naisten elämää. He eivät tahdo olla sekä hyviä äitejä että johtajia, he eivät tahdo sanoa suoraan haluavansa enemmän palkkaa, he eivät koskaan sano kokevansa alemmuudentunnetta tai väheksyntää. He eivät myöskään anna muille naisille mahdollisuutta tehdä sitä.

Jonain päivänä, luultavasti samana kun seksuaalinen alistaminen tai vauvojen kohtelu potkupuvun värin mukaan lakkaa, naiset saavat vaatia ja olla kunnianhimoisia. He saavat olla johtajia tai hoitaa lasta tai kumpaakin samaan aikaan, ilman huonon vaimon/äidin/esimiehen leimaa. Sinä päivänä muut naiset ehkä huomaavat olleensa väärässä, ja ymmärtävät mitä tapahtuu kun maskotin pellepuku riisutaan.

Ovatko silmäpussit vapaata riistaa?

2008-10-28T16:09:00.002+02:00

Hyvät ystävät, en ole nukkunut kolmeen vuorokauteen järkeviä yöunia, kun olen miettinyt syntyjä syviä. Niin tässä vaan käy, että sukuni vanhojen-naisten-yöhuvittelu-tapa on tavoittanut minutkin. Aikaisemmin naureskelin muille, kun he miettivät tuntitolkulla lastensa tai lastenlastensa tekemisiä, mutta en enää.
Ensin jännitin vaalien tulosta, sitten olin innoissani siitä ja viime yön vietin ajatellen koditonta jouluani.

Aamulla kun juoksin junaan, törmäsin yhteen tuttavaan, jonka ensimmäinen kommentti oli "Näytätpä sä kamalalta!". En siinä kiireessä ehtinyt jäädä analysoimaan asiaa sen kummemmin, mutta kun istuin junassa, tajusin mitä tuttavani oli sanonut.
Mikä sai hänet ajattelemaan etten ole aamulla itse katsonut peiliin ja todennut näyttäväni ylisyötetyltä pallokalalta? Ja millä oikeudella hän kommentoi aamulla klo 8.49 ulkonäköäni? Kommentti oli kaikessa raakuudessaan samaa sarjaa kuin se perinteinen, "Oletko raskaana?".

Onni onnettomuudessa, kun pääsin Tampereelle, yksikään ihminen ei tullut kyselemään niitä tavanomaisia jonnin joutavia tyhjänpäiväisyyksiä, mitä yleensä. Ehkä kannattaisi näyttää useamminkin totaalisen raiskatulta ja elämäänsä kyllästyneeltä..

Kyllä, tiedän mikä totuus on.

Joka tapauksessa, pelko kodittomasta joulusta on ohi, sillä sain tänään varmistuksen siitä, että meillä on koti Helsingissä 15.11. alkaen. How cool is that?! Ja Sini, olen säästänyt kaikki kirjoitukset joissa lupaat tulla siivoamaan, niin että likon jälkeen nakki enemmän kuin viuhuu. ;)

Tattista!

2008-10-27T20:30:00.000+02:00

Ihan silläkin uhalla, että Fantti ei enää puhu minulle, käytän tuota sanaa. ;)

Mutta siis, kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka äänestivät minua. 66 ääntä Ylöjärvellä on upea tulos ensikertalaiselle, parikymppiselle naiselle, jolla ei ole lapsia. Sillä lohkeaa varavaltuutetun paikka, ja toivottavasti joku hyvä lautakuntapaikkakin. Koulutuslautakunta, here I come.

Ja vielä suurempi kiitos kaikille, jotka ylipäätään äänestivät, aina parempi jos ääni meni Kokoomukselle. Tästä on hyvä mennä eteenpäin ja alkaa suunnitella eu-vaaleja, niihinkään ei ole enää kuin puoli vuotta.

Newsflash: olen huono nainen

2008-10-23T23:39:00.000+03:00

En sillä tavalla huono, you idiots. Ja vaikka olisinkin, niin en kertoisi. Olen siis nainen, mutta en sellainen kuin pitäisi.

Oletteko lukeneet Marklund&Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan?
Vaikka suuri osa kirjasta on sen alleviivaamista, että naiset ovat hyviä ja miehet pahoja, löytyy seasta hyviäkin pointteja. Enkä siis nyt väitä, etteivätkö miehet ja naiset tulisi kohdelluiksi eri tavalla, minua vaan alkoi jossain vaiheessa ihmetyttää kaikki se estrogeenin määrä; kertaakaan kirjassa ei mainittu että on myös aloja joilla miehet kohtaavat syrjimistä.
Yhtä kaikki, ymmärsin kirjan luettuani miksi äitini on huono äiti.

Olin yläasteella kun vihasin liikunnanopettajaani ja vähintään yhtä julkisesti hän vihasi minua. Harrastin joukkueurheilua, ja mikä hirveintä, avasin suuni jos minulla oli asiaa. Myönnettäköön, että noihin aikoihin ainoa asia joka minulla liikuntatunneilla oli, oli se, ettei huvita, mutta asiahan se sekin oli.
Jo seiskalla meille tehtiin hyvin selväksi, että joukkueurheilua harrastavat ovat epäkypsiä ja päämäärättömiä haahuilijoita joilla ei ole kunnianhimoa. Nykyisin jo eläkkeellä oleva opettaja oli siis viettänyt nuoruutensa voimistellen. Liikuntaryhmässämme oli tyttö, joka tuolloin harrasti aktiivisesti telinevoimistelua ja oli tietysti jumalaisen hyvä kaikessa mitä teki. Vertailun vuoksi, seiskalla meillä oli 6 x 2h joukkuelajeja (jalkapallo, salibandy, lentopallo jne.) kun taas pelkästään voimistelua 3 x 2h. Ei siis siten, että tästä olisi jäänyt mitään traumoja.

Kahdeksannella luokalla kun meillä oli luistelua, ilmoitin ystävällisesti liikuntatunnin alussa, että en luistele ja kysyin voisinko saada jotain muuta tekemistä. En siis pelkästään sen takia, että en osaa (vielä vähemmän niillä rumilla mustilla poikien luistimilla) vaan siksi että halusin säästellä jalkaparkojani. Yllättäen korvaavaa tehtävää en sitten saanut, ja läksin luistimet jalassa kaukaloon. En pysynyt pystyssä ja kiukuttelin muille, kunnes keksin loistoajatuksen ja lähdin "lääkäriin". Kävin noihin aikoihin oikeastikin aika paljon lääkärissä polvieni takia, kun syytä niiden renkkaamiseen ei löytynyt. Opettajalla oli toki siitä oma mielipide; vika oli päässäni kun olin laiska ja tyhmä.

Kun "jäin kiinni" siitä että en ollutkaan lääkärissä, opettaja soitti äidilleni ja haukkui tämän. Äiti oli huono äiti, minä huono tytär, me yhdessä kauheita ihmisiä, ja olisi parempi kuin vaihtaisin koulua, jottei hänen tarvitsisi enää sietää minua. No, luonnollisesti, sain äidiltäni luvan olla menemättä liikuntatunneille jos siltä tuntui.

Minua siis kasvatettiin väärin.

Nuorempi sisareni sai jälki-istuntoa neljännellä luokalla, kun hän oli englannin tunnilla värittänyt enkun kirjaa, vaikka olisi pitänyt istua hiljaa paikallaan tekemättä mitään. Siskoni oli siis saanut jo tehtävät tehtyä, eikä opettaja antanut pyydettäessäkään hänelle lisätehtäviä vaan käski opetella istumista. Jos sisareni olisi ollut poika, opettaja olisi varmasti vain ollut onnellinen siitä että hän istuu paikallaan ja värittää. Mutta tytöltä tämä oli huonoa käytöstä, ja siitä piti rangaista.

Takaisin kirjaan. Ilman sitä en olisi käsittänyt miksi minua rangaistiin tarhassa siitä, että ilmoitin haluavani joulujuhlanäytelmässä pääroolin tai kun tappelin poikapuolisen tarhakaverini kanssa. Käyttäydyin väärin, minun kuului olla tyttö, passiivinen, kiltti ja avulias ja katsella kun aktiiviset ja äänekkäät pojat taistelivat. Koskaan en siihen suostunut, koska minua ei ollut kotona kasvatettu niin.

Epäilen, että jos olisin mennyt jo hyvin pienenä tarhaan, olisin nykyään parempi nainen. Menin kuitenkin vasta esikouluun päiväkotiin, sitä ennen olin hetken perhepäivähoitajalla ja sen jälkeen mummun hoivissa. Sain leikkiä poikien leluilla jos tahdoin ja olla yömyöhään naapurin pellolla lehmien seassa leikkimässä naapurin pojan kanssa sotaa. Sain myös leikkiä kotia ja pukea mumin vaatteet päälle jos siltä tuntui, ei ollut siis tärkeää halusinko olla kiltti ja leikkiä äitileikkejä vai sotia pitkin metsiä.

Ala-asteella meitä tyttöjä toruttiin, kun leikimme poikien kanssa Rokee ja Pokee, eli rosvoa ja poliisia. Meidän olisi pitänyt olla sieviä ja hyppiä hyppynarulla ennemmin kuin remuta pitkin metsiä. Meidän leikeissämme olisi pitänyt olla järjestys ja vuorot, kun taas poikien leikeissä sai olla johtaja joka päätti mitä muut tekevät. Uskon että tällä on myös oma vaikutuksensa aikuisten naisten ja miesten sukupuolirooleihin; oletteko koskaan miettineet miksi niin monen miehen elämä hajoaa kun tulee avioero? Naiset kokevat sen vapautena, enää ei tarvitse hoivata ja järjestää, mutta miehille on maailman loppu kun oman elämän poliisi katoaa, ja pitäisi alkaa itse huolehtia.

Muistatteko kun aikaisemmin kirosin sitä pyllynpuristelijaa? Sekin selvisi. On olemassa neljä roolia, joista naiset valitsevat tiedostamattaan omansa kun joutuvat työskentelemään ympäristössä jossa valtaosa on vanhempia miehiä.

1. Huolehtiva äiti, jonka tehtävänä on huolehtia, lohduttaa ja ihailla miehiä
2. Maskotti, joka on mukana kaikessa ja jonka tekemisiä tai sanomisia nostetaan esille. Mitään ei kuitenkaan oikeasti arvosteta tai kunnioiteta, tai oteta edes tosissaan.
3. Viettelijätär, jota kohdellaan naisena, alleviivaten sitä että nainen on nimenomaan nainen tisseineen ja perseineen
4. Rautarouva, joka on saavuttanut saman kuin miehetkin, mutta ei tee siitä numeroa. Rautarouva on sukupuoleton rooli, koska eiväthän naiset sellaiseen pysty.

Rooleja hetken mietittyäni, tajusin olevani hetkittäin sekoitus kakkosta ja kolmosta. Maskotti siinä mielessä, että en usko kauniiden puheiden ainakaan sellaisenaan toteutuvan vaalien jälkeen, jollen pidä niistä itse kynsin ja hampain kiinni. On helpompaa pitää nuoret ja hölmöt tytön tylleröt mukana niin kauan kun se sopii kuvioihin ja sen jälkeen jättää vähin äänin kuvioista pois.
Viettelijätär olen silloin, kun haluan tahtoni oikeasti läpi tai kun olen muuten vain huomionkipeä. Pidemmän päälle sekään ei ole kannattavaa, koska jossain vaiheessa sukupuolestani tehdään varmasti kynnyskysymys, enkä voi saavuttaa tahtomiani asioita tiettyjen vehkeiden takia.

Ennen kuin olen selvittänyt koko kirjan seikkaperäisesti, lopetan. Mutta jokaisen naisen joka koskaan haluaa saavuttaa tässä maailmassa mitään, kannattaa lukea kirja ja ymmärtää pelisäännöt. Täällä ei pärjää ilman miehiä, siihen on vain pakko tottua ja oppia pelaamaan niillä säännöillä. Vielä vähemmän täällä kuitenkin pärjää ilman toisia naisia. Ja niin kauan kuin naiset vetävät mattoa toistensa alta, kukaan ei voita. Tai voittavat, miehet. Olisiko kuitenkin viisasta toimia niin, että kummatkin voittavat? Ja jos on pakko valita, niin naiset.

Tältä se politiikka siis tuntuu

2008-10-23T13:13:00.003+03:00

Puukon kaivamiselta omasta selästä.
Ja hieno puukko muuten onkin, en käy valittamaan. Rakkaudella ja huolella sen ovat valmistaneet ihmiset, ystäväni. Huolella he sen veistivät ja vuolivat, ja sain oikein luusta tehdyn kahvankin. Tarkkaan varjellussa hiljaisuudessa he puukkoa valmistivat, etten vain mitään kuulisi ja ettei yllätys menisi pilalle. Niin terävä, etten edes huomannut kun se lapaluiden väliin lyötiin, vasta kun kaikessa hiljaisuudessa sitä alettiin pyörittelemään, se vihlaisi.

Mutta kukapa sitä koskaan olisikaan sanonut tämän olevan kaunista. Niin kuin Miisakin sen sanoi, politiikka on muutakin kuin puhumista.

Pyllyn puristelua

2008-10-14T16:39:00.002+03:00

Aamulla istuskelin junassa, jossa oli myös joukko suomalaisia humalaisia miehiä. Kyllä, hurmaava näky aamukahdeksalta. Epäsäännöllisen säännöllisesti nuo ympäripäissään olleet miehet, ihan tavallisen näköiset siis, taputtelivat ohikulkevien naisten takapuolia. Olin aluksi naisille hyvin, hyvin vihainen siitä, että suurinosa käveli vain tyynen rauhallisesti ohi, reagoimatta tilanteeseen mitenkään. Pidin heitä samanlaisina munattomina kiltin tytön syndroomasta kärsivinä idiootteina kuin kansanedustajia jotka puivat seksuaalista häirintää lehdissä, eivätkä vedä niitä miesedustajia turpaan jotka takapuolta taputtelevat. Kunnes tajusin itse olevani juuri se sama nainen.

Viime viikolla olin eräässä tapahtumassa, jossa hyvin korkeassa asemassa oleva vanhempi herrasmies koki asiakseen taputella minua pyllylle tyylillä "Hyvä tyttö". Ja mitä itse tein? En mitään. Tai tein, hymyilin vain nätisti takaisin ja mutisin jotain epäselvää. Sen jälkeen haukuin hänet puhelimessa ulkopuoliselle ihmiselle, toimien siis täysin samalla tavalla kuin nuo kansanedustajat tai naiset junassa.

Mikä saa suomalaiset naiset käyttäytymään näin, ja ennen kaikkea miksi sallimme miesten käyttäytyä kuin idiootit?

Ensimmäiset omat pyllynpuristelukokemukseni ovat ala-asteelta, jolloin pojat keksivät että tytöillä on takapuoli ja tissit. Oli äärettömän nöyryyttävää, että pojat suostuivat oleen kaa vain sellaisten tyttöjen kanssa jotka antoivat puristella noita "tissejä", ja jos siihen ei antanut lupaa oli pihtari ja idiootti. Mitäpä muutakaan siinä sitten olisi voinut tehdä, 12-vuotiaan itsetunto ei ollut vielä siinä pisteessä että olisi uskaltanut toivottaa nuo luokan ihanimmat pojat sinne missä pippuri kasvaa.,

Eikä se itsetunto edelleenkään tunnu olevan kovin vahvoissa kantimissa kun en edes pystynyt tuolle herrasmiehelle ilmoittamaan perseeni olevan minun, eikä siihen kosketa kuin erityisluvalla.

Todella toivon, että omista alakouluajoistani tavat ovat muuttuneet ja että nuoret pojat kasvatetaan tänä päivänä edes sen verran gentlemanneiksi, ettei yhdenkään tytön tarvitsisi huolia ovatko tissit tarpeeksi isot (=vessapaperia riittävästi).

Sen lisäksi lupaan, että ilmoittelen tästä lähtien hyvin selvästi jos yksikin ihminen erehtyy koskettelemaan paikkoja, jotka eivät kyseisen ihmisen hallinta-alaan kuulu. Toivottavasti myös jokainen muu nainen tässä maassa oppii ymmärtämään, että se ei ole naisen vika jos mies lähestyy epämiellyttävin tavoin tai päinvastoin. Omat ajatukseni nimittäin ensimmäiseksi olivat, että hui kauhea, en voi koskaan kertoa tästä kenellekään ettei minua pidetä outona ja että olenko nyt vähän saivartelija kun otan tuollaisesta itseeni.

Sen verran telaketjufeministiä minustakin löytyy, että väännän seuraavalla kerralla kyseisen herrasmiehen sukukalleudet solmuun, vaikka se tarkoittaisikin että kunnallispoliitikon urani päättyy siihen.

Vanha ja raihnainen

2008-10-13T15:07:00.003+03:00

Siis minä. Tutkiskelin itseäni aamulla peilistä, enkä pitänyt näkemästäni. Olen jo jollain tapaa suostunut ymmärtämään sen tosiasian, että olen saanut tämän syksyn aikana silmäpussit, ja jopa ehkä elämään asian kanssa. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, kun olen alkanut saada stressi-ihottumaa. Tai siis Fantti väittää että minulla on stressi, itsehän en ole ollut lainkaan tuota mieltä.

Ennen kuin nyt.

Kuopiossa järjestetään NUVAn liittokokous ja Nuorten vaikuttajaryhmien huipputapaaminen marraskuun alussa. Nakki napsahteli minulle myös monilla muilla tavoilla, mutta erityisen paljon harmaita hiuksia aiheuttaa EU-työpaja. EU:n nuorisoviikon kunniaksi järjestämme siis EU-työpajan, jossa käsitellään nuoriin kohdistuvaa päätöksentekoa EU:ssa jne. Tai käsiteltäisiin, jos yksikään EU:iin perehtynyt ihminen haluaisi tulla alustajaksi.

Tein jo alussa, että otan yhteyttä kaikkien puolueiden edustajiin, jottei kenellekään tule kiusausta alkaa natisemaan että suosisin vain omaa puoluettani. Surullista vain on se, että yhdestäkään muusta puolueesta kukaan ei ole ollut kiinnostunut, hädin tuskin on tiedetty mikä on nuorten vaikuttajaryhmä tai että uudessa nuorisolaissa on se kuuluisa kasipykälä.

Muutama kuukausi sitten kävin keskusteluja siitä, että NUVA on joku pieni Kokoomuksen leikkikerho, jossa puuhastellaan Opetusministeriön rahoilla. Sen tapaiset kommentit saavat minut näkemään punaista; kotioveltako minun näiden muiden puolueiden jäseniä pitäisi lähteä etsimään ja pyytämään mukaan?!
Raivostuttaa tyhjänpäiväinen natina ja nitinä, kun asioille ei kuitenkaan olla tekemässä yhtään mitään. Edelleen, olen sitä mieltä, että niille perusnegatiivisille ihmisille jotka ruikuttavat kaikesta, mutta eivät kuitenkaan ole itse valmiita muuttamaan asioita, voitaisiin ostaa ne kuuluisat menoliput Siperiaan. Paluulipuilla ei niin väliä.

Itsetunnon kohotus -blogi

2008-10-11T00:09:00.002+03:00

Huomaan, että tästä on kovaa vauhtia tulossa "Demarit on perseestä ja vihreät turhia hippejä" -tyylinen blogi, jossa keskityn mollaamaan muita kun en enää keksi itsestäni mitään mielenkiintoista. Lupaan, että tämä olkoon viimeinen kirjoitukseni aiheesta.

Olin tänään käymässä Ylöjärven demarinuorten vaalitapahtumassa, joka oli, no, mielenkiintoinen. Vähän samaan tapaan mielenkiintoinen kuin juuri tapaamasi uusi ihminen, josta et keksi muuta sanottavaa kuin mielenkiintoinen.

Tapahtumaa ei ollut mainostettu mitenkään (fanfaarit), lukuunottamatta tänään tullutta demareiden yhteismainosta jonka takasivulla illasta oli juttu.

"Reilu Rock

pääesiintyjänä UNIKLUBI

akustisena koko illan

Joonas Lepistö, Renoise, T.A.P, Uniklubi.

Mukana myös kansanedustaja Saara Karhu.

Vapaa pääsy, sisään mahtuu 120 ensimmäistä. Ikäraja 18 vuotta. Narikkamaksu 2€"

Again, onneksi Joonas oli saanut Uniklubin ilmaiseksi paikalle, koska vielä uskomattomampaa kuin se, että kukaan täysi-ikäinen lähtisi katsomaan ko. bändiä on se, että tuo täysi-ikäinen ihminen haluaisi vielä maksaakin siitä ilosta. Ovella tosin joutui maksamaan sisäänpääsymaksun (joka sisälsi vapaaehtoisen narikan) 2€. Tämä on ilmeisesti sitä samaa ilmaista politiikkaa kuin demareiden ilmainen päivähoito ja terveydenhuolto.

Sen lisäksi, paikalla ei ollut Saara Karhua, sen enempää kuin yleisöäkään. Nekin vähät paikalla olleet ihmiset olivat joko bändien jäseniä, roudareita tai nykyisiä valtuutettuja puoliskoineen. Anteeksi, valehtelin, olihan paikalla myös kaksi nuorta ja uutta ehdokasta, joista toisen kanssa kävin seuraavanlaisen keskustelun:

- Säkin sitten lähdit ehdolle?
- Ai mihin?
- Kuntavaaleihin.
- Ai joo, niinhän mä varmaan lähdin.
- Joo mut sehän on hienoa!
- Niinhän ne sanoo.

Pampampam. Hienoa että meitä on moneen junaan.

Googletin muuten taas pitkästä aikaa itseäni ja löysin seuraavanlaisen paikan:

http://www.kristallipallo.com

Minulla ei ole aavistustakaan mikä paikka tuo on, mutta käykäähän toki äänestämässä minua. :)

Kaiken hyvän puolesta, Keskusta

2008-10-08T02:58:00.002+03:00

Olettehan kuulleet kaikki Keskustasta, siis siitä puolueesta joka avoimin mielin on ei-mitään-mieltä? Tässä yhden keskustalaisen ei-koskaan-yhteenkään-moottoripyöräjengiin-kuuluneen-tai-muuten-väkivaltaisen-ja-tappamaan-valmiin kuntavaaliehdokkaan ajatuksia. Väittääkö tämän jälkeen vielä joku, että Keskusta on ei-mitään-mieltä? Onhan se vaikka mitä mieltä, vaikka vaaliteemojen lopullinen muoto jääkin äänestäjien ratkaistavaksi. Mikä loistava idea!

- Bensan ja dieselin hinta alas

- Perintövero pois

- Lääkäri ja hoitopula välittömästi korjattava

- Adoptio-oikeus vain heteropareille samoin lapsettomuushoidot

- Kuntien ja kaupunkien on kehitettävä vanhuksille enemmän virikkeitä

- Maatila/maitotilallisille keksittävä ratkaisu , etteivät kantatilat kuole

- Pienyrittäjiä tuettava enemmän

- Ihmisten yksityisyyttä turvattava

- Päihdeäideille keksittävä keino, että mikäli sikiö on vaarassa niin pakkohoito

Blogi

Ei kirjoituksia

Miksi minä?

Lähdin ehdokkaaksi, koska mielestäni kunnan terveysasiat eivät ole kunnossa!

Nyt tuli taas todistettua, että SUOMI tarvitsee enemmän rahaa mielenterveysongelmiin. Nimittäin, koska kotisivuilleni ja muille netissä olevilleni sivuilleni hyökättiin. Kirjoiteltiin asiattomia kirjoituksia sun muuta puppua.

En aio stressata itseäni niillä asioilla VAAN halu on kovempi valtuustoon, ihan vaan kiusaksi jos ei muuksikaan.

(c) Jarna Leskelä

Niin notta kaikki Nurmijärveläiset äänestäkäähän Jennie... anteeksi, Jarnaa! Nurmijärvellä se viisaus asuu!

Ruoskin itseäni

2008-10-02T18:41:00.002+03:00

Tein eilen jotain niin typerää, että teki mieli lyödä itseäni ja lujaa.

Olin Anttilassa ostamassa naamanpuhdistusaineita kun huomasin että kosmetiikkaosastolla oli myös yksi vanha ja oikein rakas ystäväni. Normaali ihminen olisi siinä vaiheessa mennyt tervehtimään ja kyselemään mitä kuuluu, mutta en minä; jouduin paniikkiin ja piilouduin rasvahyllyjen taakse. En paniikkiin siitä, että en pitäisi kyseisestä ihmisestä tai että välillämme olisi skismaa, vaan siksi etten ollut nähnyt häntä ainakaan kolmeen-neljään vuoteen ja tilanne olisi ollut kiusallinen. Kai se on siis pakko myöntää, että minäkin olen vain ihminen, suomalainen sellainen, enkä pidä tilanteista:

- No mitäs sulle?
- Ihan hyvää.
- Asut edelleen täällä Helsingissä?
- Joo, Teemukin muutti tänne pari vuotta sitten.
- Just just.
- .... Tota, mitäs sä täällä? Etkö enää asu Tampereella?
- En. Tai siis joo puolet viikoista, mut mä käyn täällä töissä.
- Aijaa.
- Joo.
- ...
- Niin..
- Oli kiva nähdä.
- Joo niin oli. Tosi kiva. Hei soitellaan ja nähdään!
- Joo tietenkin.
- Mun pitää nyt mennä.
- Okei, heippa.
- Moi.

Ensinnäkin vihaan tilanteita, joissa ei ole mitään puhuttavaa. Tai keskustelu on vaivalloista eikä kumpikaan oikein tiedä mitä sanoa ja vielä vähemmän muistaa mitään siitä mitä toinen on sanonut. Toisekseen, en halua alkaa pakon edessä kertomaan parisuhteestani, työstäni tai puolueesta, koska miksi ketään stadilaista kiinnostaisi miltä Ylöjärven poliittinen tilanne näyttää. Lukekoon täältä.

Mutta häpeän sitä, että olin hirveä ihminen ja lymyilin mielummin hyllyjen takana (enemmän kuin epäillyttävän näköisenä) kun menin juttelemaan ystävälleni. Tiina, jos luet tätä, olen pahoillani.

Sen lisäksi olen kuumeessa ja menossa Naamoihin. TTVO:n perinteiset Ole Naamat - Näe Naamat -kekkerit siis. Jos olen huomenna kuollut, niin syyttäkää Rumaa, koska tässä maassakin näemmä saa syyttää ketä vain, mistä vain. How cool is that?

Lapin Kansaan ei kuulu lesboja

2008-10-01T16:45:00.003+03:00

Olenkin jo hetken ihmetellyt, että koska Suomessakin aletaan irtisanoa ihmisiä lihavuuden, silmälasian, hiustenvärin, lasten lukumäärän tai seksuaalisuuden mukaan. Eipä tarvitse enää odotella. Lapin Kansan päätoimittaja, jonka siis oli määrä aloittaa joulukuussa, on irtisanottu luottamuspulan takia.

Johanna Korhonen on täysin vakuuttunut siitä, että hänet irtisanottiin hänen lesboutensa takia, kun taas Alma Media vakuuttaa että syynä ovat seikat joiden vuoksi on syntynyt luottamuspula. Ilta-sanomat julkaisivat myös "salaisen" ja "luottamuksellisen" muistion, jonka Korhonen on koonnut valinnastaan, tekstiviesteistään, puheluistaan ja keskusteluistaan Alma Median kanssa. Nyt ensinnäkin, miksi Korhonen on jo etukäteen kirjoittanut tätä salaista muistiota keskusteluistaan?

Juttu haiskahtaa mielestäni vähän samalta kun Vanhasen uuniperunaskandaali. Tehdään tikusta asiaa, ja jos tikkua ei ole, niin keksitään se. Itselleni ei ainakaan tulisi mieleen aloittaa päiväkirjan pitämistä uuden työpaikan saannin jälkeen siitä, mitä työkaverini sanovat tai kirjoittavat tekstiviesteissään ja tulkita omilla keittiöpsykologin taidoillani noita viestejä ja niiden todellista sisältöä. (En ainakaan myönnä, että varokaahan vain. Enää ei kannata jutella mitä sattuu.)

Toisekseen, Korhonen ei voi olla niin tyhmä, että kuvittelee valtakunnallisen kustannusyhtiön leivissä työskennellessää pystyvänsä "salaamaan" edelleen parisuhteensa naisen kanssa. Niin surullista ja ikävää kuin se oikeasti onkin, valtaosan suomalaisista on hirvittävän hankala vielä tänä päivänäkin suhtautua luonnollisesti homoihin tai lesboihin, ainakin yllättävissä tilanteissa. Tässä olisi kuitenkin taas toiminut se vanha ja kulunut hokema; rehellisyys maan perii. Haluan uskoa, että jos Korhonen olisi alusta pitäenkin puhunut rehellisesti ja avoimesti vaimostaan (eikä ympäripyöreästi puolisostaan), asiat voisivat olla toisin. Ymmärrän Alma Median lausunnon siitä että he pitävät tätä harhaanjohtamisena. Se ei ole valehtelua, mutta ei aivan totta puhumistakaan. Jokaisella on oma käsityksensä siitä mikä on totuuden puhumista ja mikä valehtelemista, mutta ihan vinkkinä, itse koen jättämättä kertomisen valehteluna. Ja kyllä, pidän Korhosen valehtelua tässä tilanteessa ihan yhtä idioottimaisena kuin jos hän olisi valehdellut virkkaavansa pitsiliinoja mutta neulookin sukkia.

Tiedän myös, että telaketjufeministit hyökkäävät nyt kimppuuni, mutta minusta niin Alma Media kuin Korhonen ovat kumpainenkin toimineet typerästi. Alma Media siinä, että he ovat hermostuksissaan tarjonneet rahaa siitä, että Korhonen tyytyy heppoisin perustein tehtyyn päätökseen. Korhonen siinä, että on

A. Valehdellut

ja

B. nostanut tästä hirvittävän mediajupakan, ajattelematta sen enempää vaimoaan kuin lapsiaan. Minusta on vallan hienoa, että tällä naisparilla on kaksi lasta, mutta se että siitä tehdään numero on yksinkertaisesti typerää. Surullista sekin, mutta noiden lasten elämä ilman tätä myllyäkin on varmasti ihan riittävän hankalaa, ja nyt Korhonen itse hankaloittaa sitä entisestään.

Toivon todella, että asia selviää ja se voidaan viikata kasaan ja pistää hyllyyn mylläämättä tuon perheen elämää enää tämän enempää. Korhonen vieköön asian nyt oikeuteen, asia ratketkoon ja mässäily toisten ihmisten elämällä loppukoon. Oma elämämme on itsessään riittävän mielenkiintoista.

Kolme syytä rakastaa Helsinkiä

2008-09-29T19:58:00.002+03:00

Keksin tänään kolme syytä rakastaa Helsinkiä ja noin kolme vihata Turkua.

I <3 Hki

1. Idols-Agnes on töissä Kampin Supermarketin kaupan kassalla. Itselläni siis menee paremmin vaikken olekaan osallistunut reality-ohjelmaan.
2. Suomen suurin ja suorin talk show -Maria käveli minua vastaan ja näytti luonnossa vieläkin vanhemmalta kuin televisiossa.
3. Alliannsitalon vieressä olevan K-Marketin myyjätyttö lipsautti ettei haluaisi laittaa salaattiini niin paljon raejuustoa kuin pyydän siksi, että se on niin kevyttä, ettei kilohinta nouse tarpeeksi ja kauppa häviää.

I hate Tku

1. Yöelämä on hirveämpää kuin Hämeenkyrössä. Ei voitu siis hengata vipissä niin ku yleensä, vähä niinku Chibakin aina vaan bilettää vipissä sen ystävien kanssa.
2. Turussa on, jos mahdollista, vielä Helsinkiäkin enemmän mukulakiviä, jotka tappaa ihmisen kengät.
3. Turussa ei saa taksia puoli kolme yöllä, koska koko kaupungissa on yksi taksitolppa ja kaikki turkulaiset ovat siinä samaan aikaan.
4. Turussa riisipuuro (väittivät kiinalaiseksi) maksaa viisi euroa.
5. Siellä ei ole Mäkkiä. Paitsi yksi, mutta kun kengät on kuollut ja taksia ei saa, niin millä sinnekään muka menet.
6. En keksi koko kaupungista mitään hyvää. Enkä muuta sinne koskaan, en edes 40 vuoden kuluttua.

Matti Juhani Saari

2008-09-23T15:02:00.004+03:00

Tämä on liian mones kerta muutaman kuukauden sisään, kun kirjoitan olevani hirvittävän pahoillani.

Heinäkuussa Ylöjärvellä kuoli kolme nuorta miestä. Keravalla tapettiin 14-vuotias Emilia ja Tampereella 15-vuotias Kristiina. Miltei vuosi sitten Jokelassa surmatiin 9 henkilöä koulussa, kuten nyt Kauhajoellakin. Kaikkien tapahtumien yhteinen nimittäjänä on ollut 18-25-vuotias nuori mies. Miksi?

Samoin kuin Pekka-Eric Auvisen aselupa vuosi sitten, myös Kauhajokelaisen Matti Juhani Saaren aselupa on annettu vain kuukausi sitten. Saari on eilen käynyt poliisin puhuttelussa youtube-videoidensa ja nettikirjoitteluidensa vuoksi, ja asunut yksin kissansa kanssa eristäytyneenä muista.

Nyt olisi helppo sanoa tämän olevan sisäministeriön, poliisin, terveydenhuollon tai yhteiskunnan vika, yleistä tahoa on helpompi syyttää kuin yksittäistä ihmistä. Tämä, kuten Jokelan koulusurmatkaan, eivät kuitenkaan ole kenenkään muun kuin surmaajan itsensä vika. Sen yhden henkilön, joka kuvittelee olevansa oikeutettu riistämään viattomien ihmisten hengen. Sen henkilön, joka ei kykene ajattelemaan tekonsa seurauksia, välitä omista läheisistään saatikka muista ihmisistä. Omasta isästään, siskostaan tai veljestään, joka jää henkiin ja miettii loppu elämänsä mikä meni vikaan. Äidistään, joka on tehnyt parhaansa, mutta mikään ei ole riittänyt. Riistäessään yhdeksältä ihmiseltä hengen tuo surmaaja on riistänyt 90 ihmiseltä halun elää.

Toivon todella, että Matti Juhani Saari jää henkiin, ja selittää tekonsa. Enemmän kuin mitään, toivon, että hänellä oli järkevä syy. En pysty itse keksimään mitään hyväksyttävää syytä ammuskelulle, mutta haluaisin kuulla sellaisen. Se auttaisi uhrien omaisia, ystäviä ja tuttuja, ja helpottaisi kaikkien suomalaisten elämää. Onko väärin sanoa toivovansa, että oma oloni helpottuisi?

Tällä hetkellä en voi ymmärtää muuta kuin että olen todella, todella pahoillani. Syvin osanottoni uhrien ja surmaajan omaisille ja ystäville, koulun muille oppilaille, opettajille ja henkilökuntaa.Kaikille Kauhajokelaisille, Etelä-Pohjanmaalaisille, Tuusulalaisille ja muille, joita tapahtuma koskettaa. Toivon jaksamista ystävilleni Oskussa, NUVAssa, Allianssissa ja Suomen Mielenterveysseurassa, unohtamatta peruspalveluministeri Risikkoa, opetusministeri Sarkomaata ja kaikkea sitä pelastushenkilökuntaa joka on tänään joutunut keskelle hirvittävää tragediaa.

Olen sanaton.

Avoin yliopisto my ass

2008-09-22T01:30:00.002+03:00

Nyt kun olen vihdoin selvinnyt Minnan tupareista ja Pepan rapujuhlista (no ainakin pystyn jo liikkumaan), aloin valmistautua ensi viikkoon. Aktivoin Tampereen avoimen yliopiston käyttäjätunnukset ja ilmoittauduin valtio-opin perusopinnot -kurssille. Toteutukseen kuuluu myös Moodle, tuo Mediamaisterin lahja opiskelumaailmalle, jolla sitten tutustuin kurssin toteutukseen.

Olen kuvitellut, että ilmoittauduin avoimeen yliopistoon verkkokurssille siksi, ettei minun tarvitsisi enää saada luentoja mahdutettua täpötäyteen kalenteriin ja välttyisin kaikenmaailman idioottimaisilta ryhmätöiltä. No näin ei selvästikään käynyt, sillä kurssiin kuuluu myös ryhmätyö, tai hienosti hämätäkseen opettaja kutsui sitä Casestudyksi. Hetken jo mietin että jättäisin koko leikin sikseen, koska

a) ryhmätyöt ovat hankalia toteuttaa ajankäytön kannalta
b) aina joku luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin muu
c) arvosana on yhteinen ja joku ääliö pääsee sluibailemaan läpi työn tekemättä käytännössä mitään
d) töitä on tehtävä ryhmässä, eli omista näkemyksistään voi saada kritiikkiä
e) joutuu loppujen lopuksi myöntämään itselleen että jossain on joku vieläkin fiksumpi ja filmaattisempi

Toisaalta taas, 260 euroa siitä ilosta että sai rekisteröityä TYT:iin, on ehkä vähän kohtuutonta. Yritän siis alkaa toteuttaa sitä perinteistä "Kerro kolme hyvää ominaisuuttasi: tulen ihmisten kanssa toimeen, olen sosiaalinen ja iloinen..."

Sieg heil

2008-09-20T02:28:00.001+03:00

Eilen oli Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin järjestämä nuorisotoimialan tulevaisuusfoorumi, jossa käsiteltiin Nuorista Suomessa –julkaisun tulokset ja muu ohjelma oli rakennettu tuon tutkimuksen ympärille. Tutkimustulokset olivat yllättäviä; osa lapsista ja nuorista voi pahoin, osa taas ei, syyt ovat laaja-alaiset ja vikaa löytyy vaikka mistä. Voitte kuvitella järkyttyneen yleisön ilmeet, kun päästiin järisyttävimpiin uutisiin, kouluissa esiintyy kiusaamista ja hometta! Oh my. Toivon todella, ettei julkaisun asiasisällön selvittämiseen ei ole kulunut tuhansia työtunteja. Ja ettei S. Korpinen nylje minua elävältä tämän luettuaan.

Tulevaisuusfoorumin yksi osa oli myös puoluejohtajapaneeli, johon tosin ei osallistunut yhtäkään ”oikeaa” puheenjohtajaa, ainoastaan niitä leikki-sellaisia. Parasta paneelissa kuitenkin oli se, että sairaana olleen Urpilaisen tilalle tenttiin saapui Pia Viitanen, äitini paras ystävä vuosien takaa. Pia on edelleen asioista samaa mieltä kuin tuolloin hurjina yliopistovuosinaan, äitini taas, no, ei ole. Vaikka onhan se tietysti hienoa, että ensimmäinen asia, johon Pia muistaa oikeasti vaikuttaneensa nuorena oli se, että hän sai pukea keltaiset vaatteet päälle ja hiihtää hameessa. Jollain tavalla ne tuntuvat olevan myös viimeiset asiat, joihin Pia on sittemmin vaikuttanut. Urpilaisen sairastuminen näytti muuten olleen samantyyppinen, kun allekirjoittaneella aina yläasteen liikuntatuntien aikaan, sillä illalla Urpilainen oli täysissä sielun ja ruumiin (?) voimissa Narinkkatorin vaaliavajaisissa. Mene ja tiedä.

Ehdottomia paneelin helmiä oli myös Vesa-Matti Saarakkalan (PS) lausunto siitä, etteivät nuoret osaa asioistaan päättää, ja pitää antaa kokeneempien ja viisaampien tehdä kaikki tärkeät ratkaisut. Mielenkiintoista tästä tekee se, että Saarakkala on itse Perussuomalaisten Nuorten aktiivi. Tarkoittaako tämä siis sitä, etteivät Perussuomalaiset Nuoret tee tärkeitä päätöksiä tai muutenkaan ajattele itsenäisesti?
Myös Kristillisdemokraattien Sari Palmin mielipide, etteivät 16-vuotiaat nuoret osaa eikä heille myöskään pidä antaa vastuuta päättää vakavista ja raskaista asioista, kuten sodista oli ajatuksia herättävä. SODISTA. En tiedä, mistä Palm on kotoisin, mutta ei ainakaan meillä Ylöjärven kaupunginvaltuustossa päätetä sodista. Liekö Palm sitten tarkoittanut jokaisen omaa henkilökohtaista sotaa Saatanaa vastaan?

Foorumin lopuksi sai esittää omia mielipiteitään ja kysymyksiä, joita foorumi oli herättänyt. Sen tuntemattomimman ja poliittisesti sitoutumattomimman ammattiyhdistyksen eräs virkailija kehotti nuorisojärjestöjä ottamaan esimerkkiä ammattiyhdistyksistä, kun esitin huoleni siitä, etteivät puolueet tai edes sitoutumattomat kansalaisjärjestöt pääse kouluihin niin kauan kuin noista asioista päättää koulun rehtori. Ammattiyhdistyksillä kuulemma ei koskaan ole ollut ongelmia päästä esittelemään toimintaansa. Nainen näytti pelottavan aidosti loukkaantuneelta ja hämmentyneeltä, kun totesin että ay-liikkeen on helppo juntata itsensä ammattikouluihin historian perusteella; näin vaan kuuluu tehdä ja ammattiyhdistyksiin kuulua. Hänen mielestään ammattiyhdistykset ovat täysin samanlaisia järjestöjä kuin muutkin yhdistykset, kuten Unicef tai SPR. Ovat varmaan joo, ainoa vaan etteivät Unicef ja SPR ole poliittisesti sitoutuneita järjestöjä.

Tulipahan tuonkin foorumin jälkeen taas sellainen tunne, että muut Allianssitalon työntekijät ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että NUVAssa toimiakseen on läpäistävä Vittumainen Akka –testi. Vaihtoehtoisesti voi siis kuitenkin myös mennä naimisiin tai saada lapsia.

Miksi suomalaisista naisista tulee ruikuttavia akkoja?

2008-09-17T18:03:00.002+03:00

En viitsinyt tänään lähteä toimistolle, koska aamulla oli tapaaminen ministeriössä ja olisin ollut Pasilassa vasta kello 13. Työpäivä olisi ollut jo kuitenkin käytännössä melkein ohi, ja ja ja.. Itsensä huijaaminen on aina yhtä perverssiä.

Päädyin sitten tekemään töitä erääseen helsinkiläiseen kahvilaan ja join varmuuden vuoksi pannullisen kahvia, ettei minua heitetä sieltä ulos. Mennessäni kahvilaan istuuduin pöytään, jonka viereisessä pöydässä istui Atlantasta työmatkalla ollut n. 30-vuotias nainen. Nainen (Vanessa) oli hirvittävän mukava ja juttelimme ummet ja lammet hänen matkastaan. Nainen oli niin positiivinen yllätys tässä Maailman töykein kaupunki -titteliä tavoittelevassa Helsingissä, että ilomielin lainasin hänelle puhelintani kun naisen Macbook ei suostunut ottamaan yhteyttä kahvilan langattomaan verkkoon.

Naisen lähdettyä tutustumaan Kiasmaan istuin muutaman tunnin täysin omassa maailmassani kirjoittamassa, kunnes samaiseen pöytään jossa tuo Vanessa istui, rynni kaksi suunnilleen saman ikäistä tyylikkäästi pukeutunutta naista. Toisella naisista oli lastenvaunut ja lapsi mukana, toisella vain kymmenkunta ostoskassia. Nainen vaunuineen töni minua vaunujen kuomulla noin viisi kertaa päähän, ennen kuin hän pyysi anteeksi, ja sekin pyyntö oli lähinnä muminaa jonka itse tulkitsin anteeksipyynnöksi. Naiset istuivat alas ja jatkoin töiden tekoa. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua havahduin taas siihen, että nainen kivahti tarjoilijalle jotain "Mä saan imettää missä mä haluun!" -tyylistä, kun tarjoilijatar pyysi naista laittamaan edes paitaa paljaan rinnan suojaksi.

Missään nimessä en ole sitä mieltä, etteivät naiset saisi imettää julkisilla paikoilla, mutta rajansa kaikella. Luulisi terveen järjen sanovan, ettei tissiä lyödä mukulan suuhun ruokapöydässä, täydessä kahvilassa tai muussa paikassa jossa ihmisten on tarkoitus ruokailla. Sitä varten on olemassa vessat, lastenhoitohuoneet tai muut vastaavat paikat, mutta ei kahvilan pöytä keskellä salia!

No, siinä vaiheessa minulle alkoi valjeta, että jos naiset istuvat samassa pöydässä vielä silloinkin kun minun olisi tarkoitus poistua, tulee ongelmia. Läppärini johto nimittäin kulki seinän, lastenvaunujen ja naisten pöydän välistä, enkä saisi sitä mukaani häiritsemättä naisia.

Odotin ja odotin ja odotin, mutta pikkuhiljaa kello alkoi olla niin paljon, että minun oli pakko poistua. Pakkasin läppärin ja muut tavarani niin teatraalisesti kuin suinkin pystyin, näyttämättä kuitenkaan ihan idiootilta, jotta naiset huomaisivat lähtöaikeeni ja tajuaisivat ojentaa johdon minulle ilman sen kummempia kommervinkkejä. Joo, joo, tiedän, uskossa on hyvä elää ja niin edelleen..

Sen jälkeen käytiin seuraava keskustelu:

- Anteeksi, mun johto menee tuolla seinän vieressä.
- Niiiiiin?
- Noi teidän vaunut on vähän edessä, niin en saa sitä otettua tuolta. (Idiootti.)
- Aha.
(nainen nostaa lapsen pois vaunuista)
- Niin siis noita vaunuja pitäis siirtää, että saan irrotettua ton johdon. (Haluatko että tavaan sulle?)
- Just.
(mitään ei tapahdu)

Alan itse siirtää vaunuja, kun naiset vaan tuijottavat minua tympääntyneinä.

- Hei mitä sä oikein luulet tekeväs?!
- Olen pahoillani, mut mun on pakko siirtää näitä että saan ton läppärini johdon tuolta välistä. (Edelleen.)
- No olisit voinut pyytää!
- Sitä yritin sanoa. (Kahteen kertaan.)
- No en mä tajunnu et mikä johto.
- Joo toi mun koneen... (Myös sun johdot näyttäis olevan vähän kadoksissa.)

Nainen siirtää vaunujaan noin kymmenen senttiä ja kyykin pylly pystyssä siellä nurkassa jotta saan johdon vedettyä irti. Johto on kuitenkin edelleen pöydän ja seinän välissä, ja pyydän toiselta naiselta että hän nostaisi sen sieltä pois.

- En mä siihen koske kun se on ihan paskanen!
- Se on vaan märkä. (Koska ootte parkkeerannu noi helvetin vaununne siihen päälle!)

Nostan johtoa niin paljon kuin pystyn ja nainen hipaisee sitä ihan vähän. Hetken keplottelun jälkeen saan johdon ujutettua pois seinän vierestä ja pakkaan sen kassiin. Totean vielä naisille kiitokset ennen kuin lähden, ja nainen lapsen kanssa toteaa: "Aha".

Koska olen jatkanut sisäisen itsehillintäni kehittämistä, en jää paikalle rutisemaan rivouksia noille naisille, vaan tyydyn ajattelemaan, etten koskaan halua täyttää 30, saada lapsia tai mennä naimisiin. Suomalaisista naisista tulee pääsääntöisesti hirveitä akkoja sen jälkeen, ja sitä en todellakaan tahdo.

Pesänrakennusvietin huipentuma

2008-09-15T16:12:00.003+03:00

Viime syksynä ostimme asunnon, ja remontoimme sen lattiasta kattoon. Siis kirjaimellisesti. Remontti kesti kuukausia ja mykkäkoulu sen jälkeen vielä useampia kuukausia. Tuolloin vannoin, etten koskaan enää tee remonttia, sillä se on ilmeisesti turmiollisempaa ihmissuhteille kuin lasten saaminen. Vertailupohjaa ei ole, mutta luulen niin.
Nyt olen kuitenkin, ihan vähän vain, alkanut miettiä, että pitäisiköhän muuttaa ja tehdä jotain pikku remonttia.

Työpäivä tänään on siis kulunut enemmän tai vähemmän (jäsenrekisterin ihmeellisen maailman ohessa tietysti) asuntoilmoituksia selaillessa. "Mielenkiintoiset pohjaratkaisut" (= sisäänkäynti on vessasta ja makuuhuoneen ovi sellaisessa kulmassa ettei sänky mahdu sisälle) alkavat kuulostaa varsin ihastuttavilta ja "vaatii pientä pintaremonttia" kuulostaa ah, niin kovin rentouttavalta. Asuntoilmoitusten lisäksi, käsittämättömän perverssiltä kuin se kuulostaakin, maali- ja tapettikauppojen nettisivut antavat uskomatonta mielihyvää.

Kaivan siis tahallani verta nenästä.

Viikonloppuna muuten oli Kansion Tulevaisuus-akatemia osa kolme, eikä krapulasunnuntai ole koskaan alkanut niin iloisesti kuin eilen. Meitä oli kouluttamassa Tuija Piepponen, ja hän on jotain aivan käsittämättömän mahtavaa. Piepposen palaute esiintymisestämme oli aika jäätävää, mutta haluan uskoa että siitä oli myös jotain hyötyä. Huomasinpahan ainakin elehtiväni ja kuulostavani aivan äidiltäni. Enää puuttuu jäsenyys Suomalaiseen Kirjakerhoon, ja avot, peli on menetetty.

Miss Suomen Turhin Julkkis

2008-09-12T19:22:00.002+03:00

Facebookissa on käynnissä Miss Facebook Finland kilpailu. Siellä on tällä hetkellä 45 missikandidaattia kilpailemassa tittelistä. Mukana on ihan tavallisen, söpön näköisiä tyttöjä, muutama ilmeisesti vitsillä osallistunut (joka salaa toivoo voittavansa) ja sitten on nämä samat naamat jotka osallistuvat kaikkiin mahdollisiin missikilpailuihin joita tässä maassa on keksitty.

En ole oikein milloinkaan ymmärtänyt tuota missikilpailujen syvintä olemusta. Miss sulkapallo tai tennissukka tittelistä tuskin on apua töitä hakiessa (paitsi jos hakee töitä urheiluvaateliikkeen näyteikkunasta) eikä noista rahaakaan ilmeisesti makseta, joten miksi, oi miksi, kilpailuihin osallistutaan?

Toisaalta, jos kaiken maailman missikilpailuja ei olisi olemassa, en olisi voinut viettää keskiviikko-illan kissanristiäisiä bongaillen Suomen Turhimpia Julkkiksia ja ihmetellä, että minkä ihmeen takia eräs tuttu, fiksu, tyttö viihtyi niin kovin M. Aitolehden kanssa tai että mitähän IS:n toimittajat nyt olisivat tuumanneet kun O.Saarelalla olikin nuori, tumma typykkä kainalossa. Kuten kaikille jo selvisi, lukuunottamatta omaa seuruettani koko muu juhlakansa oli melko tappavaa. (Omasta mielestäni olisi ollut hulvatonta pyytää bb-tissi-Minnaa näyttämään tissit [obiviously], mutta tulkitsin etten saanut kannatusta: "Jos sä sen teet, niin saat sit hommata jonkun toisen kyydin täältä Vantaalta pois".)

Sitäpaitsi, kuten eilisissä Idols-karsinnoissa taas selvisi, julkkis on tosi siisti ammatti. Luojalle kiitos, Saara tuli viime hetkillä järkiinsä.

Pesänrakennusvietti

2008-09-11T23:18:00.002+03:00

Pakastin äsken pullaa. Siis tavallista pullaa, 2 litran pakastuspusseissa, 5 kpl per pussi. Ja nyt ajattelin ommella muutaman napin takaisin paitoihin koska on niin myöhä etten viitsi imuroida. Mietin myös, että olisikohan huomenna aikaa mennä käymään Hemtex Clubin kantispäivillä (kyllä, for real, kuulun Hemtex Clubiin) ja että kuinka monta ihmistä tapaan palaverien merkeissä että osaan varata tarpeeksi pullaa mukaan. Mitä ihmettä tässä tapahtuu?

Kaikki saattoi alkaa siitä, että koin taas suurta onnistumisen tunnetta tänään eräässä seminaarissa. Sanotaan nyt, että seminaarin (näennäisesti) järjesti Yli-härmän ompeluseura, olen jäsen X ja tarinassa on mukana ompeluseuran jäsenet Y ja Z. Ompeluseuran puheenjohtaja on jäsen Z.

Olemme jäsen Y:n kanssa järjestäneet seminaaria muutaman kuukauden, Y siis lähinnä vastannut esiintyjäpuolesta ja minä muusta; tiloista, avaimista, ovien aukaisuista, aikatauluista, kahvituksesta, henkilökunnasta, semman printistä jne. En ole ollut työnjaosta lainkaan pahoillani, vaan se on ollut aivan passeli. Olin myös varautunut siihen, että kiitosta ei tipu, sillä tuottaja-opinnoissa on jo tottunut siihen ettei mikään työ, jonka hedelmä ei konkreettisesti ole esillä, saa kiitosta. Kuka nyt näkymätöntä osaisi kiittää. Lähinnä olen vain tyytyväinen jos olen tuottajana hoitanut hommani niin ettei työtä huomaa, silloin olen onnistunut.

No, tässä ompeluseuran seminaarissa totisesti sain kiitosta.

Ompeluseuran puheenjohtaja avasi seminaarin ja toivotti alustajat tervetulleiksi. Puheenjohtaja myös kiitti jäsen Z:aa seminaarin järjestämisestä ja jäsen Z sai aplodit. Missään nimessä en odottanut puheenjohtajan mainitsevan minua millään tavalla, kunnes hän ystävällisesti kailotti mikkiin, vanhempi herrasmies siis, "Niin ja kiitos tälle meidän Emmi-tyttöselle joka on keitellyt kahvia."

Emmi-tyttöselle joka on keitellyt kahvia.

Olisin halunnut hypätä lavalle, syöttää mikin tuolle puheenjohtajalle, toivottaa kaikki vakavastiotettavat seminaarivieraat oikein tervetulleiksi ja niiata nätisti hamosessani.

Samaisen ompeluseuran kokouksessa tiistaina sain lukea ompeluseuran toimintasuunnitelman muille kokousvieraille, koska "nuorella tytöllä on niin heleä ääni ja suunnitelmakin sopivasti edessä".

Pitäisi kai olla tyytyväinen siihen, että nuorena naisena saan ylipäänsä edes tytöttelyhuomiota Yli-härmän ompeluseurassa. Auttaisikohan muiden jäsenten herroittelu, vai olisivatko he vain kliimaksin partaalla? Because trust me, se ei missään nimessä ole tarkoitukseni.

Ja maailma pelastuu!

2008-09-08T17:06:00.003+03:00

Johanna Tukiainen on 2.-3.10 Tampereella Kaijakassa esiintymässä. En tarkemmin tiedä, että mitä hän siellä tekee, mutta keittäköön vaikka makaronia, minä olen messissä! Anyone?

Alan muuten tulla siihen tulokseen, että Ari "Paska" Peltosen ote on löystymässä. Peltonen on siis se Cityn toimittaja, jonka haastatteluissa pitäisi aina olla yllättäviä käänteitä ja häpeilemättömiä paljastuksia. Pari vuotta (vuosi?) sitten Peltoselta tuli myös matkailuohjelma, jonka formaatti oli hämmentävän sama kuin muutaman opiskelutoverini. Sub ei heidän ideaansa ostanut, vaan palkkasi Peltosen, kehitteli täysin uuden formaatin (vähän kuin J.Urpilainen) ja hurlumhei, johan oli matkailuohjelma valmis. En katkera, mutta..

Joka tapauksessa. Ari haastattelee uusimmassa City-lehdessä "Mustaa homoa" Jani Toivolaa. Kannessa ja lööpeissä on isolla kirjoitettu Musta Homo, jotta kaikkien mielenkiinto heräisi ja Peltonen pääsisi esittelemään nokkeluuttaan ja nolaamaan Toivolan, (kyllä, sen Idols-juontajan). Sen sijaan, että juttu olisi oikeasti ollut edes lukemisen arvoinen, Peltonen kyselee päivänselvyyksiä: Kiusattiinko sinua pienenä ihonvärisi vuoksi? Olet musta homo. Oletko huomannut syrjimistä sen takia?

Peltoselle tiedoksi, että kolmekymmentä vuotta sitten ketä tahansa lasta kiusattiin, mistä tahansa syystä, ihonväri tuskin teki poikkeusta (päinvastoin). Surullista kyllä, lapset kiusaavat edelleen toisiaan, ja mikä jottei kun aikuisetkin sitä tekevät. Ei ole kerta jos toinen, kun opettaja nöyryyttää tietämätöntä lasta tunnilla tai tarhantäti huomauttelee huonoista kotioloista. Been there, done that. Jos opettajalla on mielestään "oikeus" henkisesti lyödä oppilasta kun hän ei muista Nicaraguan pääkaupunkia tai yhteyttämisen kemiallista kaavaa, miten voidaan olettaa että toiset lapset näkisivät siinä jotain väärää?

Toisekseen, Peltonen alentuu kysymään Toivolalta, miksei kukaan ole iskenyt häntä homobaarissa! On jännää, että heteroille on täysin normaalia etteivät kaikki heterot iske toisiaan, mutta se että kaikki homot eivät iske toisiaan ei mene jakeluun. Vaikea kuvitella, että peltosen ympärillä heteroravintoloissa pörräisi kuumia tsiguja alvariinsa..

Mustat ja homot on jo niin nähty, ettei tämä(kään) oikein napannut. Olisit Aki nyt edes tarttunut Toivolan kommenttiin: --haluaisin olla ruotsalainen. Ruotsalaiselle mustalle homolle olisit voinut hyvillä mielin nauraa. Siitä saattanut lohjeta myös muutama paheksuva katse.

Note for self: provosoituaksesi älä lue Peltosen tekemiä haastatteluja, keskity ennemmin demareiden unelma-kampanjaan.

Anteeksipyyntö

2008-09-07T12:32:00.003+03:00

Pyydän anteeksi kaikilta, joita kaupassa asiointiani koskenut postaus on loukannut.

Keskusteluotsikko Onhan varsinainen kunnallisvaali ehdokas! :S on ylläpitäjien toimesta poistettu hevostalli.netin foorumilta yksityishenkilöä loukkaavana, ehkäpä hyvä niin. Itse en kyseistä keskustelua lukenut ensimmäisten haistavittupainuvittuun -postausten jälkeen, mutta käsittääkseni foorumin käyttäjät eivät hallitse netikettiä yhtään sen paremmin kuin tämä blogikaan.

Vastaisuudessa toivon, että kysymykset osoitetaan suoraan minulle, eikä asioita ruodita yleisillä palstoilla ilman parempaa tietoa.

On niin hankala olla kaikkien kaveri

2008-09-06T16:27:00.002+03:00

Mitähän tapahtuu kun nämä moraalinvartijat tajuavat minun olleen Kokoomusnuorten kalenterissakin?

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=6199525&t=6199525