Kertokaahan viisaammaksenne

Että miten syödään terveellisesti ja ekologisesti ilman kuuden tonnin kuukausituloja?

Sattumalta joulukuussa rahat hupenevat johonkin käsittämättömään reikään ja näin puolen kuun paikkeilla tili on lähinnä miinuksella. Luojalle kiitos että suuri osa kämppikseni (joo, ei olla edelleenkään päästy yhteisymmärrykseen siitä miksi toisiamme kutsumme) kuukausituloista menee ihastuttavaan virvoitusjuomaan light-colaan. Tai kiitos ja kiitos, eipä siitä muuta konkreettista iloa ole, kuin että jokainen kaappi ja nurkka pullistelee tyhjiä pulloja. Ja pulloista saa rahaa!

Kävin siis tänään kaupassa viemässä pulloja ja ostamassa ruokaa, koska muutaman päivän sairastamisen aikana tonttu ei ole käynyt täyttämässä ruokakaappeja. Ei muuten ole hääviä sekään, jos on pakko käydä kyttäämässä kuka on kiltti ja kuka ei, voisi edes tuoda ruokaa mukanaan.
Any way, tajusin kun laskeskelin pennosiani, että ruoka on hillittömän kallista. Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan..

Lähikaupassamme K-Extra Salsassa Fredalla oli myynnissä kahta laatua tomaatteja, espanjalaisia joiden kilohinta oli kahden euron tietämillä ja suomalaisia luomutomaatteja joiden kilohinta oli muutaman sentin vajaat viisi euroa. Nyt, jos haluaisi syödä tomaatteja, jotka maistuvat muulta kuin mullalta ja olisivat kotimaista luomutuotantoa, niistä joutuisi maksamaan enemmän kuin isosta kaljasta. Koska en periaatteesta osta ulkomaalaisia vihanneksia, upposi jo niihin kotimaisiin tomaatteihin enemmän kun sain pullokuormastani.
Entä jos kaikilla ei ole angstia ulkomaisia vihanneksia kohtaan? Jonkunhan niitäkin on ostettava.

En voi sietää porsaanlihaa, ja naudanliha oli hämmentävän kallista sekin, joten päädyin ostamaan kalaa. Hölmö kun olen, luulin kalan olevan edullista, suurinosa siitä tulee kuitenkin kotimaasta ja ravitsemusterapeutit kilpaa nillittävät kalan syömisestä.
Ensinnäkään, koko kaupassa ei ollut kuin vakuumipakattua kirjolohifilettä, valmiiksi marinoitua kirjolohisuikaletta ja lämminsavulohta. Lohta, lohta ja lohta. Yhdenkään paketin kilohinta ei ollut yksinumeroinen, ei siten että tietäisin oliko lihapakettienkaan. Ostin kirjolohifileitä paketin joka maksoi yli 5€. Kirjolohifileitä. Yli viidellä eurolla.
Sanomattakin lienee selvä, että lohi ei ollut mistään kotoisin.

Siinä pyöriessäni kaupassa mietin miten suurta turpaan vetämistä on joka ikisen Olet mitä syöt! -ohjelman hannapartasen liioiteltu kauhistelu kun kaapissa on venhäjauhoja tai joku syö pelkkiä hampurilaisia. Onko se mikään ihme että syö, jos se tulee tuhat kertaa halvemmaksi. Sillä rahalla jota tänäänkin kauppaan meni, olisi kaksi ihmistä syönyt Mäkissä enemmän kuin helposti.

Ei sillä muuten väliä olisi, mutta joulun jälkeen häviävät tästä taloudesta kaikki suklaat, pitsat ja pullaleivät. Kai sitä väkisinkin laihtuu kun rahat on loppu jo kuun kymmenes päivä.