Creepy

Nykyään on kovin cool olla sen verran kuuluisa että joku stalkkaa. Tai muuten vain erinomainen persoona. Niinpä olen alkanut ihan vähän vainoharhaiseksi ja neuroottiseksi. Niin kuin esimerkiksi tänään junassa.

Istuin rauhassa lukemassa elämän eliksiiriä, Ilta-Sanomia, kun alkoi tuntua että joku tuijottaa. Pistin sen ensin vain normaalin (?) vainoharhaisuuden piikkiin, kunnes huomasin että edessä istuva mies tuijottaa minua. Mies oli pukeutunut vähän hullunkurisesti, tiedättehän, samaan tapaan kuin eräs tamperelainen kansanedustaja K.S., seitkytluvulta olevaan pukuun ja eriparisukkiin.

Jatkoin lukemista elätellen toiveita että mies alkaisi oikeasti nukkua eikä vain esittäisi sitä, kunnes mies alkoi nuolla omaa kämmentään. Vaihdoin paikkaa miehen taakse istumaan, jottei hän voisi kurkistella penkkien välistä ja olin tyytyväinen omaan nerouteeni. Mies kuitenkin nousi muutaman minuutin päästä ylös, keräsi kaikki tavaransa ja lähti vessaan. Siellä hän viipyi n. puoli minuuttia ja saapasteli takaisin, tällä kertaa istumaan viereiselle penkille, jotta pystyi taas tuijottamaan. Aloin joutua paniikkiin ja vaihdoin taas penkkiä. Leikimme tätä leikkiä kolme kertaa ennen kuin olin totaalisesti paniikissa. Kun mies taas lähti vessaan kaikkien tavaroidensa kanssa, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja vaihdoin vaunua. Koko loppumatkan pälyilin epäluuloisena ympärilleni ja olin aivan vakuuttunut että mies tulee kohta selkäni takaa ja alkaa nuolemaan minua. Ei sillä tavalla.

Kun juna oli Tampereella, huokaisin helpotuksesta ja menin tyypilliseen tapaan rynnimään ovesta ensimmäisten joukossa ulos. Mutta, kummallinen mies tuli samaan aikaan junan yläkerrasta "aulaan", jäi eteeni seisomaan ja tuijotti suoraan silmiin. Kun junan ovet sitten aukesivat, juoksin (korkokengillä, not) ulos, asemalle ja autoon. Joko olet ihan todella sekaisin tai sitten olen niin cool, että olen saanut stalkkerin.

Luojan lykky, että pääsin Pekan hellään huomaan juomaan viiniä ja selviämään järkytyksestä.