Tapsan Tahdit my ass

Eilen koimme siis ensimmäistä kertaa lavatanssien taikaa Nokialla. Alkuillan jaoimme I<3(kok) -kortsuja teineille ja vettä spurguille, ja hauskaa oli. Hannan mielestä nuo lapsukaiset olivat varsin miellyttäviä ja kohteliaita, itse en olisi ihan täysin samaa mieltä asiasta.


Kuva on vähän heilahtanut, koska Nokian kadunmiehet olivat pelottavia eikä tehnyt
mieli jäädä tarkentamaan kovin pitkäksi aikaa. Mutta tässä siis näiden sankarien eväät, Pöytäviinaa ja kylmää HK:n sinistä. We love those guys.

Teltalla oli vähän hiljaisempi meno kuin olimme kuvitelleet, mutta se johtui kuulemma päivästä. Nokialaiset eivät ilmeisesti ole kovia juhlimaan kuin keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. Ainoa jota tanssitettiin olin minä, mutta tulimme siihen tulokseen, että meillä oli ihan liian vähän antennipipoja, ruusucapreja ja pikkurepppuja siihen meininkiin. Ensikerralla dresscode on jo paremmin hallussa ja flaksi toivottavasti käy. Koska Sini oli päättänyt löytää unelmiensa tötterötukan Nokialta, saivat myös hyvännäköiset miehet osansa kortsuistamme. Viimeistään siinä vaiheessa kun Sini kiikutti kortsun Juha Metsäperälle, esiintyjälle siis, ajattelin että pakkohan tuossa naisessa on olla munaa ja helvetisti. Muutaman nokialaisen miehen tyttöystävä eittämättä ajatteli samaa.. :)


Sini ja Hanna tahtimeiningeissä.


Nokian Kokoomusnuorten pj ja illan iloinen, ei lainkaan pelokas, opas, Anna.

Kun tanssit oli tanssittu, siirryimme laulamaan karaokea paikkaan, jonka nimestä ei ole aavistustakaan. Anna on sitä mieltä, että hän saa ensi viikonloppuna lujaa turpaansa, sellaista meteliä me kuulemma pidimme. Mutta se on yksi puhelinsoitto vain, ja me menemme takaisin, eli ei kannata nokialaisten rekkalesbojen yhtään hyppiä nenille. Tutustuimme myös Matin (entiseen) ystävään Samiin ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että Sinillä on joku kummallinen vetovoima joka narkkareita vetää puoleensa. Tämä ei ollut ihan niin viehättävä persoona kuin siellä Kurikassa ollut ihanuus, mutta likellä, likellä.


Sini haluaa viihdyttää.


We love you Kimmo. Ja Kimmon tyttöystäväkin melko varmasti rakastaa meitä.

Mutta siis se Iisoppi. Ennen vanhaan, niinä kuuluisina vanhoina hyvinä aikoina, Iisopissa oli sellainen meno ja meininki ettei muusta väliä. Nyt sitä olisi voinut luonnehtia, noh, ei mitenkään, sillä kovin mitäänsanomatonta se oli. Tötterötukkia ei ollut yhden yhtä eivätkä muutama entinen tuttu ja uudet tyttöystävätkään saaneet verenpainetta kohoamaan. Kovin olen siis pettynyt.

Lopuksi kiitos sille taksikuskille, joka Sinin kovasta yrityksestä huolimatta ei hermostunut ja jättänyt meitä Nokian motarin varteen. Tiesittehän että ensi viikolla alkaa lama ja se on Kokoomuksen syytä? Kysykää vaikka Mikon taksilta.