Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

torstai 31. heinäkuuta 2008

Ylöjärvi, indeed

Mä en tiedä, mitä sanoisin.

Ylöjärvellä jäi taas kaksi nuorta miestä junan alle, tarkoituksella vai tahattomasti, sitä voidaan spekuloida vaikka maailman tappiin. Iltapäivälehdissä oli ensimmäistä kertaa koskaan minkäänlaista juttua siitä, että nuoria kuolee Ylöjärvellä. Jossain sivulauseessa mainittiin myös, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Niin, ei todellakaan ollut.

Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, on äärimmäisen hankala käsitellä sitä, että omia kavereita kuolee vuosittain. Ongelma ei ole ainoastaan Ylöjärven, nuorten miesten itsemurhatilastot ovat valtakunnallisestikin "huippu"luokkaa. Ylöjärven kokoisessa kaupungissa nuo tilastot vaan näyttävät todella vääristyneiltä ja koskettavat koko kaupunkia. Kun jokainen nuori tuntee toisensa jotain kautta, vähintäänkin tietää nimen, jokainen kuolintarina koskettaa.

Tosiasiahan on, että viimeisten vuosien aikana on kuollut kymmenkunta ylöjärveläistä nuorta miestä hämärissä oloissa. Koskaan ei ole pystytty osoittamaan täysin, onko kyseessä ollut itsemurha, onnettomuus vai jotain muuta, ja koska kuolinsyyt ovat arveluttavia, niistä vaietaan. Kuten alussa mainitsin, tämä oli ensimmäinen kerta kun media noteerasi tapausta lainkaan.

Saatan saada nyt monta vihamiestä kun sanon tämän ääneen, mutta ns. mietojen huumeiden käyttö on lähtenyt aivan käsistä pienillä paikkakunnilla, myös Ylöjärvellä. Enää on turha muuttaa maalle ja kuvitella suojelevansa siellä lapsiaan pahalta maailmalta, turvallisempaa on asua keskustassa, jossa virikkeitä löytyy muutenkin. Ylöjärvi, Järvenpää, Riistavesi ja Kerava ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun järkevää tekemistä ei ole. Mikään näistä paikoista ei ole suurkaupunki tai edes likellä, mutta meno on sen mukaista.

Jos koskaan, koskaan, tulen olemaan asemassa jossa voin tehdä mitä tahansa pahoinvoivien nuorien hyväksi, lupaan tehdä parhaani. On todellista paskanjauhantaa sanoa, ettei ongelmia nähdä tai huomata. Kysymys on siitä, kuka niistä uskaltaa puhua tai asioihin puuttua. Kaikki mitä ihminen tahtoo nähdä, hän näkee. Muu on ongelmien pakenemista tai oman mielen rauhoittelua. Jos terveydenhoitoalan ammattilaisilta suoraan kysyttäisiin miten paha ongelma päihteet Ylöjärvellä ovat, saataisiin niin järkyttäviä vastauksia, että ennemmin vaietaan. Ja vaikeneminenhan on täsmälleen se mun juttu..

I'm pissed. En muista koska olisin tuntenut tälläistä vihaa osaltaan vääristynyttä yhteiskuntaa ja sen toimintaa kohtaan. Todennäköisesti viime keväänä..

Olen myös todella pahoillani Mikon ja Laten perheiden puolesta.

0 kommenttia: