Vanha ja raihnainen

Siis minä. Tutkiskelin itseäni aamulla peilistä, enkä pitänyt näkemästäni. Olen jo jollain tapaa suostunut ymmärtämään sen tosiasian, että olen saanut tämän syksyn aikana silmäpussit, ja jopa ehkä elämään asian kanssa. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, kun olen alkanut saada stressi-ihottumaa. Tai siis Fantti väittää että minulla on stressi, itsehän en ole ollut lainkaan tuota mieltä.

Ennen kuin nyt.

Kuopiossa järjestetään NUVAn liittokokous ja Nuorten vaikuttajaryhmien huipputapaaminen marraskuun alussa. Nakki napsahteli minulle myös monilla muilla tavoilla, mutta erityisen paljon harmaita hiuksia aiheuttaa EU-työpaja. EU:n nuorisoviikon kunniaksi järjestämme siis EU-työpajan, jossa käsitellään nuoriin kohdistuvaa päätöksentekoa EU:ssa jne. Tai käsiteltäisiin, jos yksikään EU:iin perehtynyt ihminen haluaisi tulla alustajaksi.

Tein jo alussa, että otan yhteyttä kaikkien puolueiden edustajiin, jottei kenellekään tule kiusausta alkaa natisemaan että suosisin vain omaa puoluettani. Surullista vain on se, että yhdestäkään muusta puolueesta kukaan ei ole ollut kiinnostunut, hädin tuskin on tiedetty mikä on nuorten vaikuttajaryhmä tai että uudessa nuorisolaissa on se kuuluisa kasipykälä.

Muutama kuukausi sitten kävin keskusteluja siitä, että NUVA on joku pieni Kokoomuksen leikkikerho, jossa puuhastellaan Opetusministeriön rahoilla. Sen tapaiset kommentit saavat minut näkemään punaista; kotioveltako minun näiden muiden puolueiden jäseniä pitäisi lähteä etsimään ja pyytämään mukaan?!
Raivostuttaa tyhjänpäiväinen natina ja nitinä, kun asioille ei kuitenkaan olla tekemässä yhtään mitään. Edelleen, olen sitä mieltä, että niille perusnegatiivisille ihmisille jotka ruikuttavat kaikesta, mutta eivät kuitenkaan ole itse valmiita muuttamaan asioita, voitaisiin ostaa ne kuuluisat menoliput Siperiaan. Paluulipuilla ei niin väliä.