It's alive!

Nimittäin meikäläinen.

Valtionapupapereiden deadline tuli ja meni, KYKY tuli hoidettua pois alta ja TAF on jo kohta ovella. Voin taas alkaa elää.

Kerrataanpa nopeasti edellisen kuukauden kuulumiset:

1. Huhtikuun alussa oli Winter Games, se perinteinen Kokoomusnuorten kevätkarkeloviikonloppu Himoksella. Sieltä käteen jäi seuraavaa:



Nimittäin kaikkien näiden turpiinottojen jälkeen päätimme kohtalotovereideni kanssa perustaa MC Hell's Bitchesin. Jos kerran olemme liian vaarallisia ja suulaita hoitamaan mitään luottamuspaikkaa KNL:ssa, niin tehdään se sitten tyylillä.

Note for self: Tyylillä ei aina tarkoiteta blondia peruukkia ja nahkaista minihametta.

2. Heti WeeGeen jälkeen läksin puoleksitoistaviikoksi lappiin ja oh my lord, että rakastankin sitä paikkaa. <3 Viimeksi kesällä 2007 kun ehdin vierailla Utsjoella enemmän kuin viikon, olin aivan varma että jään sinne enkä tule koskaan takaisin. Harmikseni (!) pääsin kuitenkin TTVOlle opiskelemaan ja taivas avautui Tampereella. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei Utsjoen sykkeet enää muutaman kuukauden jälkeen olisi välttämättä olleet niin kiehtovia kuin ensimmäisen kuukauden. Toisaalta, kuka voisi saada kyllikseen yöttömistä öistä, loimulohesta, yökalasta Tenolla tai patikoinnista tuntureilla?



3. Olen alkanut tosissani vihata Valtion Rautateitä. Junissa on olemassa työskentelyhytit, joissa pitäisi voida työskennellä rauhassa, ei kuunnella mikkihiiriskaragasen Pentin jorinaa ylipainoisesta vaimosta.

4. Rakastan flamencokitaraa. Need to say no more: Juan Serrano.

5. Päätin jatkaa opintoja ensi syksynä ihan oikeasti ja jättää uralla etenemissuunnitelmat hetkeksi vähän vähemmälle. Ei äiti varmastikaan aivan väärässä ole, kun sanoo että joku tutkinto olisi hyvä olla.

6. Olen menettänyt hermoni enemmän kuin tuhat kertaa puheenjohtajiin ja muihin luottamushenkilöihin, jotka halajavat enemmän gloriaa ja kunniaa kuin olisi millään asteikolla mitattuna tarpeellista antaa.

7. Rakastuin Berliiniin. Yksikään kaupunkilomakohde ei ole minua sytyttänyt niin kuin Berliini sytytti. Se kaupunki on täynnä luontoa ja kaupunkia, Ihania Second Hand -liikkeitä, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Pakko mennä takaisin ihan vain sen sokea/pimeä/mikä-se-nyt-koskaan-olikaan-ravintolan takia.



8. Äitienpäivän vietin mökillä visioiden terasseja, makuuhuoneita ja uusia mökkejä ympäriinsä. Ihanan turhaa ja terapeuttista.

9. Alan pikkuhiljaa ymmärtää EU-vaaleja ja Euroopan Parlamenttia. Ei pidä kuitenkaan vielä innostua, olen vasta pääsemässä jyvälle.

No niin, eiköhän tässä olleet ne tärkeimmät. Palaan asiaan kun pääsen pois Nurmeksesta. Jos en palaa, olen siis jäänyt tänne, joten tiedättepähän ainakin mihin suuntaan lähettää koirapartiot.

Ps. Jos muuten harmittaa, ettei Alexia voi äänestää enää EU-vaaleissa, niin äänestä Ukkoa. Ukko on melkein yhtä ihana kuin Alex. Ja varsinkin Ukon kampanjatiimi. ;)