I have a dream!

Nimittäin elää elämäni ilman Kelan tukea. Tai tukea ja tukea, aina välillä tuntuu että se laitos väkisin yrittää hankaloittaa ihmisten elämää.

Muutin viime marraskuussa avoliittoon ja täysin uuteen osoitteeseen, jolloin luonnollisesti tein osoitteenmuutoksen Väestörekisterikeskukseen. Tämän lisäksi soittelin läpi lehtitalot, pankit, vakuutusyhtiöt jne. ja tein osoitteenmuutoksia. Soitin myös Kelaan, ja kysyin että pitääkö minun tehdä sinne erikseen osoitteenmuutos vai riittääkö maistraattiin tekemäni muutos. Virkailija sanoi, että he saavat tarvitsemansa tiedot maistraatista ja kiitos hei. Oletin siis että kaikki on kunnossa.

Joulukuussa aloin tarkastella vuoden 2008 aikana saatuja tuloja, ja tajusin tienanneeni tuhottomasti liikaa opintotukeen nähden ja päätin vapaaehtoisesti palauttaa neljän viimeisen kuukauden tuet. Tämän tein opintolainalla, koska sattumalta ei ollut laittaa kahta tuhatta euroa takataskusta Kelalle. Enkä ole ainoa, Siniä kehotettiin myös nostamaan opintolaina jotta hän saa maksettua liikamaksut takaisin. Mikä ihastuttava ohjeistus, nosta opintolaina ja maksa sillä takaisin opintotukesi.

No, tammikuun lopulla sain postia Kelalta ensimmäistä kertaa. Minulle on maksettu asumistukea aiheettomasti, sillä asuin yhdessä miehen kanssa ja koska olen nainen ja hän mies, ei ole muita vaihtoehtoja kuin että hän myös elättää minua. Thank god tämä naurettava käytäntö muuttui vuoden 2009 alussa, mutta Kelan mukaan joutuisin maksamaan marraskuun ja joulukuun asumistuet takaisin. Hämmentävää, eikö? Maksaisin takaisin rahoja, jotka olen jo kertaalleen maksanut takaisin. Soitin Kelaan, virkailija ei osannut sanoa muuta kuin että huomautusta ei tarvitse huomioida, mutta olisi hyvä tehdä olosuhdemuutos Kelaan. Hän torui minua siitä, että en ollut sitä jo syksyllä tehnyt. Oli siis oma vikani, etten ollut tarkistanut antoiko virkailija syksyllä puutteelliset ohjeet. (Note for self: älä luota [kelan] virkailijoihin, sillä heitä ei ole velvoitettu kertomaan koko totuutta.) No, laitoin olosuhdemuutosilmoituksen menemään ja jäin odottelemaan vastausta. Nyt, miltei kuukausi tuon jälkeen sain taas postia!

Nyt minun pitäisi maksaa joulu-, tammi- ja helmikuun asumistuet takaisin, koska en ole toimittanut kaikkia vaadittavia asiakirjoja Kelaan. Seurasi taas uusi puhelu, jonka aikana selvisi että paperit olivat saapuneet vasta päätöksenteon jälkeen ja että prosessi alkaa taas alusta. Yritin selvittää että onko liikamaksujen takaisinmaksupäätös jo tehty, ja että miten voi olla todellista että minulta peritään nyt kolmatta kertaa samoja rahoja. Virkailija pahoitteli sitä, ettei näitä maksuja seurata Kelassa, vaan päätökset ovat aina yksittäisiä. Kysyin, että miten menettelen nyt noiden liikamaksujen kanssa, eikä hän osannut antaa muuta neuvoa kuin odotella seuraavaa päätöstä. Edellinen päätös pysyy kuitenkin voimassa niin kauan kunnes uusi tulee voimaan, ja jos liikamaksulaskut ehtivät lähteä sitä ennen, minun pitää maksaa ne. Eli maksaisin takaisin joulukuun rahoja toisen kerran. Aloin menettää hermoni, ja kysyin uudelleen että kenelle voin valittaa siitä että sain syksyllä puuttellista informaatiota, jonka takia taistelen koko loppuvuoden noiden rahojen kanssa. En kenellekään, kun tästä on kulunut jo niin kauan, enkä muista kaikkea eksaktisti. Voisin kyllä palauttaa oman kertomukseni ja perusteluni sille, miksei minun pitäisi maksaa rahoja takaisin, ja se sitten otetaan huomioon kun päätöstä tehdään. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että koska Kelan papereissa olen itse mokannut, päätöksiä ei tehdä nopeammin kuin muitakaan ja saan odottaa ihan niin kauan kuin päätösten teossa menee.

Tämä on sairasta, kerta kaikkiaan sairasta. Opintotuella ei elä, en tiedä ketään joka saisi edes vuokrakulunsa maksettua sillä, ja silti töiden tekemisestä sakotetaan. Edellinen tulorajojen nosto oli kuin tuuleen kusemista. Se muutama prosentti on sama kuin Kela näyttäisi julkisesti keskisormea. Nyt hallituksen politiikkariihessä on taas keskusteltu opintotuen pienyydestä, kun opiskelijat tekevät ennemmin töitä (lue: pysyttelevät hengissä) kuin opiskelevat. Mitään konkreettisia ehdotuksia tai suunnitelmia ei kuitenkaan ole.

Isona aion tienata sen verran rahaa, että en tarvitse Kansaneläkelaitoksen apua. Täytyy vaan toivoa, että en jää myöskään työttömäksi tai sairastu vakavasti, koska tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä tekee sinut hulluksi viimeistään byrokratiansa kanssa. Perustulo it is.