Pesänrakennusvietti

Pakastin äsken pullaa. Siis tavallista pullaa, 2 litran pakastuspusseissa, 5 kpl per pussi. Ja nyt ajattelin ommella muutaman napin takaisin paitoihin koska on niin myöhä etten viitsi imuroida. Mietin myös, että olisikohan huomenna aikaa mennä käymään Hemtex Clubin kantispäivillä (kyllä, for real, kuulun Hemtex Clubiin) ja että kuinka monta ihmistä tapaan palaverien merkeissä että osaan varata tarpeeksi pullaa mukaan. Mitä ihmettä tässä tapahtuu?

Kaikki saattoi alkaa siitä, että koin taas suurta onnistumisen tunnetta tänään eräässä seminaarissa. Sanotaan nyt, että seminaarin (näennäisesti) järjesti Yli-härmän ompeluseura, olen jäsen X ja tarinassa on mukana ompeluseuran jäsenet Y ja Z. Ompeluseuran puheenjohtaja on jäsen Z.

Olemme jäsen Y:n kanssa järjestäneet seminaaria muutaman kuukauden, Y siis lähinnä vastannut esiintyjäpuolesta ja minä muusta; tiloista, avaimista, ovien aukaisuista, aikatauluista, kahvituksesta, henkilökunnasta, semman printistä jne. En ole ollut työnjaosta lainkaan pahoillani, vaan se on ollut aivan passeli. Olin myös varautunut siihen, että kiitosta ei tipu, sillä tuottaja-opinnoissa on jo tottunut siihen ettei mikään työ, jonka hedelmä ei konkreettisesti ole esillä, saa kiitosta. Kuka nyt näkymätöntä osaisi kiittää. Lähinnä olen vain tyytyväinen jos olen tuottajana hoitanut hommani niin ettei työtä huomaa, silloin olen onnistunut.

No, tässä ompeluseuran seminaarissa totisesti sain kiitosta.

Ompeluseuran puheenjohtaja avasi seminaarin ja toivotti alustajat tervetulleiksi. Puheenjohtaja myös kiitti jäsen Z:aa seminaarin järjestämisestä ja jäsen Z sai aplodit. Missään nimessä en odottanut puheenjohtajan mainitsevan minua millään tavalla, kunnes hän ystävällisesti kailotti mikkiin, vanhempi herrasmies siis, "Niin ja kiitos tälle meidän Emmi-tyttöselle joka on keitellyt kahvia."

Emmi-tyttöselle joka on keitellyt kahvia.

Olisin halunnut hypätä lavalle, syöttää mikin tuolle puheenjohtajalle, toivottaa kaikki vakavastiotettavat seminaarivieraat oikein tervetulleiksi ja niiata nätisti hamosessani.

Samaisen ompeluseuran kokouksessa tiistaina sain lukea ompeluseuran toimintasuunnitelman muille kokousvieraille, koska "nuorella tytöllä on niin heleä ääni ja suunnitelmakin sopivasti edessä".

Pitäisi kai olla tyytyväinen siihen, että nuorena naisena saan ylipäänsä edes tytöttelyhuomiota Yli-härmän ompeluseurassa. Auttaisikohan muiden jäsenten herroittelu, vai olisivatko he vain kliimaksin partaalla? Because trust me, se ei missään nimessä ole tarkoitukseni.