Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Eka kerta

Olen tähän saakka elänyt omassa pienessä (haave)maailmassani, jossa sovinismi on kovin passé eikä siihen juuri törmää. Tänään kuitenkin törmäsin siihen omien laskujeni mukaan ensimmäistä kertaa. Ikärasismiin sitä on tavallaan jo niin turtunut, ettei sitä edes enää huomaa ja sen tavallisen tytöttelyn ilman suoranaista vittuilua siedän mainiosti. Yleensä sen saa käännettyä vain omaksi edukseen.
Meinasin kuitenkin tukehtua kahviini, kun minulle tehtiin äskettäin hyvin selväksi, että johtamallani nuorten yhdistyksellä tai paikallisella naisten yhdistyksellä ei ole sen seksuaalisempaa merkitystä, ja että on aivan sama vaikka ne olisivat sama (turha) yhdistys, naisen johtamana peli on joka tapauksessa menetetty.

Sinällään tuolla kommentilla ei omalle mielenterveydelleni ole muuta merkitystä, kuin että se saa minut tekemään jos mahdollista, vielä enemmän töitä sen eteen että meillä Ylöjärvellä on ensi syksynä valtuustossa muitakin kuin ei-niin-tuoreita päättäjiä, joiden myötä siis myös uusia näkökulmia. Tällä hetkellä nuoria ehdokkaita on kolme, joista herra paratkoon, kaksi on naisia. Meidän hommamme on nyt näyttää mistä kana pissii ja todistaa, että ei se pullanleipominen, vaan se politiikka.

Sovinismi ja feminismi ovat kumpikin hyvin provosoivia käsitteitä, enkä mielelläni käytä kumpaakaan kuin äärimmäisissä pakkotilanteissa. Feminismi ei enää tarkoita puhekielessä samaa kuin tietosanakirjassa ja feminismiä pelätään koska siitä on tullut naissovinismia. Tasa-arvoa taasen pidetään synonyymina feminismille, jolloin naiset jotka tahtovat tasa-arvoisen maailman leimataan telaketjurekkalesboiksi jotka vihaavat miehiä.

Itsehän en allekirjoita tuota miesvihaa, sillä only god knows mitä tapahtuisi jos eläisimme yhteiskunnassa jossa ainoastaan naiset käyttävät valtaa. Naiset ovat kieroja ja juonittelevia selkäänpuukottajia, mutta ei se tee heistä huonompia päättäjiä tai vaikuttajia kuin miehet. Kokemuksesta voin kertoa, etteivät miehetkään nyt kollektiivisesti mitään lojaaliuspalkintoja ansaitse tai etteivät naiset osaisi olla yhtä röyhkeitä ja vaativia. On surullista, että minua tai mielipiteitäni pidetään huonoina vain siitä yksinkertaisesta syystä, että olen nainen. Tuon huomautuksen tekijäkään kun ei varsinaisesti mikään ruudinkeksijä ole, keskustelun edetessä oikein yllätyin siitä miten typerä ja kaavoihin kangistunut viisaana pitämäni ihminen voikaan olla.

Joskus tuotannonluokassa keskustelimme aiheesta leffaprojekti jonka koko työryhmä olisi naisia. Ennen keskustelua tuntui raskaalta kysyä samasta kalustolistasta, gripistä tai aikataulusta tuhannetta kertaa, mutta kun uhkakuvat naisprojektista oli maalailtu seinille, ei miesten suurpiirteisyys enää vaivaa tai aiheuta stressiä. On hyvä, että he tekevät ja me kysymme, jokainen tehköön siis sen minkä osaa. Minulla ei ole minkäänlaista poltetta lähteä raksaamaan dollya vanhalle tehtaalle ihan vain siitä syystä, ettei se olisi "miesten homma". Sen sijaan lähden juomaan muutaman lasin kuohuviiniä ystäväni syntymäpäivän kunniaksi, tekemään siis sitä mistä itse nautin ja minkä osaan.

0 kommenttia: