Olen alkanut viime aikoina potea huonoa omatuntoa, joka kulminoituu Mummuun ja hänen hoitoonsa. Mummu on oikeasti äitini mummu, eli siis minun iso-isoäitini, mutta hän on minulle aina ollut Mummu. Lapsena kun äiti ja isä rakensivat, me leikimme Mummun kanssa päivästä toiseen sitä samaa iänikuista kauppaa, eli minä ostin Mummulta tyhjiä mehupurkkeja ja jugurttipurkkeja ja Mummu kiltisti myi. Those were the days.
Nyt kuitenkin olen havahtunut siihen, että Mummu täytti juuri 86-vuotta. Se on 14 vuotta vajaa 100 vuotta, joka on ihan käsittämätön aika. Jos kaikki olisi hyvin, niin tämä ei olisi ongelma, mutta koska kaikki todellakaan ei ole hyvin, se on. Keväällä, kun tätini meni takaisin töihin 15 kotonaolo-vuoden jälkeen, hän ei enää joutanut käydä kaupassa Mummulle. Mummulle tilattiin tuolloin kotiinkuljetuspalvelu, joka ihannemaailmassa toimisi niin että sieltä soitetaan Mummun tilaus viikoittain ja toimitetaan se seuraavana päivänä. Reaalimaailmassa homma toimi niin, että kaupasta toimitettiin se mitä kassiin oli päätynyt, eikä siitä sopinut valittaa. Mummun suru oli syvä, kun hän huomasi kassissa olevan 8 palaa tuorehiivaa, vaikka hän ei ole vuosiin enää pystynyt leipomaan. Eniten häntä siis suretti se, että jonkun toisen mummon hiivat olivat nyt hänellä eikä tuo mummo pystynyt leipomaan. Huoli se on pienikin huoli..
Kun Mummu oli viikon ilman minkäänlaista leipää, (hän on liian ylpeä ilmoittaakseen siitä kenellekään), minulla paloivat hihat, soitin kauppaan ja peruin palvelun. Kodinhoitajille tiedoksi, että kyllä, se olen minä joka siihen päiväkirjaan kirjoittelee niitä vihamielissävyisiä viestejä..
Peruutuksen jälkeen (niin kuin yleensä) tajusin, että olin nyt siinä tilanteessa, jossa itse käyn Mummulle kaupassa viikoittain. Kaupassa käynti sinällään ei ole ongelma, hommaan menee vain muutama tunti jonka saan kyllä nipistettyä viikosta kuin viikosta, mutta huono omatunto ei kadonnut. Luettuani Ylöjärven Uutisia ymmärsin, miksi ei. Lehdessä on juttu uudesta Ylöjärveläisestä yksityisestä hoivapalveluyrityksestä, Vokoksesta, jonka toimialaan kuuluu niin siivoaminen kuin ruuanlaitto- tai peseytymisapu. Yrityksen vastaava hoitaja Anne Männistö toteaa haastattelussa ”Minulle ei riitä, että pystyn kerran viikossa laittamaan sukat ja Mobilatia mummun jalkoihin. Sellaiseen ei ammattilainen lähde.”
Siinä se tuli. Oma toimintani on juuri kerran viikossa jalkojen rasvaamista, jolla helpotan omaa oloani, mutta josta ei ole oikeasti tuon taivaallista hyötyä kenellekään.
Eräs läheiseni on ollut keskeisesti kehittämässä palveluseteliä, jolla kustannettaisiin yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita niitä tarvitseville ihmisille. Eräänlainen lounasseteli siis, mutta sillä ei saisi BigMacia vaan siivoojan. Tämä palveluseteli on äärimmäisen hieno keksintö joka on otettu kokeilukäyttöön myös Ylöjärvellä. Mummullani myös siis on kyseinen palvelu käytössä. Tilanne kuitenkin on taasen se, että palveluseteli ulottuu ainoastaan siivouspalveluihin, eikä muihin perinteisiin hoivapalveluihin. On tietysti suurenmoinen parannus, että seteli on edes otettu kokeilukäyttöön ja että se on arvoisensa menestys, mutta nykyisessä yhteiskunnassa tarvetta olisi muillekin palveluille. Näiden palvelumahdollisuuksien käyttöönottaminen olisi ainakin perusteellisesti selvitettävä. Palveluseteli ei tietenkään saa olla ainoa vaihtoehto, eikä palvelusetelin tule missään tapauksessa korvata omien sukulaisten ja ystävien vierailuja, mutta yksinäisille vanhuksille jotka väliinpudonneiden nuorten kanssa ovat yksi maamme suurimmista ongelmista, se on elintärkeä.
Olen vilpittömän onnellinen siitä, että Ylöjärvi on saanut uuden yrityksen sosiaalipalveluiden saralla, sillä julkinen sektori Ylöjärvellä, kuten muuallakaan, ei enää pysty vastaamaan vanhustenhoidon tarpeisiin edes tyydyttävällä tasolla. Julkinen puoli kaipaa rinnalleen kipeästi yksityisiä palveluja, joita meidän tulisi kannustaa. Faktahan on, että yksityinen yritys pystyy tarjoamaan kattavammat, laajemmat ja laadultaan paremmat palvelut kuin julkinen sektori. Mikä tärkeintä, ne pystyvät omalta osalta lievittämään meidän kiireisten omaisten huonoa omatuntoa, kun voimme luottaa siihen, että omaisemme ovat luotettavissa käsissä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti