Miksi suomalaisista naisista tulee ruikuttavia akkoja?

En viitsinyt tänään lähteä toimistolle, koska aamulla oli tapaaminen ministeriössä ja olisin ollut Pasilassa vasta kello 13. Työpäivä olisi ollut jo kuitenkin käytännössä melkein ohi, ja ja ja.. Itsensä huijaaminen on aina yhtä perverssiä.

Päädyin sitten tekemään töitä erääseen helsinkiläiseen kahvilaan ja join varmuuden vuoksi pannullisen kahvia, ettei minua heitetä sieltä ulos. Mennessäni kahvilaan istuuduin pöytään, jonka viereisessä pöydässä istui Atlantasta työmatkalla ollut n. 30-vuotias nainen. Nainen (Vanessa) oli hirvittävän mukava ja juttelimme ummet ja lammet hänen matkastaan. Nainen oli niin positiivinen yllätys tässä Maailman töykein kaupunki -titteliä tavoittelevassa Helsingissä, että ilomielin lainasin hänelle puhelintani kun naisen Macbook ei suostunut ottamaan yhteyttä kahvilan langattomaan verkkoon.

Naisen lähdettyä tutustumaan Kiasmaan istuin muutaman tunnin täysin omassa maailmassani kirjoittamassa, kunnes samaiseen pöytään jossa tuo Vanessa istui, rynni kaksi suunnilleen saman ikäistä tyylikkäästi pukeutunutta naista. Toisella naisista oli lastenvaunut ja lapsi mukana, toisella vain kymmenkunta ostoskassia. Nainen vaunuineen töni minua vaunujen kuomulla noin viisi kertaa päähän, ennen kuin hän pyysi anteeksi, ja sekin pyyntö oli lähinnä muminaa jonka itse tulkitsin anteeksipyynnöksi. Naiset istuivat alas ja jatkoin töiden tekoa. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua havahduin taas siihen, että nainen kivahti tarjoilijalle jotain "Mä saan imettää missä mä haluun!" -tyylistä, kun tarjoilijatar pyysi naista laittamaan edes paitaa paljaan rinnan suojaksi.

Missään nimessä en ole sitä mieltä, etteivät naiset saisi imettää julkisilla paikoilla, mutta rajansa kaikella. Luulisi terveen järjen sanovan, ettei tissiä lyödä mukulan suuhun ruokapöydässä, täydessä kahvilassa tai muussa paikassa jossa ihmisten on tarkoitus ruokailla. Sitä varten on olemassa vessat, lastenhoitohuoneet tai muut vastaavat paikat, mutta ei kahvilan pöytä keskellä salia!

No, siinä vaiheessa minulle alkoi valjeta, että jos naiset istuvat samassa pöydässä vielä silloinkin kun minun olisi tarkoitus poistua, tulee ongelmia. Läppärini johto nimittäin kulki seinän, lastenvaunujen ja naisten pöydän välistä, enkä saisi sitä mukaani häiritsemättä naisia.

Odotin ja odotin ja odotin, mutta pikkuhiljaa kello alkoi olla niin paljon, että minun oli pakko poistua. Pakkasin läppärin ja muut tavarani niin teatraalisesti kuin suinkin pystyin, näyttämättä kuitenkaan ihan idiootilta, jotta naiset huomaisivat lähtöaikeeni ja tajuaisivat ojentaa johdon minulle ilman sen kummempia kommervinkkejä. Joo, joo, tiedän, uskossa on hyvä elää ja niin edelleen..

Sen jälkeen käytiin seuraava keskustelu:

- Anteeksi, mun johto menee tuolla seinän vieressä.
- Niiiiiin?
- Noi teidän vaunut on vähän edessä, niin en saa sitä otettua tuolta. (Idiootti.)
- Aha.
(nainen nostaa lapsen pois vaunuista)
- Niin siis noita vaunuja pitäis siirtää, että saan irrotettua ton johdon. (Haluatko että tavaan sulle?)
- Just.
(mitään ei tapahdu)

Alan itse siirtää vaunuja, kun naiset vaan tuijottavat minua tympääntyneinä.

- Hei mitä sä oikein luulet tekeväs?!
- Olen pahoillani, mut mun on pakko siirtää näitä että saan ton läppärini johdon tuolta välistä. (Edelleen.)
- No olisit voinut pyytää!
- Sitä yritin sanoa. (Kahteen kertaan.)
- No en mä tajunnu et mikä johto.
- Joo toi mun koneen... (Myös sun johdot näyttäis olevan vähän kadoksissa.)

Nainen siirtää vaunujaan noin kymmenen senttiä ja kyykin pylly pystyssä siellä nurkassa jotta saan johdon vedettyä irti. Johto on kuitenkin edelleen pöydän ja seinän välissä, ja pyydän toiselta naiselta että hän nostaisi sen sieltä pois.

- En mä siihen koske kun se on ihan paskanen!
- Se on vaan märkä. (Koska ootte parkkeerannu noi helvetin vaununne siihen päälle!)

Nostan johtoa niin paljon kuin pystyn ja nainen hipaisee sitä ihan vähän. Hetken keplottelun jälkeen saan johdon ujutettua pois seinän vierestä ja pakkaan sen kassiin. Totean vielä naisille kiitokset ennen kuin lähden, ja nainen lapsen kanssa toteaa: "Aha".

Koska olen jatkanut sisäisen itsehillintäni kehittämistä, en jää paikalle rutisemaan rivouksia noille naisille, vaan tyydyn ajattelemaan, etten koskaan halua täyttää 30, saada lapsia tai mennä naimisiin. Suomalaisista naisista tulee pääsääntöisesti hirveitä akkoja sen jälkeen, ja sitä en todellakaan tahdo.