Eläköön suomalainen huippu-urheilu!

Nyt kun Virpi Kuitunen on Tour de Skin kokonaiskilpailun johdossa ja voitti tämänpäiväisen kilpailun, on aika miettiä miten tähän ollaankaan tultu.

Kari-Pekka Kyrö, Hiihtoliiton entinen päävalmentaja, antaa Hesarin kuukausiliitteessä tulla kyllä kaiken liittyen siihen-skandaaliin-josta-Suomessa-ei-puhuta-koska-meidän-urheilijat-ei-kyllä-koskaan-huijaa. Alla otteita Kyrön haastattelusta.

"Hän (hiihdon entinen lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki) toi minulle säilytettäväksi kasvuhormonia ja epoa. Silloin (vuosi 1998) minulla ei ollut vielä käyttöokemusta enkä tuntenut niitä aineita, joten en ymmärtänyt sitä asiaa. Mutta näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se määrähän oli niin mitätön, että ei siinä ollut kysymys mistään hiihtomaajoukkueen lääkevarastosta. Minulle tuotiin vain sen verran, että kaveri on mukana, että se on hiljaa."

"Muistan, miten yksi hiihtäjä sanoi niin hyvin, että ei tästä tuu mitään, taas oli kahdeksan Olgaa tuloslistassa etupuolella. Italia, Venäjä, Norja, ne jylläsi. Kyllä me siinä sitten ymmärrettiin, että ei näillä puhtailla keinoilla mitään mahdollisuutta tule."

"En kuitenkaan halua puhua yksittäisten urheilijoiden lääkityksestä. Ei minulla ole mitään intohimoja tai haluja ryvettää urheilijoita. Nehän ovat muutenkin järjestelmän lapsia, järjestelmän kasvatteja ja lopulta uhreja. -- Nythän vastuu on siirretty yksilöille ja se on aivan naurettavaa, eihän ne yksilöinä toimi."

"Sitten tuli se Isometsän käry, ja se oli ihan totaalinen shokki ja järkytys. Se oli alkeellinen, surkea virhe, sitä on vaikea selittää itselleen mitenkään. Eihän tuommoista saisi tapahtua. Dopingtestauksen kannalta Hemohes on tyhmä aine, näkyy pitkään ja se on helppo analysoida. Oli tosi amatöörimainen temppu meiltä mennä siihen miinaan.
Isometsän kanssa tehtiin saunasopimus siinä sekasorron keskellä. Paavo M. Petäjän ja Leppävuoren kanssa siitä päätettiin. Idea taisi olla minun. Isometsä saa miljoona markkaa jos ottaa syyn omalle kontolleen."

"Kun sinne punaiseen taloon mentiin Virpi Kuitusen kanssa, niin siellä oli naisten aerobictunti meneillään. Siitä juostiin salin läpi yläkertaan ja monot kolisi. Turpeinen siellä oli letkun ja neulan kanssa valmiina. -- Tuon Kuitusen kohdalla minä teen poikkeuksen näistä urheilijoista. Siitä voi ja pitää puhua ihan reilusti, koska sehän tässä on käyttäytynyt ihan törkeästi sillä lailla, että se lähti omia avustajia ja heniklöstöä syyttämään. -- Kuitunenhan on minun valmentajanurallani käytännössä ensimmäinen, joka on hemoglobiinitesteissä jäänyt kiinni, jo paljon ennen Lahtea, Italian Brussonissa joulukuussa 2000. Kerroin Kuituselle että FIS-pomo Bengt-Erik Bengtssonin kanssa oli sovittu, että saat startata, mutta et tulla maaliin."

Lisäksi Kyrö kertoo maiden välisestä yhteistyöstä, jossa doping-oppeja haettiin Venäjältä ja Espanjasta, espanjalaisen jalkapallojoukkueen ja silloisten pamppujen mukana olosta; Marjo Matikaisesta, Esko Ahosta, Paavo M. Petäjästä ja Matti Leikoskista. Tarina ei ole kaunista luettavaa. Rivien välistä näkee miten kunnianhimo, ahneus ja voitonhalu ajavat epätoivoisiin tekoihin jotka taas paketin hajotessa muuttuvat entistä epätoivoisemmaksi. Mutta loppujen lopuksi, miten urheilu eroaa esimerkiksi politiikasta tai liike-elämästä? Omien etujen ajamista ja tavoittelua, reisille meneviä suunnitelmia ja pieniä virheitä joista ajan myötä paisuu suurempia ja suurempia.

On hankala uskoa, että Virpi Kuitunen kymmenen vuoden dopingin käytön jälkeen pelaisi nyt puhtailla jauhoilla. Toisaalta, miksi sitä pitäisikään vaatia tai edes odottaa kun muut urheilijat, maat ja Hiihtoliitto ovat samassa juonessa. En usko puhtaaseen urheiluun, eivätkä usko suomalaisetkaan (IS:n kysely). Ainakaan jos haluaa pärjätä.