Mun elämä, milloin siitä tuli näin (tylsä)

Ei tylsä, vaan tavallinen. Ja tavallinen tuntuu hyvältä.

Olen alkanut pitää siivoamisesta ja juoksen rätti kourassa ympäri asuntoa, koska murut ovat inhottavia. Teen ruokaa, en vaan sitä perinteistä jauhelihakastiketta, vaan ruokia jotka vaativat aikaa ja tarmoa; laatikkoruokia joita pitää ensin paistaa ja kääntää ja vääntää tai pitkään haudutettavia ruokia. Tänään leivoin sämpylöitä että chili con carnen kanssa olisi tuoretta leipää.
Aina välillä käymme kävelyllä tai ulkona syömässä (kävellen), että saadaan raitista ilmaa. Eilen olimme yhden ystävän läksiäisissä, mutta en juonut tippakaan viiniä. Yksi perjantai-ilta olimme kotona ja katsoimme Tartu Mikkiin -ohjelmaa (Sami Hintsasta, aww). Enää puuttuu kävelysauvat ja tuulipuku.

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, nautin tästä. Nautin siitä, ettei tarvitse juosta baareissa ja olla sosiaalinen. Nautin siitä että olen kotona ja tavallinen.
Nyt katselen Vesku Loirin konserttia, joka vaikuttaa maailman parhaalta tv-ohjelmalta ever.

Onneksi ensi viikolla alkaa työt.