Emmin (ihana) elämä löytyy nyt Wordpressistä. Selaimesi siirtyy sinne automaattisesti ihan hetken kuluttua.

Jos automaattinen uudelleenohjaus ei toimi, klikkaa itsesi osoitteeseen http://emminuorgam.wordpress.com/ ja päivitä kirjanmerkkisi.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Journalism part 2

No niin. Päätin nyt kaikesta huolimatta tulla kaapista ulos, ja paljastaa journalismin nettisaittini olevan aamulehden nettisivut.
Koska järjestelmällisesti yritän boikotoida Hesaria (For real, Sipoo yhdistyy Helsinkiin ja sillä siisti. Lakatkaa nillittämästä.) ja tukea mahdollisuuksien mukaan Aamulehteä, käytän mieluummin AL:n nettisivuja "asiallisen ja informatiivisen" tiedon etsimiseen. Kaikkeen muuhun kelpaakin sitten Ilta-Sanomat.
Tänään muuten uutisoitiin Sanoma Newsin vähentävän työntekijöitä 100-200 kpl, tarjoavan 59-vuotiaille eläkepakettia ja kehottavan jäljellejääviä työntekijöitä ottamaan lomarahat ennemmin lomana, joten tämä tekee Hesarista vielä enemmän luotaantyöntävän. Logiikka sinänsä ei ole kovin kantava, koska mitä vähemmän Hesaria/Ilta-Sanomia luetaan, sitä vähemmän he tarvitsevat työntekijöitä. Toisaalta, tarvitseeko aina olla looginen ja onko todella niin että juorunälkäiset suomalaiset lopettaisivat keltaisten sanomien lukemisen?

Aamulehden nettisivuilta luen viikolla Pirkanmaan uutiset, sillä kotiini kannetaan vain viikonlopun lehdet. On kiva pysyä kärryillä siitä, että Hämeenkyrössä on murtauduttu grillille ja että Sastamalan putkareissut tehdään nykyään Tampereelle. Koskaan ei voi tietää milloin tälläistä triviatietoa tarvitaan. Sen lisäksi Aamulehden sivut ovat tietysti nykyaikaisena mediatuuttina myös pyhittäneet muutaman alasivun blogeille, tuolle Blogosfäärin luvatulle maailmalle. Aamulehden blogeja on mielenkiintoista seurata mm. siksi, että monissa politiikkaan tai yhteiskunnallisiin tapahtumiin liittyvissä blogeissa viitataan usein näihin. Kun oma aika kuluu enenevissä määrin blogista toiseen hyppimisessä, on hyödyllistä tietää mistä puhutaan ja miksi.

Ilta-sanomat tulikin jo ohimennen mainittua, mutta sen objektiivisesta ja totuudenmukaisesta raportoinnista voidaan olla montaa mieltä. Siksi en siihen perehdy sen enempää.

Pohtiessani viihteellistä nettisaittia tuli mieleeni, että voidaanko Facebookista puhua viihteellisen journalismin nettisaittina. Kaiken turhan tiedon äiti, Wikipedia, kertoo käsitteestä journalismi seuraavaa:

Journalismi on toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja analysoida tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset. Sana journalismi tulee ranskan sanasta jour, joka merkitsee päivää. Journalismia harjoittavat journalistit eli toimittajat.

Kun alkaa yhdistellä journalismin eri muotoja ja kohteita Facebookiin, löytyy yllättävän paljon yhteistä. Facebookiin kerätään ensisijaisesti tietoa itsestä ja jaetaan sitä ystäville. Mitä enemmän ystäviä, sitä suurempi joukko jolle tieto on kohdistettu, on. Facebook liittyy ja reagoi äärettömän nopeasti yhteiskunnallisiin muutoksiin ja tapahtumiin; en nyt enää löytänyt tarkkaa prosenttilukua, mutta muistaakseni Kauhajoen koulusurmien jälkeen noin 80% status-päivityksistä Finland-networkissa liittyivät surmiin ja epäuskoon. Kun Sauli Niinistö meni naimisiin ja tieto siitä tuli julki, meni muutamia tunteja kun facebookiin oli syntynyt Sauli presidentiksi vuonna 2012 -yhteisö. Georgian kriisiin, Gazan sotaan tai Yhdysvaltain presidenttikilpaan on otettu kantaa helpommin ja nopeammin Facebookin kautta. Facebook oli myös tärkeä tekijä Barack Obaman vaalivoitossa, niin kuin ns. uuden median käyttö vaalitaistossa ylipäänsä.

Oikeastaan ainoa asia, joka Wikipedian määritelmässä ei osu yksiin Facebookin käytön kanssa on journalismin tuottajiksi mainitut toimittajat. Facebookhan ei toimi toimittajien vaan yksittäisten ihmisten kautta. Mutta onko enää oikein puhua ainoastaan toimittajien tuottamasta journalismista? Nykyään ääntä ja kuvaa on helppo nauhottaa esim. puhelimella ja lähettää tiedostot niitä kaipaavalle medialle. Eikö tällöin voida myös puhua sosiaalisen median ja web 2.0:n ohella myös journalismin muutoksista, ja jos voidaan, journalismin tuottajan titteli menettää merkityksensä.

Näine pohdintoineni ja päätelmini julistan Facebookin olevan itselleni tärkein viihteellisen journalismin nettisaitti. Vastaankin saa väittää, se on enemmän kuin toivottavaa.

0 kommenttia: